lauantai 22. syyskuuta 2012

Pohdintoja maahanmuuttajuudesta

Kun asuu vieraassa maassa ja osallistuu maahanmuuttajille tarkoitetulle kurssille, niin tulee usein pohdittua kulttuurieroja ja maahanmuuttoa. Maahanmuutto on ollut täällä esillä nyt presidentinvaalien lähestyessä. Tuntuu yleismaalliselta ilmiöltä, että talouden heikentyessä katseet kohdistuvat maahanmuuttajiin. Niin on täällä tällä hetkellä, niin on Suomessa ja muualla Euroopassa tällä hetkellä. Suomessa seurasimme vellovaa maahanmuuttokeskustelua valtaväestön edustajina. Täällä seuraamme sitä maahanmuuttajina.


Keskustelimme englannin kurssilla presidentti Obaman kesällä pitämästä maahanmuuttopuheesta. Puhe liittyi niin sanottuun DREAM Actiin, jota Obaman hallinto on yrittänyt saada ajettua läpi. DREAM Act mahdollistaisi pysyvän oleskeluluvan myöntämisen tiukat kriteerit täyttäville nuorille maahanmuuttajille, jotka ovat maassa laittomasti. Nuoren on pitänyt saapua tänne nuorena ja asua maassa monta vuotta, hänellä ei saa olla rikoshistoriaa, ja hänellä pitää olla lukiotutkinto tai vastaavat tiedot tai hänen pitää olla palvellut Amerikan armeijassa. Kyse on käytännössä nuorista, jotka ovat asuneet koko elämänsä Amerikassa ja haluavat rakentaa myös tulevaisuutensa tänne. Kuten Obama puheessaan sanoi: "They are Americans in their hearts, in their minds, in every single way but one: on paper."



Kysyin opettajaltamme, miten laittomasti maassa oleva edes voi saada lukiokoulutuksen täällä. Suomessa kun ei käsittääkseni ole mahdollista ilmoittautua kouluun ilman virallista oleskelulupaa. Opettaja vastasi, ettei kouluun ilmoittauduttaessa tarkasteta taustoja tältä osin. Joku voi käydä lukioon asti koulut ilman, että missään vaiheessa tulee ilmi, ettei hän ole maassa laillisesti. Voi olla, että nuori ei edes itse tiedä olevansa maassa laittomasti. Olin aika yllättynyt tästä amerikkalaisesta systeemistä, mutta oikeastaan se on aika hieno. Koulussa lapset oppivat kielen, paikallisen kulttuurin ja saavat tietenkin koulutuksen. Jos he jäisivät täällä koulutusjärjestelmän ulkopuolelle, he putoaisivat kahden yhteiskunnan ulkopuolelle. Sekä amerikkalaisen että oman yhteiskuntansa, johon heillä ei ole kosketusta.

Koulutus mahdollistaa osallistumisen amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Koulutetut nuoret voivat vaikka perustaa yrityksen ja luoda tänne uusia työpaikkoja, kuten DREAM Actin kannattajat sanovat. Tai viedä työpaikan amerikkalaiselta, kuten vastustajat sanovat. Oli yhteiskunnallinen merkitys mikä tahansa, niin näiden yksilöiden elämän koulunkäyntimahdollisuus varmasti pelastaa. Kuten Obama puheessaan sanoi, niin ei ole niiden nuorien syy, että heidän vanhempansa ovat tuoneet heidät tänne.


Yksi Etelä-Amerikasta kotoisin oleva ystäväni on aikoinaan asunut muutaman kuukauden Suomessa miehensä työn takia. Kysyin häneltä, saiko hän Suomesta ystäviä. Hän nauroi, ja vastasi, että ei todellakaan. Hän kertoi osallistuneensa Suomessa englannin kurssille suomalaisten kanssa ja koko kurssin aikana yksikään suomalainen ei ollut kysynyt häneltä mitään. Aika karua. Sanoin hänelle, että luulen suurimman osan suomalaisista suhtautuvan ulkomaalaisiin sinällään positiivisesti, mutta ehkä suomalaiset eivät oikein osaa lähestyä. Hän sanoi saaneensa itse samanlaisen käsityksen.

