Kiitospäivän tunnelmia

Alkaessani kirjoittaa tätä pari ystävää vielä nukkuivat tuossa viereisessä huoneessa. Tänään on kiitospäivä, Amerikan suurin mässäilyjuhla. Kiitospäivää juhlitaan erityisesti sen kunniaksi, että intiaanit pelastivat varhaiset Amerikkaan tulleet siirtolaiset (Pilgrims) nälkäkuolemalta tarjoamalla heille ruokaa ja opettamalla heidät metsästämään ja kalastamaan. Asian irvokkuus on siinä, että myöhemmin uudemmat amerikkalaiset sitten häätivät nämä alkuperäiskansat eli intiaanit näiltä hedelmällisiltä mailtaan köyhille alueille. Kuulemma monet intiaanit eivät tämän vuoksi juhli kiitospäivää.

Nykyään kiitospäivä on joulun lisäksi vuoden suurin perhejuhla. Kansallinen vapaapäivä, joka on pyhitetty yhdessäololle, kiitollisuudelle elämän hyvistä asioista ja tietenkin kalkkunanpaistolle. Kalkkunanpaistossa auttavat kymmenet lehdet sekä noin 800 puhelinnumeroa, joista voi kysyä apua kalkkunanpaistopulmissa. Näkyipä tuossa äsken telkkarissakin olevan menossa kalkkunanpaiston hot line, johon katsojat saavat soittaa. "Mitä enemmän voita, sitä parempi kalkkuna", siellä juuri neuvottiin.

Vieraamme olivat eilen täällä ensimmäistä päivää. Aloitimme päivän amerikkalaisilla pannukakuilla, minkä jälkeen mies suuntasi vielä töihin ja me muut Del Marin rannalla ihastelemaan Tyyntä valtamerta. Sen jälkeen vein heidät lounaalle suosikkilounasravintolaani Urban Platesiin syömään kalasalaattia. Ennen päivän pääurakkaa eli kiitospäivän ruokaostoksia kävimme hakemassa voimaa Coffee Beansin joulusesonkikahveista.

Urban Plates panostaa laadukkaisiin raaka-aineisiin. Tykkään myös ravintolan teollisesta ulkonäöstä.

Paistoimme kalkkunan jo eilen, koska lähdemme heti kiitospäivän jälkeisenä päivänä eli Black Fridayna reissuun. Eilen teimme kalkkunalle vain yhden lisukkeen, karamellisoituja uunijuureksia, mutta aterian laittaminen venähti silti sen verran, että pääsimme syömään vasta puolilta öin. Täytyy nostaa hattua vieraille, jotka jet lagissa valvoivat sinne asti! Eiköhän tuolla saatu nyt rytmi korjattua oikeaksi kerralla.

Tänään on edessä varsinainen kiitospäivän ateria. Olemme yrittäneet koostaa aterian perinteisistä aineksista, onhan tämä meidän ensimmäinen kiitospäivä. Meidän kiitospäiväateriana on yrttinen luomukalkkuna maissileipätäytteellä ja karpalokastikkeella, papuja, ruusukaaleja, salaatti crimini-sienistä ja parsakaalista sekä maissileipää. Jälkiruoaksi on omenapiirakkaa vaniljajäätelöllä. Perinteisistä juomista tarjolla on lämmintä omenasiideriä. Ja kaikki olisi tosiaan syötävä tänään pois, sillä huomenna olemme jo toisaalla.

modernimpi talo Del Marin rannan tuntumassa

Huomenna on Black Friday. Tämä kiitospäivän jälkeinen perjantai on vuoden suurin ostospäivä. Black Fridayna on vuoden parhaat alennukset ja ihmiset jonottavat kauppojen edessä jopa läpi yön. Amerikkalaiseen tapaan jonotus tehdään mukavaksi teltoilla ja grilleillä. Jotkut kaupat avaavat ovensa jo keskiyöllä. Hullut päivät jäävät kakkoseksi tälle ostohulabaloolle. Kuulin, että jonain vuonna joku nainen oli tuomittu siitä, että hän otti kauppaan avukseen pippurisumutteen, jolla sitten suihkaisi kilpailevia shoppailijoita. Ihmisiä on jopa pusertunut hengiltä ostoryntäyksessä aiempina vuosina. Me käymme varmaan vähän katsomassa meininkiä jossain, mutta emme aio turhauttaa itseämme käyttämällä päivää kaupoissa jonottamalla.

