tiistai 31. tammikuuta 2012

Postia Suomesta


Saatiin kumpainenkin kirje kotimaasta. Kela sieltä vain halusi kertoa, että emme enää ole oikeutettuja Suomen sosiaaliturvaan. Itse asia oli tiedossa, mutta tuntui tuollainen kirje vähän tylyltä silti. Suomen sosiaaliturva on asumisperusteinen eli koskee niitä, jotka asuvat Suomessa pysyvästi. Jos muuttaa Suomesta, katkeaa sosiaaliturva vuoden ulkomailla asumisen jälkeen. Jos kertoo heti aikovansa muuttaa yli vuodeksi, katkeaa se heti muuttopäivänä.

Kun siis jatkossa käymme Suomessa, olemme oikeutettuja ainoastaan kiireelliseen sairaanhoitoon, joka tosin sekin meidän tulee itse maksaa. Jatkossa siis on oltava täältä matkavakuutukset kunnossa, kun lähtee käymään Suomessa. Niin tylyltä kuin se kuulostaakin, niin on se myös ymmärrettävää, sillä tältä vuodelta maksamme verojakin vain Amerikkaan. Ja niillä verorahoilla saamme... ööö... maanteitä?

maanantai 30. tammikuuta 2012

Little Italy


Lähdimme kaasulamppukorttelista lounaalle noin kilometrin päähän Little Italyyn, joka oli ihastuttavaa aluetta. Niin kuin monista muistakin kaupungeista, löytyy täältäkin alue täynnä houkuttelevia italiaisia ravintoloita ja viehättäviä pikkukahviloita. Täällä oli rento ja iloinen tunnelma, joka nosti itsellekin hymyn kasvoille.

Paikkakriteerinämme oli ensimmäinen paikka, jossa on muitakin asiakkaita ja johon pääsee istumaan varjoon. Näillä kriteereillä lounaspaikaksemme valikoitui iso ja suositun oloinen Zia's bistro. Tilasin kermaisen pastan kanalla, parsalla ja ilmakuivatuilla tomaateilla ja mies tilasi lihapullia, bolognesekastiketta ja spagettia. Ei ehkä elämäni paras italialainen annos, mutta hyvä ja (liiankin) täyttävä peruspasta kuitenkin. Ennen ruokaa saamamme valkosipuliyrttivoidellut lämpimät patongit palat olivat taivaallisia ja palvelu italialaisen eloisaa ja amerikkalaisen huomaavaista.



puluhan se siellä pöydän alla!

Törmäsimme tällaisiin Little Italyn katukivetyksessä:


Gaslamp quarter

Sunnuntaina lähdimme viimeinkin tutustumaan San Diegon keskustaan. Jo oli aikakin, sillä onhan täällä tullut jo kuukausi(!) asuttuakin. Halusimme tutustumaan Gaslamp quarteriin. Alue on saanut nimensä vanhoista katulampuistaan ja on tunnettu hienoista, vanhoista rakennuksistaan.

mehikasveja keskustan laitamilla

Päivän aluksi opimme, että jatkossa testailemme uuden automme ominaisuuksia ensimmäistä kertaa ihan kotipihalla. Olimme parkkeeranneet auton keskustan laitamille hiljaiselle pikkukadulle, mutta vähän matkaa käveltyämme ja karttaa tutkailtuamme tajusimme, että kävelymatkaa olisi vielä kilometrejä. Palasimme ajaaksemme auton lähemmäksi. Autoa lähestyessämme mies keksi kokeilla paahteessa hetken seisoneen automme ns. pikajäähdytysominaisuutta. Kaukosäätimestä auto avaa kaikki ikkunat ja kattoluukun apposen auki, jolloin läpiveto pyyhkäisee kuuman, seisoneen ilman ulos. Olin juuri selittänyt autolle kävellessämme miehelle, miten ominaisuus ei kyllä ole kovin turvallinen, ja ehtinyt istuutua autoon, kun ohitseni käveli noin metrin päästä nuorehko mies, joka piikitti itseään käsivarteen. Suhisin miehelle suupielestä, että laita nyt ne ikkunat kiinni ja ovet lukkoon. Mies vastasi, ettei saa niitä menemään, että auto tarvitsee varmaan käynnistää sitä varten. Lopulta mies sai ovet ja ikkunat suljettua laitettuaan virta-avaimen lukkoon. Siinä vaiheessa ohikulkenut mies oli jo mennyt menojaan kiinnittämättä meihin mitään huomiota. Tosi epämukava tilanne, vaikka mitään vaaratilannetta ei ollutkaan.


