Helmipuuroa

Perunasuurimoista tehty helmipuuro on lapsuuteni ihastus, jota olen kausittain kaivannut aikuisenakin. Olen huomannut, että mitä ihmeellisimpiä asioita sitä täällä voi Suomesta kaivata, ja syksyllä kasvoi suorastaan himo helmipuuroon. Perinteisten tuomisteni lisäksi toinkin tällä kertaa Suomesta paketin perunasuurimoita. Itse asiassa ne olivat ensimmäinen asia, mitä kaupassa hain ostoskoriini.

Tiedän, että tällaisia kuivatuotteita saa tuoda maahan, mutta silti tämä paketti aiheutti tullissa vähän päänvaivaa. Harrastanhan yltiörehellistä tunnustamista kaikista tuomingeistani. En millään keksinyt, mitä perunasuurimot ovat englanniksi, ja jouduin siten jättämään paketin tunnustuksistani tullivirkailijan tivatessa kaikkia tuomiani ruokia.

Olen huomannut, että helmipuuro jakaa mielipiteitä. Itsekin saan (onneksi!) syödä paketin kokonaan itse, koska puolisolleni helmipuuro ei maistu. Helmipuuro ei myöskään ole suoranaista terveysruokaa. Hiilihydraatteja taitaa olla nelinkertaisesti kaurapuuroon verrattuna. Toisaalta suurimoissa ei ole rasvaakaan, mitä kukakin sitten tarkkaileekaan. Perunasuurimoissa itsessään ei ole proteiineja, mutta maitopohjaisuus tuo niitä puuroon jonkin verran.

Yhden hengen puuroa varten keitän 4 dl maitoa ja maidon kiehuessa lisään 1 dl perunasuurimoita. Puuroa pitää hämmentää koko ajan maidon keittämisestä alkaen ja pidemmän tovin saakin keitellä ennen kuin puuro kiinteytyy. Lopuksi heitän ripauksen suolaa, ja valmiin helmipuuron syön riisipuuron tapaan kanelin ja sokerin kera. Tällä on tullut herkuteltua nyt jo useampana aamuna Suomesta palattuani.