Alcatraz

Viimein sain valittua kuvia Alcatrazin vierailulta. Tai valittua ja valittua, kun näitä on vieläkin niin paljon. Alcatraz on San Franciscon lahdessa sijaitseva saari, jossa toimineeseen vankilaan vietiin aikoinaan Amerikan pahamaineisimmat vangit: "Break the rules and you go to prison. Break the prison rules and you go to Alcatraz." Vankila suljettiin vuonna 1963.

Olimme ostaneet lippumme etukäteen, ja käyntimme aikana retket olivatkin loppuunmyytyjä ainakin pari viikkoa eteenpäin. Lähtö tapahtui tiettyyn aikaan, mutta takaisin sai tulla millä tahansa laivalla. Itse sai siten päättää, kauanko käytti aikaa saarella. 

Laivamatka kesti ehkä 20 minuuttia. Hyinen vesi ja kovat merivirrat pitivät huolen siitä, että saari oli vangeille tarpeeksi kaukana, vaikka toisaalta niin lähellä. Matkan aikana sai ihastella sekä Golden Gaten siltaa että San Franciscon siluettia.

Alcatraz ja Golden Gaten silta

Alueen auki olevilla alueilla voi kierrellä mielensä mukaisesti. Itse vankilan sisällä kierros on toteutettu korvakuulokkeilla. Ne opastavat kulkemaan oikeaan paikkaan ja kertovat tarinoita. Näytti hassulta, kun kaikki vain kävelivät hiljaa paikasta toiseen. Ilman näkyvää syytä ihmisiä saattoi kerääntyä jonnekin tuijottamaan samaa selliä ja kuuntelemaan. Kun itse pääsi sinne asti, saattoikin kuulla kiintoisan tarinan vankilan historiasta.

vahtitorni ja näkymä saarelle saavuttaessa

 Vankilan työntekijöiden asuntoja. Työntekijät asuivat alueella perheineen ja kuulemma rakastivat asua siellä.

vankilan ruusutarha

sellirivejä

Vangeilla ei ollut paljon ajanvietettä. Kuulemma vankilan kirjasto oli ahkerassa käytössä: lukutaitoinen vanki luki keskimäärin 75-100 kirjaa vuodessa. Vankilassa luettiin keskivertoamerikkalaisia enemmän ns. vakavaa kirjallisuutta. Esimerkiksi filosofit Kant, Schopenhauer ja Hegel olivat kuulemma suosittuja.

vankikirjastossa oli 15 000 nidettä

 kontaktit ulkomaailmaan olivat vähäiset

sameasta kurkistusikkunasta näkyy San Franciscon siluetti ja Bay Bridge

näkymä työntekijöiden työtilojen ikkunasta

saaren majakka

reitti vei välillä pihalle jaloittelemaan

 vankilassa oli käytetty paljon pastellisävyjä

 avain roikkui turvassa vankien ulottumattomissa sen sijaan, että vartijat olisivat kantaneet sitä mukanaan

Yksi mieleeni erityisesti jäänyt asia oli, että vankilassa oli kuulemma erittäin hyvät ruoat. Jotain aivan muuta kuin vankilaelokuvissa nähdyt päivittäiset kauravellit. Ruokaa tarjottiin kolmesti päivässä: aamiainen (breakfast), päivällinen (dinner) ja illallinen (supper). Ohjeistuksen mukaan vangeille piti esimerkiksi tarjota usein tuoreita hedelmiä ja tarpeeksi kasviksia. Illallisella oli yleensä tarjolla myös jälkiruoka, esimerkiksi vanukasta, mokkakakkua tai jäätelöä. Vangit ja henkilökunta söivät samaa ruokaa ja mikäs siinä oli syödessä.

 yhden päivän aamiaismenu

Ostin vankilan myymälästä historiaa esittelevän lehden, joka keskittyi erityisesti ruokapuoleen. Siinä oli ohjekirjelmä vankilan keittiöön tarkastuksen jälkeen. Kirjeessä oli esimerkiksi tällainen kohta:

"The "June Peas" was an excellent choice and this trick of menu-making should be exploited as much as possible when certain foods are in season. Other words that come to mind are "baby, young, milk-fed, spring, new, fresh, native, various colors (such as mashed YELLOW turnips), cold (such as CHILLED tomato juice), old-fashioned, home-made, etc. The title of a dish can do much in creating anticipation."

Ei heti arvaisi, että kyseessä on ravintolamarkkinoinnin käsikirjan sijaan kirje maailman pahamaineisimman vankilan keittiölle 1950-luvulta.

