Another... rainy day in California

"It's a crash day today in San Diego", sanoi säämies aamu-uutisissa. Täällä on nähty muutamia sadepisaroita eilisillasta lähtien. Kulttuurikoulutuksessa meitä varoitettiin, että sateella täällä tulee paljon kolareita. Ihmiset kuulemma  unohtavat sen, että sateella tiet liukastuu eivätkä osaa sopeuttaa ajamistaan. Vähän niin kuin VR yllättyy joka vuosi ensilumen tullessa. Ja toden totta, nyt puolen päivän kieppeillä on uutisoitu jo useista peltikolareista. Yhden moottorien uuden kaistan avaaminenkin lykättiin myöhemmäksi sateen takia. Voisi ajatella, että täällä on ollut kaatosadetta ja tulvia, mutta sade on oikeasti ollut kevyttä ripsottelua.

Harmaalla säällä sisällä tuntuu erityisen kolealta. Suomessa sitä tottui siihen, että ulkona on kylmää ja  sisällä lämmintä. Täällä on yleensä toisinpäin. Sisällä saa värjötellä lämpöisät vaatteet päällä, koska täällä ei juurikaan ole lämmitystä ja ikkunat ovat yksinkertaiset. Ilmastointilaitteesta voi säätää ulostuloilman lämpötilan, mutta ei tänne näin talvella sellaista ihanaa kodikasta lämpöä saa kuin Suomessa. Ei tullut ensimmäisenä mieleen pakata mukaan villasukkia, mutta ehkä olisi kannattanut. Olen melkein joka päivä lähtenyt uloskin liian lämpimissä vaatteissa, kun sisällä on niin vilpoisaa.

Kaikki edellä mainittu huomioon ottaen ei tuntunutkaan niin ihmeelliseltä, että täällä on melkein kaikissa asunnoissa takat. Kyllä, takkoja Kaliforniassa. Paitsi, että ne ovat kaasutakkoja pelkästään tunnelmaa varten, joten niilläkään ei voi kotia lämmittää. Käytiin viikonloppuna katsomassa asuntoja ja niissä oli melkein kaikissa olohuoneessa takka siinä ainoassa paikassa, mihin television voisi laittaa. Mihin nämä ihmiset sijoittavat ne 65 tuuman televisiot, joita he raahaavat kaupoista ulos?

Teiden lisäksi myös meidän muuttoasiat luistavat tällä hetkellä. Aamulla saapui ensimmäinen erä muuttokuormastamme eli lentorahti. Kahdessa polvenkorkuisessa pahvilaatikossa oli muutama pari kenkiä ja käsilaukkuja, meidän loput kesävaatteet ja vähän miehen työjuttuja. Varsinaisen muuttokuorman pitäisi tulla helmikuun lopulla ja siihen mennessä olemme toivottavasti löytäneet viehättävän kolmion kivalta alueelta.

Toinen edennyt asia on sosiaaliturvatunnuksemme. Ne ovat täällä tärkeitä. Ilman sosiaaliturvatunnusta ei voi esimerkiksi maksaa palkkaa, ei ottaa sairasvakuutuksia eikä avata kännykkäliittymää. Minun puolisoviisumillani (L2) on mahdollista hakea työlupaa, joten olen oikeutettu myös sosiaaliturvatunnukseen. Mikäli puolisoviisumi ei mahdollista työluvan hakemista, saa kuitenkin todistuksen siitä, ettei ole täällä oikeutettu sosiaaliturvatunnukseen.  Sosiaaliturvatunnukset ovat satunnaisia numerosarjoja, jotka pitää säilyttää hyvin jemmassa. Niillä pystyy kuulemma saamaan vahinkoa aikaiseksi ja identiteettivarkaudet ovat olleet täällä ongelmana. Aiemmin sosiaaliturvatunnuksien alkuosasta näkyi syntymäpaikka, mutta systeemiä muutettiin tietosuojasyistä.

Kävimme viime viikolla agenttimme kanssa anomassa näitä sosiaaliturvatunnuksia ja prosessi sujui ongelmitta. Täytimme ensin lomakkeeseen henkilötietomme, ojensimme sen passien ja viisumien kera virkailijalle, odotimme kolme varttia ja kävimme sitten toisen virkailijan kanssa lomakkeet läpi ja vannoimme kautta kiven ja kannon, että antamamme tiedot pitivät paikkansa. Sosiaaliturvatunnukset tulevat postitse parin viikon päästä, mutta saamme käydä kysymässä ne sieltä toimistolta jo tällä viikolla. Sitten voimme vihdoinkin hankkia minulle kännykkäliittymän ja meille auton.