torstai 28. kesäkuuta 2012

Lääkärillä

Olin tällä viikolla tutustumassa maailman kalleimpaan terveydenhuoltojärjestelmään eli kävin amerikkalaisella lääkäriasemalla. Käynnin tarkoitus oli onneksi vain terveystarkastus ja hoitosuhteen luominen. He kun kuulemma tykkäävät tavata potilaan ensimmäisen kerran ilman, että on jo pää kainalossa.

En ole vielä kovin perillä, miten tämä terveydenhuoltojärjestelmä toimii. Mutta kuten yleisesti tunnettua, niin suurin osa täällä hoitaa terveydenhuoltonsa yksityisellä sairausvakuutuksella, joka yleensä järjestetään työpaikan kautta. Näin on myös meillä. Työnantaja maksaa suurimman osan vakuutuksesta ja me maksetaan tietty omavastuu, joka pidätetään suoraan palkasta. Työnantajan tarjoama vakuutus kattaa myös kotona olevan puolison ja kattaisi lapsetkin. Työpaikan kautta tulevat sairausvakuutukset muistuttavat mielestäni Suomen työterveyshuoltoa. Esimerkiksi näissä ryhmävakuutuksissa ei käsittääkseni ole rajoituksia jo olemassa olevien sairauksien suhteen. Meiltä ainakaan ei kysytty mitään ennakkotietoja vakuutusta ottaessamme.

Sen sijaan itsenäisesti otettavat sairausvakuutukset muistuttavat enemmän suomalaista yksityistä sairausvakuutusta. Niitä esimerkiksi on usein vaikea saada, jos on jo jokin olemassa oleva sairaus. Esimerkiksi diabeetikon voi olla vaikea saada sairausvakuutusta, mikäli hänellä ei ole työnantajan tarjoamaa vakuutusta. Ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että voi olla vaikea saada hoitoa ylipäätään. Jo olemassa olevien sairauksien kattamisesta on täällä paljon keskusteltu, ja ne ovat keskeinen teema myös ObamaCaren lempinimellä kulkevassa isossa ja kiistellyssä terveydenhuoltoremontissa. Obamacare nytkähti tänään eteenpäin, kun täällä korkein oikeus päätti, että se ei ole perustuslain vastainen. Terveydenhuoltouudistuksesta tulee luultavasti presidentinvaalien isoin teema.

Meille työnantaja tarjosi parisen vaihtoehtoa sairausvakuutukseksi ja valitsimme Kaiser Permanenten, joka taitaakin olla Amerikan suurin sairausvakuutusten tarjoaja. Valitsimme tämän esimerkiksi siksi, että heillä on omat terveyskeskukset ja sairaalat, joten saamme kaiken hoidon samalta luukulta. Tarvittaessa pääsemme myös muille lääkäriasemille, esimerkiksi matkoilla. Myös matkustaessamme Suomessa, jossa emme enää kuulu Suomen terveydenhuoltojärjestelmän piiriin.

ensikäynnillä sai mukaan kasan papereita ja tällaisen terveyskäsikirjan

Muutaman kuukauden jahkailun jälkeen sain aikaiseksi varata lääkäriajan. Minulle nimitettiin yksi yleislääkäri omalääkäriksi ja hänestä tulee nyt meidän "perhelääkäri". Lääkärin olisi saanut myös itse valita. Saamme myös koska tahansa ja mistä tahansa syystä vaihtaa omalääkärimme. Koska ei ollut kiireellistä asiaa, niin sain ajan parin viikon päähän. Tässä välissä farmaseutti soitti kirjatakseen mahdolliset nykyiset ja aiemmat lääkitykseni tietoihini ennen käyntiä.

Lääkäriasemalla tapasin ensin sairaanhoitajan, joka kyseli erilaisia perustietoja allergioista rokotuksiin, mittasi pituuden ja painon sekä verenpaineet. Sen jälkeen hän vei minut huoneeseen, jossa tapaisin lääkärin. Hän antoi minulle selästä avoimen takkimaisen tutkimusvaatteen ja pyysi vaihtamaan päälivaatteeni siihen - mutta vasta hänen poistuttuaan. "For your privacy". Aika häveliästä meininkiä. Suomessa kun on tottunut siihen, että lääkäri tai sairaanhoitaja saattaa koska tahansa pyytää riisumaan jotain, ja siinä sitä sitten tönötetään puolialasti lopputapaaminen.