Yksi asia jäi mietityttämään kierroksen jälkeen: oliko sittenkään niin, että kukaan ei päässyt karkuun?

Maanjäristys

Koimme tänään ensimmäistä kertaa isomman maanjäristyksen. Istuimme päivällä sohvalla lueskelemassa, kun talon rakenteet alkoivat täristä. Aloin miettiä, mitä ihmettä yläkerrassa tehdään, kun mies sanoi "maanjäristys". Tärinää kesti muutaman sekunnin eikä kumpikaan meistä tehnyt elettäkään kipittääkseen suojapaikkoihin - tukevan pöydän alle tai nurkkaan kantavien seinien viereen. Ei ole maanjäristykseen varautumisen opit selvästikään vielä selkärangassa. Onneksi kyseessä ei ollut vakavampi maanjäristys. Suurin vahinko tapahtui sitruunapuuressukallemme, jonka näimme tärisevän parvekkeella niin, että siitä putosi lehti. Tuntia myöhemmin tuli samanlainen, hieman heikompi ja lyhytaikaisempi vain. Silläkään kerralla emme saaneet aikaiseksi liikahtaa sijoiltamme.

Real-time Earthquake Map tiesi kertoa kyseessä olleen 5,3 magnitudin maanjäristys Brawleyssa, n. 200 kilometria San Diegosta itään. Toinen tuntemamme oli suunnilleen samanlainen, vaikka sen tietoja ei ilmeisesti vielä ole varmistettu. Vaikka pienet maanjäristykset ovat tavallisia Kaliforniassa, niin yli 5 magnitudin maanjäristykset ovat jo aika harvinaisia. Wikipediassa on sivu Kalifornian maanjäristyksistä ja sinne on kerätty vain isoimmat. Tämänpäiväinen löytyy nyt sieltä myös.

Ainakin tällä hetkellä näyttää onneksi siltä, että vahingot jäivät pieniksi myös maanjäristyksen keskuksessa Brawleyn lähistöllä. Ainakin toistaiseksi on ilmoitettu vain lähinnä kosmeettisia vaurioita muutamille taloille, kertoo Los Angeles Times. On kuitenkin mahdollista, että maanjäristykset jatkuvat vielä lähipäivinä. Quake Prediction -sivu varoittaa, että tämänpäiväinen järistys voi laukaista tänään tai huomenna jopa yli 6 magnitudin maanjäristyksen. Tällä hetkellä on maanjäristysvaroitus myös San Franciscon kohdalla. Jos siis oleilee nyt Kaliforniassa, niin ei ole hullumpi idea kerrata ohjeet maanjäristysten varalle. Voitaisiin tehdä se itsekin ja ottaa pienemmätkin järistykset tosissaan. Suurin osa maanjäristyksistä täällä on pieniä ja harmittomia, mutta jos se iso järistys kuitenkin osuu kohdalle, niin ei ole montaa sekuntia aikaa arpoa toimenpiteitä. Ohjeita maanjäristyksen varalle löytyy esimerkiksi täältä: Earthquake Preparedness in San Diego.

Kuvat eivät liity mitenkään aiheeseen, ne ovat vain kukkakuvia kahvinhakureissulta :).

Orkidea suurennuslasin läpi

Yksi uusista ystävistäni kävi taannoin meillä kylässä ja toi minulle orkidean. Tämä kaunokainen pääsi tänään mukaan uuden kameraleluni, Opteka 0,35x wide angle fisheye macro linssilisäkkeen, testaukseen. 

Kyseessä on  kaksiosainen objektiiviin kiinnitettävä lisäke. Siitä voi kiinnittää joko pelkän lähilinssin makrokuvia varten tai sitten molemmat osat laajakulmakuvia varten. Ostin sen erityisesti makrokuvia varten. Ostoslistallani on pitkään ollut makro-objektiivi, tarkkaan ottaen Canon 100 mm f/2,8 macro. Se saa kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa, sillä sitä ennen listallani on täyskennoiseen sopiva yleiszoomi. Makroa odotellessani ajattelin kokeilla tällaista 30 dollarin lisäkettä. 

takana laajakulmalisäke ja edessä makrolisäke

Makro toimikin ihan hyvin 50 mm objektiiviin kiinnitettynä, mutta kohdetta piti mennä todella lähellä. Toimii tällaisen perhoskämmekän kanssa, mutta ehkä ei perhosten. Laajakulmalisäkettä sen sijaan en saanut tarkentumaan. Ehkä se olisi tarvinnut jo objektiiviksi laajakulmaisemman objektiivin kuin omani olivat.  

