tiistai 11. syyskuuta 2012

Viikonloppu viinitilalla

Juhlistimme viikonloppuna kolmevuotiasta avioliittoamme viinitilalla Temeculassa. Kaliforniassa on paljon viinialueita ja maineikkaimmat ovat San Franciscon lähellä sijaitsevat Napa ja Sonoma. Itse asiassa idea tähän viikonloppuun tuli siitä harmituksesta, että emme saaneet Napan retkeä mahdutettua kesän roadtripillemme. Viinitiloja löytyy ihan San Diegostakin, mutta isommat viinialueet lähellämme ovat Santa Barbarassa ja Temeculassa. Jälkimmäinen näistä sijaitsee vain reilun tunnin ajomatkan päässä. Sinne siis!


Halusimme viettää viikonloppua viinitilalla ilman juoksentelua paikasta toiseen, joten etsinnässä oli paikka, jossa pystyi sekä yöpymään että illallistamaan. Niitä ei Temeculassa ole monta ja monet olivat jo täyteen varattuja, kun tein varausta heinäkuussa. Onnistuin saamaan huoneen Inn at Churon Winerysta, se taisikin olla viimeinen vapaa huone. Tämä on sesonkiaikaa viinitiloilla, koska on sadonkorjuuaika. Tuollakin viinitilalla järjestetään tässä kuussa vielä "grape stomp", jossa halukkaat pääsevät polkemaan viinirypäleitä - maksua vastaan tietenkin.

Huoneessa meitä odotti pullo talon skumppaa. Aloitimme viikonlopun nauttimalla alkumaljat parvekkeellamme, joka tarjosi mukavasti suojaa paahteelta. 



Ihailimme maisemia ja seurasimme pupujussia nurmikolla.



Sitten lähdimme katselemaan viinitilaa.








Maistoimme pari viinirypälettä. Hotellin ympärillä kasvava lajike oli pienihedelmäistä: rypäleet näyttivät enemmän pensasmustikoilta kuin viinirypäleiltä. Mutta ne olivat makeimpia koskaan maistamiani viinirypäleitä.


Seuraavaksi suuntasimme majoitukseen sisältyneeseen viininmaisteluun. Maistoin paria punaviiniä sekä suklaista portviinia. Portviini ja Cabernet Sauvignon olivat suosikkini talon viineistä.



Viininmaistelun jälkeen meillä oli aikaa rentoutua hotellihuoneessa ennen illallista. Huone oli sisustettu hyvin viinitilamaisesti, etten sanoisi.


Illallista odotellessamme ehdimme vielä kävellä viinipensaiden välissä ja ihastella auringonlaskua.



Illalliseksi oli tarjolla valmis viiden ruokalajin menu, joka oli suunniteltu talon viinien ympärille. Menuun sisältyi sienialkupalat, simpukkakeittoa, chardonney vinaigretillä maustettua vuohenjuustosalaattia (vinaigretti oli ihanaa!) ja pääruoksi "prime rib" tai päivän kala, joka oli taimenta. Minä valitsin kalan, hän pihvin. Jälkiruoaksi oli vielä suklaakakkua. Illallinen maistui kyllä, mutta ei ollut niin hyvää kuin olisin odottanut tästä ranskalaistyyliseksi mainostetusta paikasta saavani. Mutta onneksi palvelu, tunnelma ja tietenkin seura olivat erinomaisia.




Illallisen jälkeen lilluimme poreammeessa kylpyhuoneessamme, joka oli isompi kuin ensimmäinen vuokra-asuntoni.


Ja istuimme pitkään lämpimässä illassa parvekkeella jutellen ja tähtitaivasta sekä tähdenlentoja (no, okei, lentokoneita) katsellen.


Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme aamulla jo ennen herätyskellon soittoa ja näimme verhojen raosta taivaalla lipuvan kuumailmapalloja.


Ei nukuttanut enää, joten suuntasimme aamiaiselle. Vaikka oli vasta varhainen aamu, niin alkoi olla jo kuuma. Muut vieraat valitsivatkin aamiaispaikkansa sisätiloista, mutta suomalainen ei istu kauniina päivänä sisällä. 



