tiistai 6. maaliskuuta 2012

Maanjäristysten uhasta

Olemme vähän uutispimennossa tällä hetkellä, kun meillä ei ole vielä tv-kanavia. Siksi sain perjantain tornadoista kunnon käsityksen vasta eilen aamulla katsoessani uutisia salilla. Tuolla idempänä oli ollut perjantaina ainakin 45 tornadoa 11 osa-valtion alueella ja tuhot olivat mittavia.

Suomessa ei tarvinnut sentään pelätä tällaisia äärimmäisiä luonnonmullistuksia, täällä täytyy. Vaikka Kaliforniassa vakavien tornadojen vaara on pieni, niin maanjäristysten vaara on sitäkin suurempi. Täällä on maanjäristyksiä usein, mekin olemme tunteneet yhden ihan pienen kerran. Se tuntui pienenä kihelmöintinä paikallaan seisoessa, kuin joku olisi porannut vähän matkan päässä. Suurin osa maanjäristyksistä on niin pieniä, ettei niitä edes huomaa. Harvemmin tapahtuu edes pieniä omaisuusvahinkoja. 

Mutta ennemmin tai myöhemmin tänne tulee myös isompi maanjäristys, sillä sellaista ei ole täällä ollut pitkään aikaan. Muutama vuosi sitten perustettiin virallinen tutkimusryhmä tutkimaan maanjäristysten todennäköisyyksiä Kaliforniassa. Tutkimusryhmä teki ennusteen, että seuraavan 30 vuoden kuluessa Kaliforniaan osuu iso, vähintään 6,7 richterin, maanjäristys 99,7 % todennäköisyydellä. Eli käytännössä kyse ei ole siitä, tuleeko iso maanjäristys vaan milloin se tulee. Jotkut veikkaavat, että se tulee ihan lähiaikoina. Tai että sen olisi pitänyt tulla jo. 


Yllä olevasta kuvasta näkee tutkimusryhmän veikkaamat todennäköisimmät maanjäristysalueet. Suurin todennäköisyys on Los Angelesin lähellä San Andreaksen siirrosvyöhykkeen eteläosissa ja seuraavaksi suurimmat, yhtä suurella todennäköisyydellä San Franciscon lähellä ja San Jacintossa. Me asumme 100-200 km säteellä kahdesta näistä. Näitä maanjäristyksiä kun alkaa ajattelemaan, niin iskee helposti pakokauhuinen fiilis.

Onneksi maanjäristyksen vahingollisuus riippuu kuitenkin richterien lisäksi myös siitä, miten syvällä järistys tapahtuu. Eli samansuuruiset järistykset eivät onneksi välttämättä ole yhtä tuhoisia joka paikassa. Toistaiseksi tuhoisin maanjäristys eli Haitin maanjäristys oli niin tuhoisa myös siksi, että se tapahtui vain 10 km maan pinnan alla. Isoja maanjäristyksiä voidaan myös yrittää ennustaa ennakkojäristyksistä (foreshocks), keskikokoisista maanjäristyksistä, jotka edeltävät noin puolia isoista maanjäristyksistä. Yleensä esimerkkinä pidetään onnistunutta evakuointia Haichengin 7,3 richterin maanjäristyksen alta vuodelta 1975. Valitettavasti tämä taitaakin olla ainoa esimerkki menetelmän toimivuudesta. 

Suurin ongelma onkin se, että maanjäristysten ajankohta tulee sitten kuitenkin niin yllätyksenä. Yleensä maanjäristyksiä voidaan ennustaa vain pidempiaikaisesti, vuosien aikajänteellä, niin kuin ennuste Kalifornian maanjäristyksistä. Ja pitkäaikainen uhka ei tunnu niin vaaralliselta. Kuten Jeffrey Kluger kirjoittaa: "The problem is, long-term forecasting does not do much to keep people from putting themselves in harm's way. If it did, nobody would live in California or Mexico City or parts of Japan." Niinpä, täällä mekin vain nyt asutaan.

