Tapahtui kerran liikennevaloissa

Eilen iltapäivällä odotin liikennevaloissa valon vaihtumista, kun auton perään kolahti. Käännyin katsomaan taakseni, jossa takana olevan auton ratissa ollut nuorehko mieskuljettaja nosti päänsä ylös hämmentyneen näköisenä. Sen jälkeen hän peruutti autonsa meidän auton perästä. Hän oli tainnut hakea jotain lattialta, jalka herpaantui jarrulta ja auto liukui meidän autoa päin.

Täkäläinen laki sanoo, että kaikissa törmäystilanteissa tulee osapuolien näyttää toisilleen (tai poliisille) ajokortit, rekisteriotteet ja autovakuutustiedot sekä antaa nimi- ja osoitetiedot. Katselin ympärilleni, että mihin tässä nyt pääsee siirtymään tien reunaan. Olimme keskimmäisellä kaistalla ja vieressäni oli oikealle kääntyvä kaista. Tällä kaistalla vieressäni olevan auton ajaja ilmeisesti näki tapahtuneen, sillä hän viittoi meille, että hän parkkeeraa tien laitaan ja päästää meidät sinne myös eteensä. Itse laitoin sitten vilkun oikealle ja koetin vielä varmemmaksi vakuudeksi itsekin viittelöidä takana olevalle kuljettajalle, että käännytään oikealle. Sitten valo vaihtui ja aloin siirtymään viereiselle kaistalle, kun perääni ajanut auto koukkasi ohitseni ja paineli eteenpäin hippulat vinkuen. Olin onneksi jo kaivanut kynän valmiiksi ja yritin kirjoittaa ohi pyyhältävän auton rekkarin ylös, mutta en saanut sitä kokonaan.

Mietin sitten sekunnin jäänkö puhumaan sen vieressä olleen todistajan kanssa, mutta päätin kuitenkin lähteä seuraamaan autoa saadakseni koko rekkarin. Kuljettaja ajoi selvästi pakoon, mutta kovan liikenteen takia onnistuin pääsemään pari kertaa sen verran lähelle, että sain vilkaistua rekkarikilpeä uudelleen. Lopulta kuljettaja suuntasi läheiselle moottoritielle, jossa hän kaasutti menemään niin suurta ylinopeutta, että en edes yrittänyt seurata. Ajoin jonkin aikaa vielä moottoritietä pitkin, jos näkisin autoa vielä. Sen jälkeen ajoin moottoritieltä ulos ja parkkeerasin ensimmäisen vastaan tulleen liikerakennuksen pihalle. Kävin katsomassa autonperää, johon ei onneksi ollut tullut kuin pienet jäljet puskuriin. Sen jälkeen katsoin raapustuksiani: siinä oli kaikki seitsemän rekisterikilven merkkiä.

Kala verkossa? Tai sitten ei. Kuva Mission Bayn satamasta.

Soitin miehelleni tapahtuneesta ja yhdessä siinä tapahtunutta ihmeteltiin ja mietittiin, mitä kannattaisi tehdä. Päädyin hakemaan miehen kyytiin ja ajoimme läheiselle poliisiasemalle, joka oli kuitenkin jo mennyt kiinni. Saimme poliisin puhelinnumeron, soitin sinne ja sain ohjeet mennä raportoimaan tapahtunut poliisiasemalle seuraavana päivänä. Kyse oli kuulemma "hit and run"-tapauksesta. Koska laki vaatii jättämään toiselle osapuolelle yhteystiedot aina, on tällainen paikalta lähteminen itsessään rangaistava rikos. Koska vahinko tässä tapauksessa oli pieni, niin karkumatkan syynä saattoi olla, että toisella osapuolella ei ollut vakuutusta. Liikennevakuutus on pakollinen täälläkin ja kiinni jäädessään vakuuttamaton kuljettaja menettää ajokorttinsa.

Tänä aamuna kävimme siis poliisiasemalla. Meille se oli lähinnä periaatekysymys, pakeneminen tuntui niin törkeältä. Poliisiasemalla selvisi, että tapahtunut ei tainnut olla kovin tavatonta. Näille "hit and run"-tapauksille oli nimittäin oma luukkunsa. Yleisyyttä lisää, että tähän kategoriaan kuuluvat myös ne tapaukset, joissa joku vahingoittaa parkkeerattua autoa ilman, että jättää yhteistietojaan. Poliisivirkailija kirjasi ylös tietomme, tapahtumankuvauksen sekä havaintoni autosta ja kuljettajasta. Kävi vilkaisemassa autoa ja totesi syntyneiden vahinkojen sopivan tapahtumankuvaukseen. Kysyin tarkastavatko he rekisterinumeron, ja hän sanoi, että tekevät sen (jossain välissä). Tiedä sitten tarkastavatko. Itselleni tuli kuitenkin parempi mieli poliisiasemalla käynnin jälkeen.