Unikkohameellekin käyttöä

Muistatteko vielä aiemmasta postauksestani ne Marimekon kankaat paikallisessa museossa? Balboa Parkin Mingei-museossa avattiin tosiaan näyttely Northern Stars - Twentieth century Finnish design jo jokin aika sitten ja se oli meidän sunnuntain ohjelmassa. Näyttelyssä on mm. Marimekon kankaita, Iittalan lasitavaraa, vähän huonekaluja ja jopa Fiskarsin saksia ja Nokian kännyköitä. Eilen museossa oli lisäksi Suomi-talon kanssa yhteistyössä järjestetty Suomi-festivaali.

Ennen näyttelyä suuntasimme aamupalalle The Original pancake houseen. Se houkutteli meitä jo taannoin eräänä sunnuntaiaamuna, mutta nähtyämme ulkona metrien jonon jätimme sen toiseen kertaan. Samanlainen jonohan siellä tietty oli nyttenkin, odotusajaksi kerrottiin noin puoli tuntia. Eikä kyseessä edes ole mikään parin pöydän pikkuravintola, vaan asiakaspaikkoja oli n. 150. Koska mikäänhän ei ole niin kiinnostavaa kuin paikka, johon ihmiset jonottavat joka sunnuntai, niin päätimme jäädä odottamaan.

Haimme odotellessa jo kahvit läheisestä Starbucksista, jossa tapahtui hassu juttu. Tilasin kahvimme, minkä jälkeen työntekijä kysyi, olenko Suomesta. Vastattuani myönteisesti hän kertoi, että hänellä on pari suomalaista ystävää ja hän tunnisti siksi aksenttini. Ehkä viidestä sanasta! Aksenttiasia on jännä juttu, Suomessahan usein suorastaan hävetään suomalaista aksenttia. Ja myönnän, että olisi se itsestänikin kiva puhua englantia jollain natiiviaksentilla. Mutta tässä iässä ja tällä epämusikaalisuudella on ihan varma, että aksenttini kuuluu läpi, vaikka asuisimme täällä loppuelämämme. Eikä se haittaa, sillä olen toisaalta myös sitä mieltä, että juuret saa kuulua. Kuulin myös kerran yhden kouluttajan sanoneen suomalaisille, että älkää pyrkikö väkisin eroon suomalaisesta aksentista, sillä se on yleisesti ottaen selkeä  ja ymmärrettävä aksentti. Meillekin on jo kerran täällä sanottu, että onpa meillä kiva aksentti. Eikä se suomikaan taida täkäläisten korvaan niin kauhealta kuulostaa kuin voisi ajatella. Puhuimme kerran kaupassa suomea ja lähellä ollut työntekijä tuli kysymään, mitä kieltä puhuttiin. Hän sanoi, että se kuulosti "coolilta".

"The Original Pancake House - the world's most copied menu" - tiedä sitten, kuka pannukakkuaamiaiset ekana keksi, mutta ihan hyvän sloganin ovat keksineet ainakin

Päästiin sitten viimein syömäänkin. Tilasimme munakkaat ja annoksiin kuului kolme pannukakkua kermavaahdolla ja siirapilla. Lisämaksusta pannukakkujen päälle sai tuoreita mansikoita. En ole ikinä syönyt niin kuohkeaa munakasta ja täytteitäkin oli, no, runsaasti. Annos oli ylipäätään niin valtaisa, että kumpikaan ei jaksanut syödä kaikkea. Pannukakut oli ehkä jo vähän liiankin äiteliä makuuni, mutta en jäänyt käynnin jälkeen ihmettelemään paikan suosiota. Iso, maukas brunssi kohtuuhinnalla.

Sitten sinne museoon, jonka festivaaliosion tosin missasimme pannukakkujonoon. Aluksi seuraa kappaleen verran kameratestailuhöpötyksiä, joten ei-kiinnostuneet voi skipata tän kappaleen :). Koska museossa sai kuvailla, niin testailin, millaista jälkeä vähän isommilla ISO-arvoilla tulee. Alla olevissa kuvissa ISO on 2000, paitsi unikkokuvassa 1600 ja viimeisessä kuvassa 800. Olin todella positiivisesti yllättynyt, miten vähän niissä oli kohinaa edes isoksi suurennettuna. En kokenut tarvetta poistaa tippaakaan kohinaa Lightroomilla. Isommillakin arvoilla tulisi varmasti vielä hyvää jälkeä. Tulee kova opettelu vakioasetuksista nyt, kun skaalat on laajemmat kaikissa arvoissa. Esim. ISO-arvoilla se oli ennen kärjistäen niin helppoa, että ISO 100 auringonpaisteessa, ISO 200 varjossa, ISO 400 hämärässä ja joskus hätätilassa illalla ISO 800. Nyt skaalaa riittää pikkuisen enemmän - ja hyvä niin.

Pukeuduin näyttelyyn oikein teeman mukaan. Minulla sattuu olemaan varmaan kymmenen vuotta vanha Marimekon unikkohame, jota olin jo Suomessa laittamassa kierrätyslaatikkoon, kun tulin toisiin aatoksiin. Vaikka unikkokuosi on Suomessa jo tosi kulunut, niin ajattelin, että täällä voisi joskus tulla sopiva hetki käyttää sinivalkoista Marimekon hametta. Sopiva tilaisuus tulikin sitten heti.

unikot poseeraa

Kuva muutamasta näyttelyesineestä: 

Olipa hauska käydä tässä näyttelyssä. Ja ennen kaikkea olipa hauskaa, että tällainen näyttely on järjestettty. Seassa oli esineitä, joita löytyy omastakin kodista. Meille arkisia esineitä, laitettuna sinne vitriineihin näytteille niin tyylikkäinä ja täkäläisille eksoottisina.