Kaasulamppukorttelissa oli paljon kauniita rakennuksia ja erikoisia yksityiskohtia ihmeteltäväksi, mutta en oikein tykännyt alueen fiiliksestä. Keskeisenä turistialueena alue oli täynnä asiakkaista kilpailevia ravintoloita, baareja ja erilaisia kaupustelijoita. Alueella näki myös enemmän kodittomia ja pahveihin kirjoitettuja avustuspyyntöjä kuin muualla San Diegossa. Vaikka aurinko paistoi taivaan täydeltä, näytti kaupunki myös varjoisampaa puoltaan tänä päivänä.

Joitain kuvia kaasulamppukorttelista:


yli kaksikerroksisia kerrostaloja ei näe pahemmin muualla kuin keskustassa 



taksikäytännöt ovat meille vielä ihan mysteeri eikä ne taida ajaakaan kuin keskustassa



omaisuus ostoskärryissä

Lounaalle suuntasimme kohti Little Italyn höyryäviä pastalautasia, siitä vielä toisessa postauksessa.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Vuoristoa ja villiä länttä

Viikonloppu oli täällä helteinen ja meilläkin oli sopivasti pitkästä aikaa mahdollisuus turisteiluun. Lauantain aloitimme kuitenkin arvokkaissa tunnelmissa: antamalla äänemme presidentinvaaleissa. Mielestäni äänestäminen on tärkeä oikeus ja olen halunnut käyttää sen kaikissa vaaleissa. Siksi harmittelinkin, että missasimme ensimmäisen kierroksen äänestyksen, koska luulimme lähimmän äänestyspaikan olevan Los Angelesin suurlähetystössä. Sittemmin kuulin, että äänestää voi myös San Diegossa, Balboa Parkin Suomi-talossa. Balboa Parkissa on eri mailla omia pieniä taloja, jotka esittelevät kyseistä maata. Yksi niistä on paikallisten ulkosuomalaisten ylläpitämä Suomi-talo, joka toimi lauantaina äänestyspaikkana. Onneksi suosikkini selvisi toiselle kierrokselle ja pääsin vielä antamaan ääneni hänelle. Kirjekyyhkyillä on nyt viikko aikaa toimittaa ääneni Turkuun.

Lauantaina Suomi-talo oli pyhitetty pelkästään äänestykselle ja vaalikahveille.

Äänestyksen jälkeen lähdimme ajelemaan vuoristoon, Laguna-vuorille noin tunnin ajomatkan päähän San Diegosta. Laguna-vuoristossa on San Diegon piirin korkein kohta, n. 6000 feet (n. 1 830 m) merenpinnasta. Vuorilla lämpötilat tippuvat ja ylempänä lämpöä oli enää n. +10 C, kun samaan aikaan San Diegossa oli +25 C. Vuoristossa on usein talvisin ihan kunnon lumimaisemat, mutta nyt vuorilla on ollut leuto talvi. Onnistuimme kuitenkin näkemään pikkuisen luntakin varjopaikoissa. 

tästä vuoristomaisemasta tuli mieleen Lapin kesä 

Puita metsäpalon jäljiltä. Metsäpalot ovat iso ongelma tällä kuivalla alueella ja näimme laajoja, kokonaan palaneita alueita.

