sunnuntai 30. syyskuuta 2012

22 vastausta

Taidan olla maailman huonoin haasteisiin vastaaja. Olen saanut nipun kiinnostavia haasteita ja ne ovat jääneet pölyttymään. Nyt vastauksia kysymyshaasteeseen, jonka olen saanut Karlalta ja Jenniltä. Haasteiden ideana on vastata 11 kysymykseen ja keksiä omat kysymykset seuraaville haastettaville. Koska olen saanut nämä haasteet jo... kröhöm... kuukausia sitten, niin haasteet ovat tainneet kiertää blogistaniassa jo mittavasti. Ja muutenkin olen niin huono valikoimaan, kenet haastaisin. Mutta koska sain niin mielenkiintoiset kysymykset, niin vastaan edes niihin kuitenkin.

Kuvituksena on vanhoja valokuviani Tokiosta, ensimmäisen kysymyksen inspiroimana.

Karlan kysymykset:
Mikä on paras matkakohde, jossa olet käynyt ja miksi?
Tokio kirsikankukkien kukkiessa. Suuntasimme häämatkallemme Tokioon katsomaan sakuraa. En ole koskaan nähnyt mitään niin kaunista kuin täydessä kukassa olevat kirsikankukkapuistot. Edes etukäteen kuulemani kehut ja näkemäni valokuvat eivät valmistaneet siihen huumaavaan näkyyn ja tuoksuun. Tykkäsin Tokiosta muutenkin, sen erikoisuudesta ja moninaisuudesta mutta kuitenkin tietynlaisesta viattomuudesta.


Milloin olit viimeksi surullinen?
Olen ollut kesällä surullinen yhden ystäväni puolesta. Viime aikoina, arjen taas alettua, olen myös tuntenut alakuloa tulevaisuudestamme täällä. Tänne muuttoon asti elämälläni oli tietty suunta ja tietyt tavoitteet, mutta täällä kaikki on alkanut tavallaan nollasta. Välillä se vähän ahdistaa, vaikka yleisesti olenkin todella onnellinen muutostamme tänne.

Mikä on mieluisin huonekalu/valaisin kodissasi, miksi?
Tykkään edelleen vuosien jälkeenkin Boontjen Garland -valaisimestamme (tai varjostimesta), joka on valitettavasti tällä hetkellä varastossa, koska nykyisessä asunnossamme on valaisimet taloyhtiön puolesta. Toisaalta sohvamme (Askon Cheri hieman petrooliin vivahtavalla kankaalla) on siinä mielessä mieluisin, että sillä vietän eniten aikaa...

Uskotko kohtaloon? 
Periaatteessa en, mutta käytännössä huomaan usein uskovani, että asiat lopulta järjestyvät parhain päin. Usein jälkikäteen katsottuna niistä negatiivisistakin elämänvaiheista on seurannut jotain hyvää. En silti ajattele, että kärsimys jalostaa, puhumattakaan siitä, että kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa. Pikemminkin päinvastoin.


Millä päiväsi alkaa? 
Kupillisella kahvia samalla, kun katson netistä, mitä Suomessa on tapahtunut meidän nukkuessamme.

Mitä kieliä puhut? 
Suomea ja englantia. Jokunen vuosi on tullut opiskeltua myös ruotsia, ranskaa ja saksaa, joten ehkä hätätilanteessa saisin kakistettua muutaman sanan näilläkin kielillä.

Teetkö unelmatyötäsi? 
En ole tällä hetkellä töissä, mutta en muutenkaan koe vielä löytäneeni unelmatyötäni. Suurimpia haaveitani on joskus vielä löytää unelmatyöni.


Mitä nähtävyyttä suosittelisit kotipaikkakunnallesi saapuvalle turistille? 
Vaikka en olekaan varsinaisesti rantaihminen, niin suosittelen silti Del Marin rantaa. Tällä jylhän upealla rannalla on erityinen paikka sydämessäni, koska siellä ihailin ensimmäistä kertaa valtavaa Tyyntä valtamerta.

Mikä on suosikkivaatemerkkisi? 
Sellaista ei oikeastaan ole. Tällä hetkellä minua kiehtovat pienemmät merkit, ja olen viime vuosina ostanut aika paljon vaatteita esimerkiksi etsy.comin suunnittelijoilta. Jos omistaisin rajattoman budjetin, niin luultavasti täyttäisin vaatekaappini Lanvinilla, Katri/n:llä ja teetetyillä vaatteilla. Todellisuudessa ostan tällä hetkellä suurimman osan vaatteistani Marshallsista :).

