keskiviikko 29. elokuuta 2012

Alcatraz

Viimein sain valittua kuvia Alcatrazin vierailulta. Tai valittua ja valittua, kun näitä on vieläkin niin paljon. Alcatraz on San Franciscon lahdessa sijaitseva saari, jossa toimineeseen vankilaan vietiin aikoinaan Amerikan pahamaineisimmat vangit: "Break the rules and you go to prison. Break the prison rules and you go to Alcatraz." Vankila suljettiin vuonna 1963.


Olimme ostaneet lippumme etukäteen, ja käyntimme aikana retket olivatkin loppuunmyytyjä ainakin pari viikkoa eteenpäin. Lähtö tapahtui tiettyyn aikaan, mutta takaisin sai tulla millä tahansa laivalla. Itse sai siten päättää, kauanko käytti aikaa saarella. 


Laivamatka kesti ehkä 20 minuuttia. Hyinen vesi ja kovat merivirrat pitivät huolen siitä, että saari oli vangeille tarpeeksi kaukana, vaikka toisaalta niin lähellä. Matkan aikana sai ihastella sekä Golden Gaten siltaa että San Franciscon siluettia.

Alcatraz ja Golden Gaten silta

Alueen auki olevilla alueilla voi kierrellä mielensä mukaisesti. Itse vankilan sisällä kierros on toteutettu korvakuulokkeilla. Ne opastavat kulkemaan oikeaan paikkaan ja kertovat tarinoita. Näytti hassulta, kun kaikki vain kävelivät hiljaa paikasta toiseen. Ilman näkyvää syytä ihmisiä saattoi kerääntyä jonnekin tuijottamaan samaa selliä ja kuuntelemaan. Kun itse pääsi sinne asti, saattoikin kuulla kiintoisan tarinan vankilan historiasta.


vahtitorni ja näkymä saarelle saavuttaessa

 Vankilan työntekijöiden asuntoja. Työntekijät asuivat alueella perheineen ja kuulemma rakastivat asua siellä.

vankilan ruusutarha

sellirivejä








Vangeilla ei ollut paljon ajanvietettä. Kuulemma vankilan kirjasto oli ahkerassa käytössä: lukutaitoinen vanki luki keskimäärin 75-100 kirjaa vuodessa. Vankilassa luettiin keskivertoamerikkalaisia enemmän ns. vakavaa kirjallisuutta. Esimerkiksi filosofit Kant, Schopenhauer ja Hegel olivat kuulemma suosittuja.

vankikirjastossa oli 15 000 nidettä


 kontaktit ulkomaailmaan olivat vähäiset

sameasta kurkistusikkunasta näkyy San Franciscon siluetti ja Bay Bridge


näkymä työntekijöiden työtilojen ikkunasta

saaren majakka

reitti vei välillä pihalle jaloittelemaan

 vankilassa oli käytetty paljon pastellisävyjä




 avain roikkui turvassa vankien ulottumattomissa sen sijaan, että vartijat olisivat kantaneet sitä mukanaan


Yksi mieleeni erityisesti jäänyt asia oli, että vankilassa oli kuulemma erittäin hyvät ruoat. Jotain aivan muuta kuin vankilaelokuvissa nähdyt päivittäiset kauravellit. Ruokaa tarjottiin kolmesti päivässä: aamiainen (breakfast), päivällinen (dinner) ja illallinen (supper). Ohjeistuksen mukaan vangeille piti esimerkiksi tarjota usein tuoreita hedelmiä ja tarpeeksi kasviksia. Illallisella oli yleensä tarjolla myös jälkiruoka, esimerkiksi vanukasta, mokkakakkua tai jäätelöä. Vangit ja henkilökunta söivät samaa ruokaa ja mikäs siinä oli syödessä.

 yhden päivän aamiaismenu

Ostin vankilan myymälästä historiaa esittelevän lehden, joka keskittyi erityisesti ruokapuoleen. Siinä oli ohjekirjelmä vankilan keittiöön tarkastuksen jälkeen. Kirjeessä oli esimerkiksi tällainen kohta:
"The "June Peas" was an excellent choice and this trick of menu-making should be exploited as much as possible when certain foods are in season. Other words that come to mind are "baby, young, milk-fed, spring, new, fresh, native, various colors (such as mashed YELLOW turnips), cold (such as CHILLED tomato juice), old-fashioned, home-made, etc. The title of a dish can do much in creating anticipation."
Ei heti arvaisi, että kyseessä on ravintolamarkkinoinnin käsikirjan sijaan kirje maailman pahamaineisimman vankilan keittiölle 1950-luvulta.


Yksi asia jäi mietityttämään kierroksen jälkeen: oliko sittenkään niin, että kukaan ei päässyt karkuun?

13 kommenttia:

  1. Huh, kahlasin blogisi läpi muutamassa päivässä. Aivan ihana lukea kokemuksistasi San Diegossa. Itse olen kerran käynyt siellä lomalla, joka oli yhdistetty miehen työmatkaan. Samalla reissulla kävimme myös LA:ssa ja SF:ssa.

    Niin paljon on näkemistä ja kokemista tuollakin seudulla, joten tulemme varmasti uudestaan joskus! Ulkomaille muutto on meillä koko ajan mietinnässä, ja tämänhän olisi hieno paikka asua!

    .olivia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh tosiaan, aika urakka :). Onpa kiva kuulla, että tykkäsit lukea juttuja, .olivia :). Tällä hetkellä tuntuu, että tämä on kerrassaan viehättävä paikka asua, joten suosittelen lämpimästi ;). Ja jos ei heti asumaan, niin uudelleen lomalle ainakin.

