Koivunkaarnaa ja verotusta

Lueskelin Finnforlifen blogia ja siellä iski kovasti kirjoitus siitä, miten juuri koivunkaarna edustaa hänestä suomalaisuutta. Itse ajattelen samoin ja itse asiassa syksyn to do -listallani luki, että "käy kuvaamassa koivikkoa". Oikeasti. Syksyllä oli välillä sellainen olo, että pitää oikein ahmia sitä suomalaisuutta, kuvata kaikki se, mitä Suomessa rakastan, ja ostaa kaikki se Suomi-design, mitä olen ajatellut joskus ostaa. Niin kuin muka en enää koskaan kävisi Suomessa. Eli niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin olisin ennen lähtöä halunnut mukaani kuvia suomalaisesta koivikosta. Se kuvausreissu jäi sitten lopulta tekemättä, mutta onneksi sentään syksyiseltä sieniretkeltä ystävän kanssa tarttui mukaan kuva halkopinon koivunkaarnasta. Tämän kuvan olen ajatellut teettää täällä meille seinälle, muistuttamaan Suomesta.

Asiasta kolmanteen: elmari kysyi täkäläisestä tuloverotuksesta. Me saamme ensimmäisenä vuonna konsulttiapua verotuksen kanssa ja se tulee todella tarpeeseen. Missäpä maassa verotus yksinkertainen olisi, ei ainakaan täällä. Tässä kuitenkin se, mitä itse olen ollut verotuksesta ymmärtävinäni tähän mennessä.

Täällä verotus on jaettu kahteen osaan, on erikseen liittovaltion vero (federal tax) ja osavaltiovero (state tax), vähän kuin Suomessa on valtionvero ja kunnallisvero. Liittovaltion vero on progressiivinen, mutta eri tavalla kuin Suomessa. Siinä missä Suomessa portaiden yli mentäessä menee suurempi veroprosentti kaikista tuloista, niin täällä suurempi vero menee aina vain portaan ylittävistä tuloista. Vedän nyt rajat ja veroprosentit ihan hatusta, mutta esim. 10 000 dollariin asti voisi veroa mennä 10 %, sitten 10 000 - 20 000 dollarista 15 % jne. Kun taas vastaavilla tuloilla ja veroprosenteilla Suomessa menisi kaikesta tulosta se 15 % eli ylimmän portaan mukaan. Progressio on siten periaatteellisesti loivempi täällä. Osavaltiovero sen sijaan on tasavero ja se vaihtelee osavaltioittain. Joissain osavaltioissa vero on 0 %! Kaliforniassa vero on muistaakseni 10 % ja se on ellei suurin, niin ainakin suurimmasta päästä. Tämä 10 % menee siis kaikista tuloista.

Sitten niitä isompia eroja Suomeen nähden. Ensinnäkin avioparit voivat päättää haluavatko yhteisverotuksen vai erillisen verotuksen. Yhteisverotuksessa tulot lasketaan yhteen, ja verotus on hieman alhaisempi kuin jos yksittäinen ihminen tienaisi sen verran. Yhteisverotus siten tukee talouksia, joissa keskinäiset tuloerot ovat hyvin suuret, kuten esimerkiksi silloin, kun toinen on kotona. Suomessahan oli myös tämä sama systeemi joskus olisiko ollut 70-80-luvuilla. Jos nykyään Suomessa toinen on kotona ja toinen tienaa hyvin, kotona olevaa ei tietenkään veroteta, mutta töissä olevaa verotetaan kovasti. Vähän kärjistäen voisi ajatella, että täällä sen tienaavan tulot jaetaan kahdelle ja verotetaan sen mukaan. Veroalennus ei ole ihan näin suuri, mutta kärjistäen.

Toinen ero Suomen verotukseen nähden on, että täällä on valtavasti asioita, joita voi vähentää verotuksessa. Esimerkiksi kun elättää toista (puolisoa ja lapsia), niin siitä saa isot verovähennykset. Kuulin, että voi käydä niinkin, että taloudellisesti puolison ei kannattaisi lähteä kotoa kovin pienipalkkaiseen työhön. Lisäksi täällä on ihan valtaisa määrä kaikkia pikkujuttuja, joita saa vähentää verotuksessa. Esimerkiksi kun lahjoitat vaatteita hyväntekeväisyyteen (vrt. Pelastusarmeija), niin saat siitä kuitin, jonka voit vähentää verotuksessa. Olisi kannattanutkin raahata tänne kaikki ne Suomessa kierrätykseen heittämäni vaatteet ;). Erilaisia verovähennysjuttuja on ihan valtavasti.

Täkäläistä verotusta miettiessä kannattaa huomioida myös täkäläiset sairausvakuutusmaksut. Kuten yleisesti tiedetään, niin Amerikan terveydenhuolto on vakutuuspohjaista, kun taas Suomessa terveydenhuolto on (lähes) ilmaista. Verotussysteemejä vertaillessani laskenkin yleensä sairausvakuutusmaksut mukaan, sillä vasta silloin systeemit ovat paremmin verrattavissa. Me olemme vasta ottamassa sairausvakuutuksia, joten en vielä tiedä niistä kauhean tarkkaan, mutta isompi summa siitä palkasta tulee menemään automaattisesti sairausvakuutuksiimme.

Olen laskeskellut, että vakuutuksineen kaikkinensa verotus on täällä hieman kevyempää kuin Suomessa, mutta ainakaan täällä Kaliforniassa se ero ei ole niin suuri kuin Suomen keskusteluista olisi voinut ajatella. Eli ihan veroparatiisi tämä ei kuitenkaan ole. Rakenteellisesti suurimpia eroja on tuo, että tämä verotussysteemi tukee toisen jäämistä kotiin enemmän kuin Suomen systeemi, joka perustuu sille (sinällään tasa-arvoiselle) ajatukselle, että kaikki menevät töihin.

Täällä on yksi mielenkiintoinen, joskin myös aika raadollinen, artikkeli Kalifornian verotuksesta (ja elinkustannuksista täällä yleisesti). Itse en lähtökohtaisesti suhtaudu verotukseen niin kriittisesti kuin artikkelissa (ja Amerikassa yleensä). Suomessa olin tyytyväinen esimerkiksi verorahoillani saamaani terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Täällä en ole vielä niin selvillä siitä, mihin ne verorahat käytetään, jotta voisin asiaa kommentoida.

Näin olen itse tämän verotuksen hahmottanut. Voipi olla, että olen jotain ymmärtänyt väärinkin, joten onneksi meillä on vähän parempiakin asiantuntijoita auttamassa alkuun ;).