Mitä haluaisit seuraavan viiden vuoden sisällä saavuttaa?
Toivon, että olen löytänyt paikkani ja mielekästä tekemistä tässä yhteiskunnassa (tai Suomessa, jos olemme palanneet kotimaahan).

Kuvaile yhdellä sanalla elinkumppaniasi 
Naurattava.


Jennin kysymykset:
Mikä on paras ruoka uudessa kotimaassasi?
Amerikkalaiset aamiaiset!

Minkä paikallisen nähtävyyden kävit viimeksi katsastamassa?
Perunalastukiven.

Kuinka paljon muuttotavaraa otit aikoinaan mukaan Suomesta?
Laivakontillisen. Olisiko kontti ollut jotain  6 m x 2,5 m x 2,5 m ja se oli ehkä puolillaan. Kävimme kaikki tavarat huolella läpi, myimme muutaman huonekalun, veimme jätesäkkikaupalla kierrätykseen ja kavereille ja jotain myös kaatopaikalle. Jäljelle jääneet tavarat lähtivät mukaan.


Mitä otat Suomen-lomilla mukaan takaisin ulkomaille vietäväksi?
Karkkeja, karkkeja, karkkeja.

Entä mitä tuot tuliaisiksi ystäville ja sukulaisille Suomeen?
Viimeksi vein tilattujen juttujen lisäksi sitruunapusertimia ja amerikkalaisten pannukakkujen paistamiseen mitoitettuja paistinpannuja. Suomessa selvisi, että kaikilla saajilla oli induktioliedet, joilla paistinpannut eivät toimineet.

Jos joskus muuttaisit toiseen maahan, mitä luulet eniten kaipaavasi nykyisestä kotimaastasi?
Ilmastoa. Kun on kerran elänyt maailman parhaassa ilmastossa, niin voisikohan sitä ikinä lakata kaipaamasta.


Nimeä yksi paikka, jossa “pitäisi käydä kun täällä päin maailmaa ollaan”, mutta jossa et ole vielä käynyt.
Lista on pitkä, mutta hakkaan päätäni seinään, jos tulemme täältä takaisin ennen kuin olen syönyt juustokakkua NYC:ssä.

Miten tutustuit parhaaseen paikalliseen kaveriisi?
Kielikurssilla.


Milloin viimeksi tunsit itsesi ulkomaalaiseksi?
Joka kerta kuullessani ”what?”

Entä milloin viimeksi tunsit itsesi hyvin integroituneeksi maahanmuuttajaksi?
Kun paikallinen heittää arkisen läpän ja osaan heittää takaisin.

Missä maassa haluaisit viettää eläkepäiväsi?
Voi aargh, eläkepäivät! Minulla on ollut joskus sellainen haave, että vanhuudenpäivillä asuisimme parhaiden ystävien kanssa lähekkäin, vaikka samassa pihapiirissä. Silloin ei maalla olisi niin väliä.

Lopuksi vielä kiitos Karlalle ja Jennille mielenkiintoisista kysymyksistä ja anteeksi viiveestä ja haasteen jatkamattomuudesta :).

torstai 27. syyskuuta 2012

CXWorx

Olen viime aikoina kokeillut salilla Les Millsin uutta jumppaa CXWorx. Kyseessä on puolen tunnin pituinen jumppa, jossa keskitytään treenaamaan erityisesti core-aluetta. Keskivartalon lisäksi treeniä ovat saaneet esimerkiksi pakarat, reidet ja hartiat. Välineinä tunnilla käytetään jumppamattoa, levypainoa ja kahvallista kuminauhaa. 