Nyt kaikki ovat jo hereillä ja syötiin tässä välissä jo aamiainenkin. Kohta lähdetään vähän reippailemaan ennen syöminkejä. Voi mennä joitain päiviä ennen kuin maltan tulla uudelleen tänne päivittelemään. On se vain niin ihanaa, kun on vihdoin rakkaita ystäviä kylässä, voi tätä onnenpäivää. Mukavaa kiitospäivää kaikille, jotka sitä juhlitte!

Kotimaa seinälle

Tykkään selailla Etsyssä käsityöläisten uusia ideoita. Taannoin törmäsin siellä My Roots -putiikkiin, joka myy karttatauluja Amerikan osavaltioista ja joistain muista valtioista. Putiikin omistaja on kalifornialainen, joten yllätyin löytäessäni shopista myös Suomen kartan. Se oli niin suloinen, että en voinut vastustaa kiusausta kartan tultua 25 %:n holiday alennukseen. Alennus muuten jatkuu näköjään edelleen. 

karttataulu päätynee tuosta takanreunalta työhuoneeseen 

Kartan mukana tulee pari sydäntä, jotka voi laittaa karttaan lapsen tai miksei myös omien juurien kohdalle. Sydämet olivat niin isoja, että taidan etsiä meidän karttaan pienemmät sydämet. Ajattelin laittaa sellaiset joko kotikaupunkiemme kohdalle tai sitten molempien meidän vanhempien kotikaupunkeihin.

Viimeinen koulupäivä, kahvia ja pullaa

Olin eilen viimeistä päivää englannin kurssilla, ja vein opettajalle sekä lähimmille opiskelijakavereille uunituoreita korvapuusteja. Kurssi jäi ensi viikoksi tauolle Kiitospäivän takia, mutta itse en aio palata kurssille enää loman jälkeen. Tätä paikallisessa collegessa järjestettävää englannin keskustelukurssia on pari tuntia joka arkipäivä, ja poissa saa olla ilman erityisen hyvää syytä kolme kertaa lukukauden aikana. Koska haluan loppuvuodesta viettää aikaa vieraidemme kanssa ja sitten piipahdan itsekin Suomessa, niin totesin parhaaksi suosiolla vapauttaa paikkani jonotuslistan seuraavalle.

Päätin lopettaa kurssin myös siksi, että erinomaisesta opettajasta ja ihanista kurssikavereista huolimatta olen viime aikoina turhautunut siellä. Päivittäinen tilaisuus harjoittaa englantia oli tärkeää muutettuamme, mutta viime aikoina kurssin taso on tuntunut jatkuvasti turhauttavan helpolta. Keskusteluosioista pidin edelleen, mutta kurssisisältöön kuuluu myös paljon esimerkiksi liian helppoja saneluita tai lauseiden muodostamista. Koin, että olen tältä kurssilta nyt saanut sen, mitä oli saatavissa, ja on aika siirtyä eteenpäin. Keväälle olen katsellut jo muuta tekemistä, mutta ne suunnitelmat ovat vielä vähän auki.

Vein opettajalle kiitokseksi muutaman korvapuustin ja otin niitä mukaan myös lähimmille kurssikavereilleni. Kävimme näiden kurssikavereiden kanssa lounaalla tunnin jälkeen ja istuimme sen jälkeen ulkona noutokahvien ja korvapuustien kanssa. Olo oli vähän haikea, sillä tuo joka arkipäivä ollut englanninkurssi on ollut iso osa arkeani lähes koko täällä olomme ajan. Onneksi kurssilta löytyneille ystäville ei sentään tarvitse heittää hyvästejä.

Opettajalle kirjoitin kiitokset korttiin, jonka kuvan olen ottanut Suomessa. Tarkoitukseni oli keväällä Suomessa käydessäni ostaa suomalaisia kortteja, joita voisi käyttää tällaisissa kiitoksissa ja viemisten kylkiäisenä. Tajusinpa sitten, että minullahan on kovalevy täynnä Suomesta otettuja kuvia. Teetin niistä kortteja MOO:ssa, ja olin todella tyytyväinen korttien laatuun. Ne näyttävät ja tuntuvat oikeilta postikorteilta.

MOO oli tuttu firma, sillä olen tilannut sieltä aiemmin käyntikortteja. Tämä brittifirma onkin tunnetuin käyntikorteistaan. Kortit ovat laadukkaita ja verrattain edullisia. Parasta niissä kuitenkin on, että jokaiseen korttiin voi halutessaan laittaa eri kuvan ilman lisähintaa. Ne ovat siksi erityisesti valokuvaajien suosiossa. Nämä käyntikortit ovat osoittautuneet näppäriksi varsinkin nykyään, kun ei ole käyntikorttia työpaikan puolesta. On niin paljon näppärämpi antaa käyntikortti kuin kaivaa laukun pohjalta kynää ja jotain vanhaa kuittia, johon kirjoittaa. Samalla nämä käyntikortit kertovat minusta, valokuvausharrastuksestani.

Ja tämä ylistys ei edes ole maksettu mainos. Olen vain tykännyt näistä MOO:n tuotteista niin paljon, että ajattelin vinkata muillekin, varsinkin näin joulukorttiajan lähestyessä. Itse olen tilannut joulukorttimme Tinyprintsistä parina viime vuonna, mutta MOO olisi kanssa hyvä paikka teettää kortteja omista kuvista.

Haastekysymyksiä

Sain Norpalta haasteen vastata sekalaisiin kysymyksiin. Suosittelenpa samalla Norpan blogia Kuinka purjehtijaksi tullaan, joka oli suosikkiblogejani jo ennen kuin aloitin oman blogini. Se on tulvillaan kauniita sisustuskuvia, hyväntuulista fiilistelyä, New Yorkin matkoja sekä Norpan hauskoja ja oivaltavia tekstejä. Ja sitten kysymyksiin.

Lempinumero: kulloinenkin deadlinen numero, oli se sitten päivämäärä tai kellonaika. Olen dl-orientoitunut ihminen, joka toimii parhaiten paineen alla ja takarajan jo häämöttäessä.

Alkoholiton suosikkijuoma: The Coffee Beanin taivaallinen vaniljalatte. Starbucksin vaniljalatte on kahvi, the Coffee Beanin vaniljalatte on jälkiruoka.

Lempieläin: rakastan kissoja. Eläkkeellä haluan istua keinustuolissa pari kehräävää kissaa sylissäni. Epäilen, että kaikki ne netissä hulluna leviävät kissakuvat mahdollistaa kissoille altistava geeni, joka tekee jotkut ihmiset täysin vastustuskyvyttömiksi söpöjen kissojen edessä.

Facebook vai Twitter: Facebook, vaikkakin into on laantunut viime vuosina. Twitteriä en oikein ole uskaltanut edes kokeilla, koska koukkuunnun helposti nettiyhteisövillityksiin ja vietän muutenkin jo ihan liikaa aikaa netissä.

Intohimoni: suhtaudun intohimoisesti tietoon, olen perusluonteeltani utelias ja saatan innostua hetkellisesti mistä vain. Joistain sitten kehittyy pysyvämpiä intohimoja ja niistä suurin on nyt jo pidemmän aikaa ollut valokuvaus.

Suosikkiviikonpäiväni: pakko sanoa lauantai mutta oikeastaan tykkään myös maanantaista, sillä se on jokaviikkoinen mahdollisuus aloittaa uusi elämä.

Suosikkikukka: on neljä kukkalajiketta, joiden kohdalla aina hihkaisen, että "oi, lempikukkiani". Nämä ovat neilikka, hortensia, pioni ja jaloleinikki. Sekä hääkimppuun tietenkin valkoisia ruusuja.

Lähetän tämän haasteen eteenpäin seuraaville seuraamilleni ulkosuomalaisille blogeille: kaikkien herkkusuiden sankari eli At home with Sofia, kiinnostavia havaintoja Amerikasta eli From Georgia with Love, afrikkalaista eksotiikkaa ja huikeita valokuvia Afrikasta eli Akaasian alta ja uusi tuttavuus hel-lon, jossa on inspiroivia poimintoja Lontoosta ja elämästä yleensä.

Kiitän samalla Annia, joka mainitsi blogini haasteessa listata viisi seuraamaansa alle 200 lukijan blogia. Lyön samalla kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja nimeän tässä postauksessa mainitsemani viisi blogia tähän haasteeseen.

Älkääkä ottako stressiä haasteiden jatkamisesta, sillä olen itsekin huono näiden kanssa ;).

Ajattele sinistä

Ennen tänne muuttoa hankin muutamia juttuja, jotka muistuttaisivat minua Suomesta. Yksi niistä oli Jatta Pauliinan suklaakoru, jonka ostin hänen etsy-shopistaan. Se on hauska koru, joka on herättänyt keskustelua - ja tuijotusta - joka kerta sitä käyttäessäni. Ymmärtääkseni korun esikuva oli Fazerin Sininen ja niin paljon se sitä muistuttaa, että pahimpina Fazerin Sinisen himotuspäivinä ei kannata kiusata itseään tällä. Se on muuten jännä juttu, etten Suomessa pitänyt Fazerin Sinistä niin erikoisena suklaana, mutta täällä se maistuu maailman parhaalta. Vaikka ehkä sen ei pitäisi yllättää, kun täkäläisten karkkienkin tason tietää.

Toin viimeksi Suomesta muutaman suklaalevyn, joista viimeistä jemmattiin pitkään. Viimein uskallettiin syödä se, kun oli varmistunut, että meille on tulossa karkkikuriireja vieraita Suomesta. Ensin ystäviä kiitospäiväksi ja sitten perhettä Jouluksi. Olen niin iloinen näistä tulevista vieraistamme enkä malttaisi odottaa heidän saapumistaan. Onneksi ensimmäiset tulevatkin jo ihan kohta.

Olen ihan tohkeissani suunnitellut ystäviemme vierailua. Miettinyt mitä kaikkea San Diegosta haluamme näyttää, missä ravintoloissa pitää käydä ja mitä tarvitsemme vierashuoneen varustamiseen. Monesti täällä tulee sellainen olo, että olisipa joku tietty ystävä siinä. Että se ystävä tykkäisi niin paljon tästä. Nyt on mahtavaa, kun voi miettiä kaikkia niitä juttuja, joiden kohdalla olemme näitä ystäviä miettineet.

Olen myös varaillut hotelleja, sillä meidän on tarkoitus tehdä reissujakin vieraiden kanssa. Voisihan sitä parisen viikkoa viettää vaikka San Diegon eri rannoilla makoillen, mutta kaikki loppuvuoden vieraamme haluavat nähdä enemmänkin, kun kerran tänne kauas tulevat. Ja onhan se meistäkin hauska nähdä uusia kontuja vaihteeksi.

Se on vaalipäivä huomenna

Huomenna täällä on presidentinvaalit, joissa valitaan maailman vaikutusvaltaisin henkilö seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Kisa näyttää erittäin tiukalta, vaikka hurrikaani Sandyn seurausten hoitaminen näyttää parantaneen alamäessä olleen Obaman asemia. Katseet kannattaa suunnata erityisesti vaa'ankieliosavaltio Ohioon. Yhtään republikaania ei ole valittu presidentiksi ilman, että tämä olisi voittanut Ohion. Eli jos Obama voittaa Ohion, niin Obama todennäköisesti voittaa koko kisan. Aikaerokin tuo lisämaustetta täkäläiseen systeemiin. Täällä länsirannikolla on vielä äänestysaikaa silloin, kun ovensuukyselyjen tulokset jo tulevat itärannikolta. Ne ovat aiemminkin vaikuttaneet äänestämiseen täällä.

