Muutto takana

Olen täällä vanhassa asunnossamme vielä tarkastamassa, että se on luovutuskunnossa ja käyn kohta palauttamassa avaimen. Tulinpa samalla nettiinkin, kun vielä voin. Uuteen kotiimme pitäisi tulla netti ensi viikolla ja sitä ennen pitää käydä surffailemassa asuinpaikkamme yhteistiloissa. Pikkuisen on haikea olo täältäkin lähteä, vaikka tykkään uudesta kodistamme niin paljon enemmän. Oli tämä kuitenkin ensimmäinen Amerikan kotimme, se josta varovasti lähdimme pälyilemään ympärillemme uudessa kotimaassa.

Muutto on nyt takana ja olemme nukkuneet jo pari yötä uudessa kodissamme. Onneksi meillä oli muutama päivä asunnot vuokrattuna limittäin, sillä viikonloppuna muuttokaaos oli sellainen, että nukuimme suosiolla vielä täällä vanhassa asunnossa.

Muutto meni hyvin, muuttomiehet tulivat täsmällisesti ja kantoivat tavaramme sisälle reilussa tunnissa. Huonekalut he purkivat, mutta irtaimiston halusimme purkaa itse. Meillä näytti tältä sen jälkeen, kun olimme purkaneet keittiön irtaimiston:

Ja juuri kun olimme saaneet siistittyä nämä, litistettyä laatikot ja tiivistettyä pakkauspaperit muutamaan pahvilaatikkoon, tajusin, että Alessin vesipannustani puuttuu nokan lintuviheltäjä. Koska se on yksi suosikkiesineistäni ja puuttuva osa on pieni ja pakkauspapereiden värinen, aloin käymään papereita uudelleen läpi miehen pyöritellessä päätään epäuskoisesti. Noin tuntia ja 2/3 papereista myöhemmin pienen paperimytyn sisältä kuoriutui tämä:

iloinen jälleennäkeminen

Niin kuin tuosta sananmukaisesti pikkumurheesta voi päätellä, niin muuttokuorma tuli onnellisesti perille. Laatikoita tuli yhtä paljon kuin lähtikin ja esineet olivat ehjiä. Meillä on paljon lasitavaraa eikä yksikään lasi ollut hajonnut. Sen sijaan puiset huonekalut olivat saaneet jonkin verran kolhuja ja naarmuja. Paitsi yksi, nimittäin Ikean kirjahylly, joka tietty onkin huonekaluistamme ehkä ainoa ns. väliaikaishuonekalu. Kyllähän ne kolhut ja naarmut vähän harmittavat, mutta en jaksa olla niistä kovin pahoillani. Pääasia, että kaikki tulivat perille eikä suurempia vahinkoja kuitenkaan ollut. Sitä kun on erilaisiakin tarinoita kuullut niin paljon. Elämän jälkiä ne ovat nuokin kolhut.

Jotain ylimääräistäkin löytyi tavaroiden seasta. Minulla on aika paljon erilaisia hiusrusetteja ja -kukkia mutta olen aika varma, ettei minulla ollut tuota edessä, tasolla näkyvää rusettia ennen muuttoa:

hiusrusettien seasta löytyi uusi rusetti

Pikkuisen meitä nauratti tuo muuttomiehen läppä. Meillä oli muuten tosi mahtavat muuttomiehet molemmissa päissä, tehokkaita, ammattimaisia ja mukavia. 

Tavarat ovat alkaneet löytää paikoilleen ja melkein kaikki laatikot on nyt purettu. Työhuoneessa on kuitenkin vielä "muutama" laatikko jäljellä, nimittäin kirjahyllyni. Se odottaa sitä, että löydetään jostain kirjahyllylle seinäkiinnikkeet. Olisihan sellaiset toki asennusohjeiden mukaan pitänyt laittaa jo Suomessakin, mutta siellä se pysyi parketilla pystyssä ihan hyvin muutenkin. Täällä kokolattiamatolla ja maanjäristysalueella tilanne on vähän eri. 

Kunhan tässä päästään seinäkiinnikkeitä porailemaan, niin samalla porataan tauluja seinille. Itselleni koti tuntuu kunnolla kodilta vasta, kun taulut ovat paikoillaan. Miehelle koti tuntuu kuulemma kodilta vasta, kun stereolaitteet yms. viihde-elektroniikka on kytketty. Niissä menee valitettavasti vähän pidempään, koska sellaiset pitää hankkia ensin. Eri sähkösysteemien takia joudumme valitettavasti uusimaan kaikki nämä (mies ei tosin tuntunut olevan kovin pahoillaan television uusimisesta). 

Nyt aletaan olemaan tässä Amerikkaan muutossamme voiton puolella. Paljon on vielä pientä järjesteltävää, mutta toisaalta tykkään sellaisesta, ja on vain kiva, että on puuhaa ja suunniteltavaa pidemmäksikin aikaa. Kaikkia hankintojakaan ei voi tehdä kerralla. Tänä aamuna kävelin aamukahvin kanssa isolle parvekkeellemme, jonne paistoi jo lämpimästi aamuaurinko. Tuli sellainen olo, että eiköhän me tässä kodissa viihdytä.