Suomen tuliaisia

Järjestelin valokuviani ja löysin ajat sitten ottamani kuvat Suomesta tuomistani tuliaisista. Eihän siitä Suomen reissusta ole vasta kuin kuukausi, joten laitetaanpa tänne ne. Kovin paljon ei täpötäysiin laukkuihin mahtunut, mutta erinäistä pientä kuitenkin. Suomalaisista tavaroista ympärillä tulee kodikas olo.

Meillä on aamiaisastiastona Arabian Koko-astioita, turkooseja ja ruskeita. Astiaston uudet herkkukesävärit roosa ja minttu olivat niin suloisia, että toin muutaman uuden astian mukanani.

Vasta täällä ulkomailla olen tajunnut, miten paljon suomalaiset käyttävät tiettyjä astiastoja. Oikeastaan astiasto-sanan voisi Suomessa korvata Iittalan/Arabian nimellä ja puhua vain näiden eri sarjoista. Hurjimmilla erottautujilla on Pentikiä tai Villeroy & Bochia. Siksipä kauppojen astiaosastot ovat täällä erityisen mielenkiintoisia, kun niissä ei olekaan niitä tuttuja sarjoja vaan jotain muuta. Täällä tunnutaan myyvän eniten Villeroy & Bochin tyylisiä klassisia astiastoja ja maalaisromanttista tyyliä. Modernimmat astiat saa Ikeasta ja CB2:sta.

Iittalan myymälästä toin kotiin myös uuden parin Fiskarsin saksia - niitä kun ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi. Olen itse asiassa nähnyt Fiskarsin saksia myytävän täälläkin askarteluliikkeessä, mutta ne olivat kaikki jotain erikoissaksia.

Sain perinneastiastoa myös lahjaksi perheeltä. Sain Iittalan Essence -kaatimen, jota olin ihastellut monesti itsekin. Värillinen lasi on aina niin kaunista.

Ja yhä vain Iittalaa: Vitriini-rasioihin oli tullut uusia värejä ja entinen vaaleansininen rasiani sai seurakseen merensinisen.

Toin korurasioihin täytettä rusettikoruista. Olen tänä keväänä ihastellut netissä tällaisia rusettisormuksia  monelta valmistajalta - kuten yhdellä suosikkikorusuunnittelijallani Efva Attlingilta. Nämä omani ovat halpisversiot Lindexiltä.

Päätin etukäteen, etten osta Suomesta vaatteita. Täällä kun tarjonta on niin suurta ja hinnat edullisempia. Mutta ei ollut helppoa pysyä vaatekaupoista erossa, sillä suomalaisten liikkeiden tarjonta näytti paremmalta kuin koskaan. Täällä kun silmä on ehtinyt jo tottua paikallisten vaateliikkeiden tarjontaan, niin suomalaisten liikkeiden skandinaavinen tyyli pisti silmään, hyvällä tavalla. Kyllähän täältäkin saa millaisia vaatteita tahansa, mutta valtaosa ei ole sellaista yksinkertaista tyyliä, josta itse pidän.

Toin Suomesta myös elintarvikkeita: ruisleipää (tietenkin!), vanilliinisokeria, kardemummaa ja suklaata. Olen vaniljan suuri ystävä ja täällä käytettävä vaniljauute ei vain joka paikassa ole yhtä käytännöllinen kuin vanilliinisokeri. Kardemummaa toin varuiksi korvapuustit mielessäni, mutta sitä olisi sitten saanut täältäkin (kymmenkertaiseen hintaan tosin). 

Kaikkien Amerikkaan saapuvien pitää täyttää tullilomake, joka käydään läpi tullivirkailijan kanssa. Siinä kysytään myös, onko mukana ruokaa. Vastasin rehellisesti, että kyllä. Kun sitten tein tullivirkailijalle synnintunnustusta ruisleivästä ja suklaasta, kysyi hän tuonko hedelmiä, vihanneksia tai lihaa. Eli muillekin tänne tuleville tiedoksi, että ilmeisesti nuo ovat niitä artikkeleita, joista tulli on kiinnostunut. Suomen postin sivuilta löytyy maakohtaiset tiedot, mitä mihinkin maahan saa viedä. Sinnekin kannattaa katsoa, jos aikoo jotain erikoisempaa tänne tuoda tai lähettää.

Miehellekin toin tuliaisia, joista ehdoton suosikki oli säkillinen Makuunin irtokarkkeja. Ja tuli niitä itsellekin tuotua, itse asiassa kilo kummallekin. Suomessa matkalaukkuja punnitessani totesin käsimatkatavaroissani olevan 1,5 kiloa ylimääräistä painoa. Suunnilleen saman verran kuin irtokarkit painoivat, mutta ne eivät todellakaan olisi olleet ensimmäisenä listalla, jos olisin joutunut jotain kentälle jättämään. Onneksi sain kuitenkin viedä kaiken koneeseen.

Miehen karkkikilo kesti kolme päivää, minun viikon. Miehen puolustukseksi on sanottava, että itse olin kuitenkin sitä ennen mässyttänyt irtokarkkeja Suomessa kolme viikkoa. Pitihän sitä irtokarkeille seuraakin olla ja mikäpä olisi parempi seuralainen kuin mieluisa lehti. Vaivoin sain pitäydyttyä vain parissa suomalaislehdessä, jotka raahasin mukanani. Vaikka tämä maa on lehtiparatiisi, niin suomalaisia lehtiä kaipaan.