matkalle osui pieni pätkä aavikkoakin


Vuorille mentiin Julianin turistikylän läpi. Siellä oli villin lännen henkisiä rakennuksia, pieniä putiikkeja ja jopa hevosrattaita. Meillä oli vähän kiire grillailemaan tuttujen suomalaisten luokse, joten ajoimme siitä vain läpi tällä kertaa. Viimeistään syksyllä kuitenkin pitää mennä sinne ajan kanssa: kylän kuuluisat omenapiirakat tuovat kuulemma turisteja ruuhkaksi asti. 



torstai 26. tammikuuta 2012

Ihana valo

Tämä kuuluu sarjaan, että enpä olisi tällaista ongelmaa etukäteen keksinyt. Silmäni ovat kuivuuteen taipuvaiset ja siksi ne välillä kirvelevät ja vetistävät. Ongelma on äitynyt täällä erityisen pahaksi aamuisin, kun olen vienyt miestä töihin. Olen ratkaisuna koettanut puhdistaa silmät aamuisin erityisen huolellisesti ja laittanut jopa silmätippoja ennen lähtöä. Siitä huolimatta viime viikolla yhtenä aamuna palatessani kirvely yltyi niin pahaksi, etten pystynyt pitämään silmiä auki. Olin jo ihan lähellä kotia, kun jouduin kiskaisemaan auton sivukujalle odottamaan, että silmät rauhoittuisivat. Seuraavana aamuna sama tapahtui jo menomatkalla ja mies joutui pelkääjän (sananmukaisesti) paikalta auttamaan ohjaamaan auton sivun.


Miehelle tuli sitten mieleen, voisiko ongelma johtua auringosta, joka aamuisin paistaa matalalta. Sen jälkeen olen laittanut aurinkolasit päähän aamuisin lähtiessämme ja ongelma on poistunut täysin. Ei pientäkään kirvelyä tai vetistelyä, ei mitään. Ilmeisesti kuivat silmäni ovat siis herkät myös auringonvalolle. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitsen aurinkolasit vahvuuksilla, koska käytän arkisin enemmän laseja kuin piilareita.

Olen aina ollut huono käyttämään aurinkolaseja. Kesällä tulee vain siristeltyä, varsinkin kun olen voinut käyttää aurinkolaseja vain piilareiden kanssa. En tiedä, onko tämä syy vai seuraus, mutta tänne tullessamme aurinkolasini olivat noin kymmenen vuoden takaiset värilliset pleksit. Joka kevät olen ajatellut, että tänä kesänä ostana uudet, kauniit aurinkolasit, ja sitten se kesä hujahtaa ohi, käytän aurinkolaseja kahdesti ja syksyllä ajattelen, että no, ostan sitten ensi kesäksi. Tänne tultuamme ostin Guessin outletista nämä aurinkolasit ($ 50). Tämä malli on edelleen suosikkini, vaikka sekin meni muodista ehkä viitisen vuotta sitten. Se tuntuu sopivan kasvoihinikin parhaiten.


Ajattelin tilata aurinkolasit vahvuuksilla netistä eyewearbrands.comista heti, kun täkäläinen luottokorttini näinä päivinä saapuu, niin saadaan kerrytettyä sitä luottohistoriaa tästäkin ostoksesta :). Olen tilannut aiemmin tuosta paikasta yhdet Diorin silmälasit. Olin muuten tyytyväinen kauppaan, mutta olen huomannut, että linssimateriaali on vaikeampi pitää kirkkaana kuin muualta ostamissani laseissa. Jossain se satojen eurojen hintaero kuitenkin pakostakin näkyy, joten olen ollut niihin siihen nähden tyytyväinen. Mutta jos käyttäisin joka päivä yksiä laseja, niin en ehkä ostaisi niitä tuolta.

