Kohti Itä-Kaliforniaa

Terveisiä San Franciscosta. Olemme täällä nyt ensimmäistä iltaa, ja olemme vetäytyneet hotellille lepäilemään täksi illaksi, koska ensimmäiset päivät ovat olleet vauhdikkaita. Sitä on hyvä välillä muistuttaa itseään, että loppujen lopuksi tämä on kuitenkin loma eikä suoritusleiri. Tässä kuitenkin ensimmäisiä kuulumisia matkan varrelta.

Reissumme alkoi siis lauantaina, jolloin ohjelmassamme ei ollut muuta kuin ajaa lähemmäksi ensimmäisinä matkakohteinamme olevia kansallispuistoja. Ensimmäinen pysäkkimme oli Bakersfieldissä, jossa sinällään ei ole mitään nähtävää. Kaupungin väkiluku on n. 350 000 ja se on tunnettu country-taustasta ja muuta Kaliforniaa konservatiivisemmasta arvomaailmasta. Me emme menneet sinne katsomaan nähtävyyksiä - joita ei oikein taida olla - vaan koska se sijaitsi sopivasti matkan varrella. Toinen syy pysähtyä juuri Bakersfieldiin oli kaupungin paljon kehuja kerännyt hotelli The Padre, joka oli ensimmäinen yöpymispaikkamme.

matkalla vuoristossa

Lyhin reitti San Diegosta Bakersfieldiin olisi kulkenut Los Angelesin kautta, mutta me päätimme kiertää hieman pidemmän vuoristoreitin kautta Losin ruuhkat välttääksemme. Se osoittautui hyväksi päätökseksi muutenkin, nimittäin reitillämme oli mahtavat maisemat. Olin koko matkan nenä kiinni ikkunassa - tai oikeastaan kamerassa. Kyllähän näitä maisemia mieluummin katseli kuin Losin moottoriteiden ruuhkia.

heinikkoiset kukkulat näyttivät kaukaa pörröisiltä

Matkan varrella näimme myös tuulivoimapuistoja.

Jossain välissä alkoi näkymään tuttuja puita, nimittäin Joshua puita, joita kävimme keväällä katsomassa Joshua Tree kansallispuistossa. Kyseisiä puita kasvaa tuon kansallispuiston lisäksi Mojaven autiomaassa, jonka kautta reittimme myös kulki.

Joshua treet Mojaven autiomaassa 

Koska liikuimme sisämaassa, jopa aavikolla, niin ulkolämpötilat olivat koko matkan ajan lähempänä 40 °C. Vuorille ajaessamme kylteissä kehotettiin sammuttamaan ilmastointi moottorin ylikuumenemisen välttämiseksi. Me rääkkäsimme kuitenkin autoa ilmastoinnin kanssa, koska muuten auto kuumeni pätsiksi noin kahdessa minuutissa. Selvisimme vuortenkin yli, mutta muutama rekka sinne näkyi hyytyneen matkan varrelle. 

Käytämme yleensä aina puhelimiemme navigaattoreita suunnistaessamme paikasta toiseen, mutta tällä kertaa navigoimme perinteisesti kartan avulla. Navigaattori kun ei ymmärtänyt reittivalintaamme ja yritti pitkään ohjata meitä takaisin Losin ruuhkiin. Hieman ratkaisumme etukäteen arvelutti, koska meidän kartturi (eli minä) on tunnettu huonoista suunnistustaidoistaan ja matkan aikana lisäjännitystä toi se, että autiomaassa ei ollut puhelinsignaalia. Siellä siis ei navigaattoria olisi voinut käyttääkään, jos olisimme eksyneet. Onneksi matkalla ei kuitenkaan montaa käännöstä ollut, joten (suuremmilta) eksymisiltä vältyttiin.

enää 67 mailia Bakersfieldiin

5,5 tuntia, yhtä pikaruokapysähdystä ja muutamaa pientä harhaanajoa myöhemmin saavuimme Bakersfieldin hotellille. Vaikka ilta jo hämärtyi, oli lämpötila edelleen yli 30 °C. Bakersfieldissä söimme kevyen illallisen hotellin ravintolassa, kävimme drinkillä aulabaarissa ja menimme ajoissa nukkumaan, jotta jaksoimme herätä aikaisin.

Itse söin hotellin ravintolassa salaattiannoksen, joka kuulosti erikoiselta, mutta oli todella hyvää. Salaatissa oli esimerkiksi punajuurta, kuorrutettua vuohenjuustoa, paistettu kananmuna ja todella hyvää vinaigretteä.

Hotelli oli kehujensa arvoinen. Se oli kaunis ja siisti, ja palvelu oli erinomaista. Sisustus oli jännä yhdistelmä: lähinnä modernia, vähän chesteriä ja lisäksi pieniä vihjeitä paikkakunnan country-historiasta.

Erityisesti ihailin suihkutilaa, jossa oli käytetty erikoisia kuviokaiverrettuja laattoja, jotka tuntuivat keramiikalta, mutta eivät varmaan olleet kuitenkaan.

Huoneluovutusaika oli jo klo 11. Meitä se ei haitannut, koska niihin aikoihin olimme jo saapumassa parin tunnin ajomatkan päähän Sequoian kansallispuistoon.