Olin mukana valmistelemassa tapahtumaa sekä itse tapahtumassa vapaaehtoisena molempina päivinä. Se oli hauskaa puuhaa, sillä Suomi-talolla oli mahtava meininki sekä tiskin takana että edessä. Suomalaisista herkuista tarjolla oli kinkkukiusausta, hernekeittoa, lohikeittoa, rosollia ja riisipuuroa mustikkakeitolla. Makeista oli joulutorttuja, pullaa ja munkkeja. Suomi-talo on osallistunut tähän tapahtumaan jo pitkään, ja monet tarjoiluista olivat pitkäaikaisia suosikkeja, joita tultiin kysymään.
Kuhina talolla oli tänä vuonna valtaisa ja jonoa oli melkein koko ajan. Ruokaa oli tehty niin paljon kuin säilytystiloja oli, mutta silti viimeisetkin ruoat loppuivat parisen tuntia ennen sulkemisaikaa. Mikä oli tietenkin hieno juttu! En ehtinyt pahemmin kiertelemään muualla tapahtumassa, mutta koko tapahtuma oli valtaisa. Viikonlopuksi odotettiin yli 300 000 kävijää.
Henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni oli rosollia rakastavat amerikkalaiset. Vaikka kaikkia muitakin ruokalajeja tultiin jälkikäteen kehumaan, niin en voinut olla hämmästelemättä sitä jatkuvaa rosollin ylistystä. Itse kun en koskaan ole rosollista tykännyt ja miellän sen vähän erikoisemmaksi ruokalajiksi muutenkin. Amerikkalaiseen makuun se kuitenkin tuntui iskevän. Amerikkalaisethan tykkäävät usein yhdistää jotain makea suolaiseen, joten ehkä salaisuus on se omenan ja punajuuren yhdistelmä.
Suomi-talolla oli myös anniskelualueella viinateltta, mikä tosin oli lievä ilmaisu sille jääteemaiselle ihmemaalle, joka sinne oli loihdittu. Kuulemma suomalaisten viinateltta on perinteisesti ollut se hienoin ja niin oli tälläkin kertaa. Ihmisiä pyöri ympärillä ihastelemassa ja ottamassa kuvia. Itsekin hipsin sinne kameran kanssa illan hämärtyessä. Viinateltan erikoisin tarjottava oli kotitekoinen salmiakkikossu. Sitä tarjottiin sekä shotteina että mummun tohveli -drinkeissä. Amerikkalaiset eivät yleensä tykkää salmiakista, mutta mummun tohveleita kuulin monien kehuvan. Ja kelpasivat ne shotitkin sitten, sillä salmiakkikossutkin myytiin loppuun.
Suomi-talon jäseniä ovat varmaan suurin osa tällä seudulla asuvista suomalaisista. Jäsenet pitävät Suomi-taloa auki joka sunnuntai muutaman tunnin ja silloin sinne voivat tulla kiinnostuneet kyselemään Suomesta ja suomalaiset tapaamaan muita suomalaisia. Tässä syksyllä mekin kerran leivoimme korvapuusteja ja menimme isännöimään taloa yhdeksi sunnuntai-iltapäiväksi. Aina kuulee sanottavan, miten vähän amerikkalaiset mistään tietävät. Itseäni jaksaa kuitenkin kerta toisensa jälkeen hämmästyttää, miten paljon monet tietävät pienestä kotimaastamme. Odotin iltapäivästä peukaloiden pyörittelyä, mutta talolla olikin jatkuvasti vieraita kyselemässä mitä kiperämpiä kysymyksiä.
Meidän emännöintivuorolla oltiin kiinnostuneita suomen kielestä. Monet olivat kuulleet, että se on vaikea kieli. Minä vastasin, että se on vain erilainen. Monet olivat kiinnostuneita siitä, mitä kieliä suomi muistuttaa ja mistä se on lähtöisin. Vaikea vastata, kun ne läheisimmät sukulaiskielet ovat vieläkin pienempiä kieliä. Toinen toistuva teema oli yllätyksekseni talvisota. Yksikin alkoi puhumaan Mannerheim-linjasta. Yksi kertoi, miten koko maailma silloin oli huolissaan Suomesta ja ryntäsi sen avuksi. En raaskinut sanoa, että itse asiassa kukaan ei kyllä tullut avuksi. Useampi myös muisteli Suomen voittaneen sodan. Yksi kuitenkin muisti Suomen menettäneen alueita ja pyysi näyttämään kartalta luovutetut alueet. (Voi olla, että menivät vähän pieleen.)