makrolisäke on käytännössä linssiin kiinnitettävä suurennuslasi

Alla ensimmäisiä testikuvia makrolisäkkeellä. Tarkentaminen vain oli haasteellista, sillä tarkennusalue oli erittäin kapea vielä aika pienelläkin aukolla. 

lopuksi vielä sitruunapuun kukka

Neonvärejä treenivaatteissa

Huomasitteko olympialaisissa kaikki ne neonväriset (sponsori)tossut urheilijoilla? Neonvärit taitavat olla iso trendi treenivaatteissa tällä hetkellä ja näköjään niitä on ujuttautunut omaankin kaappiini jo. Keväällä ostin neonvärisen treenitopin, lähinnä koska haluamassani mallissa ei oikein ollut muita värejä tarjolla. Myöhemmin keväällä ostin magentan värisen treenitakin ja huomasin vasta myöhemmin siinäkin olevan neonväriset reunukset.

Tuo takki oli löytö urheiluliikkeen alennusrekistä ja se on täydellinen treenin jälkeen puettavaksi viileinä iltoina (kunhan näistä helteistä taas päästään). Suomessa käytin treeneihin mennessäni Haglöfsin windstopper-fleeceä, mutta se on liian kuuma täällä.

Viime aikoina on salilla alkanut silmissä vilistä neonvihreää. Taannoin bodycombatissa oli neljällä neonvihreä toppi - mukaan lukien ohjaaja, jolla oli myös sellaiset neonvihreät Niken olympialaistossut. Ohjaaja innostui tästä neontiimistä niin paljon, että pyysi kaikki neonväreihin pukeutuneet eturiviin. Onneksi itselläni oli pinkkiä yllä sinä päivänä.

Viimeinen etappi: Santa Barbara

Tämä virtuaalinen road trip on kestänyt paljon kauemmin kuin oikea, mutta lähenee vihdoin loppuaan. Pari juttua varmaan tulee vielä myöhemmin, mutta seuraavaksi vaihteeksi jotain muita aiheita.

Buelltonissa söimme aamulla majapaikan tarjoamat paahtoleivät ja muffinssit (harvinaista!) ja hurautimme puolen tunnin ajomatkan Santa Barbaraan. Siinäpä vasta mukava rantakaupunki. Pysäköimme auton rannan edulliselle parkkipaikalle ja vietimme päivän rannan lisäksi lähinnä State Streetin ympäristössä Downtownissa. Kaikkialle pääsi helposti kävellen.

 Kekseliäs kerjäläinen oli täyttänyt rannan kävelysillan pielustan tällaisilla (tässä vain pari). Hauskojen ideoiden takana on kuitenkin tosi kyseessä.

vaaleanpunainen pyörä

vaaleanpunainen hetki - näimme muuten paljon hääpareja tuona päivänä

Kaupungin rakennustyyli on espanjalaishenkistä, kuten usein Etelä-Kaliforniassa. Kaupungilla on kuitenkin oma erityispiirteensä: valkoiseksi rapatut talot punaisilla tiilikatoilla. Kävimme katsomassa alueen oikeustaloa, joka edustaa tätä tyyliä.

 Santa Barbara County Courthouse

 näkymiä oikeustalon tornista

Oikeustalolla oli häät käynnissä. Huone on avoin turisteille seremonian aikanakin, mutta ihan vain kurkkasin.

Kaupunki on tunnettu myös shoppailuparatiisina. Kaikkien isojen tavaratalojen lisäksi sieltä löytyy kujakaupalla pieniä putiikkeja, joita ei ole muualla.

tein Santa Barbarassa koko matkan ainoan vaateostokseni: oranssiraitaisen maksimekon (joka ei oikeasti ole noin oranssi)

Tietenkin merenelävää Santa Barbarassa: lohta korianteripestolla. Ja matkan viimeinen viinilasillinen.

Luulin, että tällaiset simpukka-aiheiset aterimet ovat suomalainen juttu, mutta olen nähnyt aihetta täällä monessa ravintolassa. 

kuivuneet lehdetkin ovat värikkäitä Santa Barbarassa

Alkuillasta hyppäsimme autoon ja lähdimme noin neljän tunnin kotimatkalle, jonka aikana päätimme palata Santa Barbaraan joskus viikonloppulomalle.

 melkein kotona