Moottoritiellä

Koska meillä ei Suomessa ollut autoa, tuli ajamista harjoiteltua harvakseltaan. Ennen tänne muuttoa en ollut ajanut yli vuoteen. Täällä olen harjoitellut ajamista vähän lyhyemmillä reissulla, sillä täällä ajaminen on melkoista Suomeen verrattuna. Ihan tavallisella kadullakin saattaa olla 3-4 kaistaa, siis yhteen suuntaan, joista yhtäkkiä 1-2 reunimmaista saattaa olla pelkästään kääntyville tai sitten toisesta saattaakin saada jatkaa myös suoraan tai yhtäkkiä navigaattori kertookin, että pitääkin ryhmittyä juuri siihen toiseen laitaan. Hengästyttävää. Ja sanoinko jo, että täällä on muutama muukin auto liikenteessä.

Tavallinen katu hiljaiseen iltapäiväaikaan

Olen yrittänyt opetella sellaisen periaatteen, että jos näytän ajautuvani väärälle reitille, niin menen sinne ennemmin kuin yritän yhtäkkiä korjata reittiä. Täällä tieverkosto on niin runsas, että oikealle tielle pääsee pian takaisin kuitenkin. Kerran tosin humpsahdin tämän periaatteen takia moottoritielle, mutta pääsi sieltäkin aika nopeasti pois. Liikennesääntöeroista olen jo oppinut yhden eron: oikealle voi yleensä kääntyä myös silloin, vaikka palaisi punainen valo. Tällöin täytyy ensin pysähtyä ja jos vasemmalta ei tule ketään, niin saa mennä. Agentin mukaan turistit tunnistaakin siitä, että ne odottavat valon vaihtumista oikealle mennessään.

Nyt tuli kuitenkin niin pakottava tarve, että piti lähteä ihan yksikseen seikkailemaan vieläpä moottoritielle. Nimittäin ripsipidennykset. Minulla on ollut sellaiset Turussa lähes pari vuotta ja ne on se minun turhamaisuus, josta en halua luopua. Turun ripsipidennysten laittajani oli loistava ja olisin mieluiten pakannut hänet matkalaukkuun mukaani, varsinkin sen jälkeen kun olin aloittanut etsimään täältä paikkoja netistä. Paikat tuntuivat paitsi hurjasti Suomen hintoja kalliimmilta, niin myös huonommilta. Hinnat perustuivat löytämissäni paikoissa laitettavien ripsien määriin ja paketteihin kuuluvat ripsimäärät kuulostivat ihan säälittäviltä Suomen aikaperusteisissa paikoissa laitettaviin verrattuna.

Yksi syy ripsipaikkojen vähyyteen on ehkä, että täällä käytetään paljon Latisse-nimistä ripsien kasvua lisäävää ainetta. Se vaatii ilmeisesti periaatteessa reseptin, mutta sitä tuntuu saavan täältä helposti. Aineesta liikkuu huhuja, että se vähitellen värjää muut kuin ruskeat silmät ruskeiksi, mutta esimerkiksi täällä lääkärit kumoavat noita huhuja.

Lopulta päädyin epätoivoissani kysymään agentiltamme, jos hänellä olisi vinkkejä hyvistä paikoista, ja hänellä olikin. Hän kertoi hinta-laatusuhteista tarkan ystävänsä laitattavan ripsiään ja lupasi hankkia paikan nimen minulle. Sain häneltä tiedot paikasta, joka nettisivujen mukaan oli paljon löytämiäni edullisempi ja aikaperusteinen. Löysin myös netistä paljon kehuja paikasta. Huonona puolena sitten oli, että paikka sijaitsi varsin kaukana meidän kodistamme, melkein 30 kilometrin päässä.

Kävimme eilen illalla miehen kanssa katsomassa, millaisessa paikassa se on. Lähes koko matka oli moottoritietä eikä aluekaan selvästi ollut kaupungin parhaita. Myös kauneushoitola oli pieni eikä tosiaan erityisen luksushenkinen mutta kehujen rohkaisema varasin ajan ystävälliseltä aasialaistaustaiselta naiselta. Ajan sain jo tälle aamupäivälle. 

Aamulla sitten lähdin kädet tutisten matkaan, hyvissä ajoin ennen aikaani. Heti ensimmäisenä tajusin varanneeni ajan typerään aikaan: keskelle aamuruuhkia. Hiki nousi pintaan, kun nousin siirtymätietä pitkin kohti moottoritietä ja näin sen vyöryvän automassan, jonka sekaan piti ujuttautua. Moottoritiellä oli ehkä kuusi kaistaa suuntaansa, ja tuntui, että autoja suihki joka puolella, oikealla ja vasemmalle, edestä ja takaa. Muiden autot liukuivat sulavasti kaistoilta toiselle pieniinkin rakoihin, kun taas omat kaistanvaihdot olivat sellaisia vähemmän sulavia paniikkirepäisyjä. Koetin pysytellä oikeassa reunassa, jotta pääsisin ulos sitten, kun aika on. Samalla piti kuitenkin varoa, etten ajaudu vahingossa liian aikaisin poistumisreittiin, kun reunaan tuntui välillä tupsahtavan uusia kaistoja eteen. Nopeusrajoituksia ei lukenut missään - olisi pitänyt lukea sitä liikennesääntövihosta - joten yritin vain pysyä virran mukana.

Kun lopulta pääsin turvallisesti perille, istuin vähän aikaa vain autossa hengittelemässä ja tasaamassa hermoja. Paluumatka sujui sitten jo vähemmän hermostuneesti. Liikennettäkin oli vähemmän.

Ja ne ripset. Niistä tuli ihanat ja palvelu oli ystävällistä. Mitäpä sitä ei nainen tekisi kauneuden vuoksi.