Korvapuustien tekemisestä kyseltiin. Revontulista kyseltiin paljon. Missä niitä näkyy, näkyykö niitä vain talvella ja onko vihreä yleisin väri. Suomi-talolla on esillä suomalaisten yritysten tuotteita, jotka myös herättivät paljon keskustelua. Jälleen kerran kysyttiin, eikö Nokia olekaan japanilainen. Fiskarsista hämmästeltiin, että onko se suomalainen. Samoin Rapalan uistimista, jotka täkäläiset kalastajat kuulemma hyvin tuntevat. Ikeastakin kyseltiin ja hämmästeltiin, eikö se olekaan suomalainen. Jari Kurri (aka Tsäri Kari) ja Teemu Selänne mainittiin. Yksi vieras tuli sisään, katsoi meitä pitkään ja totesi, että nyt hän tietää, miltä suomalaiset näyttävät. Että näköjään oltiin Suomen mannekiineina ihan fyysisestikin.
Tapasimme myös useita, jotka etsivät juuriaan. Muutamalla oli suomalainen isovanhempi, mutta he eivät itse puhuneet suomea. Joku heistä oli käynyt suomen kursseja ja toinen janosi löytävänsä sellaisia. Pari kävijää kertoivat osallistuneensa DNA-tutkimukseen, jossa oli selvinnyt heillä olevan juuria Skandinavian suunnalla. Monet kehuivat mökin skandinaavisen yksinkertaista sisustusta, ihastelivat Iittalan lasiesineitä ja Marimekon kankaita. Itsekin tykkään siitä, että Suomi-talossa näkyy suomalainen muotokieli ja nykyisyys pelkkien muinaismuistojen sijaan. Suomella on omia, hienoja juttuja, joita ei aina nähnyt läheltä katsoessa.
Tosi mielenkiintoista juttua! Tuollaista taloa olisi varmaan tosi hauska päästä isännöimään, koska omasta kotimaasta ja itsestäänhän on tunnetusti hauska puhua. ;) Harmi, että täällä päin suomalaisten yhteisöllisyys pyörii pitkälti lasten Suomi-koulun ympärillä, mikä sattuneesta syystä ei meitä hirveästi innosta.
VastaaPoistaRosolli on ainoa jouluruoka, josta ihan oikeasti en pidä. Sen sijaan Frank's Glögg uppoaisi minuun hyvin...
Hah, se on totta, että täällä se itsestä puhuminen on laajentunut myös omasta maasta puhumiseen - siitä jaksaa hölpottää ;). Jopa tuo puolisokin oli sitä mieltä, että olikin aika hauskaa puuhaa höpötellä ihmisille. Se on tosiaan sääli, jos Suomi-yhteisö rajoittuu vain Suomi-kouluun, joka kuitenkaan ei tavoita kaikkia.
PoistaAivan mahtava tuollainen talo ja koko kylä!
VastaaPoistaHarmittelen usein ettei täällä ole mitään suomalaista toimintaa, en ole yhteenkään suomalaiseen täällä törmännyt.
Muistelen kuulleeni, että tällaista olisi jossain muuallakin, mutta ehkä muistelen väärin. Mutta onpa harmi, jos teillä ei ole lainkaan Suomi-yhteisöä siellä. Täällä on itse asiassa tosi aktiivinen Suomi-yhteisö ja koimme itsemme heti tervetulleiksi siihen.
PoistaMahtava juttu/keksintö/paikka (rakkaalla lapsella on monta nimeä).