      Poista
  2. Vau, olipa mielenkiintoinen "kierros" kuvien kautta. Niidenkin avulla voi aistia menneen ja tuon karun mutta samaan aikaan kiinnostavan vankilan tunnelman. Olisi mahtava päästä käymään joskus ihan paikanpäälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tältä kierrokselta vielä puuttuvat kaikki ne tarinat, joita siellä kuuli, ja ne lisää siihen vielä ihan oman asteen. Karu vankila heräsi eloon niitä kuunnellessa. Eli kannattaa ehdottomasti mennä käymään, jos siellä päin liikuskelee :).

      Poista
    2. Me emme päässet tuolla käymään silloin, kun Kaliforniassa oltiin. Emme tajunneet lippuja etukäteen varata ja heinäkuussa olikin kaikki paikat täynnä. Tai olisi voinut ottaa riskin ja ostaa ylikalliilla lipun trokarilta, mutta sitä riskiä emme halunneet ottaa (maksaa ylihntaa ja jäädä rannalle).

      Ehdottomasti haluan uudestaan Kaliforniaan, niin paljon jäi näkemättä, kaksi viikkoa ei riittänyt mihinkään. Ehkä sitten, kun lapset on vähän isompia.

      .olivia

      Poista
    3. Niistä trokareista varoitetaankin paljon, ja ainakin nyt oli siten, että lippujen ostajan piti olla mukana. Eli lipussa luki sukunimeni ja minun piti olla toinen meidän lipuilla menijä. Eli varmasti hyvä, ettette riskiä ottaneet. Tuntuu itsestäkin, että pelkästään San Diegossa on niin paljon nähtävää, koko Kaliforniasta tai muista osavaltioista puhumattakaan!

      Poista
  3. Kuulostaa aika hyviltä oloilta loppujenlopuksi, kun ruokakin on noin hyvää. Kävimme pari vuotta sitten tutustumassa Turun omassa Kakolassa, ja siellä kuulosti olevan paljon huonompi ruoka. Sen sijaan sellit olivat yhtä karmean näköisiä, ja opas lisäksi ennen kierrosta ohjeisti, että seiniin ei kannata nojata, koska niissä voi olla ulostetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma tuolla oli koko Amerikan vankeinhoitolaitoksen parhaat sapuskat noihin aikoihin. Toisaalta varmaan hyvä ruoka on pitänyt vangit tyytyväisempänä ja siten vähentänyt ongelmia. Ruokailut olivat vankien päivien kohokohdat. Kaikki vangit ruokailivat samaan aikaan metalliaterimilla ja ruokailutilanteet olivat siten vartijoiden kannalta "vaarallisimpia" hetkiä. Mutta kuulemma koskaan ei ruokailussa tapahtunut mitään konflikteja. Hyvä ruoka, parempi mieli :). Mutta ruokaa ja sinällään ilmeisen asiallista vankien kohtelua lukuun ottamatta Alcatrazia pidettiin vihonviimeisenä paikkana, johon kukaan vanki ei halunnut. Sinne kun tie vei, niin harva sieltä palasi, ja yhteydet ulkomaailmaan olivat todella vähäiset.

      Me käytiin muuten kanssa Kakolassa viime syksynä, Kakola goes Halloween -kierroksella. Olin vähän yllättynytkin siitä, miten karmeita ne sellit olivat ottaen huomioon, että niissä oli ollut vankeja vielä ihan äskettäin. Tosiaan samalta näyttivät kuin tuolla, ja Alcatraz kuitenkin suljettiin jo 60-luvulla!

      Poista
  4. Taas oppii jotakin uutta. Muistan elokuvan Alcatrazin vangit, oli todella hyvä. Luulin että vankila on vielä käytössä. Jännä, että vangit saivat niin monipuolista ja hyvää ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin kovasti nähdä noita Alcatraz -elokuvia, en ole nähnyt yhtään. Tänä vuonna Fox on tehnyt uuden sarjan Alcatrazista (alkaa Suomen tv:ssä syyskuun alussa). Siinä ideana onkin, että Alcatrazia ei sitten koskaan suljettukaan...

      Poista
  5. Mahtavia kuvia! Kiitos, että veit meidät retkelle mukaan. Eilisestä asti on yhtäkkiä Alcatraz ollut tämän sun kirjoituksen ja kuvien vuoksi mielessä :)

    Todellakin mielenkiintoista, että vangeille tarjottavien ruokien kuvauksia mietittiin ja että heille tarjottiin noin ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Ja että vanginvartijat perheineen kuuluivat nauttineen elämästään Alcatrazissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Blogissani on sulle tunnustus.

      Poista
    2. Oi, kiitos tunnustuksesta, olen ihan otettu :). Kiva kuulla muutenkin! Olin itse tosi yllättynyt noista parista jutusta myös. Kävijät tervetulleeksi toivottanut opas kysyi väkijoukolta, että olisiko ollut kiva asua täällä, jos olisi ollut töissä täällä. Kaikki olivat, että eeeiiii.... Mutta opas kertoi kaikkien perheiden tosiaan viihtyneen siellä. Se oli oma tiivis yhteisö, joka kuitenkin oli lyhyen venematkan päässä keskustasta, joten saattoi illalla pistäytyä vaikka ravintolassa. Erityisesti opas painotti, miten saarella asuminen oli turvallista, mikä tuntui hieman hassulta ottaen huomioon, että maan vaarallisimmat vangit olivat siinä ihan vieressä ;).

      Poista