Meille oli varattu ajat ajokokeeseen aamupäivälle, joskin ajat osoittautuivat lähinnä suuntaa-antaviksi. Saatiin järjestysnumerolaput, jotka vietiin autoihin, ja sitten vain odotettiin siellä valvojan saapumista. Lopulta koitti oma vuoroni ja onneksi sain valvojakseni herttaisen oloisen vanhemman naisen. Aluksi katsastettiin auton kojelaudan tuntemus: vilkut, jarrut, hätävalot, takaikkunan sulatin jne. Lopuksi piti vielä viittoa ikkunasta ne hassut käsimerkit eli vasemmalle, oikealle ja seis. Sitten päästiin liikenteeseen.
Ajeltiin n. 20 minuuttia lähialueen pieniä teitä. Reitillä oli kyllä hyvin edustettuna erilaisia risteyksiä, käännöksiä ja kaistoja, joten piti siinä paikalliset liikennesäännöt osata. Jossain kohtaa pysähdyttiin tien reunaan ja peruutettiin muutama metri. Lopuksi ruutuparkkeerattiin auto katsastusalueen pihalle. Ei siinä siis mitään erityisen vaikeita juttuja todellakaan tarvinnut tehdä, mutta yhtä epämukavalta se syynäyksen alla ajaminen tuntui nyttenkin kuin silloin vuosia sitten Suomessa. Enkä toisaalta muista Suomessakaan taskuparkkeeranneeni inssiajossa. Sieltä muistan suurimmaksi huolenaiheekseni, sammuuko auto ylämäkeen, mutta onneksi täkäläisillä automaattivaihteilla ei sitä sentään tarvitse pelätä.
Ajokoe meni kuitenkin hyvin läpi. Virhepisteitä oli 4 ja melkein kaikki tuli siitä, että en katsonut käännöksissä tarpeeksi hyvin ympärilleen. Vaikka yritin yhtä korostuneesti pälyillä ympärilleni joka mutkassa kuin silloin vuosia sittenkin. En näin jälkikäteen itsekään sitä ajokoetta varsinaisesti vaikeaksi sanoisi varsinkin, kun pikkuvirheitäkin saisi olla aika paljon (max 15), mutta ei se nyt ihan läpihuutojuttukaan mielestäni ole. Itse koetin ajaa supertarkkaavaisesti ja ylivarovaisesti ja silti tuli virheitä.
valvojan kommentti lämmitti kokelaan mieltä :)
Aluksi ajokortin virkaa tekee pelkkä paperilappunen, ja oikea ajokortti saapuu 3-6 viikon kuluttua.
Muutenkin asiat ovat luistaneet. Olemme löytäneet mukavan vuokra-asunnon, johon pääsemme muuttamaan noin parin viikon kuluttua. Muuttokuormammekin on jo saapunut mantereelle ja odottaa tullattuna varastossa muuttopäiväämme. Maltan tuskin odottaa, että pääsen sisustamaan uutta kotiamme! Olimme Turussa asuneet vuosikausia samassa asunnossa ja sen sisustus oli kutakuinkin valmis, vaikka jotain pieniä projekteja mielessäni aina olikin. Täällä meille tulee vihdoin myös oma työ-/kirjastohuone, josta olen pitkään haaveillut. Se pitäisi saada toimimaan ajoittain myös vierashuoneena.
Asuinalueen miettiminen oli isoimpia päätöksiä tässä. Valinnassamme painotimme erityisesti sitä, että pärjäisimme yhdellä autolla ja ettei tarvitsisi ajaa töihin kymmeniä kilometrejä pahimpia ruuhkakatuja pitkin. Mikä meidän tapauksessa tarkoittaa sitä, että emme tule juomaan aamukahvejamme varpaat rantahiekassa. Olisi nämä tällaiset saattaneet olla vähän yli budjetinkin:
Käytiin viikonloppuna kävelemässä Solana Beachin rannalla ja siellä näkyi upeita asuntoja. Mutta varsinkin keskustan tuntumassa kalliilla ranta-alueilla näkee paljon myös varsin pienen ja vaatimattoman näköisiä asuntoja. Luultavasti ne ovat vanhaa rakentamista, mitä on haluttu säilyttää. Tykkään siitä ajatuksesta. Jos kalliit rantakohteet kovasti himoittavat, niin itseään voi lohduttaa sillä, että voi siitä kauniista merestä olla haittaakin. Merivesi kulkeutuu ilman mukana kilometrien päähän ja aiheuttaa helposti kosteusvaurioita lähialueiden asunnoissa.
ruostuneet metallikaiteet rannalla
Hieno juttu ajokokeen läpäiseminen! Ja myös asunnon löytyminen. On varmasti mukava päästä asettumaan siihen omaan kotiin.