Kun ostaa netistä lasit, parasta olisi tietenkin päästä sovittamaan niitä etukäteen. Itselläni ei oikein moraali anna periksi sovitella laseja optikolla, jos tiedän ostavani samat lasit netistä. Siksi ostaessani laseja netistä olen yleensä vertaillut mittoja olemassaoleviin laseihini. Mitat löytyvät yleensä googlailemalla. Toki tällöin pitää myös olla hyvin selvillä siitä, millaiset mallit itselle sopii ja pidättäytyä samanlaisissa. Esim. tällä hetkellä suositut isot pyöreähköt lasit eivät sovi kasvoilleni yhtään. Tykkäisin myös tyylikkäistä mustista, mutta sellaiset syö kaiken värin kasvoiltani. Joten tällä hetkellä suosikkini ovat nämä Givenchyt:


Tai nämä Fendit:


Satuin törmäämään myös aivan ihaniin aurinkolaseihin ilman vahvuuksia. Näissä on tuon suosikkimuotoni lisäksi art deco -henkinen koriste, ja korutyyleistä olen heikkona juuri art decoon:


Nämä viimeiset jäävät nyt ainakin toistaiseksi ihan vain unelmoitavaksi. 

tiistai 24. tammikuuta 2012

Maksamme velkaa

Credit history, luottohistoria. Se on termi, johon täällä törmää usein, esimerkiksi vuokra-asuntoa hakiessa tai kännykkäliittymää avatessa. Ylipäätään aina, kun yrittää tehdä maksusitoumuksia. Kun täällä halutaan
katsoa asiakkaan maksukykyä ja luottokelpoisuutta, katsotaan luottohistoriaa. Ilman luottohistoriaa on täällä vähän kuin Suomessa maksuhäiriömerkintäinen, mutta käänteisesti: tyhjä luottohistoria ei ole
hyvä, se on este. Toki täälläkin katsotaan tuloja lainaa otettaessa, mutta esimerkiksi sillä ei ole merkitystä, miten hyvin on aiemmin pystynyt säästämään. Täällä kiinnostaa se, miten on aiemmin saanut lainaa ja miten on ne hoitanut.

Jos Suomessa nuoripari haluaisi ottaa asuntolainaa, niin mitä kannattaisi tehdä? Ottaa mahdollisimman vähän muita lainoja ja säästää omarahoitusosuutta, kenties? Täällä sen sijaan täytyisi asteittain kerryttää luottohistoriaa. Ottaa aluksi mitä vain pieniä lainoja, joita saa, ja sitten vähitellen hankkia isompia lainoja.


Yksi autokauppias täällä ilmaisi asian, että vailla luottohistoriaa oleva on täysin muukalainen. Ulkomailta tullut on muukalainen myös siinä mielessä, että ulkomaisella luottohistorialla ei ole mitään merkitystä. "Ei Luottokunnasta tilatuilla englanninkielisillä virallisilla papereilla, ei Suomessa käytetyllä American Expressillä, ei Visalla, eikä varsinkaan suomalaisen pankinjohtajan kirjoittamalla kirjeellä 100 000:n euron asuntolainasta ja sen maksuhäiriöttömästä historiasta", kuten Pasi Kinturi kirjoittaa.

Luottohistoriaan vaikuttavia kategorioita on kuulemma viisi:
Payment History 35%
Total Amounts Owed 30%
Length of Credit History 15%
New Credit 10%
Type of Credit in Use 10%

Suurin osa luottohistoriapisteistä tulee siis myönnettyjen luottojen kokonaismäärästä ja maksuhistoriasta. Eli eniten pisteitä kerryttävät korkeat myönnetyt lainat ja ajallaan tapahtuvat maksut. Myöhästyneet
maksusuoritukset puolestaan vähentävät pisteitä paljon.