Saavuttuaan lääkäri kyseli paljon erilaisia taustatietoja niin sairaushistoriastani, tautiperimästäni kuin elämäntavoistanikin. Otin sanakirjan mukaan varmuuden vuoksi, ja se oli hyvä, sillä ei sattunut ihan olemaan aktiivisessa sanavarastossani umpisuolta lääkärin kysyessä minulle tehdyistä leikkauksista. Kaiserilla olisi periaatteessa saatavissa myös puhelintulkkausta yli sadalle kielelle, joten jos vaikka jokin hyvin erikoinen vaiva olisi kyseessä tai muuten olisi epävarma kielitaidosta, niin ehkä tulkkausta löytyisi suomeksikin. Lopuksi lääkäri kuunteli keuhkot ja katsoi korvat ja nielun. Sain myös lähetteen rutiiniverikokeisiin, koska esimerkiksi kolesteroliarvoja ei oltu muutamaan vuoteen mitattu. Kävin laboratoriossa verikokeissa saman tien.

käsikirjassa on vinkkejä terveyden ylläpitämiseen, ohjeita sairastilanteisiin sekä runsaasti materiaalia lääkärikirjasyndroomaa varten

Kullakin lääkärillä on oma toimistonsa ja henkilökuntansa. Omalääkärini toimiston kautta voin hoitaa kaikkia terveysasioitani ja omalääkäriin voi ottaa yhteyttä myös sähköpostitse. Tutkimustulokseni näen nopeasti myös nettipalvelustani. Myös mahdolliset erikoislääkärien tapaamiset menevät omalääkärini kautta. Jatkossa minun pitäisi tarvittaessa saada aika lääkärilleni nopeasti, mutta ihan hätätilanteissa mennään suoraan sairaalaan tai soitetaan hätänumeroon 911. Kaiserilla on myös ympärivuorokautisesti päivystävä sairaanhoitaja tavoitettavissa puhelimitse.

Asiat hoituivat luontevasti ja terveydenhoito tuntuu olevan täällä yhtä tärkeää kuin sairaudenhoitokin. Lääkäristämme sain mukavan ja erittäin asiantuntevan vaikutelman. Uskon siis, että olemme jatkossa hyvissä käsissä.

Seuraavana projektina onkin sitten varata hammaslääkäri. Hammashoitoon on omat vakuutuksensa ja se on muutenkin ihan oma juttunsa.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannus

Täällä on maissiaika nyt. Mekin ostimme juhannuksena grillattavaksi tuoretta, valkoista maissia. Kaksi maissintähkää sai dollarilla. Maissilaarin vieressä oli iso saavi, johon ihmiset kuorivat maissin kuoret ja parran. Ehkä he halusivat tarkastaa, että tähkä on hyväkuntoinen, ja siksi kuorivat sen jo kaupassa? Tokihan siinä sitten itsekin kuorin maissimme jo kaupassa, sivusilmällä varovasti muilta mallia ottaen. Sivelimme maissit voisulalla ja grillasimme niitä usein käännellen n. 20 minuuttia. Niistä tuli aivan taivaallisen hyviä. 

maissintähkät kaupassa

valmiiksi grillattu maissi, tulevien grillailujemme vakioherkku

Juhannusohjelmanamme oli siis grillailu taloyhtiön yhteisellä grillipaikalla uima-altaiden luona. Alla olevassa kuvassa näkyy alkuruokamme takana "viinipullomme". Lasipullojen tuominen uima-altaille on ehdottomasti kiellettyä taloyhtiössämme. Joka kerta olemme kuitenkin nähneet altailla lasipulloja muilla asukkailla ja tälläkin kertaa naapuriseurue istuskeli pitkän aikaa porealtaassa olutpullot leppoisasti suoraan siinä altaan reunalla. Mutta mitä tekee suomalaiset? Pullottaa viinin muoviseen vesipulloon, vaikka aikoo juoda sitä grillialueella monen metrin päässä altaasta.