Aamiaisen jälkeen lähdimme katselemaan Temeculaa, mutta totesimme pian mahdottomuudeksi oleilla +32 asteessa ja täydessä auringonpaisteessa. Niinpä lähdimme ajamaan takaisin kotiin, haimme matkalla isot kulhot jogurttijäätelöä (siitä on tullut suosikkimme!) ja vietimme rennon sunnuntai-illan tv-sarjoja katsellen.

14 kommenttia:

  1. Ihanat nuo mekot, mitä sulla on ollut päällä! Tykkään erityisesti tuosta ensimmäisen vaaleasta kuviosta.

    Tuo "mutta suomalainenhan ei istu sisällä" on niin totta. Mekin olemme moneen otteeseen löytäneet itsemme terassilta istumasta, ainoina ruokailijoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Se eka on itse asiassa monta vuotta vanha mekko, jonka aikoinaan ostin juuri tuon nätin kuosin takia ;). Kokovalkoinen on "convertible" mekko, jonka ostin kesällä Etsystä.

      Tunnistan itsessäni sellaista syyllisyyttä, jos olen sisällä kauniina päivänä. Mikä on aika tyhmää paikassa, jossa on kaunis päivä käytännössä joka päivä. Itse asiassa terveyden kannaltahan sitä olisi suorastaan järkevää vältellä kaikkia auringonsäteitä ja pysytellä sisällä, mutta se syyllisyys...

      Poista
  2. Taas kerran ihania kuvia leppoisan kuuloisesta ja näköisestä viikonlopusta! Ja kauniita mekkoja tosiaan.

    Mä olen nyt kuudessa vuodessa tropiikissa (ja elettyäni ja asuttuani italialaisen miehen kanssa vähän sitäkin pitemmän ajan) oppinut aika tehokkaasti välttämään aurinkoa, istumaan sisällä ja siirtymään aina kadun varjoisalle puolelle :) Pelkään tätä nykyä aurinkoa enemmän kuin tunnen syyllisyyttä hukatuista auringonsäteistä. Mutta kyllä se hetken vei... Alkuun ihmettelin todella paljon sitä, että mieheni hakeutui kadulla aurinkoisena päivänä kulkiessaan aina varjoon - se ei todellakaan ole mikään suomalainen vaisto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, suomalainen vaisto on hakeutua jokaikiseen auringonsäteeseen :D. Suomessahan avataan terassit keväällä, kun ensimmäiset auringonpilkahdukset tulevat, ja ihmiset sitten istuvat terassilla toppatakit päällä.

      Ihan suoraa auringonpaistetta itsekin välttelen jonkin verran, onneksi terasseilla on yleensä auringonvarjot tai muu suoja. Olen palanut täällä jokusen kerran huolimatta siitä, että pyrin levittämään joka päivä korkeasuojakertoimista aurinkosuojaa kaikille näkyville osille ainakin ylävartaloon. Aina joku kohta tulee voideltua huonosti tai unohtuu, ja sitten palan. Kerran söimme jätskiä ison varjon alla, mutta toinen olkapääni oli auringossa. Se ehti palamaan siinä jäätelön aikana! Lisäksi auringonpaahde vie vedon pois täysin, tuntuu, etten jaksa edes kävellä. Paikallisilla en taas tätä ongelmaa ole huomannut. He tykkäävät mieluummin ilmastoiduista sisätiloista kuin terasseista, mutta toisaalta aurinko ei väsytä heitä yhtä paljon kuin minua. Halutessaan he pystyvät olemaan sen koko päivän biitsillä. Juuri puhuin tästä yhden paikallisen kanssa, että jaksan tuskin nostaa jalkaa toisen eteen, jos paahde on kova, ja hän oli ihan, että aijaa, erikoista. Nyttenhän jouduttiin tuoltakin lähtemään päivällä aiemmin kuin piti, kun auringolta ei ollut lainkaan suojaa.

