tiistai 28. toukokuuta 2013

Kävelyretkiä Catalinassa

Vietimme ison osan ajastamme vain kävellen ympäri Avalonin kaupunkia. Nautin suunnattomasti siitä, että kaikki oli kävelymatkan päässä. Täällä kotona kun joka paikkaan pitää mennä autolla ja ennen kaikkea aina pitää etukäteen tietää, minne menee. Tuolla pystyi vain kävelemään pikkukujilla uteliaana siitä, mitä kulman takaa löytyy.


Kävelimme ylös vuorenrinnettä. Sieltä oli hieno näkymä satamaan. Vasemmalla näkyvä rakennus on Catalinan tunnetuin rakennus, Casino, joka ei kuitenkaan ole vedonlyöntikasino vaan sisältää muun muassa art deco -tyylisen tanssisalin ja elokuvateatterin. Olisimme osallistuneet Casinon kiertokäynnille, mutta se oli jo täynnä saapuessamme paikalle.


Matkalla meitä vastaan tietä pitkin käveli peura, joka meidän kohdalla vain siirtyi sivuun ja palasi sitten takaisin tielle ohitettuaan meidät ihan vierestä. Täällä peuratkin ovat kohteliaita.


Olisin voinut kierrellä koko päivän katselemassa erikoisia rakennuksia.





Paikallisesta venemuodista kiinnitin huomiota parilla kannella olleeseen muovipalmuun sekä useissa veneissä näkemiini merirosvolippuihin. Tai ehkä tämä on Tyynenmeren merirosvojen kokoontumispaikka.


Illallisten yhteydessä katselimme keskustaa myös kuunvalossa.







Keskustaan oli noin parin minuutin kävelymatka hotellistamme Casa Mariquita. Hotelli oli pieni ja mukava ja palvelu oli hyvää. Hieman huvittaa, että hotelli mainostaa itseään yhtenä saaren uusimpana hotellina - ehkä yli 20-vuotias hotelli voisi jo keksiä muutakin mainostettavaa. Hotelliimme sisältyi - harvinaista kyllä - "mannermainen aamiainen". Onneksi olin jo oppinut, mitä ne tällä mantereella tarkoittavat. Tällä kertaa tarjolla oli tuoremehua, kahvia, pussipuuroa ja pienin näkemäni muffinssi - yksikössä. Emme jääneet jakamaan muffinssia vaan kävimme molempina aamuina aamiaisravintoloissa. Lähtöaamuna menimme saaren eniten kehuja saaneeseen aamiaispaikkaan Original Jack's Country Kitchen. Viime aikoina aamiaissuosikkini on ollut perinteinen Eggs Benedict, josta maistoin täällä kalifornialaisen version. Siinä pekoni oli korvattu kalkkunanrinnalla ja mukana oli myös avokadoa.



Katso Catalinasta myös postaukset Rentoutumisloma Catalinan saarella ja Puolisukellusveneretki.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Puolisukellusveneretki

Catalinan saarella järjestetään paljon erilaisia turistikierroksia zipline-vaijerireiteistä saaren kiertoajeluihin ja yöllisiin lentokalaristeilyihin. Osaa retkistä ei järjestetty vielä tähän aikaan vuodesta ja osa järjestetään vain viikonloppuisin. Osallistuimme puolisukellusveneretkelle. Näitä järjestää kaksi eri firmaa mutta sekä sisältö että hinta on sama. Retki kestää vajaan tunnin.


Menimme alas ruumaan, jossa katselimme pinnan alaista maailmaa pyöreistä ikkunoista. 



Halutessaan olisi voinut ostaa kalanruokatorpedoita, joilla kaloja pystyi houkuttelemaan oman ikkunan kohdalle. Se olisi ollut turhaa, sillä kaloja pyöri veneen ympärillä sankassa parvessa muutenkin. Valitettavasti vain ne kauneimmat kalat tuntuivat olevan myös ujoimpia.





Nämä oranssit kalat olivat suosikkejani. Kuulin mukana olleen lastentarharyhmän opettajan kertovan, että kyseessä on garibaldi, Kalifornian osavaltiokala. Niitä näki rannaltakin käsin uiskentelemassa rantavedessä.


Lopussa matkustajat päästettiin kannelle.




Taidanpa tehdä vielä yhden postauksen Catalinasta.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Rentoutumisloma Catalinan saarella

Kolmen päivän lomamme Catalinan saarella sijoittui toukokuun lopun arkipäiviin, jolloin kesän kiireinen sesonki ei ollut vielä alkanut. Noin neljän tuhannen asukkaan saarella käy vuosittain jopa miljoona vierailijaa. Suurin osa vierailijoista on uskoakseni päivävieraita, jotka tulevat saarelle lautalla aamulla ja lähtevät illalla. Vaikka ajankohtanamme oli päivisinkin melko rauhallista, niin saari tuntui hiljenevän iltaisin kokonaan lauttojen lähdettyä. Se sopi hyvin meidän rentoutumislomalle mutta bilettäjien kannattanee hypätä viimeiselle lautalle.


Saarelle pääsee lautoilla Los Angelesista ja Orange Countyn Dana Pointista, joka oli meitä lähinnä oleva satama. San Diegosta Dana Pointiin ajaa periaatteessa reilun tunnin, mutta kannattaa varata ruuhkiin aikaa. Lauttamatka kesti reilun tunnin myös. Saaren suurin kaupunki on Avalon, jonne lautat menevät ja jossa mekin lomamme vietimme.




Saaren rakennukset olivat värikkäitä ja varsinkin tätä turkoosia näkyi paljon. 





