sunnuntai 19. elokuuta 2012

Pacific Coast Highway

San Franciscosta takaisinpäin ajoimme yhtä Amerikan kuuluisimpaa maisemareittiä, Pacific Coast Highway (tai Highway 1), pitkin. Olin henkisesti valmistautunut pettymään, koska olin kuullut reitistä niin paljon hehkutusta. Mutta en pettynyt, päinvastoin. Se oli ehkä parasta koko reissulla. Reitin pääosuus on kapeahko kaksikaistainen tie, joka mutkittelee vuorilla Tyynenmeren kivikkoista rannikkoa pitkin. Näkymien takia reitti kannattaa ajaa nimenomaan tähän suuntaan. Kannattaa huolehtia myös siitä, ettei itse ole ajovuorossa. Tällä reitillä ei halua tuijottaa tietä.

Kaikkialla sanotaan, että reitin ajamiseen kannattaa varata vähintään kaksi vuorokautta. Ajonopeudet ovat hitaita ja varmaan varsinkin viikonloppuisin ajajia on paljon. Reitin varrella on pieniä majataloja ja retkeilyalueita erityisesti Big Surin alueella. Matkaa suunnitellessani ne olivat kaikki jo täynnä. Koska aioimme ajaa reitin yhdessä päivässä, niin lähdimme matkaan San Franciscosta aamukahdeksalta. Noin parin tunnin ajon jälkeen alkoi maisemaosuus. Sää oli usvainen, niin kuin se täällä merellä usein on.


Pysähdyimme heti maisemaosuuden alussa syömään Eggs Benedictit Rocky Point Restaurantiin, joka on vanha ja tunnettu maisemaravintola. Meidän kanssa samaan aikaan aamiaisella oli seurue, joka salakuunteluni perusteella oli tavannut käydä tässä ravintolassa yhdessä kauan sitten ja oli nyt kokoontunut paikalle muistelemaan menneitä. Ravintola on kuulemma myös hyvä paikka valaiden tarkkailuun, mutta meillä ei ollut onnea nähdä niitä. 


Joitain vuosia sitten kunnostetun reitin varrella on muutama vanha, Taru sormusten herrasta -tyylinen silta. Yksi niistä tosin oli parhaillaan remontissa. Tämä Bixby Creek Bridge on niistä ehkä tunnetuin - ja kaunein. Se tulee vastaan aika nopeasti.



Koska kyseessä on maisemareitti, niin tien varrella on muutaman sadan metrin välein levennyksiä, joille voi pysähtyä ihailemaan maisemia. Koska tie on mutkikasta, niin levennysten näkymät eivät aina näy etukäteen. Kannattaa siis ottaa mallia muista ja pysähtyä (ainakin) sinne, minne muutkin ovat pysähtyneet. Tiellä kun ei niin vain käännytä takaisin.

pysähdyspaikka maisemien katsomiseen

Ja ne maisemat olivat esimerkiksi tällaisia.






 tie mutkittelee vuoristonreunaa pitkin


moottoripyöräilijät tykkäävät tästä reitistä

Myös avoautoja näkyi paljon. Monet kuulemma vuokraavatkin avoauton ja lähtevät tänne ajelemaan.

 jollain oli kiva tönö kivassa paikassa

 I ♥ Pacific Coast Highway


toinen reitin silta 





Pysähdyimme matkan varrella aika monta kertaa levennyksille ja kerran tosiaan pidemmäksi aikaa aamiaiselle. Näiden pysähdysten kanssa meillä meni varsinaiseen maisemaosuuteen ehkä viitisen tuntia, ja siitä huolimatta meitä molempia harmitti, kun se loppui. Olisimme voineet mutkitella siellä kauniiden maisemien keskellä koko päivän.

Pea Soup Andersen's Innin sisäpihalta löytyy myös puttausviheriö

Lopussa maisemareitti yhtyy reitin vieressä kulkevaan moottoritiehen. Yöpaikkaamme Buelltoniin oli ajomatkaa vielä noin parisen tuntia maisemaosuuden jälkeen. Buelltoniin majoituimme, koska sen vieressä sijaitsi tanskalaiskylä Solvang ja sieltä oli lyhyt matka myös viimeiseen kohteeseemme Santa Barbaraan. Myös yöpaikkamme Pea Soup Andersen's Innillä oli alun perin tanskalaisjuuret.