VastaaPoistaKiva että pääsitte mukaan toimintaan. Loisto idea tuoda Suomea esiin, salmiakkikossulla tahi ilman ;)
Tälläisestä en ole aiemmin kuullutkaan. Lukeminen kannattaa :D
Me saatiin syksystä viides suomalainen tähän kylään, joka kutsuttiinkin heti itsenäisyyspäivän juhla illalliselle. Mukava vaihto-oppilaspoika pohjoisesta. Nappulat ihmettelivät kovasti Suomea puhuvaa heppua. Kun mieheni lähti viemään häntä kotiinsa, tuumasi viisvee että -monellako lentokoneella isi sun täytyy hänet viedä? Ei millään meinannut mennä pienen pojan käsitykseen, että hän todella asuu täällä nyt. Ja puhuu Suomea.
Tämä kansainvälinen kylä on käsittääkseni täällä tosi vanha ja Suomi-talokin on ollut täällä jo vissiin kymmeniä vuosia. Täällä on toisaalta aika paljon suomalaisiakin, mikä tietty on edellytys tällaiselle toiminnalle.
PoistaVarmaan jännä kokemus lapsille tavata yhtäkkiä muita suomea puhuvia, jos eivät ole siihen tottuneet. Mutta varmasti myös hienoa heidän kannalta, että saavat puhua suomea jonkun perheen ulkopuolisenkin kanssa.
Oi, olisin halunnut nähdä sen viinateltan kokonaisuudessaan, kuvailit sitä niin mielenkiinnon herättävästi ja nuo sneak peekit näyttää niin ihanan winter wonderlandmaiselta.
VastaaPoistaSitä oli aika vaikea kuvata, kun siinä kuhisi niin paljon ihmisiä ympärillä koko ajan! Mulla ei oikein ollut siitä sellaista kuvaa, jossa koristukset näkyisi niin hyvin kokonaisuudessaan (tai sitten niissä näkyi ihmisiä ja koetan olla laittamatta tunnistettavia kuvia ihmisistä ilman lupaa). Mutta itse asiassa noissa kuvissa näkyy jo aika iso osa siitä. Se ei kuitenkaan ollut kauhean iso, ehkä parin metrin tiski lähinnä eli ei varsinaisesti kokonainen teltta niin kuin tekstistä ehkä saisi kuvan. Mutta ihana winter wonderland oli tosiaan saatu luotua pieneen tilaan taitavalla valaistuksella ja panostamalla yksityiskohtiin :).
PoistaOnpas mukavan kuuloinen ja näköinen tapahtuma, ja hienosti toteutettu!
VastaaPoistaOli todella :).
PoistaSan Diegossa asuu myos paljon Suomessa useita vuosia asuneita ulkkiksia jotka siirtyivat sinne toiden takia ja jaivat aikanaan, eivat siis ole myoskaan amerikkalaisia. Melko suuri korjaus eraaseen asiaan...
VastaaPoistaSuomea auttoi todella moni maa sodassa, yksin ei tarvinnut sotia eika Suomi yksin koyhana ja pienena maana olisi siihen pystynytkaan vaikka sisua loytyikin. Tärkeimpina avustajina Ruotsi ja Englanti, myos Ranska ja Norja seka Yhdysvallat jolle Suomi oli velkaa mutta maksoi velkaansa tunnollisesti, asia jota arvostettiin. Saksa oli ensin Neuvostoliiton liittolainen mutta loppujen lopuksi se oli saksalainen lentolaivue jonka hyokkays varmisti Suomen mahdollisuudet itsenaisyyteen. Harmi vain etta Suomen peruskoulujen tahi lukion kouluhistoria ei naita yksityiskohtia juuri valita mainita mutta muualla maailmassa loytyy historiankirjoista yksityiskohtia Suomen itsenaistymisestakin silla Suomi ei tosiaankaan joutunut yksikseen sotimaan ilman apua:)Ja loytyy nama tieodt sitten Suomalaisestakin tietokirjallisuudesta jos asiaan haluaa perehtya. Itse olen lukenut Suomen historiaa vahan syvemminkin ja varsinkin nama asiat on tullut pantattya sukuni poliittisen historian takia ja saankin vahan valia todeta etta suomalaisilla on aika surkeat tiedot esimerkiksi kotimaamme sodista joista kuitenkin tykkaavat kovasti puhua ja yleensa vaarin tiedoin. Ulkomaalaiset eivat useinkaan lahde korjaamaan asiaa jos suomalainen kertoo asian toisin.