"If you don’t have credit, not many places are willing to give you credit, yet how can you ever establish credit if nobody is willing to give you any?" Hmm, hyvä kysymys. Meille on annettu seuraavanlaisia vinkkejä luottohistorian kerryttämiseksi. Ottaa pankistamme luottokortti, vinguttaa se joka kuukausi täyteen ja maksaa sitten heti kokonaisuudessaan pois. Tehdä sama toisen pankin luottokortilla. Ostaa auto ja maksaa siitä edes osa autolainalla. Ottaa myös minun nimiini jokin luottokortti, esimerkiksi jonkin kaupan oma kortti pienellä luottorajalla, jotta myös minun luottohistoria alkaisi kertyä. Sillä on merkitystä esimerkiksi siinä tapauksessa, että myöhemmin haluaisimme kahden ihmisen lainan asunnon ostoon. Kulttuurikouluttajamme sanoi, että luottohistoriafirmoihin voi myös yrittää tarjota kuitteja esimerkiksi sähkölaskuista tai vastaavista säännöllisistä laskuista. Tiukan paikan tullen ne voisivat toimia todisteena kyvystä maksaa laskunsa ajallaan.


Olemme parhaillaan ostamassa autoa. Olemme selvittäneet autolainamahdollisuuksia, joita luottohistoriattomuus tietenkin heikentää. Ilman luottohistoriaa on paitsi vaikeampi saada lainaa, niin myös korot hipovat pilviä. Yksi mahdollisuus onkin kuulemma, että lainaamme rahan itseltämme ja pankki ottaa siitä korot välistä. Oikeasti. Käytännössä tekisimme autolainaa vastaavan määräaikaistalletuksen, joka toimisi autolainan takaajana. Määräaikaistalletus kerryttäisi korkoa, joka kuitenkin tietenkin olisi pienempi kuin autolainan korko. Autolainan korko ei tällöin olisi kovin suuri, mutta emmehän tällöin oikeastaan maksaisikaan autolainasta vaan luottohistorian kerryttämisestä.

Yksi kysymys on sekin, miten tämä systeemi vaikuttaa ihmisten kulutuskäyttäytymiseen. Kun lainoille antaa pikkusormen, ne vievät helposti koko käden. Käsi ylös, joka aikoinaan ajatteli käyttävänsä luottokorttia vain ehdottoman välttämättömiin ostoksiin. Ja käsi ylös, joka kuitenkin on vinguttanut sitä vaikkapa nettikaupoissa muuhun kuin välttämättömyyksiin. Ei tunnu ihmeelliseltä, että viime vuosien luottolama sai alkunsa velkakuplan puhkeamisesta Amerikassa. Varsinkin kun postilaatikosta tippuu tällaisia:

"Heikot luottohistoriapisteet ok! Ei käsirahaa!"

maanantai 23. tammikuuta 2012

Salille, mars!

Opiskeluaikoina olin ahkera treenaaja. Parhaina päivinä kävin salilla kahdesti ja tunsin suorastaan fyysistä treenikaipuuta niinä päivinä, kun en salilla käynyt. Jossain vaiheessa jopa pelkäsin, että lihakset katoavat heti, jos ei pääse pariin päivään salille.


Työelämään siirryttyäni opin, etteivät ne lihakset ihan viikossa katoa. Tai kahdessakaan. Vähitellen sitten treenivälit pitenivät ja lopulta ne lihakset oikeasti katosivat. Kun oli niin pitkiä päiviä töissä, ettei ehtinyt salille. Tai olisi ehtinyt vetää niin lyhyen treenin, ettei oikeastaan kannattanut mennä lainkaan. Kun ei töissä muistanut syödä lounasta ja salille ei voinut mennä niin vähäisellä energialla, silloin ei lihakset kehity ja sitähän voi vaikka pyörtyä. Kun yöunet olivat jääneet niin vähiin, että oli parasta mennä vain kotisohvalle lepäilemään, kun koordinaatiokyky ei kuitenkaan ole väsyneenä parhaimmillaan. Kun se suosikkijumppa meni jo ja oli henkisesti asennoitunut juuri siihen. Kun lihakset taitaa olla vieläkin vähän kipeät siitä viikon takaisesta jumpasta. Kun on vähän sellainen olo, josko olisi tulossa kipeäksi. Kun juuri tänään televisiosta tulee suosikkiohjelma. Kun ihmissuhteet ovat kuitenkin tärkeintä elämässä ja emme olekaan aikoihin viettäneet iltaa rauhassa kahdestaan tai enpä olekaan aikoihin tavannut ystäviä.