Majapaikan yhteydessä on myös ravintola, mikä oli iso syy paikan valintaan. Ravintola on aika myöhään auki ja ajattelin meidän saapuvan paikalle vasta myöhään. Ravintola Pea Soup Andersen's on tunnettu - mistäpä muustakaan kuin - hernekeitostaan. Huomasin jopa Lonely Planetin opaskirjani Los Angeles, San Diego & Southern California noteeranneen tämän paikan ja ravintolan seuraavasti:
"Somewhat misleadingly described as the gateway to Santa Barbara's wine country, tiny Buellton is best known for the awful landmark towering over the intersection of Hwys 101 and 246: Andersen's Pea Soup Restaurant, where you can indeed get heaping bowls of the green stuff (we would advise against it)."
Että näin. Kävimme oikeasti syömässä tuossa ravintolassa, emme tosin hernekeittoa. Tarjolla oli huoltoasemaravintoloiden tyylistä ruokaa valtaisina mättöannoksina. Tilauksemme annettuamme tarjoilija kysyi, haluammeko lisäksi tätä kuuluisaa keittoa, mutta noudatimme opaskirjamme ohjetta. Melkein avauduin tarjoilijalle, että on tullut hernekeittoa syötyä jo muutaman kerran elämän varrella. Näimme kuitenkin muilla tätä soppaa ja normaalilta hernekeitolta se tosiaan näytti. Sitä saa ostaa sieltä myös tölkeissä mukaan.

Koska olimme hotellilla luultua aiemmin, jo alkuillasta, niin pistäydyimme muutaman minuutin ajomatkan päässä Solvangissa. Se on saanut alkunsa tanskalaisten maahanmuuttajien keskittymänä 1900-luvun alussa, mutta nykyään se kai on enimmäkseen turistikohde.


kuinka söpöä - kunnes huomaa näiden kaikkien olevan vain rapattuja taloja, joihin puut on maalattu


Ihan hauska täällä oli käydä ohimennen, mutta en ehkä varta vasten kuitenkaan lähtisi. Loppujen lopuksi tämä oli lähinnä ylihintainen kylä täynnä feikkejä tanskalaisrakennuksia (oikeasti, nuo puuosat on rappaukseen maalattuja) ja pääosin kauheaa krääsää myyviä liikkeitä. Yhden hauskan löydön tein kuitenkin paikallisesta karkkikaupasta:

 Jos oikein kova turkinpippurihimo iskee eikä melkein kympin hintalappu ole esteenä, niin täältä niitä saa.

12 kommenttia:

  1. En ole tata tienpatkaa viela itse kokenut, mutta 'listalla' se on ! Kuvat upeita taas kerran. Jos ymmarsin, niin pitaisi suunnitella ainakin yksi yo ajomatkalle ? Jos tekisit matkan uudelleen, missa pysahtyisit matkalla ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo yöpyminen riippuu mielestäni ihan siitä, mistä asti lähtee, minne on menossa ja millaisista asioista on kiinnostunut. Varsinainen reitti on pidempi kuin vain tuo maisemaosuus, se jatkuu aina San Franciscoon asti (ja varmaan ylikin) ja en tiedä, minne asti etelässä. Itse asiassa Golden Gaten siltakin kuuluu tälle reitille ymmärtääkseni. Mehän lähdettiin San Franciscosta (n. 2 tuntia maisemaosuudelle), ajettiin maisemareittiä n. 5 tuntia ja yövyttiin Buelltonissa (vielä n. 2 tuntia), yhteensä n. 9 tuntia. Ajettiin rauhallisesti ja pysähdeltiin aika paljon ja ihan hyvin kaksi aikuista sen yhdessä päivässä vielä jaksoi.