Kulttuurikoulutuksessa saimme nämä California Emergency Management Agencyn ohjeet maanjäristyksiin varautumisesta. Tuossa on esitetty hyvin ja tiiviisti, miten varautua maanjäristyksiin ja toimia niiden aikana ja niiden jälkeen. Tärkein ohje on, että kotona pitäisi olla ruokaa ja juomaa vähintää kolmeksi päiväksi, mielellään viikoksi. Olemme jo ottaneet tavaksi varata kaappiin ison erän juotavaa jatkuvasti. Ruokapuoli on vielä mietinnässä, mutta aion toteuttaa myös sen. Yleensä olen laiska varautumaan onnettomuuksiin, mutta nyt aion ottaa myös muut ohjeet vakavasti.

Maanjäristyksen sattuessa pääohje on pysyä sisällä, mennä tukevan pöydän alle tai seisomaan huoneen nurkkaan kauas ulkoseinistä, ikkunoista tai putoavista esineistä. Ulkona ollessa pitää pyrkiä avoimeen kohtaan kauas puista, rakennuksista tms. Autolla ajaessa pysäytetään tien sivuun, pois voimajohtojen yms. läheisyydestä ja pysytään auton sisällä. 

Pienenä detaljina sain vinkin kiinnittää lasiesineet hyllyille sellaisilla museotarroilla. Kun mielessä on iso, hengenvaarallinen maanjäristys, niin tuntuu turhalta kiinnitellä lasiesineitä tarroilla. Mutta tosiasia on kuitenkin, että sellaiset pienehköt, laseja hyllyiltä tiputtelevat maanjäristykset ovat kuitenkin niitä todennäköisimpiä. Joten sellaiset tarrat ovat ostoslistalla. 

4 kommenttia:

  1. Maanjäristys tuntuu kyllä aika erikoiselta. Olin vajaa vuosi sitten Tokiossa, ihan pian sen iiiison järisyksen ja tsunamin jälkeen. Olin aamulla nukkumassa, kun maa alkoi jälleenntäristä. Luulin ensin, että lapset tömistelevät ja juoksevat hotellin käytävillä. Olin jo menossa komentamaan, mutta matkalla ovelle tajusin, mistä oli kyse ja unenpöpperössä nappasin kännykän ja passin ja menin ovenkarmin allle töröttämään. Jälkeen päin tuntui aika jäätävältä. Iso järistys sekin nimittäin oli, lähempänä seitsemää richteriä kuin kuutta.

    Jos tulee oikein paha järistys, niin ne lasivaasithan lentää hyllyiltä ja lasimurskassa on kurja olla, että laita vaan ne teipit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa pelottavalta tuo kokemuksesi, erityisesti ajankohtaan ja järistyksen suuruuteen nähden. Mutta pystyitpä toimimaan tosi viisaasti vielä unenpöpperössä. Koen, että itse pitää miettiä täällä toimintaohjeet tosi tarkkaan etukäteen, että tulee sitten selkäytimestä, jos tilanne yhtäkkiä tuleekin. Se reagointiaika kun on niin lyhyt. On muuten jännä, miten maanjäristysalueilla asuvat tottuvat järistyksiin. Mieheni on kanssa paljon matkustellut Japanissa ja kokenut useita pieniä maanjäristyksiä, joihin paikalliset eivät edes reagoi. Varmaan juuri tuon ison järistyksen jälkeen reagoivat jonkin aikaa erityisen herkästi, mutta yleisesti paikalliset vain jatkavat puuhailujaan.

      Hyvä pointti tuo viimeinen :). Pitää etsiä sellaista teippiä, että lasivaasit tulevat alas ainoastaan hyllyjen kera ;).

      Poista
  2. No mulla on aika lailla sisään rakennettuna toiminta kaikenlaisissa oudoissa tilanteissa. Oon varautunut aina kaikkeen, leffateatterissakin katson ekana exitit. :D Mutta se on tosiaan just niin, että ne hommat pitää miettiä ja kerrata etukäteen moneen kertaan, niin sitten tulevat selkäytimestä, jos tulee tosipaikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen just toisenlainen... Mutta yritän petrata :). Muistan, miten aikoinaan Estonian onnettomuudesta sanottiin, että moni pelastunut oli sellainen, joka oli katsonut hätäuloskäytävät valmiiksi. Silloin havahduin, että itselläni ei ikinä laivoilla ole ollut aavistustakaan hätäuloskäytävistä. Yritän muuttaa itseäni vähän riskitietoisemmaksi :).

      Poista