VastaaPoistaJalkapallopostaukseen pitää kommentoida sen verran, että kyllä sitä jonkun verran pelataan muuallakin, koska Suomessakin on liiga. Vaikka ei täällä mitään huippusuosittua olekaan.
Sminka, kiitos! Juu, tuntuu, että sitten se elämä vasta alkaa kunnolla, kun pääsee asettumaan omaan kotiin omien tavaroiden kanssa :). Toi jalkapallokommentti oli vähän ironinen kommentti liittyen siihen, että nimittivät sitä "maailmanmestaruudeksi" ja näihin "maailmanmestaruuskisoihin" ei pääse muualta kuin täältä Amerikan liigoista :).
PoistaOnnea kortista ja kodista!
VastaaPoistaKiitos kovasti!
PoistaVoi että nää kuvat on upeita, en jaksa lakata ihailemasta! Kivaa, että asiat etenevät. Mä olen muuten joutunut taskuparkkeeraamaan inssissä. Reputin vielä ensimmäisen (toisesta syystä tosin) ja jouduin tokalla kerralla myös taskuparkkeeraamaan. En ole koskaan kuullut, että joku muu olisi joutunut samaan. Mulla on muutenkin äärimmäisen ikävät muistot siitä tilanteesta, koska jännitin sitä taskuparkkia ihan kamalasti, koska emme olleet ajo-opettajan kanssa harjoitelleet sitä paljoa. Mun jalat tärisi niin, että se näkyi ja katsastaja alkoi oikein ilkkua siitä. Perseelleenhän se sitten meni, tietysti ja mua vain itketti koko loppuajo. Miten ilkeitä ihmisiä maailmasta löytyykään!
VastaaPoistaVoi järkytys, millainen tyyppi sulle sattui! Miehellenikin sattui täällä itse asiassa tosi tyly katsastaja, oltiin jopa etukäteen kuultu siitä. Onneksi meni näin päin ja mulle tuli kiva mummeli, koska en olisi selviytynyt sen toisen kanssa. Tuntuu etsiytyvän tuohon rooliin vääränlaista ihmistyyppiä niin täällä kuin Suomessakin. Luulisi, että noi tyypit valittaisiin vähän paremmin, sehän on vaarallistakin, jos ajaja ajaa kädet täristen sen sijaan, että olisi mukava, rento fiilis. Se kun kuitenkin on ajokoe eikä paineensietokoe.
PoistaOlen muuten kuullut myös joistain, jotka ovat joutuneet taskuparkkeeraamaan. Suomessahan riippuu aika paljon alueesta, miten vaikea inssi on. Itse ajoin onneksi inssin pikkukaupungissa, jossa ei varmaan edes ollut taskuparkkeja :).
Löysin sun blogin: hienoja kuvia ja mielenkiintoisia juttuja! Jään seurailemaan miten teillä elämä lähtee siellä pohjoisessa käyntiin :)
VastaaPoistaAjoin itse ajokortin Kingstonissa, Jamaikalla. Jännitti tosi paljon mutta selvisin kokeesta onneksi ekalla yrittämällä kuitenkin. Pohjalla oli Suomessa monta vuotta aikaisemmin kaksinkertaisesti reputettu koe. Mullakin oli muuten Suomessa toisella koekierroksella varsin kurja testaaja joka ärisi jo kun lähdimme liikkeelle ja sitä enemmän sitten kun ajoin kauhuissani moottoritien liittymästä melkein metsään. Tiesin, että olin reputtanut ja etten pääsisi pitkään aikaan tekemään uutta ajokoetta, koska muutaman päivän päästä oli edessä muutto muille maille. Loppukokeen ajan nielin sitten kyyneliä ja auto sammui kerta toisensa jälkeen kun jalat ja kädet ei toimineet kunnolla. Nyt muisto jo naurattaa mutta kesti kyllä monta vuotta, että halusin edes yrittää ajaa autoa!
Kiitos ja tervetuloa vain toistekin :). Noita sadistisia testaajia taitaa sitten tosiaan olla ympäri maailmaa! Ei voi kuin ihmetellä. Ajokokeessa on kuitenkin yleensä nuoria ihmisiä, joita jännittää muutenkin. Miehelle tosiaan sattui täällä tosi ikävä katsastaja, joka oli heti aloittanutkin, että "ihan sama, osaatko ajaa autoa Suomessa, täällä testataan, osaatko ajaa Kaliforniassa." Naureskeltiin jälkikäteen, että olisi pitänyt sanoa, että tervetuloa vain kokeilemaan Suomen liukkaan kelin harjoituksia. Täällä nämä kuitenkin ajavat pöpelikköön, jos sattuu pieni vesisade kohdalle :D.
Poista