tiistai 29. tammikuuta 2013

Helmipuuroa

Perunasuurimoista tehty helmipuuro on lapsuuteni ihastus, jota olen kausittain kaivannut aikuisenakin. Olen huomannut, että mitä ihmeellisimpiä asioita sitä täällä voi Suomesta kaivata, ja syksyllä kasvoi suorastaan himo helmipuuroon. Perinteisten tuomisteni lisäksi toinkin tällä kertaa Suomesta paketin perunasuurimoita. Itse asiassa ne olivat ensimmäinen asia, mitä kaupassa hain ostoskoriini.


Tiedän, että tällaisia kuivatuotteita saa tuoda maahan, mutta silti tämä paketti aiheutti tullissa vähän päänvaivaa. Harrastanhan yltiörehellistä tunnustamista kaikista tuomingeistani. En millään keksinyt, mitä perunasuurimot ovat englanniksi, ja jouduin siten jättämään paketin tunnustuksistani tullivirkailijan tivatessa kaikkia tuomiani ruokia.


Olen huomannut, että helmipuuro jakaa mielipiteitä. Itsekin saan (onneksi!) syödä paketin kokonaan itse, koska puolisolleni helmipuuro ei maistu. Helmipuuro ei myöskään ole suoranaista terveysruokaa. Hiilihydraatteja taitaa olla nelinkertaisesti kaurapuuroon verrattuna. Toisaalta suurimoissa ei ole rasvaakaan, mitä kukakin sitten tarkkaileekaan. Perunasuurimoissa itsessään ei ole proteiineja, mutta maitopohjaisuus tuo niitä puuroon jonkin verran.


Yhden hengen puuroa varten keitän 4 dl maitoa ja maidon kiehuessa lisään 1 dl perunasuurimoita. Puuroa pitää hämmentää koko ajan maidon keittämisestä alkaen ja pidemmän tovin saakin keitellä ennen kuin puuro kiinteytyy. Lopuksi heitän ripauksen suolaa, ja valmiin helmipuuron syön riisipuuron tapaan kanelin ja sokerin kera. Tällä on tullut herkuteltua nyt jo useampana aamuna Suomesta palattuani.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Talvikuvia Suomesta

Tulin kotiin sunnuntaina ja matka oli väsyttävä. Vaihtoni oli London Heathrowlla, jossa oli ollut "lumimyräkkä" eli toisin sanoen oli satanut ehkä pari milliä lunta. Kenttä oli kuitenkin kaaoksessa ja lennoista iso osa oli peruttu. Tunsinkin suurta onnekkuutta, kun pääsin omaan koneeseeni sisälle. Mutta sitten kuulutettiin, että joudumme odottamaan jopa tunnin jäänpoistoa. Tunnin jälkeen kuulutettiin, että joudumme odottamaan toisen tunnin. Lopulta odotimme neljä tuntia ennen kuin pääsimme yli kymmenen tunnin lennollemme. Loppujen lopuksikin olin kuitenkin eniten helpottunut, että päästiin lähtemään vaikka myöhässäkin, sillä joka kuulutuksella pelkäsin, että nyt se lento sitten kuitenkin perutaan. Tällaisena suursyömärinä pahinta ehkä oli, että joutui odottamaan neljä ylimääräistä tuntia ennen kuin sai ruokaa koneessa. Koskaan ennen ei lentokoneruoka ole maistunut niin hyvältä. Olkoonkin, että British Airwaysin murkinat ovat mielestäni oikein hyviä aina.


Muistan nähneeni joskus dokumentin Helsinki-Vantaan talviajan systeemeistä. Että miten hienosti siellä pärjätään lunta ja jäätä vastaan ja miten muut kentät turhaan yrittävät ottaa siitä oppia. Tuli tämä dokumentti mieleen, kun Helsinki-Vantaallakin oli yöllä satanut lunta - luultavasti paljon enemmän kuin Lontoossa - ja siellä massiiviset aurauskoneet vain pyyhälsivät ympäriinsä, jäänpoisto sujui aikataulussa eikä Helsinki-Vantaan puolesta koneilla ollut ongelmia olla aikataulussa. Lontoossa sen sijaan oltiin ihan helisemässä pienestä lumipyrystä.


