Isoja puita

Ensimmäinen turistikohteemme oli Sequoian kansallispuisto. Siellä kasvaa maailman suurimpia puita, sequoia-puita. Sequoia-puita on kahta lajiketta, korkeaa ja paksurunkoista jättisequoiaa sekä kapeaa ja korkeaa punapuuta. Sequoian kansallispuistossa ja lähialueilla kasvaa tuota ensimmäistä, kun taas kapeampaa punapuuta kasvaa Pohjois-Kaliforniassa rannikon tuntumassa. Isoja puita ja lisää isoja puita, siinä olikin sitten päivän anti.

punaisia sequoia-puita mäntyjen seassa

 tässä näkyy ihmisiä puiden juurella

maailman suurin puu General Sherman Tree, alavasemmalla näkyy myös ihmisiä

Sequoiat vastustavat hyvin erilaisia tuhoeläimiä ja kosteana puulajikkeena sequoia selviää usein myös metsäpaloista. Monet sequoiat ovatkin satoja vuosia vanhoja. 

Emme olleet etukäteen huomanneet, että Sequoian kansallispuisto sijaitsee korkealla vuoristossa sekin. Kansallispuistossa vierailu oli enimmäkseen autolla ajamista, mutta kerran parkkeerasimme muutamaksi tunniksi ja liikuimme kohteiden välillä puiston tarjoamalla sukkulabussilla. Vuoristoiset metsämaisemat olivat hienot, mutta välillä vähän pelottikin ajaa niillä kapeilla vuoristoteillä.

Tässä kansallispuistossa elää paljon karhuja, fiksuja sellaisia. Ne ovat oppineet metsästämään ruokaa autoista ja leireilijöiden ruokavaroista, minkä vuoksi kaikki ruoat pitää piilottaa autosta karhunkestäviin metallilaatikoihin. Ruoalla tarkoitetaan kaikkea, mikä voi karhusta tuoksua ruualta. Karhuilla on erinomainen hajuaisti ja esimerkiksi hammastahna kuulemma tuoksuu ihanalta aterialta. Karhu on kuulemma peto murtautumaan autoihin. Huomasimme ensimmäisenä iltana, että kosmetiikkalaukussani ollut pieni pullo Jimmy Choon kukkaistuoksua oli vuotanut kokonaan, minkä seurauksena koko takakontti tuoksui siltä. Koska karhulaatikot ovat kaikkien yhteiskäytössä, niin emme sentään kaikkia laukkuja voineet niihin heittää. Laitoimme parkkeerauksen ajaksi karhulaatikkoon vain kosmetiikkalaukut, ja laitoimme sormet ristiin, ettei tuoksuva takakontti houkuttelisi karhuja. 

Karhuja emme onneksi nähneet eikä autollakaan oltu käyty. Sen sijaan automme edestä tien yli säntäsi peura kaksi bambia perässään.

Illansuussa lähdimme ajamaan puistosta nälkä vatsassa kurnien. Olimme syöneet runsaan aamiaisen, joten viimein lounasta kaivatessamme kansallispuiston (harvat) lounaspaikat olivat jo kiinni. Ajaessamme vuoristoa alas etsiskelimme samalla vuoristoravintoloita ja onneksemme löysimme täydellisen paikan. Vanhaan kyläkouluun rakennettu School House Restaurant tarjosi paikallisista aineksista tehtyjä herkullisia annoksia sekä asiantuntevaa palvelua. Oli sunnuntain alkuilta, mutta paikka täyttyi vauhdilla. Ja kylläpä ruoka maistui hyvältä vietettyämme tuntikausia vuoristossa! Alkuleivätkin katosivat lautasiltamme niin nopeasti, että tarjoilija toi niitä lisää ja kävi sen jälkeenkin kysymässä, tuoko lisää. "Teidän ruoat ovat ihan kohta valmiita."

grillattua kanaa, kasviksia ja lasillinen viiniä - täydellinen annos kansallispuistopäivän päätteeksi

Itselläni oli yhtenä reissutoiveena nukkua yö perinteisessä amerikkalaisessa motellissa. Mielessäni oli sellainen nostalginen, pysähtynyt motelli jossain uinuvassa pikkukaupungissa. Sellainen motelli mielessäni varasin motellihuoneen Fresnon pikkukaupungista, joka sijaitsi sopivasti sekä Sequoian että seuraavan päivän Yosemiten kansallispuiston välillä. Motellin vastaanottovirkailija meinasi lentää selälleen, kun kuuli meillä olevan huonevaraus. Olihan se yö kokemus, joskaan ei välttämättä niin positiivinen sellainen. Taisi olla Psycho liian hyvin mielessä, kun heräilin yöllä joka rasahdukseen. Ei ollut vaikea ponkaista aamuvarhain taas liikenteeseen.