Meidän ensimmäinen Valentine's day

Eilen oli ystävänpäivä, täkäläisittäin Valentine's day. Käytiin sitä edeltävänä iltana paikallisessa kaupassa, joka oli pullollaan ilmapalloja ja kukkavaaseja. Kun sitten ystävänpäivänä kävin samaisessa kaupassa aamupäivällä, oli siellä enää muutama ilmapallo siellä täällä ja niiden seassa juoksenteli kiireisen näköisiä miehiä noukkimassa ruusuja ja ilmapalloja mukaansa. Näköjään päivä otetaan täällä tosissaan. 

Pidän täkäläisestä tavasta juhlistaa erilaisia tilanteita kunnolla. Olkoonkin kuinka kaupallista, niin minusta on vain kiva, että arjen keskellä on erilaisia pieniä juhlanaiheita. Voisi sellaisia keksiä itsekin, mutta harvemmin vain tulee keksittyä.

Jaksoin oikein lakata kynnet juhlapäivän kunniaksi. Ja oli kiva laittaa pitkästä aikaa mekko ja korot. Täällä tuppaa päivät menemään kotona oloasuissa ja ulkona asioidessa farkuissa, kun en käy tällä hetkellä töissä ja täällä näyttää kaikilla muillakin olevan niin rento pukeutumistyyli. Juicy Couturen veluurit on täällä edelleen ihan käypä asu kaupassa käytäessä.

ranskislakkani Essien Spaghetti Strap ja Marshmallow

Illaksi meillä oli jo aiemmin mainitsemani liput Cinépolis -elokuvateatteriin. Menimme katsomaan Man on a Ledge -elokuvaa. Meidän näytös oli alkuillasta ja miehen töiden takia ehdittiin paikalle vasta muutamaa minuuttia ennen elokuvan alkua. Koska kuulemma ruoat tilataan mieluiten ennen elokuvan alkua (ihan järkevää, kyllä), tuli niiden kanssa pikkuisen kiire. Tilasin nopeasti itselleni tonnikalapihvin salaatilla ja jälkiruoaksi laava-suklaakakun tuoreilla mansikoilla, mies tilasi paninin ja vadelmajuustokakun. Kaikki ruoat tuotiin yhtä aikaa (kannattaa huomioida tilauksessa) ja myös maksettiin heti. Pikkuisen oli hankalaa säätää maksamisen ja tipin laskemisen kanssa pienellä valotuikulla siinä, kun elokuvamainokset pyöri jo taustalla. 

Pikkuisen oli myös hankalaa syödä pimeässä. En vieläkään tiedä tarkkaan, mitä kaikkea siinä pääruoassani oli... Ruoka oli kuitenkin hyvin tehtyä ja maukasta, vaikkakin suklaakakun olisi voinut jättää vielä hieman löysemmäksi sisältä. Jälkiruoka näytti myös oikein kauniisti asetellulta - mitä siitä nyt lähes pimeässä näki - mikä oli toisaalta vähän hassuakin. Ensi kerralla olen yhtä viisas kuin mies ja otan jotain, minkä voi syödä käsin, ettei tarvitse sohia (ja kilistellä) haarukalla ja veitsellä pimeässä. 

Tilavat ja kokonaan kallistuvat nahkatuolit oli aikas mukavat. Kuten myös ruhtinaallisen kokoinen jalkatila. Myöskään palvelussa ei ollut valittamista, päin vastoin, meillä oli oikein iloinen ja pätevän oloinen tarjoilija. Leffakin oli viihdyttävä, vaikkei ehkä kaikista originellein. Tämä leffateatteri oli kaikin puolin positiivinen kokemus siis, onneksi en antanut aiempien negatiivisten palautteiden säikäyttää. Menemme ilolla joskus toistekin.

Mainitsin aiemmin hankkineeni meille ystävänpäiväksi myös pienen, arkisen yllätyksen. Nimittäin... ruisleipää. Kuulin suomalaisyhteisöltä Skabakerysta, joka valmistaa Amerikassa luomuruisleipää suomalaisella ohjeella. 

Otettiin tosin pieni varaslähtö tämän kanssa. Tilauserään kuului kolme pakettia ruisleipiä, ja ne tulivat jo viime viikolla. Kun avasin postilaatikon, tulvahti sieltä ihana ruisleivän tuoksu, ja koko keittiö tuoksui ruisleiviltä, kun olin tuonut ne kotiin. Eihän niitä kaikkia raaskinut pakkaseen heittää, joten syötiin yksi paketti jo viime viikolla. Leivät kun eivät sisällä säilöntäaineita, joten huoneenlämmössä säilyvyydeksi luvattiin viisi päivää. 

Jos muita suomalaisia kiinnostaa tilata tuolta, niin minimitilaukseen kuuluu tosiaan 3 paketillista (á 8 kpl) ruisleipiä. Hinta on 28,20 dollaria, mutta siihen sisältyy myös postikulut Amerikassa.  Toimitukset lähtevät aina maanantaisin. Ei näitä raaskisi jokaiseen aamiaispöytään ostaa, mutta kylläpä osasi maistua hyvältä pitkästä aikaa.

Ja maistui ne eilen hyvältä pakkasestakin. Meillä oli pienessä kahden hengen taloudessamme tapana Suomessakin laittaa ruispaloja pakkaseen ja heittää sieltä leivänpaahtimeen. Leipä sulaa ja lämpenee siinä suoraan sopivaksi syödä.

 Väri oli vähän vaaleampi kuin mihin olimme tottuneet, mutta ai miten mahtavalta maistui silti.