Puolen tunnin pituus tuntui etukäteen lyhyeltä, mutta jumppa on tiivistahtinen ja haastava. Mitään askelsarjoja tai muuta lämmittelyä ei ole vaan jumppa on lihaskuntoa alusta loppuun. Vaikka jumppaan sisältyy tuttuja lankkuja ja kyykkyjä, niin siinä on myös uudenlaisia liikkeitä kuminauhalla. Erityisesti jalkoja treenattiin kuminauhan avulla pienillä pilates-tyylisillä liikkeillä, jotka tuntuivat tehokkailta. Uudet liikkeet varsinkin kuminauhan kanssa ovat vaatineet itseltäni aluksi opettelua, jotta liikkeisiin pääsee tarpeeksi nopeasti mukaan vauhdilla etenevällä tunnilla. Muutaman kerran jälkeen alkaa varmaan saamaan enemmän tehoja irti. Jumppa on myös sen verran rankka, että en ole pystynyt tekemään kaikkia sarjoja kunnolla alusta loppuun. Onneksi monista liikkeistä on erilaisia vaihtoehtoja, joten voi valita aluksi kevyemmän vaihtoehdon. Vaihtoehdot ovat hyviä siksikin, että tässä jumpassa varmasti kehittyy nopeasti säännöllisesti käymällä.

Olen miettinyt, mikä tämän jumpan rooli on näissä Les Millsin konseptijumpissa. Niissähän on jo entuudestaan esimerkiksi lihaskuntoon keskittyvä bodypump, pilateksesta ja joogasta vaikutteita ottava bodyflow ja bodycombatin lopussakin tehdään lankkuja ja punnerretaan. Ehkä tämä jumppa voi olla vähän turha, jos käy jo valmiiksi paljon näissä konseptijumpissa. Käyn itse lähinnä bodycombatissa, ja olen huomannut joitain samoja liikkeitä näiden jumppien tämän hetken ohjelmissa. Jos kävisi enemmän näissä jumpissa, niin päällekkäisyyksiä saattaisi olla enemmänkin. Mutta itselleni tämä on treeniohjelmaani sopiva välipala, joka sopii myös hyvin yhdistettäväksi aerobiseen treeniin.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Mansikkaista juustokakkua

Tässä yhtenä päivänä vieras tarjosi mukavan tekosyyn juustokakun leipomiselle. Juustokakku on kakkusuosikkejani ja olen tehnyt sitä täälläkin jo useasti. Se on helppo tehdä ja siitä tykkää kaikki. Myös täällä, sillä eikö kaikkien juustokakkujen äiti ole amerikkalainen New York Cheesecake


Amerikkalainen juustokakku eroaa vähän suomalaisesta. Esimerkiksi juustokakkujen pohjaan käytetään täällä digestive-keksien sijaan graham-keksejä. Siksi pohja ei yleensä ole täällä yhtä makea kuin suomalaisissa juustokakuissa. Itse tykkään erityisesti suomalaisesta juustokakusta, ja olen nyt muutaman kokeilun jälkeen todennut Back to Nature -merkin Honey Graham Sticksit parhaiten digestivejä vastaaviksi. Itse teen juustokakut tällaisella yksinkertaisella ohjeella:

pohja:
reilu 1/2 pakettia Honey Graham Sticksejä (kakun koosta riippuen)
n. 100 g voita (1 stick täällä) 

täyte:
n. 1/2 litraa kermaa (1 pint täällä)
1 prk Philadelphia tuorejuustoa
1 dl sokeria
ripaus vanilliinisokeria
liivatetta + nestettä ohjeen mukaan (laitan täällä 1-2 annospussia jauhettua liivatetta sekoitettuna vesidesiin)

päälle:
mansikoita tai vaikka mustikoita

Keksit murskataan. Karkkiksen pussi-kaulin-vinkki tuli hyväksi havaittua murskaamisessa. Keksimurska sekoitetaan sulatettuun voihin. Painellaan leivinpaperilla pohjustetulle irtopohjakakkuvuoalle. 

Kerma vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi ja mukaan sekoitetaan tuorejuusto pieninä palasina. Maustetaan sokerilla. Lopuksi lisätään liivate ja neste ohjeen mukaan. Kaadetaan pohjan päälle, tasoitetaan pinta ja annetaan hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai mielellään yön yli. Hyytynyt kakku koristellaan mansikoilla. 

lauantai 22. syyskuuta 2012

Pohdintoja maahanmuuttajuudesta

Kun asuu vieraassa maassa ja osallistuu maahanmuuttajille tarkoitetulle kurssille, niin tulee usein pohdittua kulttuurieroja ja maahanmuuttoa. Maahanmuutto on ollut täällä esillä nyt presidentinvaalien lähestyessä. Tuntuu yleismaalliselta ilmiöltä, että talouden heikentyessä katseet kohdistuvat maahanmuuttajiin. Niin on täällä tällä hetkellä, niin on Suomessa ja muualla Euroopassa tällä hetkellä. Suomessa seurasimme vellovaa maahanmuuttokeskustelua valtaväestön edustajina. Täällä seuraamme sitä maahanmuuttajina.