Varmasti namakin kanssasi keskustelleet ovat tarkistaneet asian hetimiten kotiinsa paastyaan...
Sori. Yleensa en puutu naihin asioihin mutta ulkomaille muuttavan olisi hyva tsekata vahan lisatietoa tallaisia tilaisuuksia varten jos aikoo puhua esim. sodista. Monen maan kansalaisilla on hyvat tiedot naista juuri siksi etta Suomi on aikanaan saanut osakseen runsaasti apua. Siksi kai nykyaan muiden maiden on hieman vaikea ymmartaa esimerkiksi Suomen kansan haluttomuutta auttaa taloudellisessa ahdingossa olevia maita...kun Suomi sai sita itse aikanaan...eli kyseessa on vielapa aika ajankohtainen asia...
Mihin viittasit tuossa ensimmäisessä virkkeessä, en saanut ihan kiinni?
PoistaTäytyypä tarkentaa tietoja näistä asioista, en tosiaan tiennyt, että Saksaa lukuun ottamatta saatiin myös sotilaallista tukea. Ja tuo Saksan tuki nyt oli vähän kakspiippuinen asia joka tapauksessa, sillä monet näkevät Suomen olleen natsi-Saksan liittolainen jatkosodassa. Sen toki tiesin, että sympatiaa Suomi sai vahvasti ja esimerkiksi Ruotsi auttoi paljon (myös) ei-sotilaallisesti. Olipa sitten tosiaan hyvä, etten kommentoinut mitään siihen kommenttiin Suomen saamasta avusta, kuten tuolla yllä jo mainitsin, eli siinä mielessä mitään vahinkoa ei päässyt tapahtumaan :). Näissä sota-asioissa tyydyin muutenkin pitkälti vain myötäilemään.
Kuten tuolla mainitsin, niin en mennyt sinne puhumaan Suomen sodista vaan minulle tuli yllätyksenä, miten paljon amerikkalaiset Suomesta tiesivät ja osasivat kysyä hyvinkin yksityiskohtaisia asioita. Näin ensikertalaisena päivystäjänä olin myös yllättynyt siitä, että nimenomaan sodasta kyseltiin niin paljon. Suomi-talon päivystykset toimivat vapaaehtoisten varassa ja minusta sinne saa mennä ihan omana itsenään, omalla kielitaidollaan ja omilla Suomi-tiedoillaan. Jos päivystäjiltä edellytettäisiin tiettyä tietopohjaa, niin voi olla vaikea löytää päivystäjiä. Tuollakin kerralla kysyttiin sotien lisäksi esimerkiksi revontulista, korvapuusteista, suomalaisesta teollisuusrakenteesta, suomalaisista yrityksistä, eri kaupungeista, laskettelukeskuksista ja niiden vuorista, järvistä, säästä, koulutusjärjestelmästä jne. Koskaan ei tiedä, mitä kysymyksiä tulee eikä kaikkeen siten voi valmistautua. Joihinkin kysymyksiin myös vastasin, etten tiedä, jos kerta en tiennyt. Jotkut asiat tunsin hyvinkin, ja kyselijä lähti selvästi tyytyväisenä uuden tiedon kera. Mutta jos menen uudelleen, niin varmasti perehdyn sitten vähän enemmän noihin sotiin, kun niistä kerran noin paljon kyseltiin. Kuten myös revontulien syntyyn, siihenkään en osannut vastata.
Apua, nuo Suomi-talothan ovat vain suomalaisyhteisön hengailupaikkoja, eli eivät mitään virallisia tietolähteitä ja siksi ei mitään pohjakoulutusta siellä käymiseen tai kommunikointiin vaaditakaan, onneksi! Kyllä varmasti siellä kävijätkin ymmärtävät, että kyse on usein henkilökohtaisista mielipiteistä ja kokemuksista tuollaisissa keskusteluissa, ja vierailijat osaavat sitten myöhemmin tarkistella tietoja ja hakea muita näkökulmia virallisista lähteistä, jos kiinnostusta riittää.
