Pacific Coast Highway

San Franciscosta takaisinpäin ajoimme yhtä Amerikan kuuluisimpaa maisemareittiä, Pacific Coast Highway (tai Highway 1), pitkin. Olin henkisesti valmistautunut pettymään, koska olin kuullut reitistä niin paljon hehkutusta. Mutta en pettynyt, päinvastoin. Se oli ehkä parasta koko reissulla. Reitin pääosuus on kapeahko kaksikaistainen tie, joka mutkittelee vuorilla Tyynenmeren kivikkoista rannikkoa pitkin. Näkymien takia reitti kannattaa ajaa nimenomaan tähän suuntaan. Kannattaa huolehtia myös siitä, ettei itse ole ajovuorossa. Tällä reitillä ei halua tuijottaa tietä.

Kaikkialla sanotaan, että reitin ajamiseen kannattaa varata vähintään kaksi vuorokautta. Ajonopeudet ovat hitaita ja varmaan varsinkin viikonloppuisin ajajia on paljon. Reitin varrella on pieniä majataloja ja retkeilyalueita erityisesti Big Surin alueella. Matkaa suunnitellessani ne olivat kaikki jo täynnä. Koska aioimme ajaa reitin yhdessä päivässä, niin lähdimme matkaan San Franciscosta aamukahdeksalta. Noin parin tunnin ajon jälkeen alkoi maisemaosuus. Sää oli usvainen, niin kuin se täällä merellä usein on.

Pysähdyimme heti maisemaosuuden alussa syömään Eggs Benedictit Rocky Point Restaurantiin, joka on vanha ja tunnettu maisemaravintola. Meidän kanssa samaan aikaan aamiaisella oli seurue, joka salakuunteluni perusteella oli tavannut käydä tässä ravintolassa yhdessä kauan sitten ja oli nyt kokoontunut paikalle muistelemaan menneitä. Ravintola on kuulemma myös hyvä paikka valaiden tarkkailuun, mutta meillä ei ollut onnea nähdä niitä. 

Joitain vuosia sitten kunnostetun reitin varrella on muutama vanha, Taru sormusten herrasta -tyylinen silta. Yksi niistä tosin oli parhaillaan remontissa. Tämä Bixby Creek Bridge on niistä ehkä tunnetuin - ja kaunein. Se tulee vastaan aika nopeasti.

Koska kyseessä on maisemareitti, niin tien varrella on muutaman sadan metrin välein levennyksiä, joille voi pysähtyä ihailemaan maisemia. Koska tie on mutkikasta, niin levennysten näkymät eivät aina näy etukäteen. Kannattaa siis ottaa mallia muista ja pysähtyä (ainakin) sinne, minne muutkin ovat pysähtyneet. Tiellä kun ei niin vain käännytä takaisin.

pysähdyspaikka maisemien katsomiseen

Ja ne maisemat olivat esimerkiksi tällaisia.

 tie mutkittelee vuoristonreunaa pitkin

moottoripyöräilijät tykkäävät tästä reitistä

Myös avoautoja näkyi paljon. Monet kuulemma vuokraavatkin avoauton ja lähtevät tänne ajelemaan.

 jollain oli kiva tönö kivassa paikassa

 I ♥ Pacific Coast Highway

toinen reitin silta 

Pysähdyimme matkan varrella aika monta kertaa levennyksille ja kerran tosiaan pidemmäksi aikaa aamiaiselle. Näiden pysähdysten kanssa meillä meni varsinaiseen maisemaosuuteen ehkä viitisen tuntia, ja siitä huolimatta meitä molempia harmitti, kun se loppui. Olisimme voineet mutkitella siellä kauniiden maisemien keskellä koko päivän.

Pea Soup Andersen's Innin sisäpihalta löytyy myös puttausviheriö

Lopussa maisemareitti yhtyy reitin vieressä kulkevaan moottoritiehen. Yöpaikkaamme Buelltoniin oli ajomatkaa vielä noin parisen tuntia maisemaosuuden jälkeen. Buelltoniin majoituimme, koska sen vieressä sijaitsi tanskalaiskylä Solvang ja sieltä oli lyhyt matka myös viimeiseen kohteeseemme Santa Barbaraan. Myös yöpaikkamme Pea Soup Andersen's Innillä oli alun perin tanskalaisjuuret.

Majapaikan yhteydessä on myös ravintola, mikä oli iso syy paikan valintaan. Ravintola on aika myöhään auki ja ajattelin meidän saapuvan paikalle vasta myöhään. Ravintola Pea Soup Andersen's on tunnettu - mistäpä muustakaan kuin - hernekeitostaan. Huomasin jopa Lonely Planetin opaskirjani Los Angeles, San Diego & Southern California noteeranneen tämän paikan ja ravintolan seuraavasti:

"Somewhat misleadingly described as the gateway to Santa Barbara's wine country, tiny Buellton is best known for the awful landmark towering over the intersection of Hwys 101 and 246: Andersen's Pea Soup Restaurant, where you can indeed get heaping bowls of the green stuff (we would advise against it)."

Että näin. Kävimme oikeasti syömässä tuossa ravintolassa, emme tosin hernekeittoa. Tarjolla oli huoltoasemaravintoloiden tyylistä ruokaa valtaisina mättöannoksina. Tilauksemme annettuamme tarjoilija kysyi, haluammeko lisäksi tätä kuuluisaa keittoa, mutta noudatimme opaskirjamme ohjetta. Melkein avauduin tarjoilijalle, että on tullut hernekeittoa syötyä jo muutaman kerran elämän varrella. Näimme kuitenkin muilla tätä soppaa ja normaalilta hernekeitolta se tosiaan näytti. Sitä saa ostaa sieltä myös tölkeissä mukaan.

Koska olimme hotellilla luultua aiemmin, jo alkuillasta, niin pistäydyimme muutaman minuutin ajomatkan päässä Solvangissa. Se on saanut alkunsa tanskalaisten maahanmuuttajien keskittymänä 1900-luvun alussa, mutta nykyään se kai on enimmäkseen turistikohde.

kuinka söpöä - kunnes huomaa näiden kaikkien olevan vain rapattuja taloja, joihin puut on maalattu

Ihan hauska täällä oli käydä ohimennen, mutta en ehkä varta vasten kuitenkaan lähtisi. Loppujen lopuksi tämä oli lähinnä ylihintainen kylä täynnä feikkejä tanskalaisrakennuksia (oikeasti, nuo puuosat on rappaukseen maalattuja) ja pääosin kauheaa krääsää myyviä liikkeitä. Yhden hauskan löydön tein kuitenkin paikallisesta karkkikaupasta:

 Jos oikein kova turkinpippurihimo iskee eikä melkein kympin hintalappu ole esteenä, niin täältä niitä saa.