      Tuossa maisemareitillä on enemmän sellaisia retkeilykohteita, Big Surilla varsinkin, esim. Julia Pfeiffer Burns State Park (http://www.parks.ca.gov/?page_id=578). Jos haluaa jossain noista kierrellä, niin sitten voi esimerkiksi olla siellä yötä. Mutta jos ei ole kiinnostunut sen enempää kiertelemään luontokohteita, niin kyllä itse sen maisemaosuuden yhdessä päivässä ajaa, vaikka pysähtelisi enemmänkin. Muita isompia nähtävyyksiä maisemaosuudella on esim. Hearst Castle (http://www.hearstcastle.org), joka sijaitsee maisemaosuuden loppuvaiheessa etelässä San Luis Obispossa. Käytiin sen vierailukeskuksessa kahvitauolla ja oltaisiin ehditty käydä kierroksellakin, mutta jätettiin se nyt toiseen kertaan.

      Jos meillä olisi ollut yksi päivä lisää aikaa, niin olisin halunnut yöpyä Montereyssa ja lähteä sieltä aamulla maisemareitille, siinä olisi säästänyt pari tuntia ajoaikaa. Se sijaitsee juuri ennen maisemaosuuden alkua San Franciscosta tultaessa ja kaupungissa on kuuluisa nähtävyys Monterey Bay Aquarium, jonka haluaisin nähdä. Buelltonin sijainti oli ihan hyvä varsinkin seuraavan päivän Santa Barbaran reissumme takia, mutta muuten siellä toisessa päässä olisi voinut majoittua jo johonkin lähempänäkin olevaan kaupunkiin, esimerkiksi tuonne San Luis Obispoon, jonka pitäisi olla kiva kaupunki muutenkin. Siinä olisi säästänyt parisen tuntia ajoaikaa myös.

      Eli aika paljon riippuu siitä, mitä haluaa tehdä ja mitä kaikkea haluaa nähdä. Jos haluaa vain ajaa kauniin maisemareitin ja pysähtyä välillä ottamaan muutaman valokuvan, niin kyllä sen maisemaosuuden ajaa helposti päivässä. Mutta jos maisemareitille on pitkä matka lähtöpaikasta tai sen jälkeen pitää ajaa vielä pitkään ennen yöpaikkaa, niin sitten voi tulla jo vähän kiire. Esimerkiksi San Francisco-Los Angeles olisi itselleni jo liian kova yhdelle päivälle. Kun googlaa tuota PCH:ta, niin löytää paljon ihmisten road trip -matkasuunnitelmia, kannattaa katsoa niitä myös :).

      Poista
  2. On kylla mahtavat maisemat! Hyva kuulla etta se todella on kokemisen arvoinen reitti! Olen ajattelin myos etta se saattaisi olla pettymys.Nyt en enaa - kiitos sinun!
    Todella kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja itsekin pelkäsin juuri samaa eli että olisi pettymys. Mutta ei ollut, tosiaankaan :).

      Poista
  3. Upeita kuvia ja maisemia rannikosta! :) Just täydellinen sumu! Muistelen, että Bangorissakin oli aika usein sumuista, varmaan juuri tuon meren takia - eipä sitäkään tullut ajatelleeksi ennen, kun vasta hoksasin sun kertomusta lueskellessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Sumukuvat ovat tosiaan kivoja :). En ole täällä vielä kertaakaan nähnyt merta ilman, että siellä olisi sumua... Turussa sen sijaan näin useinkin, mistähän sekin johtuu.

      Poista
  4. Mitä kaikkea oletkaan saanut kokea kahden viikon aikana ja kuvata kuvia jotka jäävät ikuisuuteen! Mahtavaa Ronja, parempaa kuin tavallinen matkaopas.

    VastaaPoista
  5. Aivan henkeäsalpaavan kauniit maisemat!!! Varmasti ikimuistoinen reitti!
    Kiitos, kun jaoit sen meidän kanssa!

    Mukavaa viikon jatkoa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit katsomassa, Kirsi, ja mukavaa viikon jatkoa sinne myös :).

      Poista
  6. Aivan mielettömiä maisemia!! Aivan huikeita :) Tulee kyllä aikamoinen kaipuu ulkomaille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D. Nuo olivat yksiä hienoimmista maisemista, mitä itsekään olen nähnyt :).

      Poista