Vuoden ensimmäisen päivän aamuna saimme idean lähteä Coronadoon, joka on pieni saarikaupunki San Diegon edustalla. San Diego on paitsi tämän kaupungin, niin myös läänin (? englanniksi "county") nimi. Välillä ei siksi tajua, että San Diegosta puhuttaessa puhutaan myös toisista kaupungeista, kuten tästä Coronadosta. Saarelle menee San Diegosta huikean korkea silta, joka on myös alueen maamerkkejä. Lähdimme ajamaan saarelle aamupäivällä ja yhtäkkiä olimmekin sillalla. Se oli aika huima kokemus, sillä silta oli paitsi valtavan korkea, niin myös aika kapea. Harmi, ettei sillalle päässyt jalan, olisi ollut jännä kävellä sinne.
Kuva otettu paluumatkalta
Coronadossa tajusin vihdoin, mistä kaupungin kuuluisat siluettikuvat otetaan. Tällaisia kuvia näkee kaikissa San Diegon oppaissa ja Coronadon saarella tuttu siluetti piirtyi yhtäkkiä eteen. Siluettikuvat antavat tosin harhaisen kuvan kaupungista, joka ei suurimmalta osin ole pilvenpiirtäjäkaupunki vaan rakennettu matalasti. Kunhan kamerajalustani saapuu muuttokuorman mukana täytyy tänne tulla joskus uudelleen kuvaamaan kaupunki iltavalaistuksessa.
Saarella oli enemmän turistikohteen tuntua kuin muualla täällä, missä ollaan toistaiseksi oltu. Isoja hotelleja rannalla, turistikauppoja ja turistihenkisiä ravintoloita. Toisaalta saarella oli myös rauhallista omakotialuetta. Avomeren puolella meren yllä oli runsaasti usvaa, poikkeuksellisesta ilmiöstä oli uutisissakin. Näytti jännältä, kun näkyvyys merelle oli niin lyhyt.
Kävimme lounaalla pienessä ravintolassa, jossa tarjoilija kyseli mistä olemme, olemmeko lomamatkalla ja mikä meidät on tuonut San Diegoon. Tuntui hassulta vastata, että olemme juuri muuttaneet tänne. Hän kertoi itse tulleensa kaupunkiin kolme vuotta sitten tarkoituksena kierrellä eri kaupungeissa. Mutta oltuaan vuoden San Diegossa hän oli todennut, ettei hän lähde täältä enää koskaan. Alkaa tuntua siltä, että niin voisi käydä itsellekin.
Illalla olimme päättäneet mennä elokuviin, sillä halusimme nähdä ensimmäisenä elokuvanamme täällä
Mission: Impossible IV:n. Suomessahan oli iso hässäkkä siitä, että elokuvassa esiintyy suomalainen Samuli Edelman. Ajoimme päivällä ison elokuvateatterin ohi ja kävimme sieltä ostamassa illaksi liput, että saisimme hyvät paikat. Elokuvateatteriketju Edwards Cinema taitaa olla jokin paikallinen Finnkino, ainakin sen elokuvateattereita näkee ympäriinsä.
Kun sitten menimme illalla elokuviin joitain minuutteja ennen näytöksen alkua, tajusimme ettei lipussa olekaan paikkanumeroita. Eli täällä voi mennä istumaan minne vain. Saapuessamme parhaat paikat oli tietenkin jo vallattu, mutta ihan hyvin näki meidänkin paikaltamme. Elokuva oli viihdyttävä ja Samulikin selvisi roolistaan oikein mainiosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti