Joulunajan puuhiini kuuluu aina uuden vuoden kalenterin täyttäminen. Näkömuistisena en voi kuvitellakaan siirtyväni elektroniseen kalenteriin, sillä haluan nähdä viikon kokonaisena
värikoodeillani täytettynä. Kalenterini on Mulberryn agenda-kalenteri, jonka ostin jo lähes kymmenen vuotta sitten, aloitettuani ensimmäisessä oikeassa työpaikassani. Viininpunainen väri taisi olla silloin sesonkiväri, mutta tänä syksynä kalenterini on ollut taas trendikäs.
Kalenterini on myös yksi rakkaimmista esineistäni. Olin haaveillut tuosta kalenterista pidempään ennen ostoa ja edelleen se tuottaa iloa joka kerta käyttäessäni sitä. Kalenterin välissä kuljetan paljon muutakin kuin vain kalenterinlehtiä: suunnitelmia, yhteystietoja ja muistiinpanoja. Kalenteri on edelleen hyvässä kunnossa ottaen huomioon, että se on pyörinyt laukkujeni pohjalla tosiaan jo melkein vuosikymmenen. Vähän siihen on tullu tummentumia ja välillä tulee naarmuja, jotka kuitenkin korjaantuvat itsestään. Miehenikin on huomannut kiintymykseni tähän esineeseen ja sain häneltä vuosia sitten lahjaksi Watermanin punaisen kynän kalenteriin. Siitäkin tuli siksi minulle rakas esine.

Tällaisen irtolehtisen kalenterin parhaita puolia on, että siinä voi olla samaan aikaan meneillään olevan vuoden lisäksi vaikka puolet seuraavasta vuodesta. Elämä kun ei aina noudata kalenterin rajoja. Tänä vuonna uutta kalenteria avatessani odotti yllätys: vanha aukeama olikin uudistettu täysin. Ennen päivät olivat pystysuorassa ja niissä oli kellonajat, joita myös tykkäsin käyttää. Uudessa aukeamassa päivät olivat vaakasuorassa ja kellonajat oli poistettu.
Värikin oli vaihdettu. (Ja missä ovat pastellinväriset lisälehdet, nimim. kysyn vaan).
Koska muutosvastarinta on inhimillistä, niin inspiroiduin oikein lähettämään Mulberrylle viestiä muutoksesta. Sieltä tuli pitkä, kimurantti ja pahoitteleva vastaus, jossa kuitenkin todettiin, että tällaiseen uudistukseen on päädytty pitkällisen harkinnan jälkeen. Ei pienintäkään vihjettä paluusta vanhaan, joten ei auta kuin totutella. Eiköhän muutosvastarinta ole kesään mennessä viimeistään murrettu. (Ja syksyllä olen varmaan jo sitä mieltä, että itse asiassa tämä onkin vanhaa parempi).
Huomisen osalta kalenterini muuten näyttää tuolta. Jep, olen menossa
taas Suomeen. Toinen pitkäaikaisimmista ystävistäni on menossa naimisiin, ja niistä pirskeistä en ikimaailmassa voisi olla poissa. Valitettavasti joudun edustamaan taas yksikseni, mutta pääasia, että edes itse pääsen paikalle. Ensi kesänä on vielä yhdet juhlat, joiden takia olemme menossa Suomeen, mutta sitten toivottavasti on pidempi tauko Suomen matkoissa. Turhaan yritin jo näillekin vihjailla, että voisivat järjestää juhlansa vähän lähempinä ajankohtina, kuten viikon välein. No, onhan se toisaalta kivakin kotimaassa käydä - kunpa se vain ei olisi niin kaukana. Miltähän Suomen pakkaset tuntuvat vuoden tauon jälkeen?