Tämä viikko on mennyt uneliaissa tunnelmissa. Olen kuitenkin liikkunut uuden vuoden lupaukseni mukaisesti, koettanut tavata ystäviä ja hoitaa asioita tällä viikolla, sillä ensi viikolla meille tulee taas vieraita. Ensin kukaan ei tullut melkein vuoteen ja nyt sitten kaikki tulevat peräjälkeen. Mutta on se tietenkin ihanaa, että tulevat. Ja toisaalta, kun tuli tuolla Suomessa nyt käytyä, niin ymmärrän hyvin, miksi haluavat tulla juuri nyt.


Suomessa aikatauluni oli kiireinen, mutta yhtenä kauniina talvipäivänä ehdin tekemään rauhallisen kävelyretken luonnossa kameran kanssa. Vaikka silloin oli matkani kylmin päivä, niin nautin pitkästä aikaa lumen narskumisesta kenkien alla. Tässä joitain kuvia talvisesta Suomesta auringon jo laskiessa. Erityisesti ihastuin tuohon johonkin suureen putkikasviin.






tiistai 15. tammikuuta 2013

Pikaterveiset Suomesta

Pikaiset terveiset Suomesta! Täällä on juhlittu upeat ja hauskat häät ja pyöritty ympäriinsä melkein minuuttiaikataululla. Muutamalle paikkakunnalle pitäisi vielä ehtiä ennen paluuta viikonloppuna. Olotila on ollut varsin pöllähtänyt, sillä en ole millään sopeutunut oikeaan aikaan. Yöt pyörin valveilla ja päivällä nukuttaa. Kesällä käydessäni ei ollut mitään ongelmia aikaeron kanssa, joten luulen syyn olevan tässä vuodenajassa. Ei ole auringonpaistetta, joka vinkkaisi elimistölle vuorokaudenajasta.

Pari havaintoa:


Täällä on kylmä.


Irtokarkit maistuvat vielä näin toisellakin viikolla.

P.S. En ole ehtinyt vastaillut kommentteihin vielä, mutta palaan niihin viimeistään sitten taas kotona.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Matkapuvustoa

Täällä sitä vielä pakkaillaan Suomen reissua varten. Oman haasteensa tuo se, että olen luvannut ottaa häissä kuvia ja kamerakalusto täyttää ison osan sallitusta painosta huolimatta siitä, että olen koettanut miettiä mukaan otettavat tarkkaan.


Pakkaamistani onneksi helpottaa välipäivien alennusmyyntilöytöni, alle puoleen hintaan ollut monikäyttöneule DKNY:n cozy. Olin katsonut tuota neuletta jo pitkään ja löysin sen nyt hyvään aikaan. Valitsin väriksi petroolin, väri on luonnossa vähän sinisempi kuin kuvissa. Cozy on puoliksi silkkiä, joten se on mukavan lämmin.

Aion ottaa cozyn pohjaksi matkapuvustolleni, josta löytyy tällä hetkellä muutama paita, alaosa ja koru cozyn kaveriksi, pari neulemekkoa sekä juhla-asu häihin. Rennot ja lämpimät vaatteet sekä pashminahuivi lennolle. Saapikkaat, villakangastakki ja hattu pitäisi kaivaa komeron kätköistä ja laittaa päälle lähtiessä. Josko näillä pärjäisi pari viikkoa Suomen talvessa.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Rakas kalenterini

Joulunajan puuhiini kuuluu aina uuden vuoden kalenterin täyttäminen. Näkömuistisena en voi kuvitellakaan siirtyväni elektroniseen kalenteriin, sillä haluan nähdä viikon kokonaisena värikoodeillani täytettynä. Kalenterini on Mulberryn agenda-kalenteri, jonka ostin jo lähes kymmenen vuotta sitten, aloitettuani ensimmäisessä oikeassa työpaikassani. Viininpunainen väri taisi olla silloin sesonkiväri, mutta tänä syksynä kalenterini on ollut taas trendikäs.


Kalenterini on myös yksi rakkaimmista esineistäni. Olin haaveillut tuosta kalenterista pidempään ennen ostoa ja edelleen se tuottaa iloa joka kerta käyttäessäni sitä. Kalenterin välissä kuljetan paljon muutakin kuin vain kalenterinlehtiä: suunnitelmia, yhteystietoja ja muistiinpanoja. Kalenteri on edelleen hyvässä kunnossa ottaen huomioon, että se on pyörinyt laukkujeni pohjalla tosiaan jo melkein vuosikymmenen. Vähän siihen on tullu tummentumia ja välillä tulee naarmuja, jotka kuitenkin korjaantuvat itsestään. Miehenikin on huomannut kiintymykseni tähän esineeseen ja sain häneltä vuosia sitten lahjaksi Watermanin punaisen kynän kalenteriin. Siitäkin tuli siksi minulle rakas esine.