Presidentinvaalien lisäksi ainakin täällä Kaliforniassa on useita kansanäänestyksiä lakialoitteista presidentinvaalien yhteydessä. Siinä missä presidentinvaalit näkyvät enemmän netissä ja televisiossa, niin kansanäänestykset näkyvät enemmän kadunvarsilla ja kuuluvat radiossa. Itseäni kiinnostaa näistä kansanäänestyksistä eniten kaksi aloitetta, propositio 30 ja propositio 34.

tässä talossa halutaan lisätä rahaa koulutukseen (prop 30) ja säilyttää etujärjestöjen oikeus rahoittaa puolueita (prop 32 kieltäisi tämän)

Propositio 30:n tarkoitus olisi kerätä lisää veroja koulutukseen. Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, niin propositio 30 nostaisi myyntiveron 8 %:iin nykyisestä 7,75 %:sta sekä kaikista suurituloisimpien tuloveroja, ja rahat käytettäisiin koulutukseen, peruskouluista collegeihin ja yliopistoihin. Kalifornian rahatilanne on katastrofaalinen ja koulutuksesta on jo leikattu paljon. Tämän ehdotuksen tarkoitus olisi estää lisäleikkaukset. Muistelen kuulleeni, että ehdotuksen kaatuminen tarkoittaisi esimerkiksi San Diegon kunnallisessa Collegessa - jossa käyn englannin kurssilla - 150 kurssin lakkauttamista.

Sinällään varmaan kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että koulutus on tärkeää. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa tuskin on koulutusta parempaa keinoa vaikuttaa tulevaisuuteensa. Mutta proposition vastustajat ovat sitä mieltä, että veroja maksetaan ihan liikaa jo nyt. Harva sitä veroja rakastaa, mutta amerikkalaiset todella vihaavat veroja. Ja tällä vihalla on pitkät perinteet. Taisi verotus olla yksi iso tekijä jo Yhdysvaltain vapaussodan synnyssä. Proposition vastustajat ovat myös sitä mieltä, että laki ei takaisi tämän lisärahan päätymistä koulutukseen.

Propositio 34:n tarkoitus olisi lakkauttaa kuolemanrangaistus Kaliforniassa ja vaihtaa se elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. Omaan ihmisoikeuskäsitykseeni ei kuulu kuolemanrangaistus siinä kuin ei raipparangaistuskaan, vaikka karmeista rikoksista kuullessani voikin hetkittäin siltä tuntua. Mutta se tuli minulle yllätyksenä, että kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen säästäisi Kalifornialta yli sata miljoonaa dollaria vuodessa. Lakkauttamista kannattavien pääperuste onkin järjestelmän kalleus. Lakialoite siirtäisi säästyvät rahat rikostutkinnan nopeuttamiseen.

Toinen peruste on, että aina on olemassa mahdollisuus, että syytön ihminen tuomitaan kuolemaan. On myös tuomittu. Tutkimukset osoittavat, että Amerikassa yli 100 syytöntä on tuomittu kuolemaan ja osa heistä on myös ehditty teloittaa. Kuolemanrangaistuksen olemassaolon ei myöskään ole todettu ehkäisevän niitä raaimpia rikoksia. Kuolemanrangaistuksen näkyviä vastustajia ovat tällä hetkellä lain keskeisimmät säätäjät vuodelta 1978.  Esimerkiksi viime päivinä olen autossa usein kuullut lain kirjoittaneen Don Hellerin kertovan, miten suuren virheen hän teki.

Olen kuullut, että Kalifornia kuluttaa tällä hetkellä enemmän rahaa vankiloihin kuin koulutukseen. Siinäpä mielenkiintoinen yhteys näiden kahden aloitteen välillä.

Lopuksi pari sanaa tuosta sivupalkissani nykyään näkyvästä Indiedays Inspirationista, jossa blogini on mukana. Tämän blogin osalta yhteistyö tarkoittaa sitä, että postaukseni päivittyvät myös Inspirationiin ja muut Inspiration-blogit näkyvät täällä tuossa sivupalkin bannerissa. Olen aiemmin seurannut blogeja lähinnä tuon sivupalkin oman listani sekä Blogilistan kautta. Tykästyin heti myös tuohon Inspirationiin, koska siellä kuvat ovat niin isossa roolissa. Ainakin itseäni kuvat houkuttavat usein otsikkojakin enemmän lukemaan. Ja hups, siinä se päivä sitten taas vierähtikin.

