Vanhojen lehtikuvien havinaa

Tykkäsin valokuvasta taidemuotona jo kauan ennen kuin aloin itse kuvaamaan. Kiinnitän myös lehdissä ja uutisissa huomiota erityisesti valokuviin. Esimerkiksi muotilehdissä kuvien tunnelma on itselleni esiteltäviä vaatteita tärkeämpää. Uutisissa ilahdun aina, jos kuvaaja on kiireen keskellä löytänyt kerrontaa myös kuvaan tai muuten onnistunut ottamaan kuvan, joka on pieni taideteos. Varsinkin kun uutiset menevät koko ajan sensaatiohakuisemmiksi ja kuvaajat saavat tehtäväkseen kytistää uutta presidenttiä lumenluontipuuhissa.

Siksipä törmäsin varsinaiseen aarreaittaan, kun löysin netistä Condé Nast Storen, joka myy laadukkaina valokuvaprintteinä vanhoja lehtikuvia, erityisesti muotikuvia. Miten en ole löytänyt tätä ennen? Löysin sieltä valokuvan, jonka haluan seinällemme. Olen törmännyt monesti ennenkin tähän Leombruno-Bodin Voguelle vuonna 1960 ottamaan valokuvaan ja pitänyt sitä kiehtovana. Se on yhtä aikaa kaunis, hauska ja erikoinen. En tiennyt ennen, että sen pystyy ostamaan printtinä. Kuten en tiennyt ennen sitäkään, että kuvassa on hattu.

kuva: Condé Nast Store

Tuo sivusto on pullollaan mielettömiä valokuvia ja lehtien kansikuvia. Tykkäsin esimerkiksi tästä Henry Clarken kuvasta vuodelta 1965, tästä Edward Steichenin kuvasta vuodelta 1927, tästä George Hoyningen-Huenén kuvasta vuodelta 1931, tästä Clifford Coffinin kuvasta vuodelta 1949, tästä Cecil Beatonin kuvasta vuodelta 1964, tästä Sante Forlanon kuvasta vuodelta 1958 ja kymmenistä muista kuvista. Upeita! Miten nämä vanhat kuvat ovatkin niin charmikkaita? Ja miten vaikeaa niiden ottamisen on täytynyt olla sen ajan kalustolla? Kaikkien kuvien yhteydessä kerrotaan myös kuvan taustatiedot, mikä on jo itsessään yksi syy selailla sivustoa.

Olen viime päivinä muutenkin lueskellut vanhoista lehtikuvista. Sain jo useamman vuotta sitten mieluisaksi lahjaksi tämän Taideteollisen korkeakoulun kustantaman ja Merja Salon kirjoittaman järkäleen Muodin ikuistajat - muotivalokuvaus Suomessa. Nyt voisi olla vihdoin aikaa perehtyä siihen paremmin. Sen kuvat eivät ehkä ole ihan yhtä sykähdyttäviä kuin tuolla Condé Nastissa, mutta siihen on kirjoitettu suomalaisen muotivalokuvauksen historiikki kattavan ja kiinnostavan oloisesti.

Lisäksi ostin juuri Timen tuoreen erikoisjulkaisun 100 Greatest Images - History's Most Influential Photographs. Kaikesta sotakeskeisyydestä huolimatta kirjanen on tosi mielenkiintoinen ei vain kuvien, mutta erityisesti niiden taustatarinoiden takia. Jokaisen kuvan taustoja valoitetaan kirjasessa ja itse ainakin opin paljon uutta näistä kuvista, joista suurimman osan olin nähnyt, mutta joiden taustoja en näköjään tuntenutkaan kovin hyvin.

Esimerkiksi tuo kannessa oikealla oleva kuva pilvenpiirtäjän metallityömiehistä lounastauolla on tuttu, ja olen aina miettinyt, onko se lavastettu, kun se näyttää niin hurjalta. Mutta tämän mukaan se on todella oikeasti otettu 244 metrin korkeudessa vuonna 1939, kun Charles C. Ebbets palkattiin kuvaamaan NYC:n Rockeferry Centerin rakentamista. Kuvan vieressä myös todetaan hienosti, että "His magnificent image is a fine example of photography's ability to escort viewers onto privileged turf - or, in this case, privileged space - to witness sights they would otherwise never be able to see." Totta!

Kirjasessa on myös tuo yllä oleva kuva San Franciscon maanjäristyksestä vuodelta 1906. Tuo maanjäristys oli Amerikan historian pahin, maanjäristyksessä ja sitä seuranneissa tulipaloissa menehtyi arviolta n. 3 000 ihmistä. Puhuin eilen äitini kanssa maanjäristyksistä, ja hän kertoi historiastani tarinan, jota en ollut ennen kuullut. Aikoinaan Amerikkaan lähtenyt isoisoisäni oli kuulemma ollut San Franciscon maanjäristysalueella tuon maanjäristyksen aikana. Hän työskenteli rakennusmiehenä ja oli ollut korkealla kerrostalossa maanjäristyksen sattuessa. Hän oli kuitenkin selvinnyt, onneksi, sillä muuten ei taitaisi minuakaan olla.