Heti muuton jälkeen saamassamme kulttuurikoulutuksessa kouluttaja sanoikin yhdeksi suomalaiseksi piirteeksi sääntöjen pilkuntarkan noudattamisen. Kun suomalainen ajaa keskellä yötä täysin hiljaiseen risteykseen, suomalainen pysähtyy odottamaan valojen vaihtumista vihreäksi. Kun amerikkalainen ajaa tähän risteykseen, hän kuulemma todennäköisesti korkeintaan pikaisesti pysähtyy. Ja luultavasti se pysähdys ei ole sitä, mitä me ymmärretään pysähdyksellä, vaan täkäläinen stop-merkkipysähdys, jolla on oma nimikin, a california rolling stop.

Ohjelmassa oli siis leppoisaa grillailua. Itse asiassa meillä oli varsin perinteinen juhannus ystäviemme seuraa lukuun ottamatta.

järven vesi oli tyyni

 makkaraa grillattiin

 stereot soitti musiikkia laiturinnokalla 

koivunoksat hohtivat ilta-auringossa 

illan viiletessä lämmittelimme saunassa

 lopuksi pulahdimme yöuinnille järveen, jonka vesi oli tänä vuonna lämpimämpää kuin koskaan ennen

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Molkky - tuo klassinen nurmikkopeli

Suomessa taidetaan olla jo juhannuksenvietossa. Täällä juhannus ei ole juhlapäivä eikä meilläkään ole erityisiä juhannussuunnitelmia. Tilasimme taannoin grillin parvekkeelle, mutta sekin saapuu sopivasti vasta maanantaina. Ehkä meidän pitää kuitenkin käydä ne pekoniin kääräistyt herkkusienet grillaamassa tuolla taloyhtiön yhteisellä grillillä - silläkin uhalla, että törmäämme naapureihin. Uima-allas saa esittää järveä tänä vuonna.


Tilaan Martha Stewartin sähköpostikirjettä ja tällä viikolla piti oikein hieraista silmiä yhden kirjeen kohdalla. Siinä esiteltiin päivän käsityönä Molkky - klassinen nurmikkopeli, joka on täydellinen kesäjuhliin. Sivulta löytyy ohjeet pelin tekemiseen ja linkki Molkky USA:n sivuille, joilta löytyy pelin säännöt (tuolla sivulla sentään nimi on kirjoitettu "mölkky"). Eli ei muuta kuin puun kaatoon siellä mökkipihalla ja rennon leikkisää juhannusta Suomeen :).

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Lintusia

Kävimme eilen katselemassa Mt. Helixin vuorella ihan vain kauniin päivän ratoksi. Vuoren huippu on pieni, mutta sinne voi vapaasti mennä vaikka piknikille ja siellä on pieni ulkoilmateatteri. Vuoren huipulta löytyi suuri valkoinen risti - ja sen ristin päällä tepasteli valkoisia kyyhkyjä. Mietin voiko tuollainen olla sattumaa, mutta ei niillä näyttänyt ketjujakaan jalassa olevan.

näkymä Mt. Helixiltä tyypilliselle sandiegolaiselle omakotialueelle

valkoinen kyyhky kurkkii Mt. Helixin valtaisan betoniristin päältä



Kyyhkyjä saimme ihailla vain kaukaa, mutta sen sijaan ihan viereemme kukkasien sekaan pyörähti kolibri. Yleensä pidätän hengitystäkin, kun tämä suosikkilintuni pörrää lähellä. Mutta nyt se oli niin tohkeissaan kukkasista, että uskaltauduin ottamaan kuvia, kerrankin lähietäisyydeltä. 





perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kuvia Suomesta

Palasin sunnuntaina Suomesta. Vaikka Suomessa oli ihanaa, niin reissun loppuaikoina odotin jo kovasti kotiinpaluuta. Matkalla nimittäin huomasin, että tämä meidän koti täällä kaukana tuntuu tällä hetkellä oikeasti kodilta.