Jäin miettimään, miten itse olisin toiminut. Olisinko mennyt juttelemaan tälle sympaattiselle, iloiselle ja hyvää englantia puhuvalle nuorelle naiselle. En tiedä. Voi olla, että en olisi. Ehkä olisin vain varovasti hymyillyt luokan toiselta puolelta. Täällä me olemme molemmat maahanmuuttajia ja on luontevaa lähestyä toista samassa tilanteessa olevaa. Mutta onhan se silti vähän ironista, että hän täällä ystävystyy suomalaisen kanssa muttei Suomessa. Maahanmuuttokeskustelusta huolimatta omat kokemukseni maahanmuuttajana täällä ovat olleet positiiviset. Ihmiset suhtautuvat yleisesti ottaen ystävällisesti ja kiinnostuneesti. Täällä on niin paljon enemmän maahanmuuttajia kuin Suomessa, että erilaisuuteen osataan suhtautua luontevammin.

Kuvat ovat vanhoja kuviani Suomesta.

7 kommenttia:

  1. Voi kun hyva ja mielenkiintoinen postaus! Olen itsekin maahanmuuttaja, ollut suurimman osan aikuisiastani jossakin pain maailmaa.
    Toi on niin totta mita ystavasi sanoi suomalaisista - luulen etta emme vaan yksinkertaisesti halua tungetella ja pidamme sita jotenkin epakohteliaana menna kyselemaan vieraalta hanen elamastaan. Olen huomannut etta mua pidetaan usein harvinaisen epasosiaalisena ihmisena muiden paitsi suomalaisten mielesta. Varsinkin Jenkeissa, jossa kampaajakin hermostuu kun en heti kerro koko elamani tarinaa yksityiskohtineen hanelle - silta musta ainakin tuntuu. Pitais kai oppia parempaa pikkupuhetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoja juttuja olen pohtinut :).

      Poista
  2. Kyllä, me suomalaiset vaan olemma epäsosiaalisia muiden kulttuureiden näkökulmasta. Ei toki ihan jokainen, mutta pääasiassa. Vaikka itse olen suomalaisessa mielessä normaalin sosiaalinen, niin ulkomailla en enää olekaan. Ulkomailla asuessani kaupan kassat yritti aina jutella jotain, mutta en juurikaan lähtenyt keskusteluun mukaan, joten lopulta he oppivat, ettei tuo puhu mitään. Toisena esimerkkinä on kerrottava, että miestäni on pyydetty ulkomailla töissä olleessaan palaveriin vain sen takia, että hoitaa suomalaisten kanssa small talkin eli sanoo MOI.

    Maahanmuutto ei ole niin yksinkertaista kuin siitä yritetään mediassa välillä tehdä. Itse olen sitä mieltä, että maahanmuuttajien sopeutumiseen kohdemaahan pitää panostaa. Etenkin naisten sopeutumiseen. Suomeen sopeutuminen voi olla todella haastavaa, kun olemme niin epäsosiaalia muiden mielestä...

    Oho, olipas ajatuksia herättävä kirjoitus :) Kommentoitavaa riittäisi vaikka kuinka paljon! Minusta on tosi hienoa, että te olette saaneet noin paljon tukea maahanmuuttoasioissa!

    .olivia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen, .olivia. Olen miettinyt suomalaista maahanmuuttokeskustelua täällä vähän uusin silmin, koska tämä on maa, johon oikeasti todella moni haluaa muuttaa. Kun taas Suomi lienee aika harvan ulkomaalaisen ykkösvaihtoehto. Sehän on iso ongelmakin, miten esimerkiksi koulutettuja ulkomaalaisia saisi Suomeen töihin, koska Suomi näyttäytyy monille niin kylmänä ja tylynä maana. Sen lisäksi sitä tuntee itsensä helpommin "muukalaiseksi", kun maahanmuuttajia on paljon vähemmän kuin monissa muissa maissa.

      Poista
    2. Tekee mieli vielä täsmentää, että omasta mielestäni Suomi on kokonaisuutena maailman paras maa ja oikeasti varsinkin täältä etäältä katsottuna ajattelen, että oli lottovoitto syntyä Suomeen. Mutta nimenomaan syntyä, en tiedä, olisinko muualta halunnut erityisesti Suomeen muuttaa. Nykyään ymmärrän paremmin, miksi ulkomaalaiset eivät välttämättä ajattele Suomesta kuin itse ajattelen. Sosiaaliset kontaktit vaikuttavat niin paljon siihen, miten ihminen kotiutuu uuteen paikkaan.

      Poista
  3. Olipa taas mielenkiintoinen aihe ja kirjoitus.

    VastaaPoista