maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kielikylpemään

Olen tehnyt havainnon, että kielitaitoni ei parane ihan huimasti enempää istuessani sohvalla San Diegossa Turun sijaan. Kuten olen aiemmin maininnut, niin henkilökohtaisia tavoitteitani täällä on oppia vihdoin puhumaan englantia sujuvasti. Onhan se kielitaitoni nyt jo sujuvoitunut, mutta hitain askelin, koska usein päivän ainoa paikalliskontakti voi olla kaupan kassa. Niin paljon kuin kielten opiskelua olen aina inhonnutkin ja yliopistolla viimeisen englannin kurssin suoritettuani ajattelin, että ei enää koskaan, niin marssin taannoin paikallisen collegen vähän kuin aikuiskoulutuskeskukseen, joka tarjoaa ulkomaalaisille englannin kursseja.


Oma heikko lenkkini on nimenomaan puhuminen ja siellä oli tarjolla englannin keskustelu- ja ääntämiskurssi. Ja vieläpä ilmaiseksi! Kävin taannoin ilmoittautumassa ja siinä yhteydessä tehtiin pieni suullinen kielitesti. Huolimatta testin helppoudesta onnistuin tekemään siinäkin alkeellisia virheitä, mutta virkailija sijoitti minut silti advanced-ryhmään, mikä ei antanut erityisen hyviä odotuksia kurssin tasosta. Kurssille oli jonotuslista ja noin parin viikon jonotuksen jälkeen sain tänään puhelinsoiton. Olin juuri tullut salilta rättiväsyneenä lounaasta haaveillen, kun kuulin pääseväni kurssille. Kysyin, koska aloitan ja vastaus oli, että tänään. Vajaan tunnin päästä. Eikä asuta ihan kivenheiton päässä tuosta oppilaitoksesta. Pikasuihkun, autolla kaahailun ja kampusalueella suoritetun epätoivoisen haahuilun jälkeen ehdin paikalle pari minuuttia ennen tunnin alkua.


Aloitin tunnin täyttämällä henkilötietolomakkeen, briiffaamalla pikaisesti taustani opettajalle ja lainaamalla kirjoituspaperia vieressäni istuneelta sympaattiselta japanilaisnaiselta. Opettaja kertoi, että olen vasta toinen suomalainen hänen tunneillaan, edellinen oli kuulemma kymmenen vuotta sitten. Aika hämmästyttävää ottaen huomioon suomalaisten suuren määrän tässä kaupungissa. Tunnin alussa kirjoitettiin huvipuistoista opettajan sanelusta ja käytiin sitten tekstiä läpi ryhmissä ja opettajan kanssa. Loppuaika keskusteltiin parista annetusta aiheesta ryhmissä ja koko luokan kanssa. Ei mitään pedagogista ilotulitusta, mutta tunnilla oli rento meininki, muut opiskelijat vaikuttivat suunnilleen samantasoisilta ja tulihan siellä puhuttua, mikä on se pääasia. Ja kyllähän se hintansa väärti ainakin on ;).

Kurssin kansalaisuuskirjo oli laaja. Siellä sitä tunsi itsensä maahanmuuttajaksi muiden joukossa. Omassa ryhmässäni oli japanilainen, vietnamilainen ja iranilainen. Tehtiin hauska havainto kahden jälkimmäisen kanssa, että kaikkien meidän omissa kielissä äännetään vokaalit suunnilleen samalla tavalla. Ja kaikki oli yhtä mieltä siitä, että englannissa ne äännetään ihan älyttömästi ;).

Tykkään bongailla oivaltavia mainoslauseita ja tänään sellaisen tarjosi 100 % kierrätysmateriaalista tehty vihkoni: "Just think, in a previous life, this was probably somebody else's notebook."

Saamissani kurssimateriaaleissa luki, että opiskelijat tarvitsevat tunnille kierremapin kurssipapereille, kyniä ja sanakirjan. Koska muutenkin opiskelutarvikkeiden hankinta on aina ollut erottamaton osa opintojen alkamista (voi niitä ala-asteen tuoksukumeja!), niin pitihän sitä tulla kotiin Office depotin kautta. Nyt on sitten mappi, vihkoja ja kyniä odottamassa huomista. Ja ylihuomista ja ylihuomista, sillä kurssia on pari tuntia joka arkipäivä kesäkuun alkuun asti. Luulisi, että tämänkin kankea kieli siinä jo vähän vetreytyisi. 

14 kommenttia:

  1. Me suomalaiset ollaan niin vaatimattomia oman kielitaitomme kanssa. Olet varmasti paljon parempi kuin itse ajattelet, siksi olet advanced-ryhmässä. :)

    Ja joo, uudet koulutarvikkeet ovat must. Tosi kivoja löysit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan nykyiset, suomalaiset alakoululaisetkin olisi päässeet advanced-ryhmään, sen verran heppoinen testi oli ;). Mutta on se varmasti osaltaan noin, mitä sanot, itsetuntoni englannin ja yleensä vieraiden kielten suhteen on tosi huono, olen aina ajatellut, että juuri vieraissa kielissä olen huono. Englannissa ajattelen olevani muuten ihan hyvä (tai sellainen keskiverto ;D), lukemaan ja kirjoittamaan, mutta tuo puhuminen on aidosti heikko lenkkini, ja se on näkynyt myös yliopiston suullisen viestinnän kurssien heikommissa arvosanoissa. En ole ollut mitenkään kv.-suuntautunut opinnoissa tai työelämässä, päinvastoin, ja sen takia jopa englantia on tullut puhuttua käsittämättömän vähän tähän ikään mennessä. Mutta olen optimistinen ja uskon, että puheongelmani ovat enimmäkseen rutiinin puutetta ja että se kielitaito on jossain siellä päässä odottamassa aktivoitumista. Toivottavasti tämä kurssi auttaa siihen :).