      Poista
  3. Oi miten ihanaa! Ja niin kaunista!

    VastaaPoista
  4. Saatat olla saanut tällaisen jo aiemminkin, mutta heitin sulle joka tapauksessa tunnustuksen: http://salamanteri.net/georgia/2012/09/tunnustuksia/

    VastaaPoista
  5. Tuollaisesta elamasta viinitilojen katveessa haaveilen... Pois taalta kuapungin polyista. Ja elama olisi pelkkaa auringonpaistetta... Iiiihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eipä silti ole hullumpi tuo sunkaan asuinpaikka ;). Viihtyisin varmasti sielläkin :).

      Poista
  6. Mulla iski nyt valinnan vaikeus että mihin kommentoida. :)
    Ihania kuvia ja mukavia juttuja.
    Mua niin kyllästyttää kun täällä valokuvaaminen kielletään niin monissa (lue lähes kaikissa) kaupoissa ja ostareilla. Enkä tarkoita mitään kylttiä kaupan seinällä, vaan vartijat saattavat jopa odottaa vierelläsi niin kauan että poistat ottamasi kuvat. Voi hyvää päivää sanon mä. Turvallisuus juttu, kuulema.
    Toisinaan on tilanteita missä renkaat vaan sutii kun kuvattuani jotain kohdetta lähden vetämään ;D

    Miten joko sinne on halloween kamojen lisäksi kauppoihin rantautunut joulutavarat?
    Täältä niitä on löytynyt jo reilun kuukauden. Onneksi olen jouluihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tänne ja kiitos kommentistasi :). Jossain paikassa mulle on sanottu, että valokuvaaminen kiellettyä (mahdollisia jo otettuja kuvia ei pyydetty poistamaan), mutta yleensä kukaan ei ole tullut sanomaan mitään. Tosin otan kuvat yleensä nopeasti enkä jää zoomailemaan. Musta tuntuu, että ajatukset tähän kuvaamiseen muuttuvat suopeammaksi, kun ihmiset kännykkäkameroiden yms. takia kuvaavat koko ajan enemmän. Jos nykyään haluan laittaa mieleen vaikka kirjan nimen kirjakaupassa, niin otan siitä kännykällä kuvan sen sijaan, että kirjoittaisin nimen ylös. Olisi kurjaa, jos kaikki tällainenkin kiellettäisiin.

      Joulutavarat näkyvät täälläkin jo hyllyissä halloween-tavaroiden vieressä. Joissain paikoissa myydään nyt joulutavaroita alennuksella aikaisille ostajille. Olen itsekin jouluihminen :).

      Poista
  7. Niinpä. Otan itsekin iphonella suurimman osan kuvista. Se kun on aina mukana ja kamerakin laadukas puhelinkameraksi.

    Tuntuu kyllä toisinaan niin hullulta että meitä (erityisesti lapsia) kuvataan kyllä jopa ruokahyllyjen välissä, mutta sitten kun itse haluaisin kuvata kaupoissa jne niin se kielletään.

    Aloititko valokuvaamiskurssin siellä asuessanne vai jo aiemmin? Kuviasi on kyllä ilo katsella!
    Aurinkoista lokakuun loppua! Suomessa on kuulema jo paikoittain lunta :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut joidenkin muiden ulkosuomalaisten blogeista, että varsinkin lapsia tuijotellaan ja otetaan kuvia. Erikoista! Itse voi tehdä mieli joskus kuvata jotain ihmistä esimerkiksi vaatteiden takia, mutta todella harvoin tulee mieleen kuvata ihmisiä. Että mikähän siinä on takana.

      Kiitos kuvakommentista! Olen käynyt useita erilaisia lyhyitä valokuvauskursseja, mutta pääosin Suomessa. Täällä olen käynyt vasta yhden valokuvauskurssin, mutta lisää on suunnitteilla :).

      Aurinkoista lokakuuta sinne myös, lumi tuntuu tällä hetkellä aika utooppiselta :).

      Poista