Keskustelimme englannin kurssilla presidentti Obaman kesällä pitämästä maahanmuuttopuheesta. Puhe liittyi niin sanottuun DREAM Actiin, jota Obaman hallinto on yrittänyt saada ajettua läpi. DREAM Act mahdollistaisi pysyvän oleskeluluvan myöntämisen tiukat kriteerit täyttäville nuorille maahanmuuttajille, jotka ovat maassa laittomasti. Nuoren on pitänyt saapua tänne nuorena ja asua maassa monta vuotta, hänellä ei saa olla rikoshistoriaa, ja hänellä pitää olla lukiotutkinto tai vastaavat tiedot tai hänen pitää olla palvellut Amerikan armeijassa. Kyse on käytännössä nuorista, jotka ovat asuneet koko elämänsä Amerikassa ja haluavat rakentaa myös tulevaisuutensa tänne. Kuten Obama puheessaan sanoi: "They are Americans in their hearts, in their minds, in every single way but one: on paper."



Kysyin opettajaltamme, miten laittomasti maassa oleva edes voi saada lukiokoulutuksen täällä. Suomessa kun ei käsittääkseni ole mahdollista ilmoittautua kouluun ilman virallista oleskelulupaa. Opettaja vastasi, ettei kouluun ilmoittauduttaessa tarkasteta taustoja tältä osin. Joku voi käydä lukioon asti koulut ilman, että missään vaiheessa tulee ilmi, ettei hän ole maassa laillisesti. Voi olla, että nuori ei edes itse tiedä olevansa maassa laittomasti. Olin aika yllättynyt tästä amerikkalaisesta systeemistä, mutta oikeastaan se on aika hieno. Koulussa lapset oppivat kielen, paikallisen kulttuurin ja saavat tietenkin koulutuksen. Jos he jäisivät täällä koulutusjärjestelmän ulkopuolelle, he putoaisivat kahden yhteiskunnan ulkopuolelle. Sekä amerikkalaisen että oman yhteiskuntansa, johon heillä ei ole kosketusta.

Koulutus mahdollistaa osallistumisen amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Koulutetut nuoret voivat vaikka perustaa yrityksen ja luoda tänne uusia työpaikkoja, kuten DREAM Actin kannattajat sanovat. Tai viedä työpaikan amerikkalaiselta, kuten vastustajat sanovat. Oli yhteiskunnallinen merkitys mikä tahansa, niin näiden yksilöiden elämän koulunkäyntimahdollisuus varmasti pelastaa. Kuten Obama puheessaan sanoi, niin ei ole niiden nuorien syy, että heidän vanhempansa ovat tuoneet heidät tänne.


Yksi Etelä-Amerikasta kotoisin oleva ystäväni on aikoinaan asunut muutaman kuukauden Suomessa miehensä työn takia. Kysyin häneltä, saiko hän Suomesta ystäviä. Hän nauroi, ja vastasi, että ei todellakaan. Hän kertoi osallistuneensa Suomessa englannin kurssille suomalaisten kanssa ja koko kurssin aikana yksikään suomalainen ei ollut kysynyt häneltä mitään. Aika karua. Sanoin hänelle, että luulen suurimman osan suomalaisista suhtautuvan ulkomaalaisiin sinällään positiivisesti, mutta ehkä suomalaiset eivät oikein osaa lähestyä. Hän sanoi saaneensa itse samanlaisen käsityksen.

Jäin miettimään, miten itse olisin toiminut. Olisinko mennyt juttelemaan tälle sympaattiselle, iloiselle ja hyvää englantia puhuvalle nuorelle naiselle. En tiedä. Voi olla, että en olisi. Ehkä olisin vain varovasti hymyillyt luokan toiselta puolelta. Täällä me olemme molemmat maahanmuuttajia ja on luontevaa lähestyä toista samassa tilanteessa olevaa. Mutta onhan se silti vähän ironista, että hän täällä ystävystyy suomalaisen kanssa muttei Suomessa. Maahanmuuttokeskustelusta huolimatta omat kokemukseni maahanmuuttajana täällä ovat olleet positiiviset. Ihmiset suhtautuvat yleisesti ottaen ystävällisesti ja kiinnostuneesti. Täällä on niin paljon enemmän maahanmuuttajia kuin Suomessa, että erilaisuuteen osataan suhtautua luontevammin.