Auringonlasku rannalla

Kymmenisen kuukautta tuli asuttua täällä ilman, että kävin kertaakaan kuvaamassa auringonlaskua rannalla. Ei siten tarvinnut paljon miettiä, kun valokuvausta harrastava ystävä taannoi pyysi mukaan kuvaamaan auringonlaskua.

Ocean Beachin rantalaituri 

surffari odottaa aaltoja

 pieni ohikulkija

Valkoisia kurpitsoja

Vielä kerran kurpitsoja. Kun kaikki kaupat ovat olleet pullollaan toinen toistaan hauskemman näköisiä kurpitsoja, niin en ole malttanut olla täyttämättä kaikkia pöydänkulmia niillä. Olen tykästynyt erityisesti valkoisiin kurpitsoihin, joita yhdistin erilaisista siemenistä, oksista ja pähkinöistä koostettuun vaniljantuoksuiseen koristesekoitukseen.

Lopuksi vielä kuva kurpitsalyhdyistämme. Piirsin kuvat mallista ja kaiversin ne sellaisella kurpitsankaiverrusvälineellä. Olisin halunnut ostaa valmiita malleja, jotka laitetaan kurpitsan päälle ja piirretään ääriviivoja pitkin, mutta niitä ei tosiaan enää löytynyt. Ensi vuonna sitten aikaisemmin etsimään.

Halloweenin tunnelmia

Halloween ei ole täällä vain yksi päivä vaan ajanjakso. Koristeita on näkynyt talojen edessä jo ainakin kuukauden ja esimerkiksi työpaikat ovat järjestäneet juhlia. Viime viikonloppuna koetin löytää kurpitsan kaiverrukseen kaiverrusmalleja kaupoista, mutta kauppojen Halloween-osastoilta löytyi enää yksittäisiä tavaroita isolla alennuksella. Paikallisten lyhdyt olivat irvistelleet pihamailla jo pitkään siinä vaiheessa, kun itse vasta heräsin asiaan. 

 pienet hautausmaat ovat varsin tavallinen Halloween-koristus omakotitalojen pihalla

Koska Halloween osui tänä vuonna keskiviikolle, niin suurimmat juhlat olivat täällä jo viikoloppuna. Lauantaina keskustasta oli suljettu monta korttelia Halloween-juhlia varten. Me emme valitettavasti siellä olleet, mutta kuulin kavereilta keskustan olleen täynnä naamioituneita juhlijoita. Itse Halloween-päivä oli enemmän lasten karkki tai kepponen -päivä. Monet kaupatkin jakoivat lapsille karkkeja. Lapset jonottivat karkkeja vanhempineen. En tiedä, miten Suomessa on nykyään pääsiäisinä, mutta täällä vanhemmat kulkivat lasten kanssa, myös vähän isompien lasten vanhemmat. Eipä täällä toisaalta lapset yksinään minnekään pääseekään, kun autolla pitää mennä, mutta ennen kaikkea se on varmasti turvallisuusseikka.

Jotkut vanhemmat pukeutuivat lasten kanssa yhteensopiviin asuihin. Karkit kerättiin tuollaisiin kurpitsakulhoihin.

Voi ei, tolla on sama asu!

 kaikkien valmiiden supermiesasujen keskellä tämä osoitti kekseliäisyyttä

Aiemmin pähkäilin trick or treat -karkkien valintaa. Ihan turhaan. Kaupat olivat pullollaan valmiita sekoituksia. Ostettiin meillekin pussi, mutta loppujen lopuksi päädyimme lähtemään Halloween-keskiviikkona keskustaan illalliselle, joten emme olleet kotona avaamassa ovea mahdollisille supersankareille ja prinsessoille.

Käyttämämme ravintolan koristuksia. Monissa ravintoloissa oli koristeita ja henkilökunnalla asut päällä.

Keskusta alkoi täyttyä naamioasuista lähtiessämme kotiin kahdeksan jälkeen.

Oikeanpuoleinen tyttö oli valinnut asukseen Honey boo boon, joka on suurin tosi-tv-ilmiö täällä tällä hetkellä.

koiratkin puetaan maassa, jossa eläimille on omia tavarataloja ja luksushotelleja

Paluumatkalla ajoimme omakotialueiden läpi katsomaan koristuksia iltavalaistuksessa.