maanantai 7. toukokuuta 2012

Juhlimassa

Olimme lauantaina ensimmäistä kertaa täällä juhlissa. Parista englanninkurssikaverista on tullut minulle läheisempiä ja toinen heistä järjesti juhlat, joihin meidätkin kutsuttiin. Valitettavasti juhlien aihe oli orastavan ystävyyden kannalta kurja: läksiäiset. Hän on asunut täällä perheineen jo useamman vuoden ja he muuttavat nyt takaisin Eurooppaan. Ennen jäähyväisiä oli kuitenkin aika juhlia.

Pitkästä aikaa sai laittautua juhliin.

Laitoin juhliin ylle punaisen mekon ja jalkoihin puutarhajuhlien takia balleriinat. Viemisinä oli suomalainen kortti, viiniä ja leivonnaisia. Sen verran tuoreessa muistissa itselläkin tämä mantereiden välinen muutto, että halusin viedä jotain, mistä he pääsevät helposti eroon ennen muuttoa.

Juhlat oli leppoisat ja hauskat. Ne pidettiin heidän kotinsa puutarhassa ja vieraita oli parhaimmillaan kolmisenkymmentä. Puutarhassa kaksi kokkia paistoi itsetekemiään pieniä tortilloja, jotka sai itse täyttää eri lihoilla, kasviksilla, guacamolella ja kastikkeilla maun mukaan. Vaikka en ole täällä oppinut meksikolaisen ruuan suureksi ystäväksi, niin nämä olivat herkullisia. En ole ennen saanut niin pehmeitä tortilloja. Jälkiruoaksi oli makoisia porkkanakakku-cupcakeja.

Täällä kuulemma juhlat loppuvat varhain, yleensä viimeistään joskus kymmenen kieppeillä. Juhlia voidaan siten järjestää viikollakin. Vaikka nyt oli viikonloppu, niin nämäkin alkoivat jo varhain alkuillasta ja monet vieraista olivat jo lähteneet, kun me poistuimme kahdeksan jälkeen.

Punaisia mekkoja oli kaapissani useampi jo tänne tultaessa ja täällä niitä on tullut kaappiin muutama lisää. Tämän juhlissa käyttämäni ostin muistaakseni Marshallsista jokin aika sitten.

Juhlissa oli paljon isännän amerikkalaisia työkavereita ja tuli juteltua pidempi tovi muutaman heistä kanssa. Tajusin, että eipä oltu montaa kertaa aiemmin täällä juteltu kunnolla amerikkalaisten kanssa. Vastahan täällä Amerikassa kuitenkin neljä kuukautta ollaan asuttu. Monet sanoo, että amerikkalaisiin on vaikea tutustua, kun taas muihin maahanmuuttajiin tutustuu helpommin. Niin se varmaan tuppaa olemaan monissa maissa, kuten nyt vaikka Suomessakin. Kaikki, joiden kanssa olen enemmän tekemisissä, ovat maahanmuuttajia. Kielikurssilaiset tietenkin. Taannoin kävin täällä yhden valokuvauskurssin, jossa tutustuin yhteen kurssilaiseen. Maahanmuuttaja hänkin, vaikkakin on muuttanut tänne jo nuorena. Meidän agentti oli alun perin eurooppalainen ja personal trainerinikin on tainnut muuttaa tänne muualta. Pisteenä iin päällä asuinyhteisömme kuntosalilla joku alkoi kerran juttelemaan. Hän oli saksalainen.

Sinällään itselleni on ollut kielikurssilla mielenkiintoinen kokemus tutustua niin moniin eri kulttuureihin. Kuten itsekin olen huomannut, niin täällä ulkomailla oma tausta korostuu, ja tuntuu, että kaikki koettavat vaalia omaa kulttuuriaan ja myös kertovat siitä mielellään. Olen oppinut täällä paljon eri kulttuureista, esimerkiksi useammasta aasialaisesta kulttuurista. Mutta olisi hauska oppia enemmän siitä pohjoisamerikkalaisestakin kulttuurista. Toisaalta voidaan tietenkin pohtia, kuka ylipäätään on aidosti amerikkalainen. Kulttuurien kirjo kun on täällä valtaisa. Ja ovathan lähes kaikki amerikkalaiset joka tapauksessa maahanmuuttajien jälkeläisiä. 

10 kommenttia:

  1. Vihdoin pääsen kommentoimaan. Yritin viime viikolla padillä kirjoittaa, mutta jostain syystä se ei onnistunut.

    Olisi hauska päästä amerikkalaisiin juhliin, ne kun vaikuttavat niin erilaisilta kuin täällä juhlat. Tai ei täällä oikein edes ole sellaisia cocktail-kutsuja, joissa seisotaan ja keskustellaan uusien tuttavuuksien kanssa ja sitten lähdetään tiettynä kellonaikana pois.

