torstai 12. tammikuuta 2012

Koulun penkillä

lempikaupastani Sproutsista sai tusinan isoja, punaisia ruusuja 7 dollarilla

Tämä päivä on mennyt sulatellessa kaikkea eilen saamaamme tietoa. Meillä oli eilen koko päivä kulttuurikoulutusta, joka on osa työnantajan sopeuttamispalveluita meille. Koulutuksen aiheina oli yleisesti sopeutuminen uuteen kulttuuriin ja kulttuurishokki, amerikkalaisessa yhteiskunnassa toimiminen ja suomalaisten ja amerikkalaisten erilaiset arvomaailmat. Olin tyytyväinen koulutukseen ja pidin erityisesti siitä, että myös puolison tilanteeseen liittyviin erityishaasteisiin ja omiin tavoitteisiini kiinnitettiin huomiota. Näin puolisona sen oman paikan löytäminen voi olla vaikeampaa kuin työssäkäyvällä, varsinkin, jos kotimaassa työ oli iso osa elämän mielekkyyttä.

Keskustelunaiheet vaihteli jätemyllystä maanjäristyksiin, luottohistorian luomisesta shekkien täyttämiseen (ne käyttää täällä oikeasti vielä shekkejä, hah!). Turvallisuusasioista opin, että San Diegon huonomaineisimpia alueita on Chula Vista ja eniten varottava eläinlaji on punkki, joka levittää täälläkin borrelioosia. Että näin. Mukaan saatiin paitsi mapillinen kulttuuri- ja yhteiskuntatietoutta, niin myös kassillinen matkailuesitteitä ympäri Kaliforniaa ja vähän laajemminkin. Joku oli raksinut matkailukohdan etukäteistoiveista. Tulipahan vähän puuhaa tällaiselle suunnittelua rakastavalle ihmiselle.

Käytiin läpi tutkimuksia siitä, millaisia suomalaiset ja amerikkalaiset yleensä ovat ja miten omat henkilökohtaiset arvomaailmamme suhteutuvat näihin. Kuulemme helpoiten vieraaseen kulttuuriin sopeutuvat ne, joiden omat arvot ja kommunikointitavat poikkeavat joiltain osin oman kulttuurin normeista. He ovat jo valmiiksi oppineet ymmärtämään erilaisuutta ja tulemaan sen kanssa toimeen. Kävimme näitä läpi noin kymmenen vastaparin avulla ja pääosin olin siellä, missä suomalaiset yleensä. Mutta oli siellä sellaisiakin kohtia, joissa olin lähempänä amerikkalaisia.

Käytin koulutuksessa päivittäistavarakauppoja symbolisoimaan tämän hetkisiä ajatuksiani: toisaalta on jännää ja hauskaa löytää kaikkia uusia juttuja, mutta toisaalta yrittää epätoivoisesti löytää samoja tuotteita, mitä käytti kotimaassa.

4 kommenttia:

  1. No niin, vihdoin pääsin lukemaan kirjoituksia - ihania, ihania kuvia! Toi valo on ihan mieletön ja kuvista voisi ajatella, että olet ihan professionaali ko. alalla! Kiinnostuksella jään kuulemaan seikkailuistanne ja arjesta.

    Jäin miettimään niitä yhden aiemman postauksen vaarallisia eläimiä, että mitä kaikkea siellä oikein on?

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa ja kiitos :)! No siis tosiaan, koulutuksen perusteella "vaarallisin" eläin on toi punkki, joka täälläkin levittää borrelioosia ;). Kyllä täällä on myös esim. kalkkarokäärmeitä ja jotain vaarallisia hämähäkkejäkin (musta leski yms.), mutta ei niitä kuulemma ole kuin lähinnä aavikolla. Eikä näidenkään pitäisi olla hengenvaarallisia terveille aikuisille. Että ei kauhean hysteerisenä tarvitse pälyillä ympärilleen tuolla ulkona ;).

    VastaaPoista
  3. Tuo on varmasti totta, että expatin puolisolla on yleensä vaikeampaa sopeutua uuteen kulttuuriin, koska työ ei luo sosiaalisia ympyröitä ja arkea. Toivottavasti teillä kuitenkin kaikki siellä menee hyvin ja sopeudutte molemmat. :)

    Päivittäistavarakauppavertaus on tosi osuva! Se - kuten kulttuurishokki yleensäkin - toimii myös toisin päin eli sitten kun palaa kotimaahan, kaikkea vertaa edelliseen asuinpaikkaan.

    VastaaPoista
  4. Niin, ei tässä tule sellaisia luonnollisia kontakteja ja rytmiä. Yritän pian päästä mukaan johonkin valokuvauskerhoon tai muuhun, että saisi vähän omiakin kontakteja.

    Muistelen monien muidenkin muuten sanoneenkin tuosta kotiinpaluun kulttuurishokista. Että se voi olla jopa suurempi palatessa. Se tuntuu hassulta. Mutta voin uskoa, että Turku saattaa tuntua pieneltä, jos vaikka kävisi niin, että palataan vasta joskus vuosien päästä. Eikä Turkukaan tietty ole silloin enää sama kuin lähtiessä.

    VastaaPoista