maanantai 16. heinäkuuta 2012

Suomen tuliaisia

Järjestelin valokuviani ja löysin ajat sitten ottamani kuvat Suomesta tuomistani tuliaisista. Eihän siitä Suomen reissusta ole vasta kuin kuukausi, joten laitetaanpa tänne ne. Kovin paljon ei täpötäysiin laukkuihin mahtunut, mutta erinäistä pientä kuitenkin. Suomalaisista tavaroista ympärillä tulee kodikas olo.

Meillä on aamiaisastiastona Arabian Koko-astioita, turkooseja ja ruskeita. Astiaston uudet herkkukesävärit roosa ja minttu olivat niin suloisia, että toin muutaman uuden astian mukanani.


Vasta täällä ulkomailla olen tajunnut, miten paljon suomalaiset käyttävät tiettyjä astiastoja. Oikeastaan astiasto-sanan voisi Suomessa korvata Iittalan/Arabian nimellä ja puhua vain näiden eri sarjoista. Hurjimmilla erottautujilla on Pentikiä tai Villeroy & Bochia. Siksipä kauppojen astiaosastot ovat täällä erityisen mielenkiintoisia, kun niissä ei olekaan niitä tuttuja sarjoja vaan jotain muuta. Täällä tunnutaan myyvän eniten Villeroy & Bochin tyylisiä klassisia astiastoja ja maalaisromanttista tyyliä. Modernimmat astiat saa Ikeasta ja CB2:sta.

Iittalan myymälästä toin kotiin myös uuden parin Fiskarsin saksia - niitä kun ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi. Olen itse asiassa nähnyt Fiskarsin saksia myytävän täälläkin askarteluliikkeessä, mutta ne olivat kaikki jotain erikoissaksia.


Sain perinneastiastoa myös lahjaksi perheeltä. Sain Iittalan Essence -kaatimen, jota olin ihastellut monesti itsekin. Värillinen lasi on aina niin kaunista.


Ja yhä vain Iittalaa: Vitriini-rasioihin oli tullut uusia värejä ja entinen vaaleansininen rasiani sai seurakseen merensinisen.


Toin korurasioihin täytettä rusettikoruista. Olen tänä keväänä ihastellut netissä tällaisia rusettisormuksia  monelta valmistajalta - kuten yhdellä suosikkikorusuunnittelijallani Efva Attlingilta. Nämä omani ovat halpisversiot Lindexiltä.


Päätin etukäteen, etten osta Suomesta vaatteita. Täällä kun tarjonta on niin suurta ja hinnat edullisempia. Mutta ei ollut helppoa pysyä vaatekaupoista erossa, sillä suomalaisten liikkeiden tarjonta näytti paremmalta kuin koskaan. Täällä kun silmä on ehtinyt jo tottua paikallisten vaateliikkeiden tarjontaan, niin suomalaisten liikkeiden skandinaavinen tyyli pisti silmään, hyvällä tavalla. Kyllähän täältäkin saa millaisia vaatteita tahansa, mutta valtaosa ei ole sellaista yksinkertaista tyyliä, josta itse pidän.



Toin Suomesta myös elintarvikkeita: ruisleipää (tietenkin!), vanilliinisokeria, kardemummaa ja suklaata. Olen vaniljan suuri ystävä ja täällä käytettävä vaniljauute ei vain joka paikassa ole yhtä käytännöllinen kuin vanilliinisokeri. Kardemummaa toin varuiksi korvapuustit mielessäni, mutta sitä olisi sitten saanut täältäkin (kymmenkertaiseen hintaan tosin). 

Kaikkien Amerikkaan saapuvien pitää täyttää tullilomake, joka käydään läpi tullivirkailijan kanssa. Siinä kysytään myös, onko mukana ruokaa. Vastasin rehellisesti, että kyllä. Kun sitten tein tullivirkailijalle synnintunnustusta ruisleivästä ja suklaasta, kysyi hän tuonko hedelmiä, vihanneksia tai lihaa. Eli muillekin tänne tuleville tiedoksi, että ilmeisesti nuo ovat niitä artikkeleita, joista tulli on kiinnostunut. Suomen postin sivuilta löytyy maakohtaiset tiedot, mitä mihinkin maahan saa viedä. Sinnekin kannattaa katsoa, jos aikoo jotain erikoisempaa tänne tuoda tai lähettää.


Miehellekin toin tuliaisia, joista ehdoton suosikki oli säkillinen Makuunin irtokarkkeja. Ja tuli niitä itsellekin tuotua, itse asiassa kilo kummallekin. Suomessa matkalaukkuja punnitessani totesin käsimatkatavaroissani olevan 1,5 kiloa ylimääräistä painoa. Suunnilleen saman verran kuin irtokarkit painoivat, mutta ne eivät todellakaan olisi olleet ensimmäisenä listalla, jos olisin joutunut jotain kentälle jättämään. Onneksi sain kuitenkin viedä kaiken koneeseen.


Miehen karkkikilo kesti kolme päivää, minun viikon. Miehen puolustukseksi on sanottava, että itse olin kuitenkin sitä ennen mässyttänyt irtokarkkeja Suomessa kolme viikkoa. Pitihän sitä irtokarkeille seuraakin olla ja mikäpä olisi parempi seuralainen kuin mieluisa lehti. Vaivoin sain pitäydyttyä vain parissa suomalaislehdessä, jotka raahasin mukanani. Vaikka tämä maa on lehtiparatiisi, niin suomalaisia lehtiä kaipaan.