Tekosyiden aika on nyt ohi, sillä täällä ei nyt ole mitään syitä olla treenaamatta niin paljon kuin haluan. En anna itselleni anteeksi, jos jätän käyttämättä näin ainutlaatuisen tilaisuuden alkaa taas treenata kunnolla. Jos en nyt aloita, niin en taatusti aloita sittenkään, kun olen taas työelämässä. Haluan paitsi päästä takaisin kuntoon, niin ennen kaikkea löytää uudelleen sen liikkumisen ilon.


Opiskeluaikoina keksin lukea kirjoja lämmittelylaitteissa. Se heikentää vähän treenitehoa ja sopii käytännössä vain pyöräilyn kaltaisiin laitteisiin, joissa voi pitää kirjaa kädessä. Mutta muuten lämmittelyni kestäisi ehkä viisi minuuttia, koska en vain jaksa pelkät ajatukseni tai edes musiikki seuranani juosta jollain ellipsilaitteella kolmea varttia. Tällöin en tietenkään lukenut mitään tenttikirjoja, siinähän olisi tuplaeste salille lähtemiseen. Ideana on valita jotain  kevyttä ja ennen kaikkea koukuttavaa. Ideaan nimittäin kuuluu myös se, että sitä kirjaa ei saa lukea muualla kuin salilla. Jos siis kirja jää jännään kohtaan, niin hopihopi pian takaisin salille. Usein sitä huomaa polkeneensa pidempään kuin aikoikaan, kun ei malta jättää kirjaa kesken. Olen käyttänyt myös äänikirjoja, jotka jättävät kädet vapaaksi, mutta itseni on vaikeampi keskittyä niihin. Olen aloittanut täällä tuon vanhan tavan chicklit-pokkareilla. 

Kävin parina viime viikkona salilla kahdesti. Aika huonosti tilanteessani. Huomasin viime viikolla jopa selitteleväni itselleni, että kun koko alkuviikko piti lukea ajokorttikoetta varten. Enkä edes lukenut! Muistan joskus lukeneeni, kun joku treenaaja sanoi personal trainerilleen treenaavansa olisiko ollut vaikka kolme tunnin treeniä viikossa. Tämä PT sitten vastasi, että niin, viikossa on 168 tuntia, ei tuo 3 tuntia siitä ole niin paljon. Se kuulosti kauhean tylyltä - onhan kolme viikkotreeniä mielestäni jo tosi hyvin! Mutta onhan se tavallaan totta, kun miettii, miten paljon sitä käyttää aikaa kaikkeen muuhunkin. Toki ymmärrän, että esimerkiksi työssäkäyvillä äideillä tunti omaa aikaa voi olla jo ihan luksusta. Mutta omassa tilanteessani pari tuntia viikossa on lähinnä naurettavaa.


Tavoitteenani on täällä nyt alkuun käydä salilla neljästi viikolla siten, että joka toisella kerralla pyöräilen ja teen kuntosaliharjoitteita ja joka toisella kerralla pyöräilen ja teen pilatesta. Ryhmäliikuntatunneista suosikkejani ovat olleet bodycombat ja pilates, ja toivon löytäväni niitä tarjoavan salin sitten, kun on aika etsiä vakituisempi treenisali. Myös erilaisia tansseja olen harrastanut ja se olisi kanssa kivaa, mutta olematon koreografiamuistini aiheuttaa niissä turhautumia yleensä noin kolmessa minuutissa. 

