lauantai 2. maaliskuuta 2013

Ruisleipurin marginaalimerkintöjä

Olen nyt reilun puolisen vuotta harjoitellut ruisleivän tekoa tällä ohjeellani. Mitä nyt viime aikoina leipomo oli tauolla, kun vierasrysä piti meidät suomalaisessa ruisleivässä. Ei omat ruisleipäni sentään Ruispuikuloita voita, ei mahda mitään.


Erinäisiä kokeiluja on tullut tehtyä matkan varrella. Ensinnäkin olen kokeillut juuren ottamista sekä ennen hiivan lisäämistä (kuten ohjeessani) että hiivan lisäämisen jälkeen. Hiivallinen juuri luonnollisesti kehittyy nopeammin, mutta muuten lopputulos on suunnilleen sama. Olen päätynyt pitäytymään hiivattomassa juuressa, koska muutenhan sitä hiivaa alkaa kertyä juureen kerta toisensa jälkeen enemmän. Aito ruisleipä kuitenkin on mielestäni vähähiivaista.

Otan joka kerta kaksi juurta seuraavaa kertaa varten. Toinen on varalle. Kerran esimerkiksi huomasin unohtaneeni juuren ottamisen siinä vaiheessa, kun leivät olivat jo tulleet uunista. Tai jos taikina joskus jostain syystä menisi pieleen, niin seuraavalla kerralla voisi käyttää varajuurta edelliseltä kerralta. Juuri on kuitenkin se ruisleivän sydän, jonka jalostamiseen menee aikaa. Käärin molemmat juuret omaan kelmuun ja laitan ne pakastepussiin, jonka päälle kirjoitan päivämäärän.


Käytän taikinajuureen 1 litran ruisjauhoja (kuten ohjeessa), mutta itse taikinaan käytän jauhoja enemmän kuin ohjeessa, yhteensä n. 2 litraa. Ruistaikinastani tuleekin aika tiivistä, mutta parempi sekin kuin liian löysä taikina. Sellaisen leipominen on ihan tuskaa, kokeiltu on.


Isoin muutos on ollut, että olen lakannut tekemästä reikäleipiä. Sen sijaan teen nykyään pelkästään ruisnappeja. Ne on helpompi tehdä, niistä tulee hauskannäköisiä ja niitä on mukava pakkasesta sulattaa sopiva määrä syötäväksi. Kaulitsen n. parin sentin paksuisen taikinan ja teen ruisnapit lasilla. Hyväksi havaittu paistoaika (225 °C (440 °F)) on n. 20-25 minuuttia.


Tärkein havaintoni on ollut, että ruisleipä kannattaa halkaista heti, kun sormet vain pystyvät kuumaan leipään koskemaan. Jäähtynyttä, kovakuorista leipää on vaikea halkaista ilman, että halkaisee sormenpään samalla. Halkaistuista leivistä tulee myös ilmavampia.

17 kommenttia:

  1. Oi miten kauniita! Nyt tekisi mieli, voin ja maidon kanssa, Ronja amerikan ruistäti! Nyt leipomo auki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Sen verran työläitä ovat, että hyvä kun jaksaa kahden ihmisen ruisleipätarpeeseen valmistaa :).

      Poista
  2. Laitoin juuri ruisleipätaikinan hapantumaan :).

    Leivän leipominen on vain niin palkitsevaa, ja erityisesti happaman ruisleivän leipominen. Vaikka olen jo kauan leiponut, niin sen TAYDELLISEN ruisleivän aikaansaaminen on haasteellista :). Yhden kerran olen omasta mielestäni yltänyt siihen TÄYDELLISEEN lopputulokseen, enkä vieläkään tiedä miksi siitä leivästä tuli silloin niin täydellinen (limppu), lähinnä siis koostumukseltaan ja paiston lopputulokselta. Vaikka leivoin ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Maku ei leivässä vaihtele, vaan yleensä se miten paistaminen onnistuu. Eikä sekään tietenkään suuresti vaihtele, mutta vieläkin kokeilen eri lämpötiloja että miten saisin aikaan sitä täydellisyyttä ;).

    Itse teen yleensä reikäleipää ja limppua. Olen tehnyt myös noita ruisnappeja, mutta eniten ehkä tykkään tehdä reikäleipiä.

    lone star

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo palkitsevuus on ihan totta, varsinkin tosiaan, kun ruisleivän tekeminen on niin pitkä prosessi. Olen ostanut täällä paria eri ruisjauhoa riippuen siitä, mitä merkkiä milloinkin on saatavilla (ruisjauhojen saatavuus ei ole niin kauhean hyvä täällä), ja luulen, että sekin on vaikuttanut lopputulokseen taikinan koostumuksen kautta. Mutta aina siinä on se mystinen elementti, miten joku kerta onnistuu paremmin kuin joku kerta :).

      Poista
    2. Totta, jauhot on se tärkein asia ruisleivän leivonnassa, ja tietenkin hyvä ja toimiva juuri.