    Toivottavasti peräänajaja saisi jotain sanktioita, vaikka vahingot eivät kovin suuret olleetkaan. On se vaan ihan periaate, että ei paikalt paeta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähinnä kai työpiireissä on cocktail-kutsuja, mutta niissä on usein töistä johtuvaa pakkososiaalisuutta ;). Vaikka olen toisaalta pitkien illanistujaistenkin ystävä, niin tykkään myös tuollaisesta cocktail-tyylisestä kulttuurista. Ihmisillä löytyisi sellaisiin paremmin aikaakin, kun ei tarvitse varata koko iltaa.

      Toivon kanssa, että ne vähintään selvittäisivät tyypin ja sen, onko hänellä vakuutus. Jos hänellä ei ole vakuutusta, niin en tiedä, miten tuo menee, eli laittavatko poliisit sitten asian eteenpäin liikennerikkomuksina (ilman vakuutusta + hit and run). Toivottavasti. Jollei ole vakuutusta, niin ilmeisesti korvauksia varten meidän pitäisi itse laittaa joku siviilikanne tms., mutta ei aiota itse tästä mitään oikeusjuttua tehdä.

      Poista
    2. Siis Suomessa cocktail-kutsut taitaa olla suosituimpia työpiireissä.

      Poista
  2. Ensinnäkin, aivan valtavan suloiset ballerinat! Mekko näyttää myös kauniilta.

    Minulle sopisi tuollainen juhlimiskulttuuri, että lähdetään aikaisin pois! Tykkään juhlista, mutta väsähdän helposti enkä ole hyvä valvomaan.

    Niin, kuka on tosiaan oikea amerikkalainen? Sulatusuunistakin puhutaan, ja vaikka se ei nyt ihan pitäisikään paikkaansa, niin tosi paljon siellä tosiaan varmaan riittää niitä eri kulttuureja, eivätkä amerikkalaistenkaan juuret kovin syvällä vielä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Oli tuossa tosiaan hyvät puolensa, että oli aikaisin kotona :).

      En ole kauhean perehtynyt, mutta ymmärtääkseni tuo maahanmuuttopolitiikka on sellainen, että maahanmuuttajat pyritään mahdollisimman hyvin sulauttamaan paikalliseen kulttuuriin. Toisaalta täällä on vahvoja arvoeroja ihan paikallistenkin keskuudessa, esim. liberaalisuus-konservatiivisuus-akselilla, joten mikä on sitten sitä perusamerikkalaisuutta. Ja koska täällä on paljon muualta tulleita, niin monet kulttuurit näkyvät täällä vahvasti. Aika pinnallinen esimerkki, mutta esimerkiksi täältä löytyy omia kortteleita vaikka mille ruokakulttuureill.

      Poista
    2. Tuosta sulauttamisesta tuo sulatusuuni-termikin :).

      Poista
  3. Ihanat balleriinat! Joskus iskee kauhea tarve laittutua, pukeutua niinkuin ihmiset...sanoo tämä joka kulkee koko viikon työpuvussa ja pyjamassa ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ostin balleriinat Saksasta viime kesänä. Ja sanopa muuta. Onneksi sentään käyn nyt tuolla kielikurssilla, niin tulee edes pari tuntia päivässä käytettyä muita vaatteita kuin verkkareita ;).

      Poista
  4. Minulla ei muuten ole paljon ulkomaalaisia ystäviä vaan oeln aina elänyt paikallista elämää, meksikolaisten kanssa. Asiaan vaikuttaa varmaan se ettö olen aina asunut syrjäkylillä joissa muita ulkomaalaisia ei ole paljon ollut. Olen myös onnistunut löytämään juuri ne minulle sopivat, ihanat ystävät joille ulkkarin seura on kelvannut ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan nyt erikseen näihin molempiin :). Kuulostaa hyvältä :). Toisaalta on kiva, kun on löytänyt muita ulkkareita, koska sitten voidaan puhua yhdessä kaikista näistä uusista kokemuksista täällä. Mutta toisaalta olisi kiva tutustua paikallisiinkin. Ehkä jossain välissä harrastusten, esim. tulevien valokuvauskurssien, kautta tutustun heihinkin. Ja toki se pääasia on, että tutustuu uusiin, mukaviin ihmisiin täällä, ei se, missä he ovat sattuneet syntymään :).

      Poista