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Japanilainen sunnuntaibrunssi

Törmäsin viikolla Sushi Yaman mainokseen sunnuntaibrunssista, joka kuulosti niin houkuttelevalta, että piti heti tänään lähteä testaamaan. Ei ole varmaan jäänyt kenellekään epäselväksi, että sushi on yksi lempiruoistamme, ja tämä kaupunki on paratiisi kaltaisillemme. Olin hieman epäilevä ravintolan sijainnin ja nettisivujen perusteella, mutta brunssi osoittautuikin aivan loistavaksi.



Ravintola vaikutti japanilaiselta perheravintolalta ja oli ulkoisesti varsin vaatimattoman oloinen. Mutta palvelu oli kerrassaan sydämellistä ja 19 dollarin hintaan sai runsaan, japanilaisen buffee-pöydän ja pari lasia skumppaa. Kaksi kokkia taikoi tarjolle noin kymmenen erilaisen sushirullan lisäksi myös muita japanilaisia ruokia, kuten tempuraa. Tullaan varmasti toistekin.

erilaisia sushirullia tarjolla


Mielestäni kuohuviini on parasta seuraa sushille, ja tähän brunssiin sisältyi pari lasia "shamppanjaa". Varmastikaan juoma ei ollut shampanjaa ainakaan eurooppalaisittain ymmärrettynä, mutta ihan kelpoa kuohuviiniä kuitenkin. Shampanjanimitys ei tullut yllätykseni, sillä olen jo aiemmin hämmästellyt kaupassa "kalifornialaista shampanjaa". Luulin, että nimitys on ympäri maailmaa suojattu Champagnen alueen kuohuviineille, mutta ihan näin ei asia olekaan. Kuulemma täkäläisen lainsäädännön mukaan uudet amerikkalaiset kuohuviinit eivät enää voi saada oikeutta käyttää shampanjan nimitystä, mutta aiemmin lainsäädäntö on sallinut tämän nimityksen myös joillekin amerikkalaisille kuohuviineille. Ne saavat käyttää nimitystä edelleen, mutta etiketistä pitää ilmetä alkuperäpaikka. Eli näin:

kalifornialaista shampanjaa

M&M cookies


Meillä oli eilen ilo viettää iltaa tutun suomalaisperheen luona. Leivoin viemisiksi m&m keksejä, joiden alkuperäinen resepti on Bakerellalta. Tässä soveltamani ohje:

Sekoita kuiva-ainekset:
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 tl vanilliinisokeria (tai 1 tl vaniljauutetta, sekoitin sen vasta munan ja voisulan kanssa)
2 dl kaurahiutaleita
2 dl m&m-karkkeja (1 pss Suomessa)
2,5 dl sokeria
(1 dl rikottuja pekaanipähkinöitä)

Sekoita sitten kevyesti keskenään:
1 muna
2,5 dl voisulaa
(1 tl vaniljauutetta, jos käytät vanilliinisokerin sijaan)

Sekoita muna ja voisula kuiva-aineiden kanssa. Pyörittele n. 4 sentin palloja ja paista uunissa n. 10 minuuttia 175 asteessa.


Ongelmitta ei sujunut kauppareissu näitä keksejäkään varten. Kaurahiutaleita on hyllymetreittäin, mutta miten vaikeaa voi olla löytää tavallisia, maustamattomia kaurahiutaleita. Ylivoimaisen vaikeaa näköjään. Suurin osa kaurahiutaleista oli joko maustettuja puurohiutaleita, "kokonaisia" kaurajyviä tai sitten pikahiutaleita. Lopulta onnistuin mielestäni löytämään paketin maustamattomia pikahiutaleita, joiden paketin päällä oli vielä kuva oikeannäköisistä hiutaleista. Tällainen näky sieltä paketin sisältä sitten paljastui:


No, onnistui se leivonta yksittäispakatuillakin kaurahiutaleilla. Koostumus oli pikahiutaleilla vähän puuromaisempi kuin normaaleilla.