Saarelta sai ainakin parista paikasta jäätelöä, joiden vohvelit tehtiin itse paikan päällä. Yleensä en edes niin välitä jäätelötötteröiden vohvelista, mutta nuo vohvelit maistuivat oikeasti kuin juuri vohveliraudalla paistetuilta. Ja sitähän ne olivatkin.



Saarella ei pahemmin näkynyt autoja vaan sen sijaan paikalliset ja turistit huristelivat golf-kärryillä värikkäiden puurakennusten lomassa ja vuoristoteitä pitkin. Saarelta löytyy myös golf-kenttä, jos ihan pelaamaankin haluaa.


Avalonin rannan toisesta päästä löytyy tunnettu rantabaari, jossa ymmärtääkseni pystyy kesän sesonkiaikoina nauttimaan myös illallista rannalla telttakatoksen alla. Harmi kyllä sitä mahdollisuutta ei tähän aikaan vuodesta ollut. Matkamme aikana lämpötilat olivat n. 20 °C ja pelkäsin, että saarella olisi kylmä merituulien takia. Onneksi näin ei ollut vaan luultavasti kaupunkia ympäröivien vuorien ansiosta myös ihan rannalla oli lämmintä koko matkan ajan.





Tarkkasilmäinen voi bongata yhdestä veneestä tutun lipun alla olevasta kuvasta.


Tulipas taas paljon kuvia ja lisääkin piisaa, joten tulossa on vielä toinen postaus pienistä retkistämme saarella.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Terveisiä paratiisisaarelta

Palasimme tänään kolmen päivän minilomalta Santa Catalina Islandilta, joka sijaitsee Los Angelesin edustalla. Kun ennen reissua mainitsin tutuille, minne olemme lähdössä, kaikki kommentoivat, että oi, se on ihana paikka. Ja sen jälkeen jatkoivat, että en tosin ole itse vielä käynyt. Ihan näin käyneenäkin voin nyt todeta, että se tosiaan on ihana paikka.


Viikonloppuna lisää juttua ja varsinkin kuvia tästä hurmaavasta saaresta.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Turkkilaista kahvia ja muita tarinoita

Pari ystävää pyysi mukaan ihmettelemään turkkilaista ruokaa ja kulttuuria Anatolian Culture & Food -festivaaleille Orange Countyn Irvineen. Eniten odotin maineikasta turkkilaista kahvia, jota en ollut ennen päässyt maistamaan.


Ensimmäisenä nälkäinen seurueemme kiersi ruokakojut läpi ja kukin osti pitopöytäämme itseä eniten kiinnostaneita ruokalajeja. Oma aiempi tietämykseni turkkilaisesta ruoasta rajoittui kebabeihin, joista en jaksanut innostua, vaikka niitäkin olisi ollut runsaasti tarjolla. Onneksi muitakin ruokalajikkeita löytyi.


Olisiko noissa rasioissa tarpeeksi ruokaa kolmelle? Ei. Yhden tuomiset puuttuvat vielä. Oma suosikkini oli alla oleva vuohenjuustolla täytetty ruokalautasen kokoinen lehtitaikinaleivonnainen. Ei jäänyt nälkä. 


Ruoan jälkeen oli vihdoin kahvin aika. Turkkilainen kahvi tarkoittaa turkkilaista kahvinkeittomenetelmää. Turkkilainen kahvi on espresson tapaista mutta erilaisen keittotavan lisäksi myös käytetty kahvi on vielä hienojakoisempaa. Kahvia oli tarjolla mustana tai sokeroituna, itse otin mustana.


Kahvi tarjoiltiin espressokupin kokoisissa kupeissa. Itse kahvi oli todella pehmeää ja siinä oli erityinen jälkimaku, jota en osannut jäljittää. 


Turkkilaiseen kahvinjuontikulttuuriin kuuluu taikauskoinen perinne. Juomisen jälkeen asetinlautanen laitetaan kupin päälle, kuppi käännetään ylösalaisin, lautasta pyöritetään kolme kertaa ja jätetään kupin pohjalle jäänyt sakka laskeutumaan. 


Lopuksi kuppi käännetään ja sitten ennustaja voisi ennustaa kupin reunoille syntyneistä kuvioista. Ennustajan puutteessa ennustimme ihan vain toisillemme ja minulle ennustettiin lottovoittoa. Miten jätinkin silti lottoamatta, vaikka täällä olisi ollut 600 miljoonan dollarin ennätyspotti tarjolla. Varma voitto meni nyt sivu suun.


Kahvin kanssa nautimme jälkiruoaksi makeita, pistaasitäytteisiä leivonnaisia. Kuulemma Turkki on tunnettu pistaasituotannostaan ja ilmeisesti pistaasia käytetään erityisesti jälkiruokiin, sillä näin useampia erilaisia makeita pistaasileivonnaisia.


Valitsimme jälkiruoaksi alla olevat pistaasileivonnaiset, jotka olivat taivaallisia.


Vatsat täynnä maltoimme keskittyä myös kulttuurin esittelyyn. Itseeni teki suurimman vaikutuksen ebru -vesimarmorointi.


Taiteilija laittoi vettä ja öljyjä sisältävään laariin eri värejä ja piirsi niihin kuvioita puutikulla. Sen jälkeen  laarin päälle laitettiin paperi ja kun se vedettiin laarista ulos, kuviot olivat paperissa eikä vedessä ollut enää jälkeäkään maalista. Se oli kuin taikuutta.


Yllä taiteilija tekee kuvioita vesilaarissa ja alla kuva paperista, johon kuviot on siirretty. Niin kaunista.