Paljon ehdin tehdä kolmen viikon Suomen vierailulla. Vierailin kuudella paikkakunnalla, istuin melkein vuorokauden verran junissa ja busseissa, söin ruisleipää ja irtokarkkeja, kuuntelin suomea monella murteella, kävelin Aurajokirantaa, illallistin Sergio'sissa parhaiden ystävien kanssa, kävin läpi ja talletin myydyn sukutilan muistot, join karpalolonkeroa, käytin kengät tutulla suutarilla, käytin kasvot tutulla kosmetologilla, sain asiantuntevaa palvelua verovirastosta, tapasin proffan gradun merkeissä ja lupasin kautta kiven ja kannon taikka mörökölli minut vieköön lähettää kotiinpalattuani aikaansaannoksiani luettavaksi, istuin lounailla, kahveilla ja terasseilla lukuisten ystävien kanssa, lopetin suomalaisia pankkitilejä, saunoin, grillasin makkaraa, juhlin yhdet kastajaiset ja valokuvasin kahdet, ihastelin remontoitua Kultataloa, ostin Iittalaa, seurasin sen oikean jalkapallon EM-kisoja, valvoin pikkutunneille perheen kanssa kuulumisia päivittäessäni, kävelin sadepisaraisessa nurmikossa paljain jaloin, pidin pientä kädestä.

Pyöriä Helsingin rautatieasemalla. Heli Laaksosta mukaillen suosikkipaikkani Helsingissä on rautatieaseman Turun junan laituri.

pyöräilykulttuuria kaipaan Suomesta - täällä olisi siihen niin paljon sopivammat säätkin!

Turun kaduilla kävellessäni tuntui kuin en olisi ollut poissa hetkeäkään


 Turun kaupunginkirjasto on suosikkipaikkojani Turussa




Ihana, kesäinen Turun Kauppatori



 se tutuin vedenväri

Uusi Pinella ehti tulemaan yhdeksi suosikkiravintoloistani ennen muuttoamme 




matkalla seuraavaan paikkaan

 matkaeväät

ihan joka päivä ei paistanut aurinko

suomalaista siikaa...

...ja perinteinen jäätelöannos



Stockmannin myymää brandy-pähkinä-juustoa oli pakko saada syötäväksi


 hei, hei Turku, nähdään taas

Tällä viikolla olen purkanut matkalaukkuja ja palaillut muuten normaaliin arkeen. Maanantaina alkoi englannin kesäkurssi ja lounas kevään kurssilta löytyneen ystävän kanssa venähti pitkäksi. Heti alkuviikkoon olin varannut myös personal training -session, jotta saisin aloitettua liikunnan matkan jäljiltä. Tällä hetkellä tuntuukin lihaksissa, että ei tullut Suomessa paljon treenailtua. Tunnustettuani treenaajalle, että Suomen liikunnat jäivät yhteen bodycombatiin, kysyi hän söinkö kuitenkin kunnolla. Että se on kuulemma tärkeää, vaikka ei ehtisikään liikkua. Söinhän minä, irtokarkkeja, korvapuusteja, jäätelöä... 

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Pieni, suuri syy

Syyni tälle Suomen reissulle oli fyysisesti pieni mutta sitäkin tärkeämpi. Nimittäin veljeni esikoinen kastettiin ja minulla oli kunnia pitää häntä sylissäni hänen saadessaan nimensä. Vähän tehtävästä suoriutuminen kummia epäilytti, kun näin lapsettomana on harvemmin tullut lapsia pideltyä pidemmän aikaa kerrallaan. Mutta onneksi suloinen päivänsankari itse ei ollut tilaisuudesta moksiskaan vaan nukkui melkein koko tapahtuman ajan. Lopun ajankin hän vain katseli tyynenä ympärilleen kauniilla, suurilla silmillään. 


sukuni kastemekko oli minunkin ylläni aikoinaan





sukupolvien kohtaaminen


Rakkaalla lapsella on monta kummia, vai miten se meni. Meni miten meni, niin meitä kummeja tosiaan oli monta, ja vanhemmat antoivat meille vapaat kädet lahjojen suhteen. Halusin antaa kummitytölleni jotain, mitä hän voisi käyttää aikuisenakin. Annoin hänelle Tiffanyn klassisen, hopeisen charmin, jonka taakse kaiverrettiin nimi ja syntymäpäivä. Myöhemmin lahjaan lisätään kaulaketju tai ranneketju valinnan mukaan. Itse olen enemmän ajatellut ranneketjua, johon voisin sitten ostaa uusia charmeja myöhempinäkin merkkipäivinä.


amerikkalainen lahja "Amerikan tädiltä"