Tällaisen irtolehtisen kalenterin parhaita puolia on, että siinä voi olla samaan aikaan meneillään olevan vuoden lisäksi vaikka puolet seuraavasta vuodesta. Elämä kun ei aina noudata kalenterin rajoja. Tänä vuonna uutta kalenteria avatessani odotti yllätys: vanha aukeama olikin uudistettu täysin. Ennen päivät olivat pystysuorassa ja niissä oli kellonajat, joita myös tykkäsin käyttää. Uudessa aukeamassa päivät olivat vaakasuorassa ja kellonajat oli poistettu. Värikin oli vaihdettu. (Ja missä ovat pastellinväriset lisälehdet, nimim. kysyn vaan).


Koska muutosvastarinta on inhimillistä, niin inspiroiduin oikein lähettämään Mulberrylle viestiä muutoksesta. Sieltä tuli pitkä, kimurantti ja pahoitteleva vastaus, jossa kuitenkin todettiin, että tällaiseen uudistukseen on päädytty pitkällisen harkinnan jälkeen. Ei pienintäkään vihjettä paluusta vanhaan, joten ei auta kuin totutella. Eiköhän muutosvastarinta ole kesään mennessä viimeistään murrettu. (Ja syksyllä olen varmaan jo sitä mieltä, että itse asiassa tämä onkin vanhaa parempi).


Huomisen osalta kalenterini muuten näyttää tuolta. Jep, olen menossa taas Suomeen. Toinen pitkäaikaisimmista ystävistäni on menossa naimisiin, ja niistä pirskeistä en ikimaailmassa voisi olla poissa. Valitettavasti joudun edustamaan taas yksikseni, mutta pääasia, että edes itse pääsen paikalle. Ensi kesänä on vielä yhdet juhlat, joiden takia olemme menossa Suomeen, mutta sitten toivottavasti on pidempi tauko Suomen matkoissa. Turhaan yritin jo näillekin vihjailla, että voisivat järjestää juhlansa vähän lähempinä ajankohtina, kuten viikon välein. No, onhan se toisaalta kivakin kotimaassa käydä - kunpa se vain ei olisi niin kaukana. Miltähän Suomen pakkaset tuntuvat vuoden tauon jälkeen?

lauantai 5. tammikuuta 2013

Ensimmäinen vuotemme Amerikassa

... ja millainen se olikaan. Kuvat ovat uudenvuodenaatolta.

Tammikuu
Tammikuussa olimme epäuskoisia siitä, että todella asumme täällä emmekä vain ole lomamatkalla. Joimme vaniljalattea ja löysimme taivaalliset jäätelötiskit. Ostimme kesävaatteita, jauhoja, mausteita ja pesuaineita, hämmästelimme alkeellisia kodinkoneita ja kaipasimme muuttokuormastamme yllättäviä asioita, kuten paperivihkojaAutokaupungin todellisuus avautui samoihin aikoihin, kun suoritimme Kalifornian ajokortin teoriaosion. Kävimme tunnetuissa turistikohteissa, kuten Balboa Parkissa, Gaslamp Quarterissa ja Little Italyssa. Saimme Amerikan sosiaaliturvatunnukset, avasimme pankkitilit ja saimme luottokortit, jotta pystyimme aloittamaan luottohistorian kerryttämisen. Leivoin cookieseja ja amerikkalaisia pannukakkuja ja vastapainoksi kävin salillaÄänestimme Suomen presidentinvaaleissa. Saimme Kelalta kirjeen, että meidät on poistettu Suomen sosiaaliturvasta.

haimme uuden vuoden tarjoilut ravintolasta valmiina, joten laitoin itse vain pikkunaposteltavaa 

Helmikuu
Muutimme väliaikaisesta asunnosta itse valitsemaamme asuntoon ja muuttokuormamme saapui. Tunsin ensimmäistä kertaa haikeutta ja koti-ikävää. Pääsimme ajokokeista läpi ja saimme siten suoritettua Kalifornian ajokortit. Katsoimme Super Bowlia telkkarista. Vietimme Valentine's Dayta katsomalla leffaa ylellisiltä nahkapenkeiltä ja syömällä tilaamiani sydämen mallisia ruisleipiä.