P.S. Mikä on leivinpaperi englanniksi?

perjantai 20. tammikuuta 2012

Pienet punaiset kengät

Kävinpä sitten kiertämässä Marshallsin ja Rossin kaupat (kiitos vaan Maddelle vinkeistä ;)). Ne ovat samanlaisia kauppaketjuja, jotka käsittääkseni myyvät eri merkkien jäännöseriä. Vaatteiden ja asusteiden lisäksi myynnissä on myös esimerkiksi kodintekstiilejä ja muita kodintavaroita, jopa kosmetiikkaa.

Olen pitänyt itseäni kuluttajana, joka ostaa vähän ja laadukasta, ja miettii aina ostohetkellä, miten uusi vaate sopii jo olemassa oleviin. Tämä luulo karisi muuton yhteydessä, kun raahasin kierrätykseen useamman jätesäkillisen vaatteita. Sellaisia, joita ei sitten kuitenkaan ollut tullut käytettyä tai jotka ovat jo kolme vuotta odottaneet jotain tuunausta. Tai sellaisia, joista saisi kivan asun, jos vain löytäisi joskus jonkun tietynlaisen ylä- tai alaosan.

Nyt olisi tarkoitus uudelleen pyrkiä järkeväksi kuluttajaksi, mikä on erityisen tärkeää täällä, missä kulutusmahdollisuudet ovat valtaisat. Nyt kun vaatekaappi on siivottu, en halua täyttää sitä kertakäyttövaatteilla - tai vielä pahemmin ei-kertaakaan-käytetty-vaatteilla. Jatkossa siis pyrkimyksenä on ostaa vain sellaisia vaatteita, jotka eivät vaadi ainakaan suuria muutoksia istuakseen ja jotka sopivat yhteen myös olemassaolevien vaatteiden kanssa. Vain sellaisia vaatteita, joihin ihastun kaupassa niin paljon, että kannan ne kassalle rystyset valkeina peläten, että joku vie ne matkalla. Kuten nämä Michael Korsin punaiset avokkaat Marshallsilta:


Olin jo pitkään etsinyt punaisia, pyöreäkärkisiä avokkaita, joita voisi käyttää paitsi juhlissa, niin myös piristysläikkänä vaikka farkkujen ja valkoisen paidan kanssa. Nämä olivat juuri sellaiset, laadukkaan oloiset ja kapeasta korosta huolimatta todella mukavat kävellä.


Tämä Michael Korsin edullisempi linja MICHAEL Michael Kors on ainakin täällä jo valmiiksi kohtuuhintainen. Tuolla nämä olivat vielä melkein puolet normaalihintaa edullisemmat.


torstai 19. tammikuuta 2012

Puluja

Turussa tykkäsin kuvata puluja. Suurimmaksi osaksi tietenkin siksi, ettei muita eläimiä kaupungissa juurikaan nähnyt. Mutta tykkäsin kuvata niitä myös siksi, että ne ovat osa sitä eurooppalaista, urbaania maisemaa, joka on lähellä sydäntäni. Mieheni on aina vähän naureskellut pulukuvilleni, että kuvata nyt oikeasti puluja. Lopulta pulukuvistani tulikin jo vähän vitsi niin, että esimerkiksi matkoilla ystävätkin jo vinkkailivat, jos jossain oli pulu kuvauksellisena. Täällä en ole puluja nähnyt, mutta sen sijaan olen nähnyt paljon tiettyjä kottaraisen tapaisia mustia lintuja. Ne taitavat olla paikallisia puluja ainakin päätellen siitä, miten paljon niitä on alkanut kertyä kamerani kennolle.






loppuun yksi innokasta pulukuvaajaa pakeneva saksalainen pulu