PoistaHistoriankirjoissakin (ihan yleisellä tasolla) on aikojen kuluessa aika paljon vaihtelua tulkinnoissa jne riippuen kirjoittajista ja poliittisesta ilmapiiristä, eli ns. 'totuus' ei ole niin yksiselitteinen, ja sama seikka heijastuu tuohon Sissin mainitsemaan opetukseenkin: eli mistä koulussa kerrotaan ja miten - ja näin on varmaan kaikissa maissa.
Minä en ole kyllä kokenut, että ihmisillä olisi sen suuremmat historiantiedot maailmansotien tapahtumista Suomen ulkopuolella, kuin Suomessakaan, ellei siis historia ole oman mielenkiinnon kohde ja sen vuoksi on sitten tutustunut tapahtumiin tarkemmin. Mielenkiintoista, jos euroopassa tosiaan verrataan Suomen nykyistä suhtautumista Espanjan ja Kreikan tukiin noihin maailmansodan aikaisiin tukiin. Kyse on kuitenkin todella erilaisista asioista ja syy-yhteyksistä!
Minä törmäsin viime vuonna eri aiheen tutkimuksen yhteydessä artikkeleihin australialaisissa sanomalehdissä 2. maailmansodan tapahtumista ja Suomen tilanteesta. Kirjoitukset olivat hyvin tukevia ja sympaattisia ja olikin aika hienoa lukea siitä, kuinka tunnettiin empatiaa Suomea kohtaan vaikeassa tilanteessa. Ainakin Australiassa ja Briteissä toinen maailmansota kuitenkin käytiin ihmisten mielissä aika yksiselitteisesti natseja vastaan ja on aina hiukan epämiellyttävää todeta, että meidän historiastamme löytyy veljeilyä.
Näin juuri itsekin ajattelen (ja olen kokenut) Suomi-talosta :).
PoistaSamaa mieltä olen myös siitä, että historiankirjoitus on aina subjektiivista. Yksi tuttuni täällä on alun perin venäläinen ja hän on aikoinaan opiskellut venäläisessä yliopistossa juurikin historiaa. Hän sanoi tajunneensa täällä lapsensa collegen historiakirjoja lukiessaan, että se historia, mitä hän on opiskellut, ei olekaan totta. Ja toisaalta se, mitä hänen lapsensa opiskelee täällä, on varmasti juurikin se toinen äärilaita ja "totuus" on ehkä jossain siellä välissä. Ja toisaalta koko ajan tulee uutta tietoa. Itse esimerkiksi kuulin vasta äskettäin Suomen juutalaisluovutuksista ja olin asiasta hyvin pahoillani. Kun tosiaan muutenkin tuo Saksan ja Suomen yhteistyö on ollut vaikea ja kiistelty asia.
Itse en myöskään ollut aiemmin törmännyt tuohon, että Suomen suhtautumista taloudellisiin tukiin verrattaisiin maailmansodan aikaisiin tukiin. Sen sijaan maahanmuuttokeskustelun osalta joskus itse tekee mieli muistuttaa, että on Suomestakin aina lähdetty ulkomaille.
Hyvä esimerkki Suomesta on esimerkiksi saamelaishistoria, joka on 'pyyhitty pois' historian- ja koulukirjoista, ja varmasti laajalti poliittisistakin syistä.
PoistaMinä sanon maahanmuuttoa ennakkoluulojen ja rasismin vuoksi vastustaville, että annan mielelläni oman 'paikkani' Suomessa jollekin maahan muuttavalle. Verojakin olen siitä paikasta maksanut :-) Kriittinen (= terveen järjen mukainen)on toki maahanmuuton suhteen oltava, eikä sinisilmäinen, mutta samalla tavalla kuin muu maailma on ottanut vastaan miljoona+ suomalaista, Suomikin voi olla vastaanottajia. Ja huomio: eivät kaikki Suomesta ulkomaille muuttaneet ole korkeakoulutettuja, kovatuloisia kansakunnan lahjoja maailmalle. Joukkoon mahtuu työttömiä, sairaita ja rikollisiakin.