Kuvat ovat vanhoja kuviani Suomesta.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Parveketuolit

Meidän parvekkeella on jo jonkin aikaa ollut tuolit, joiden hankintaa suunnittelin aiemmin. Eli Philippe Starckin Driadelle suunnittelemat Toy -tuolit. Niiden hankinta osoittautui hankalaksi, sillä jouduin tilaamaan ne Euroopasta.


Postikulut huomioiden tuolit löytyivät edullisimmin alankomaalaisesta QuestoDesign -nimisestä verkkokaupasta. Toimitusaika tänne taisi olla 4-6 viikkoa. Tuoleja olisi lopulta löytynyt myös Amerikasta, Miamiin on juuri avattu oma Driade shop, mutta ne olisivat maksaneet yli satasen enemmän kappaleelta. Lisäksi toimitusaika olisi ollut jopa kuukauden pidempi. Niin älytöntä kuin se onkin, niin tuli nopeammaksi ja edullisemmaksi tilata Euroopasta. Vähän tuntui hullun hommalta tilata valkoisia muovituoleja toiselta puolelta maailmaa, mutta olen tykännyt tuoleista kovasti.


Olin erityisen tyytyväinen myös kaupan palveluun. Alkoi näyttää siltä, että tuolien toimitusaika osuu juuri kesälomamatkamme ajaksi. Se olisi ollut huono juttu, koska täällä lähettifirmat yleensä vain jättävät paketit ulko-ovelle sisällöstä välittämättä ja asiakkaalta kyselemättä. Otin liikkeeseen yhteyttä ja he lupasivat lykätä lähetystä muutaman päivän. Näin tehtiin ja tuolit saapuivat heti lomamme jälkeen. Lopulta ne tulivatkin tosin postin kautta niin, että kävimme hakemassa ne postista.


Tuoleja on kaksi. Ruokailuryhmä ei olisi mahtunut parvekkeelle luontevasti grillin jälkeen emmekä lopulta kokeneet sellaiselle tarvettakaan. Toistaiseksi tuolit ovat liikuskelleet ympäri parveketta tarpeen mukaan, mutta tarkoitus olisi tehdä niistä kahvipöytäryhmä. Vielä pitäisi löytää sopivan moderni, mielellään valkoisella marmorikannella varustettu pieni pöytä, jolle sen aamukahvimukin voi laskea.

lauantai 15. syyskuuta 2012

40 °C

Eilen aamukahvia juodessamme huomasimme, että ulkona puut heiluivat poikkeuksellisen voimakkaasti. Pohdimme, että onkohan tulossa oikein myrsky. Kun sitten astuimme ulos, iski kuuma hönkäys kasvoille. Sittemmin kuulimme, että se oli Santa Anan hönkäys.

Näillä seuduilla saattaa joskus syksyllä ja talvella tulla aavikolta kuumia puhureita, ns. Santa Anan tuulia. Meidän aikana sellainen osui tänne nyt ensimmäistä kertaa. Jo aamukahdeksalta tuntui ulkona kuin hiustenkuivaimella olisi puhallettu kasvoille, ja iltapäivällä kotiin ajaessani auton ulkolämpömittari näytti yli 40 celciusta. Olen tainnut aiemmin kokea tuollaisia lämpötiloja vain saunaa lämmittäessäni.


Sääilmiön pitäisi jatkua yli viikonlopun ja tänäänkin lämpömittari kohosi lähes 40 asteeseen. Lähdimme hakemaan vilvoitusta jogurttijäätelöbaarista, joka oli tänään auki. Nimittäin eilen se jouduttiin sulkemaan helteen kuormitettua jäähdytysjärjestelmää niin paljon, että paikasta oli mennyt sähköt. Tänään saimme kylmää jäätelöä, joka tosin suli välittömästi ulkona.


Jäätelöbaari oli ottanut opikseen eilisestä ja kehotti ovessaan asiakkaita sulkemaan kuuman ilman baarin ulkopuolelle. Ehkä huomenna laittavat vielä lapun oikeinpäin :).

perjantai 14. syyskuuta 2012

Uusi Nordstrom Rack

Shoppailumahdollisuudet tässä kaupungissa paranivat entisestään, kun Nordstrom Rack avasi kolmannen toimipisteensä tällä viikolla. Sitä olikin remontoitu avauskuntoon ainakin koko tämä vuosi ja avaamisesta kohkattu joka puolella. Nordstrom Rackit myyvät erilaisia Nordstromin alennuseriä.

Nämä erilaisia jäännöseriä myyvät liikkeet ovat olleet täällä minulle uusi tuttavuus Suomen kauppoihin verrattuina. Täällä on (ainakin) kolme ketjua, jotka myös myyvät erilaisia jäännöseriä: Ross, Marshalls ja TJMaxx. Näistä jälkimmäisen ketjun liikkeissä ei ole vielä tullut käytyä (vaikka monet pitävät sitä näistä parhaana) ja Rossista olen harvoin löytänyt mitään. Sen sijaan Marshalls kuuluu suosikkiliikkeisiini täällä. Ainakin nuo kaksi tuntemaani ketjua myyvät vaatteiden ja asusteiden lisäksi myös kodintavaroita ja hieman kosmetiikkaakin. Näistä liikkeistä voi tehdä hyviä löytöjä, mutta silloin kannattaa olla nopea, koska tavarat vaihtuvat nopeasti.

Kävin eilen avajaispäivänä muutaman tuhannen muun ihmisen kanssa katsomassa, mitä uusi Nordstrom Rack tarjoaa. Tässä joitain poimintoja.


Laukkuosasto oli pienehkö ja tarjosi lähinnä keskihintaisien merkkien edullisempia malleja, kuten yllä olevia Michael Korsin logolaukkuja. Kuvassa myös Kate Spaden söpö kolikkokukkaro.


Jonkin verran näkyi syksyn muotiväriä burgundya jopa täälläkin, vaikka uusimman muodin etsimiseen tämä ei olekaan paras paikka.

Michael Korsin tikatun nahkatakin saisi 200 dollarilla.

Roxyn flipflopeja oli monenlaisia.

 Tory Burchin avokkaat kenkäosastolla

Ihastuttavat Vera Wangin balleriinat ($ 140) jollekin, jolla on pienempi jalka kuin minulla.

tossuja

Tory Burch oli hyvin edustettuna myös rentojen kotiasujen osastolla. Juicy Couturen verkkareita oli tuolla tarjolla halvemmalla kuin merkin omissa outleteissa ($40).

Opin kynsilakat $7, ei paljon normaalihintoja halvempia täällä.

Paikassa oli pienehkö kosmetiikkaosasto, joka kuitenkin oli suurempi kuin noissa parissa muussa mainitsemassani liikkeessä. Siellä oli esimerkiksi Neutrogenan ihonhoitotuotteita, Redkenin hiustuotteita, Philosophyn suihkusaippuoita jättipulloissa ja pieni valikoima tuoksuja.


Toisin kuin Rossissa ja Marshallsissa, niin täällä ei ollut kodintuotteita paljon yhtään, lähinnä joitain petivaatteita. Sen sijaan täällä oli koru- ja kello-osasto. Kello-osastolla oli esimerkiksi kivat, pienet valikoimat Michael Korsin ja Marc Jacobsin kelloja. Näyttivät olevan noin puoleen hintaan sikäli, kun oikein tihrustin.

Ulko-ovella odotteli tylsistyneen näköisiä miehiä

Yleisvaikutelmani oli, että kauppa oli pienempi kuin odotin eikä siellä ollut valtavasti erilaista tarjontaa esimerkiksi Marshallsiin verrattuna. Tosin kävin kaupassa vasta illalla, joten ehkä ahkerat shoppailijat olivat jo aamulla käyneet etsimässä helmet liikkeestä. Hinnat olivat sinällään huomattavan alhaiset, joten hyvällä tuurilla voi varmasti tehdä hyviä löytöjä. Yleisesti ottaen hinnat näyttivät olevan n. 40-60 % alkuperäisistä hinnoista.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Viikonloppu viinitilalla

Juhlistimme viikonloppuna kolmevuotiasta avioliittoamme viinitilalla Temeculassa. Kaliforniassa on paljon viinialueita ja maineikkaimmat ovat San Franciscon lähellä sijaitsevat Napa ja Sonoma. Itse asiassa idea tähän viikonloppuun tuli siitä harmituksesta, että emme saaneet Napan retkeä mahdutettua kesän roadtripillemme. Viinitiloja löytyy ihan San Diegostakin, mutta isommat viinialueet lähellämme ovat Santa Barbarassa ja Temeculassa. Jälkimmäinen näistä sijaitsee vain reilun tunnin ajomatkan päässä. Sinne siis!


