Autokaupunki

Kysyin agentiltamme, meneekö täältä asuinalueeltamme jotain bussilinjoja keskustaan. Hän huudahti, että "ei, täällä täytyy olla auto. Kaliforniassa EI ole julkista liikennettä." Ja jatkoi vielä, että täällä rahat on laitettu teihin joukkoliikenteen sijaan. Se pitää paikkansa. Autolla pääsee täällä helposti joka paikkaan, kun taas joukkoliikenne on vähäistä ja huonoa. Kuulemma matka keskustaan voi kestää busseilla kolme tuntia, kun sen menisi autolla 20 minuutissa. Käsittääkseni keskustassa on turistireiteille trolleja, jotka toimivat hyvin.

Minulla ei ole koskaan ollut autoa. Turussa koetimme järjestää elämämme niin, ettemme sellaista tarvitsisi. Asuimme keskustassa lähellä joukkoliikenneyhteyksiä molempien työpaikoille. Silloin kun henkilöautoa tarvitsi, niin menin huoletta taksilla, sillä autottomuus säästi niin paljon. Joskus autoilevat ystäväni hämmästelivät, miten raaskin mennä jonnekin taksilla, vaikka heillä kului koko ajan valtavasti rahaa autoihinsa. Omalla autolla kulut eivät kohdennu selvästi yksittäisiin matkoihin, joten oman auton kustannukset eivät tunnu niin kovilta.

Tänne lähtiessämme tiesimme heti, että meidänkin on nyt hankittava auto. Itse asiassa tällä hetkellä toivomme, että pärjäisimme edes yhdellä autolla.

Amerikkahan on tunnettu siitä, mitä agenttimmekin sanoi eli että tiet on valittu joukkoliikenteen sijaan. Esimerkiksi San Diego on kaavoitettu niin, että tänne olisi ollut helppo rakentaa myös toimiva joukkoliikenne. Mutta kun kerran on lähdetty tälle tielle, rakennettu kaikki paikat täyteen teitä ja opetettu ihmiset rakastamaan autojaan, niin järjestelmän muuttaminen joukkoliikennevaltaiseksi tuntuu mahdottomalta.

Joillain teillä on oma "carpool" -kaista autoille, joissa on vähintään kaksi(!) henkeä kyydissä. Harvinaista kyllä kuvassa kaistalla on autoja, yleensä siinä ollaan korkeintaan me (jotka kuvassa ollaan viereisellä kaistalla...). Luin jostain, että Amerikan autoliikenteestä 10 % on  näitä useamman kuin yhden hengen ajoja. Aika vähän.

Onneksi meillä oli ajokortit sentään molemmilla entuudestaan. Täällä ne käyvät aluksi, mutta joudumme pian ajamaan Kalifornian ajokortin, mikä tarkoittaa sekä paikallista teoriakoetta että ajokoetta. Vaikka ajokokeen pitäisi olla suomalaisittain helppo, niin on täällä liikenne sen verran hurjaa, että olen iloinen opeteltuani ensin ajamaan Suomen pikkukaduilla. Saimme jo agentiltamme kotiläksyjä, tämän vihkosen osaamalla pitäisi päästä teoriakokeesta läpi:

Kuulin etukäteen, että San Diego on pyöräilijöille amerikkalaisittain hyvä kaupunki. Ja täällä tosiaan näkee välillä pyöräteitä tai useammin pyöräkaistoja autojen seassa ja välillä jopa jonkun pyöräilijänkin. Toisaalta aika usein näkee myös kylttejä, että pyörätie loppuukin yhtäkkiä. Mutta ei täällä kukaan taidakaan käyttää pyörää paikasta toiseen siirtymiseen. Näkemäni pyöräilijät ovat olleet kuntopyöräilijöitä treenivaatteissa ja käyräsarvisilla pyörillä. Agentti myös varoitti siitä, että autoilijat eivät ole tottuneet pyöräilijöihin eivätkä siksi osaa varoa niitä siten kuin pitäisi.