12 kommenttia:

  1. Tuntuu, että meillä ulkosuomalaisilla on niin samanlaisia ajatuksia....meilläkin on lähes kaikki astiat suomalaisia, lisää on kannettu Suomesta ja ihastelen itsekin suomalaisia vaatteita ! Ainoa mauste, jota et maininnut ja joka meillä kuuluu vakiotuliaisiin on maustepippuri. Ainakaan itse en ole sitä löytänyt vaikka mustaa pippuria on joka kaupassa. Tullin kanssa olen ottanut saman linjan....joo, on ruokaa. No mitä ruokaa ? Lakritsaa, salmiakkia, suklaata ja leipää ! :). Sen verran minulla on viranomaisten pelko, että en yrittäisi tuoda maito- tai lihatuotteita....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei itse asiassa koskaan käytetty maustepippuria Suomessakaan, niin en ole osannut täälläkään kaivata. Onneksi! Kuulemma monet tuo juuri jotain tuollaista pientä ilman, että raksittaa tuovansa mitään, mutta itse en uskalla mitään "salakuljettaa". Näkisin kuitenkin heti sieluni silmin, miten viisumini evätään vanilliinisokerin takia :D.

      Poista
  2. Samoja juttuja minäkin tuon mukanani! Me ollaan aika lailla samanlaisia kaikki ulkosuomalaiset!

    VastaaPoista
  3. Ainakin 90-luvulla maitotuotteita sai kyllä tuoda, kunhan ilmoitti mitä. Näin isäni toi maahan viilijuuren, josta äiti sitten valmisti aamiaisviilit seuraavan vuoden ajan. :)

    Makuunin irtokarkkeja tekisi kyllä itsekin mieli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista myöskään kuulleeni maitotuotteista, että niitä ei saisi tuoda. Ja se tullivirkailija ainakin oli kiinnostunut vain kasviksista, hedelmistä ja lihasta. Äitini teki itse viilejä silloin, kun olimme pieniä. Toiskohan se viilin sitten joskus kylään tullessaan ja opettaisi mutkin tekemään...

      Poista
  4. Katsoin uudelleen tullin sääntöjä koskien maitotuotteiden tuontia ja aika sekava se kohta säännöissä on.....animal ja animal by products on kielettyjä mukaanluken maito....toisessa kohdassa sanotaan, että juustot on OK....joten ottaa tästä sitten selvää. Ei kai ole niin kovasti tehnyt meli tuoda maitotuotteita tänne, mutta muistaakseni olen nähnyt JFK:llä, kun joltain otettiin juusto pois !
    Ei sitten kerrota kenellekään, että Fazerin sinisessäkin on maitoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräiden tarinoiden mukaanhan suklaa on itse asiassa kasvis! Ei kerrota sitäkään ainakaan tullivirkailijoille ;).

      Poista
  5. Ihania suomi-ostoksia! Nuo Kokon uudet sävyt ovat niin herkullisia. Melkein teki itsekin mieli ostaa, vaikkeivät oikein sovi meidän astioihin.

    Hauska lukea jälleen, miten monet omaan kulttuuriin liittyvät asiat kirkastuvat, kun niitä katsoo kaukaa. Esimerkiksi tuo yksinkertainen tyyli ja astiastot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun Koko tuli, niin siinä oli vaaleanpunaisia espressokuppeja. Ne oli musta ihania, mutta lopettivat niiden valmistuksen, koska se väri ei jotenkin kestänyt tms. Jostain syystä siis sen vaaleanpunaisen sävyn tuottaminen vain oli vaikeaa. Ostin niitä kuppeja lopettamisilmoituksen jälkeen tusinan verran. Me ei espressoa juoda, mutta olen käyttänyt niitä snapsilaseina ja tehnyt niihin pieniä jälkiruokasuupaloja. Kiva, että saivat nyt toimivan roosan sävyn aikaiseksi.

      Toi vaatejuttu oli tosi jännä. Katsoin ihan pää pyörällä kaikkia kauppoja pohjoismaisista ketjuista Stockaan, että miten näissä onkin nykyään näin hyvännäköisiä vaatteita. Ja sitten tajusin, että taisi niissä olla tällaisia ennenkin, mulla vain silmä on välissä tottunut muuhun.

      Poista
  6. Mua huvittaa ja ärsyttää tämä Iittala/Arabia-monopoli, joka suomalaisissa astiakaapeissa vallitsee, onhan niitä muitakin tekijöitä (olen tosin hieman puolueellinen, kuten blogissani esillä olevasta astiavalmistajasta voi havaita). Ihana läjä irtokarkkeja, tosiaan, suomalaiset karkit on ihan parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tykkään Iittaloista/Arabioista - kuten ylläkin näkyy (ja täällä olen alkanut tykkäämään vielä enemmän) - mutta tosiaan itsekin olen tuota ihmetellyt, miten niistä onkin tullut niin suosittuja. Ja onhan se vähän tylsää, kun kaikilla on aina samoja lautasia! Yksi syy noiden suosiolle varmaan on, että sarjat ovat pitkään saatavilla ja niitä voi siten kerätä vähitellen. Ja jos joku vaikka lopetettaisiinkin, niin niitä saa varmasti second handina vielä. Mutta on mielenkiintoista katsella erilaisia astioita täällä (vaikka astiamarkkinat eivät olekaan vielä niin sykähdyttäneet). Aterimista täällä myydään silmääni miellyttäviä sarjoja - enemmän klassisia kuin moderneja - ja olenkin ajatellut hankkia täältä jonkin aterinsarjan jossain välissä, kun oikein kiva osuu kohdalle.

      Poista