Halusimme viettää viikonloppua viinitilalla ilman juoksentelua paikasta toiseen, joten etsinnässä oli paikka, jossa pystyi sekä yöpymään että illallistamaan. Niitä ei Temeculassa ole monta ja monet olivat jo täyteen varattuja, kun tein varausta heinäkuussa. Onnistuin saamaan huoneen Inn at Churon Winerysta, se taisikin olla viimeinen vapaa huone. Tämä on sesonkiaikaa viinitiloilla, koska on sadonkorjuuaika. Tuollakin viinitilalla järjestetään tässä kuussa vielä "grape stomp", jossa halukkaat pääsevät polkemaan viinirypäleitä - maksua vastaan tietenkin.

Huoneessa meitä odotti pullo talon skumppaa. Aloitimme viikonlopun nauttimalla alkumaljat parvekkeellamme, joka tarjosi mukavasti suojaa paahteelta. 



Ihailimme maisemia ja seurasimme pupujussia nurmikolla.



Sitten lähdimme katselemaan viinitilaa.








Maistoimme pari viinirypälettä. Hotellin ympärillä kasvava lajike oli pienihedelmäistä: rypäleet näyttivät enemmän pensasmustikoilta kuin viinirypäleiltä. Mutta ne olivat makeimpia koskaan maistamiani viinirypäleitä.


Seuraavaksi suuntasimme majoitukseen sisältyneeseen viininmaisteluun. Maistoin paria punaviiniä sekä suklaista portviinia. Portviini ja Cabernet Sauvignon olivat suosikkini talon viineistä.



Viininmaistelun jälkeen meillä oli aikaa rentoutua hotellihuoneessa ennen illallista. Huone oli sisustettu hyvin viinitilamaisesti, etten sanoisi.


Illallista odotellessamme ehdimme vielä kävellä viinipensaiden välissä ja ihastella auringonlaskua.



Illalliseksi oli tarjolla valmis viiden ruokalajin menu, joka oli suunniteltu talon viinien ympärille. Menuun sisältyi sienialkupalat, simpukkakeittoa, chardonney vinaigretillä maustettua vuohenjuustosalaattia (vinaigretti oli ihanaa!) ja pääruoksi "prime rib" tai päivän kala, joka oli taimenta. Minä valitsin kalan, hän pihvin. Jälkiruoaksi oli vielä suklaakakkua. Illallinen maistui kyllä, mutta ei ollut niin hyvää kuin olisin odottanut tästä ranskalaistyyliseksi mainostetusta paikasta saavani. Mutta onneksi palvelu, tunnelma ja tietenkin seura olivat erinomaisia.




Illallisen jälkeen lilluimme poreammeessa kylpyhuoneessamme, joka oli isompi kuin ensimmäinen vuokra-asuntoni.


Ja istuimme pitkään lämpimässä illassa parvekkeella jutellen ja tähtitaivasta sekä tähdenlentoja (no, okei, lentokoneita) katsellen.


Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme aamulla jo ennen herätyskellon soittoa ja näimme verhojen raosta taivaalla lipuvan kuumailmapalloja.


Ei nukuttanut enää, joten suuntasimme aamiaiselle. Vaikka oli vasta varhainen aamu, niin alkoi olla jo kuuma. Muut vieraat valitsivatkin aamiaispaikkansa sisätiloista, mutta suomalainen ei istu kauniina päivänä sisällä. 



Aamiaisen jälkeen lähdimme katselemaan Temeculaa, mutta totesimme pian mahdottomuudeksi oleilla +32 asteessa ja täydessä auringonpaisteessa. Niinpä lähdimme ajamaan takaisin kotiin, haimme matkalla isot kulhot jogurttijäätelöä (siitä on tullut suosikkimme!) ja vietimme rennon sunnuntai-illan tv-sarjoja katsellen.