Terveisiä Suomesta

Täällä ollaan. Lento lähti maanantai-iltana ja perillä olin tiistai-iltana. Matka ei onneksi ihan vuorokautta kestänyt, vaan mukana oli 10 tunnin aikaero. San Diegon lentokentällä kiinnitin huomiota siihen, että kaikki virkailijat kyselivät, miten äännän suomalaisen sukunimeni. Aluksi mietin, onko kyseessä jokin uusi turvallisuustarkastus, mutta reaktioista tajusin, että he taisivat vain viihdyttää itseään. Ja ehkä myös ottaa opikseen.

Amerikassahan nimet ovat tärkeitä. Uudet ihmiset haluavat aina oppia ääntämään nimen kunnolla ja yleensä muistavat nimen kerralla. Amerikkalaiset myös toistavat nimeä paljon keskusteltaessa. Kuntosalin vastaanottovirkailijat alkoivat nopeasti tervehtiä nimellä. Englanninopettajamme muistaa kaikkien, monia eri kansallisuuksia edustavien, kurssilaisten nimet aina ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Itse kangertelen kurssilla vieläkin muutaman usein tiimissäni istuvan aasialaisen nimen kanssa, vaikka muuten ollaan mielestäni jo hyvinkin tuttuja. Nimien mieleenpainaminen on asia, jonka haluaisin amerikkalaisesta kulttuurista oppia. Haluaisin oppia tervehtimään nimellä ja osoittamaan kysymykset nimellä. Toistaiseksi kuitenkin useimmiten muistan tämän tavoitteen vasta siinä vaiheessa, kun nimi on jo kadonnut toisesta korvasta ulos.

Aurinko oli juuri laskenut kun lähdin

Olin tosi tyytyväinen tähän British Airwaysin yhteyteen. Verrattuna menolentoihimme tämä yhteys oli useamman tunnin lyhyempi ja vaihtojakin oli kahden sijaan vain yksi. Mukavaa oli sekin, että lento lähti illalla. Siinä kun söi ja katsoi yhden leffan, niin olikin jo valmis yrittämään nukkumista. Aamulla katsoin vielä toisen leffan ja sitten olikin jo koneenvaihdon aika Lontoon Heathrowlla. Turhaan pelkäsin, että joudun siellä maleksimaan kaupoissa. Vajaan parin tunnin vaihtoaika kun kului joutuisasti terminaalinvaihtobussissa, turvatarkastuksessa ja käytäväkävelyssä. 

Aurinko oli juuri laskemassa kun saavuin

Parasta yhteydessä oli, että Lontoosta Helsinki-Vantaalle lensin Finnairilla. Tykkään siitä, miten Finnairilla toivotetaan tervetulleeksi suomeksi ja muutenkin puhutellaan ensisijaisesti suomeksi. Suorastaan tippa linssissä kuuntelin, kun kapteeni koneen laskeuduttua toivotti tervetulleeksi koti-Suomeen - niin kuin täältä olisi muutaman kuukauden sijaan ollut poissa jo ikuisuuden. 

Yleensä sanotaan, että aikaerosta on vaikeampi toipua itään lennettäessä. Tällä hetkellä tuntuu, että itselläni oli toisinpäin. Amerikkaan mennessämme kesti parisen viikkoa, että pääsin normaaliin rytmiin. Tämä normaalisti iltavirkku heräili neljältä yöllä ja oli nukkuneen rukous iltakuudelta. Nyt olen mennyt nukkumaan normaaliin aikaan, nukkunut yön katkoksitta ja heräillyt aamulla lähes normaaliin aikaan. Pikkuisen on ollut pöllähtänyt ja ikään kuin kuumeinen olo päivisin, mutta eiköhän sekin mene kohta ohi. 

Ensimmäistä viikkoa vietän pääasiassa veljeni luona pääkaupunkiseudulla. Perheen lisäksi olen ehtinyt tapaamaan helsinkiläisiä ystäviäni. Kalenteri on tapaamisten lisäksi täynnä myös erilaisia käytännön asioita, joita ei ehditty tai tajuttu hoitaa ennen muuttoa. Itse asiassa tehtävälista on niin pitkä, että nauroin, kun veljeni toivotti tervetulleeksi lomalle. Mutta ah, miten ihanan vaivattomalta niiden asioiden hoitaminen tuntuu, kun saa selittää kaiken suomeksi.