Tälle ystävälleni teelajike ei tarkoita eri lailla maustettua teetä vaan (erityisesti) mustan teen eri lajikkeita. Hän kertoi esimerkiksi harvinaisista teelajikkeista, jotka maksavat maltaita, mutta ovat niin aromikkaita, että yhdellä teenlehdellä maustaa mukillisen. En ollut ajatellutkaan, sillä itselleni musta tee oli Liptonin Yellow Labelin synonyymi. Bulkkitee, jota tarjotaan vieraille saatesanoilla "meillä on nyt vaan tätä Liptonia".
Tämä keskustelu tuli mieleeni, kun törmäsin täällä Teavana-teeliikkeeseen. Myyjä löyhytteli ilmaa erilaisten mustien teelajikkeiden yllä ja tykästyin Golden Monkey -teehen, jossa oli hento kaakaomainen tuoksu. Teetä pussitettaessa selvisi, että hintakin oli aika paljon Liptonia enemmän, joten otin sitä vain puolisen pussia maistettavaksi. Hinnat olivat kyllä kaupassa esillä, mutta eiväthän ne amerikkalaiset painomitat minulle mitään kertoneet. Saati, että osaisin arvioida, paljonko tee painaa.
Kotona noudatin huolellisesti pussin valmistusohjeita: kiehautin veden ja annoin sen jäähtyä vähän aikaa. Sen jälkeen annoin teelehtien hautua reilut pari minuuttia. Pussin kyljessä oli ohjeita eri teelaaduille ja mustan teen kohdalla mainittiin, että liian pitkään hauduttaminen tekee sen kitkeräksi.
Teen väri oli kirkas, oranssiin vivahtava ruskea. Näin ensikertalaiseksi teenmaistajaksi tee maistui mielestäni pehmeämmältä kuin ne aiemmat liptonit. Tee oli myös aromikasta enkä kokenut tarvetta makeuttaa sitä toisin kuin teen yleensä. Erilaisten teelajikkeiden maailma alkoi sen verran kiehtomaan, että taidan jatkossa sopivan tilaisuuden tullen maistaa joitain muitakin mustan teen lajikkeita. Josko makuaisti vähitellen harjaantuisi erottamaan niistä uusia ja erilaisia vivahteita.
Olen aina pitänyt teestä ja erilaisten teitten maistelusta, vaikken sinänsä asiasta mitään sen kummemmin ymmärräkään. Mun suosikki ihan perusteelaaduista ja -merkeistä on Twiningsin Earl Grey. Stockan herkun teeosastolta ostin sitä kesällä mukaan monta purkkia tuomisiksi itselleni, ja lisäksi valitsin muutaman pussillisen noita tuollaisia harvinaisempia makuja myös. Ihania teitä!
VastaaPoistaMielenkiintoista olisi kuulla miltä Yellow Label maistuu sun mielestä nyt kun olet maistellut muitakin mustia teitä ajatuksella? Mielestäni nimittäin Liptonin teet yleensä ja Yellow Label erityisesti on aika kamalia teitä.
Mä en kanssa ole tosta Yellow Labelista ikinä tykännyt ja siksi suhtauduin aluksi epäilevästi ajatukseen mustasta teestä ylipäätään. Mutta niitä onkin näköjään vaikka minkälaisia. Eli ehkä se Yellow Label houkuttelee jatkossa vieläkin vähemmän ;). Earl Grey on muuten itse asiassa kanssa mun suosikkeja, se on ollut se meidän "perustee" yleensä.
PoistaMikä kaunis teekuppi ja lautanen!
VastaaPoistaNe ovat isoäitini peruja, ymmärtääkseni jonkun käsinmaalaamia.
PoistaTeestä tulee mieleen englantilaiset, joiden mielestä Suomesta ei edes löydy "proper tea". :D Oikea tee siellä on käsittääkseni hyvinkin tummaa ja vahvaa. Meillä Suomessa kahvin ohella teekin tuntuu olevan vähän laimeampaa kuin muissa maissa. :D
VastaaPoistaIhania teekuppikuvia! :)
Heh :D. Mä muuten sainkin sulta silloin joskus tuliaiseksi teetä Englannista :).
Poistaoi kiitos:) i
VastaaPoistatseasiassa aitini muutti just tana kevaana turkuun, joten aivan uus kaupunki mulle mutta ihana!
upeita valokuvia! oon aina halunnut kayda kaliforniassa koska rakastan aurinkoa! heh.
xx
Ah, en bongannutkaan sieltä pahemmin Turku-kuvia, joten tuo selittääkin :). Ja mä olen aina halunnut käydä Nykissä, mutta sitä on yllättävän pitkä matka täältä sinne - ja toisinpäin. Mutta joku päivä vielä :).
PoistaOlipa kiva juttu teestä ja ihania kuvia! Pitäisikin useammin ostaa irtoteetä pienempinä annoksina ja maistella eri lajikkeita. Täällä Lontoossa luulisi kanssa löytyvän vastaavia teekauppoja kuin Teavana.
VastaaPoistaKiva kuulla! Siellä teillä luulisi tosiaan olevan oikein kunnon teeapajat verrattuna tähän maahan, jossa ihmisille tuntuu pikemminkin olevan liimattu litrainen Starbucksin kahvipönikkä käteen :).
PoistaMäkin tykkään todella paljon mustan teen erilaisista lajikkeista. En käsitä, miten perus-Liptonista on saatu niin kamalaa, kun keskimäärin musta tee on todella hyvää... tai punainenhan se kiinalaisten mielestä on, kun taas kiinalaisten mielestä musta tee on pu-erhia, joka on välillä hyvää, välillä maistuu merilevältä... Mun lempparitee on lapsang souchong, jota onneksi täältäkin löytyi Whole Foodsista, kun Walmartin ja Targetin valikoimat olivat enemmän sitä yrtti- ja marjamaustettua kamaa. Iltaisin taas suosin valkoista tai oolongia, vihreä ei muhun uppoa. Maustetuista teelaaduista lakritsitee on munkin mielestä tosi hyvää, toisena suosikkina tulee Fazerin suklaatee.
VastaaPoistaJa kiitti tuosta Teavana-vinkistä. Niillä on näköjään kauppa meidän lähi-mallissa, pitää käydä tsekkaamassa!
Oi, sä tiedätkin paljon teejutuista! Olipa mielenkiintoista luettavaa ja olisi kivaa kuulla lisääkin. Täytyykin käydä Whole Foodsissa tsekkaamassa joku kerta, olisi muutakin haettavaa sieltä.
Poista