Tuo onkin muuten varmasti totta, sannabanana, ovathan saamelaisten oikeudetkin ylipäätään vielä nykyäänkin poliittisesti vaikea asia. En muista lukeneeni historiankirjoistani mitään saamelaisista. Ehkä historiankirjoitukseen juuri pätee hyvin "tieto lisää tuskaa" -ajatus, sillä monesti uusi tieto on sellaista, mitä ehkä ei haluaisi tietää. Maahanmuutosta ajattelen ihan samalla tavalla :).
PoistaTassa lyhytmuotoinen tietopaketti: http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_ulkomainen_apu
VastaaPoistaKiitos :).
PoistaTassa otsikkona oli Suomi-kuvaa rakentamassa. Olisihan se ollut aika epakorrektia ja tylya sanoa etta Suomi teki kaiken ihan ilman apua. Kiittamatontakin. Jos halutaan antaa kuva hyvalaatuisen peruskoulutuksen saaneista suomalaisista niin tuo ei ehka ihan aja asiaa? Jokainen suomalainen on kaveleva kayntikortti omasta maastaan.
VastaaPoistaHistoriankirjat ovat kylla melko yksimielisia tasta Suomen tilanteesta silla siita loytyy erityisen paljon kirjoitettua dokumenttia. Ymmarran tietenkin etta Suomessa sodan jalkeen haluttiin lietsoa kansalaisylpeytta ja kansallisromantiikka kukoisti mutta miksi asioita ei ole opetettu ilman sensuuria myohemmassa vaiheessa, sita en ymmarra. Muissa maissa kuten Saksassa ja Hollannissa esim. Kun sodista oli tarpeeksi aikaa niin ne ikavammatkin asiat liitettiin pikkuhiljaa opetukseen mukaan mutta Suomessa edelleen annetaan lasten kuvitella etta suomalaiset parjasivat yksin. Talla on hirvittavan suuri merkitys ihmisten myohempaan poliittiseen mielipiteeseen seka asioiden kasittelyyn Suomen ja muiden maiden valilla omalla henk.kohtaisella tasolla.
Suomessa usein karkkaasti ja aanekkaasti juhlissakin ojennetaan ulkomaalaisia joilla on vaaraa tietoa (ihan mista vain) mutta kannattaa muistaa etta suurimmassa osassa muita maita tallainen julkinen ojentelu ei ole hyvien tapojen mukaista vaan kohteliaasti kuunnellaan asia loppuun ja annetaan olla. Samoin eri maiden valiseen small talkiin kuuluu toisen maan kehuminen eli ne todelliset mielipiteet jaavat kuulematta.
Musta tuntuu pahalta kirjoittaa tasta aiheesta tanne tahan tyyliin mutta toisaalta mun mielesta nama ovat asioita joista pitaa pystya keskustelemaan, varsinkin silloin kun aiheen otsikko viittaa asiaan.
Huih, minä en kyllä koe olevani minkäänlainen käyntikortti tai synnyinmaani mainos! Enkä näe itseäni minkäänlaisena peruskoulutuksen kuvan antajanakaan - olen ihan vapaasti oma itseni, ja sellaisena kaikkien kokemusteni ja kiinnostusteni ja mielipiteitteni summa. Kaikkihan nappaavat mukaansa ja ajatusmaailmaansa erilaisia juttuja matkan varrelta, eikä kai kaikkien suomalaisten kuulu toitottaa minkäänlaista 'virallista' tai yhtenäistä linjaa maailmalla? Minusta tuollainen ajatus kalskahtaa jotenkin todella totalitaariselta ja olisi todella surullista, jos kaikista ulkomaille muuttavista suomalaisista täytyisi tulla jonkinasteisia nationalisteja!
PoistaSissi, minusta kommenttisi on aika ristiriitainen: ensiksi sanot, että on miltei loukkaus suomalaista hyvää peruskoulua (tai sellaista mielikuvaa) kohtaan sanoa, että Suomi selvisi sodasta yksin ja sitten perään, että suomalaisissa kouluissa juuri (väärin) opetetaan, että sodassa selvittiin yksin. Ja minusta Ronja käyttäytyi juuri kuvaamallasi hienolla tavalla: kuunteli, eikä ojentanut. Aina ei tarvitse olla oikeassa, eikä aina tiedä kaikkiin kysymyksiin vastausta. Joskus omat tiedot perustuvat väärinymmärryksiin tai väärään tietoon. Muistikin pettää. Elämä on sellaista.