      Valitettavasti melkein kaikki ruisjauhot ovat täällä liian ohuiksi jauhettu suomalaisen ruisleivän tekoa ajatellen. Suosittelen kovasti, että ostat Hodgson Millsin Stone Ground Rye flour, sellaisessa ruskeassa pussissa, isommassa ja pienemmässä. Luomuna niitä on pahvilaatikossa. Jos ei ole kaupassa, niin tilaa netistä. Nämä jauhot ovat parhaita, ja ohuempien jauhojen kanssa yhdessä käytettynä tulee hyvää leipää. Minusta tuntuu, että silloin kun tuli se täydellinen leipä, niin olisinkohan käyttänyt vain näitä jauhoja yksistään sillä leivontakerralla.

      Tilasin kokeeksi King Arthurin kolmenlaista ruisjauhoa, mutta kaikki olivat liian ohuiksi jauhettu minun mielestäni. Muuten ihan erinomaisia jauhoja, ja käyväthän ne kaikkeen muuhun leivontaa erinomaisesti. Niin, ja tietenkin ruisleivän leivontaan noiden Hodgson Millsin jauhojen kanssa.

      lone star

      http://www.hodgsonmillstore.com/en/All-Natural-Flour/Rye-Flour/71518-05007-001_Group.aspx

      Poista
    3. Lone star, ISO kiitos tästä vinkistä! Ongelmani on juurikin ollut tuo, että en löydä tarpeeksi karkeita jauhoja ja siksi leivistä tulee liian tiiviitä! Täällä on ollut myynnissä kahta eri merkkiä, joista toinen (harvemmin saatavilla oleva) on hieman karkeampaa, mutta kumpikaan ei ole mielestäni tarpeeksi karkeaa. En ole nähnyt tuota vinkkaamaasi myytävänä täällä, joten ehdottomasti pitää tilata tuolta nettikaupasta. Kiitos vielä :).

      Poista
  3. Kiitos muistutuksesta! Meillä on ruisjauhoja kaapissa, aikaa käsillä (ollaan pitämässä vaaliodottelua, kotiarestissa melkein), joten tänään taikina kuplimaan ja huomenna sitten tehdään ruisnappeja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos sait inspistä :).

      Poista
    2. Just perfect, perfect, perfect. Kiitos!

      Poista
    3. Ihailinkin jo täydellisen näköisiä pikkunappeja blogissasi :).

      Poista
  4. Oi miten ihanan nakoisia! Voi kun itsekin osaisin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. julie, ei muuta kuin kokeilemaan :). Ruisleivästä on paljon erilaisia ohjeita ja käyttämääni ohjetta tehdessäni yhdistelin siihen osia helpoimmista näkemistäni ohjeista ;). Ruisleivän tekeminen on joka tapauksessa sen verran monivaiheinen prosessi verrattuna vaikka tavallisiin sämpylöihin, että itse en jaksa mitään erityistä hifistelyä siihen enää päälle. Ja mulla on noita ylimääräisiä juuria pakkasessa, joten jos joskus tarttet, niin laita viestiä ;).

      Poista
    2. voi kiitos tarjouksesta, pidan tuon mielessa! :)

      Poista
  5. Ihania kuvia! Minullakin on juuri tuolla jääkaapissa mutta liian harvoin tulee leivottua. Muiden leipomat maistuu jostain syystä aina paremmilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nää munkin omat ruisleivät ovat lähinnä korvikkeita Suomen tuontien loppuessa. Mutta kyllä ne pahimpaan ruisleipähimoon maistuvat ihanilta nekin :).

      Poista
  6. Ihanat kuvat! Näitä kuvia katsellessa voin vain odottaa hetkeä jolloin saan käsiini hyvän kameran, valokuvauskurssin ja kuvanmuokkausohjelman :) Kaunista Ronja!

    Mun täytyy yrittää salakuljettaa ruisjaujoja (ja juurta?) ensi kerralla, jotta saisi leivottua ruisleipää. Inspiroit minua selkeästi tähän suureen urakkaan :)
    Täältä ei kyllä löydä ikinä mtn sellaista mitä tarvitsisi paitsi finlandia vodkaa..

    Joko kevät on tullut Californiaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On täällä luonto herännyt taas kukkimaan ja lehtensä tiputtaneisiin puihin alkanut tulla lehtiä ja viime viikonloppuna lämpötilat oli pitkästä aikaa hellelukemissa, joten taitavat olla kevään merkkejä nuo :).

      Se juuri on tärkeämpi, sen alkuun saattamiseksi riittää muutama hyvä suomalainen ruisleivän viipale :). Tänne ainakin saa mausteita yms. tuoda, joten varmaan myös jauhoja. Onkohan Meksikossa tiukempi meininki? Ja oma juttunsa on tietty, miten paljon niitä Suomesta jaksaa raahata. Ehkä jonkinlaisia ruisjauhoja löytyisi sieltäkin? Tuossa ylempänä lone star vinkkasi tällaisesta nettikaupasta, toimittaisikohan se sinne naapuriinkin:
      http://www.hodgsonmillstore.com/en/All-Natural-Flour/Rye-Flour/71518-05007-001_Group.aspx

      Poista