      Poista
  2. Itse nyt Ruotsissa lopettelen puolivuotista olemista. Vielä pitäisi 17 päivää jaksaa odottaa hakua kotiin (: Tänään on minun ruotsinkurssin vika päivä! Kohta sinne, pidetään ihan kahvittelu kekkerit. Kaikki tuovat jotain hyvää. Sanoisinpa, että vähän sitä meininkiä tulee ikävä. Niin paljon oppinut uutta, en vain kielestä, vaan kun monikansallinen ryhmä, niin myös maista, tavoista, uskomuksista ja niin edelleen. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kuulostaa ihanalta kurssilta, toivottavasti meilläkin tulee olemaan yhtä mukavaa :). Odotan kanssa kiinnostuksella, mitä lisää monikansallinen ryhmä tuo :).

      Poista
  3. Onpa kauniit tarvikkeet, tekee mieli mennä kurssille! Saat varmaan uusia ystäviä sieltä kurssilta.

    VastaaPoista
  4. Oih! Uusien opiskelutarvikkeiden hankkiminen ja käyttöönotto on aina yhtä juhlaa. Olen erityisen perso vihoille, joita käytännössä tarvitsen kuitenkin tosi harvoin, koska nykyään kaikki on valmiina dioina tulostettu. Mutta jos nyt kuitenkin yhten reseptivihon vielä...

    Mäkin luulen, että olet suullisiltakin taidoiltasi parempi kuin kuvittelet. Suomalaiset yleensä on. Vieraan kielen puhumiseen on kyllä kieltämättä aika korkea kynnys, kun sitä pitää sönköttää siinä hetkessä. Englanti on minulle kohtuullisen helppoa, mutta minkä tahansa muun kanssa sydän tykyttää aina kun yrittää puhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihot on munkin heikkous, yritän aina epätoivoisesti keksiä uusia käyttökohteita niille ;). Pahinta puhumisessa on se, että aina kymmenen sekunnin päästä keksii, miten asian olisi voinut sanoa niin paljon paremmin ;). Musta tuntuu, että nykynuoria (täti puhuu ;D) auttaa myös internet kielien, varsinkin englannin, kanssa. Itsehän pääsin ekan kerran nettiin vasta yliopistossa ja muistelen, että silloisista kurssitovereistani löytyi yhtä vaivallollisesti englantia sönkkääviä. Kun sitten myöhemmin menin tekemään toista tutkintoa noin viisi vuotta nuorempien kanssa, niin ne olivat kaikki tosi hyviä englannissa. Jotain siinä muutamassa vuodessa oli tapahtunut ainakin.

      Poista
  5. Hei Ronja,
    Löysin blogisi pari päivää sitten. Mukava katsella kuvia ja lukea tunnelmista, kun itsekin asuin sielläpäin muutama vuosi sitten. Kun muutettiin pois, sikäläinen pomoni totesi:"you are spoiled now, you can never live anywhere else." No, on sekin onnistunut, mutta välillä kurakeleillä ikävä hiipii mieleen.
    Henni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Henni ja hauskaa, että tänne löysi joku, joka on asunut täälläpäin! Tota olen itsekin miettinyt, mitenkähän sitä sopeutuu sitten taas Suomen keleihin, jos täältä tullaan takaisin :). Mutta hyvät ja huonot puolet sitä on kaikkialla, kyllä sitä voisi välillä kestää vähän räntäsadetta lyhyestä etäisyydestä läheisiin :).

      Poista
  6. Oletko ajatellut opiskella siellä jotain kansanopistossa, avoimessa yliopistossa tms. vastaavassa (jos siellä yleensäkään näitä on...)? Minusta tuntuu, että kielitaito kehittyy usein nopeammin paikallisten kuin muiden ulkomaalaisten kanssa keskustellessa. Tosin kielikurssistakin on taatusti paljon apua!

    Ja tuo suomalaisten vaatimattomuus on kyllä ihan totta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että kielitaito kehittyisi parhaiten natiivien kanssa! Ja olenkin kovasti miettinyt, missä pääsisin luonteviin yhteyksiin natiivien kanssa ;D. Tarkoitukseni olisi osallistua täällä eri tahojen järjestämille valokuvauskursseille, osittain juuri kielitaidonkin takia. Olen ajatellut jossain välissä selvitellä myös, josko täällä olisi avoimen yliopiston kaltainen, jossa voisi vaikka ottaa yksittäisiä kursseja omalta alalta varsinkin, jos jossain välissä yritän työelämään täällä. Itselläni on toinen yliopistotutkinto vähän kesken Suomeen, joten mitään isompaa kokonaisuutta en varmasti tänne ala tekemään, mutta yksittäiset kurssit olisivat tosi hyvä juttu jos sellaisia löytyisi.

      Poista
  7. Katso läheisiltä yliopistoilta sellaisia kursseja kuin continuing education.
    Ovat ainakin meilläpäin halvempia ja juuri yksittäisiä lyhkäsiä kursseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kielikurssi on juuri noita continuing education -kursseja :). Olen katsonut niitä muitakin, mutta ainakaan tällä hetkellä ei ollut mitään erityisen kiinnostavia. Mutta pitää tsekkailla jatkossakin :). Ja täällä on useampikin college tai yliopisto.

      Poista