Maaliskuu
Aloitin englannin kielikurssin Collegessa. Ostin kuntosalijäsenyyden ja koin elämäni rankimmat treenit personal trainerin kanssa. Kävimme katsomassa suomalaisen designin näyttelyn ja nautimme kevään ensimmäisestä +30 °C:n hellepäivästä uima-altaalla. Ostin pitkään unelmoimani Canon EOS 5D mark ii -kameran ja otin sillä ekat kuvat.


Huhtikuu
Kävimme sekä Anza Borregon että Joshua Treen aavikolla. Kävimme katsomassa Anaheim Ducksin jääkiekko-ottelun ja San Diegon Safari Parkin. Vietimme pääsiäistä Palm Springsissä, johon ihastuin täysin. Inspiroiduin Palm Springsin Citron-ravintolan sisustuksesta, mikä näkyi parvekeruukkuvalinnassamme. Ostimme parvekkeelle sitruunapuun.

Toukokuu
Kävimme kurssikaverini läksiäisissä. Ihmettelin tippausta ja vähän muutakin. Lähdin käymään Suomessa kummityttöni ristiäisissä.

Kesäkuu

uudenvuoden kimallusta kynsissä

Heinäkuu
Vietimme Amerikan itsenäisyyspäivää ja kävimme San Diegon maankuulussa eläintarhassa. Vaelsimme neljä tuntia vuoristossa ja näimme siellä kalkkarokäärmeen. Opettelin leipomaan ruisleipää ja maistoimme jogurttijäätelöä (ja nyt tiedän jo, mitä se on suomeksi!). Kokeilin kaviaarimanikyyriä.

Elokuu
Pohdin suomalaisten ja amerikkalaisten kauppojen eroja. Lähdimme Kalifornian road tripille. Kävimme Sequoian ja Yosemiten kansallispuistoissa, Santa Cruzissa, San Franciscossa, Alcatrazissa ja Santa Barbarassa. Ajoimme takaisin Pacific Coast Highwayta pitkin ja se oli mieletöntä.

kimallekynsissä alla China Glazen Platinum Pearl ja päällä Opin Crown Me Already

Syyskuu
Juhlistimme hääpäiväämme syömällä kakkua ja viettämällä viikonlopun viinitilalla. Pääsimme vihdoin istuskelemaan parvekkeelle, kun Euroopasta asti tilaamani Driaden Toy -parveketuolit saapuivat. Kävimme katsomassa hiekkaveistoksia ja paahduimme Santa Anan tuulten aiheuttamassa 40 °C:n helteessä. Kokeilin CXWorxia, josta sittemmin tuli vakituinen osa kuntoiluohjelmaani.

Lokakuu
Villiinnyin kurpitsoista. Maistoin ensimmäistä kertaa kunnollista mustaa teetä ja leivoin omenahyvettä Julianin omenista. Tunsin sielujen sympatiaa muiden eurooppalaisten kanssa Oktoberfestilla. Sain lukijoilta hyviä vinkkejä, mitä suomalaista ruokaa tarjoaisin ulkomaalaiselle (ei vain olla vielä saatu tätä tilaisuutta järjestettyä).


Marraskuu
Vietimme HalloweeniaKuvasin auringonlaskua rannalla ja (vielä lisää) valkoisia kurpitsoja. Ostin Suomi-taulun etsystä. Tuli aika lopettaa kielikurssini. Seurasimme Yhdysvaltojen presidentinvaaleja. Saimme Suomesta ensimmäiset vieraamme, joiden kanssa vietimme kiitospäivää (ja söimme kiitospäivän aterian). Vieraiden kanssa koimme Black Fridayn outlet-keskuksessa, yövyimme Palm Springsissä, vaelsimme Grand Canyonilla ja juhlimme Las Vegasissa. 

Joulukuu
Poltimme sinivalkoista kynttilää Suomen itsenäisyyspäivänä. Osallistuin muiden suomalaisten kanssa Balboa Parkin December Nights -tapahtumaan. Saimme perhettä kylään joulun viettoon. Puuhastelimme heidän kanssaan kaikenlaista pari viikkoa ja vaihdoimme myös vuotta heidän kanssaan.


Paljon on ehtinyt tapahtua vuoden aikana mutta kokonaisuutena vuosi on ollut hyvin positiivinen. Ensimmäisiä kirjoituksia lukiessani tavoitin niitä alkuvaiheen tunnelmia ja fiiliksiä, kun vielä olimme hämmentyneitä turisteja uudessa maassa. Nyt alkaa jo tuntua, että olemme kotiutuneet.