Siitä olen ihan samaa mieltä, että eri maiden versioissa historiasta eri asioita nostetaan esille, ja että Suomen historiassa on vieläkin paljon käsittelemättömiä asioita. Ehkä juuri tuollainen 'kävelevä käyntikortti'-ajattelu aiheuttaa tarpeen luoda kiiltokuvamainen, urhea ja oikeassaoleva historiankirjoituskin?
Hauskaa ja mielenkiintoista, että syntyy keskustelua, mutta minusta tällaiset kepeät blogikirjoitukset tai satunnaiset kohtaamiset Suomi-talolla eivät ole niin vakavia historiallisia kannanottoja, että kirjoittajaa kannattaa sen suuremmin ruoskia ja heittää koko kansakunnan mainetta hänen hartioilleen ;-)
En usko, että itsekään muodostat käsityksesi jostakin maasta yksittäisten, maan ulkopuolella asuvien ihmisten (tai ihmisen) perusteella, vaan otat ihmiset vastaan ensisijaisesti ihan yksilöinä.
Lopetan tämän romaanin kirjoittamisen tähän :-)
Sissi van V, kuten sekä bloggauksessani että aiemmassa vastauksessani (ja kuten sannabananakin oli ymmärtänyt) sanoin, niin en korjannut tätä henkilöä, joka kertoi kaikkien maiden rynnänneen Suomen avuksi. En itse asiassa korjannut myöskään sitä henkilöä, joka sanoi Suomen voittaneen sodan. Sotahistoria ei kuulu erikoisosaamisalueeseeni (eikä minulla ole alan sanavarastoakaan) eikä niitä kommenttejakaan mielestäni ollut tarkoitettu vakavaksi keskusteluksi, vaan ihmiset vain halusivat sanoa jotain, mitä Suomesta tiesivät. Sitähän tapahtuu paljon vaikka kaupan kassalla, kun kysytään, mistä olemme kotoisin, että ihmiset sanovat mitä tietävät. Jos he oikeasti tietävät jotain, ihastelen ääneen (minusta on aina hienoa, kun joku tietää jotain pienestä maastamme) ja jos menee vähän pieleen, niin yleensä tyydyn hymyilemään. Paitsi silloin korjaan, kun sanotaan, että eikös Suomi ole osa Venäjää tai Ruotsia ;).
PoistaOlen käynyt kouluni 80- ja 90-luvuilla ja ollut aina läheinen sodat käyneiden isovanhempieni kanssa. Nämä ja monet muut asiat ovat vaikuttaneet omaan maailmankuvaani ja tietopohjaani. Mutta yleisesti ajattelen, että asioilla on paikkansa, eikä Suomi-talon lyhyet keskustelut - vieraita oli koko ajan useampia - ole paikka käydä syvällisempiä maailmanhistoriallisia tai poliittisia keskusteluja. Ne eivät muutenkaan ole teemoja, joista ensimmäisenä keskustelisin varsinkaan täkäläisten kanssa.
Kaikki Suomi-talon keskustelut olivat kepeitä, pyrin ottamaan ystävällisesti kontaktia kaikkiin vieraisiin, kuuntelin heitä ja ihastelin ääneen, mitä he Suomesta tiesivät. Jos joku kysyi jotain, niin vastasin parhaan kykyni mukaan. Mistään teemasta ei ollut väittelyä ja kaikki lähtivät pois hymyssä suin. Mielestäni tämän enempää ei tarvitsekaan osata tehdä, ja en usko, että suomalaisten tarvitsi hävetä meitä siellä luomassa Suomi-kuvaa. Paitsi korkeintaan sen ihmisen kohdalla, joka totesi kohdallamme, että vai tuolta suomalaiset näyttävät ;).
sannabanana, kiitos kun ymmärrät :).