leivän kanssa oli voita, Edam-tyylistä Fontina-juustoa ja kasviksia
Olen miettinyt ystävystymistä viime aikoina. Olen tässä kevään ja kesän aikana saanut tavata paljon uusia ihmisiä, niin suomalaisia kuin muunmaalaisiakin. Se on toisaalta mukavaa, mutta toisaalta myös raskasta. Uusien ihmisten kanssa on aina tunnustelevaa, että osuukohan meillä ajatukset yksiin. Miettii vähän pidempään ennen kuin sanoo jotain. Ja aluksi keskustelut etenevät niin hitaasti, kun kaikki pitää taustoittaa. Vanhoille ystäville voi heittää vain viittauksen ja he tietävät heti, missä mennään. Välillä tuleekin sellainen olo, että jaksanko edes lähteä selittämään tätä juttua, varsinkin silloin kun ei puhu äidinkielellään. Toisaalta uusien ihmisten tapaaminen on kauhean mielenkiintoista. Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja heidän taustoistaan, ja täällä todella tapaa erilaisia ihmisiä. Välillä englannin tuntien tehtävätkin jäivät vähälle huomiolle, kun olin niin keskittynyt vain kuulemaan enemmän uudesta kurssikaverista.
Olen miettinyt myös englannin friend-sanaa. Suomessa on kavereita ja ystäviä, ja ystävä on jo aika voimakas ilmaisu. Niin ainakin itse ajattelen. Täällä kaikki ovat ystäviä. Tai onhan täällä niitä kaverinimityksiäkin, kuten pal tai joku buddy, mutta eikös sellaiset ole enemmänkin nuorisoslangia? Kun alkuvuodesta olimme tämän aamiaisvieraani kanssa ihan juuri vasta tutustuneet, niin hän esitteli minut toiselle ystävälleen ystävänä. Se kuulosti silloin liian voimakkaalta, mutta eihän täällä muita ilmaisuja kai oikein olekaan. Tällä hetkellä ajattelen häntä ystävänäni jo ihan suomeksikin. Ehkä se sosiaalinen verkosto alkaa tästä vähitellen rakentua tännekin.
Ystävyys on kyllä erikoinen juttu. Englanniksi tosiaan ystäväksi kutsutaan aika kevyesti, mutta minusta se on oikeastaan ihan hyvä asia. Kyllähän asianomaiset ystävät kuitenkin itse tietävät kuinka syvää se ystävyys sitten tosiasiassa on. On kuitenkin mukavaa kun on ystäviä, vaikka vähän vähemmän läheisiäkin. Olisi ehkä vähän tylsää, jos joku esittelisi vain tutuksi?
VastaaPoistaMinä korostan joskus läheisten ystävieni läheisyyttä sanomalla "close friend". Siihen pisteeseen ei tosiaan useampien tuttujen kanssa ihan heti pääse, mutta joittenkin harvojen ihmisten kanssa onneksi synkkaa niin nopeasti, että heistä tulee ihan hetkessä läheisiä.
Samaa mieltä olen joka kohdasta :). Olen muuten tainnut itsekin joskus käyttää ilmaisua "very good friend", jos olen halunnut painottaa, että kyseessä on ihminen, jonka kanssa tunnemme todella hyvin. Tämä friend-nimitys on oikeastaan kivempi, koska Suomessa olen joskus arponut, että miten esittelisin jonkun. Se tuntuu suomeksi niin merkitykselliseltä, että käyttääkö sanaa "ystävä". Tämä on kivempi kun ei tarvitse arpoa ja "luokitella". Kyllähän ne ystävyysasiat elääkin. Joskus joku on voinut olla hyvä ystävä ja sitten etäännytään eikä enää olekaan oiken mitään yhteistä. Tai jostain pitkäaikaisestakin tutusta voi yhtäkkiä tulla läheinen ystävä.
PoistaMäkin sanon englanniksi "close friend" tai "good friend", jos haluan korostaa sitä läheisyyttä. Tosin saatan sanoa suomeksi välillä bestiksiänikin kavereiksi. Oli miten oli, kivaa, että sieltä on löytynyt ihmisiä, joita voi kutsua ystäviksi ihan suomeksikin. :)
VastaaPoistaEn ole tainnut taas vähään aikaan kommentoida, mutta luen aina kaikki sun postaukset, ne ovat niin mielenkiintoisia ja rakastan sun kuvia. Saat aiheesta kuin aiheesta lauottua ties mitä upeuksia.
Mäkin itse asiassa taidan käyttää "very good friend" -ilmaisua joskus, kun haluan korostaa sitä, että tunnemme toisemme poikkeuksellisen hyvin tai jokin tarina on "normaaliystävyyttä" suurempi.
PoistaJa kiitos ihanista viimeisistä lauseista, hymyilen niiden ansiosta koko viikonlopun :).
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSe on kyllä rankkaa, tuo uusiin ihmisiin tutustuminen. Varsinkin alku oli raskasta, kun piti puhua ei-äidinkielellään koko ajan, ja selitellä kaikenlaisia asioita. Itseensä mun mielestä toisella kielellä pääsee tutustumaan myös hyvin, kun huomaa, että samanlainen persoona sitä on toisellakin kielellä, vaikka vähän eri äänenpainoja käyttääkin.
VastaaPoistaKiva, että oot löytänyt hyviä ystäviä. Just sellasissa keskusteluissa saa opeteltua kieltä parhaalla tavalla, vähän kuin itsellään. Ja tietysti pääsee tutustumaan uusiin tyyppeihin ja huomaa, että aika samanlaisia ihmiset sitten kuitenkin on kulttuurieroista huolimatta.
En muista mitä sanaa olisin käyttänyt hyvistä ystävistä. Taisi olla "my lovely friend". :D Mun mielestä tutuista taitaa olla joku vaikee sana acquaintance, mutta sitä kai aika harva käyttää.
Hah, oot niin britti :D. Koen, että kieli vähän muuttaa sitä, miltä mun persoona näyttäytyy. Ennen kaikkea, kun en pysty viljelemään huumoria ihan samalla tavalla kuin suomeksi keskustellessa. Ja huumorin kanssa on muutenkin vähän varovainen alussa, kun huumorintajut mun mielestä vaihtelee jonkin verran eri kulttuureissa. Ja tosiaan, uudet ystävyyssuhteet tekee hyvää myös kielitaidolle :).
Poista