maanantai 18. maaliskuuta 2013

Tunnelmakuvia talvihäistä

Kävin tammikuussa Suomessa läheisten ystävieni häiden takia. Olin myös häiden valokuvaaja yhdessä Birkin kanssa.



Sain hääparilta luvan laittaa tänne muutamia tunnelmakuvia heidän päivästään, tunnistettavia kuvia he eivät nettiin halua. Ymmärrän sen hyvin, sillä en itsekään olisi halunnut hääkuvaajamme laittavan kuviamme julkisesti nettiin. Olen huomannut, että häävalokuvaajien blogit ovat viime vuosina yleistyneet niin, että nykyään varmaan suurin osa suomalaisistakin hääkuvaajista esittelee töitään blogeissaan. Usein hääpäivä esitetään etunimillä ja hyvinkin kattavasti. Se toki palvelee tulevien morsianten valokuvaajavalintaa ja on mukavaa myös tällaiselle valokuvausharrastajalle, joka jaksaa aina katsoa laadukkaita hääkuvia. Samalla olen kuitenkin miettinyt, mitä mieltä hääparit yleisesti ottaen ovat tästä, kun kyseessä kuitenkin on niin henkilökohtainen päivä elämästä. Sinälläänhän kuvaaja lähtökohtaisesti aina omistaa tekijänoikeudet valokuviinsa ja valokuvaussopimuksiin yleensä sisältyy lupa käyttää kuvia markkinointiin. Vaikka sopimus on neuvoteltavissa, niin markkinointikielto luultavasti nostaisi hintaa huomattavasti, tekijänoikeuksien ostosta puhumattakaan.



Tykkään kuvata häitä. Niissä on onnellisia ihmisiä, hyvä tunnelma ja kauniita yksityiskohtia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuvasin häät ilman, että paikalla oli myös ammattikuvaaja. Olen aiemmin kuvannut muutamissa häissä siten, että ammattilainen on ollut paikalla vain osan ajasta (esimerkiksi vihkimisen) tai olen ollut ns. kakkoskuvaaja. Onneksi vastuu ei nyt ekalla kerralla langennut yksin itselle, vaan meitä oli kaksi. Kiirettä piti silti varsinkin, kun molemmat olimme myös vieraina näissä häissä, joissa oli paljon tuttuja. Pidimme molemmat myös puheet hääparille. 





Vaikka oli helpotus kuvata toisen kanssa - varsinkin kun se toinen kuvaaja on hyvä ystävä - niin oli siinä joitain haasteitakin. Esimerkiksi sovimme kirkkokuvaukseen molemmille omat koreografiat, jotta saisimme ikuistettua tapahtuman mahdollisimman laaja-alaisesti ilman, että samalla häiritsisimme herkkää tilaisuutta. Kun muutenkin oli paljon muistettavaa koko päivän kuvauksissa, niin kaikki tällainen vain lisäsi muistitaakkaa. Tuntui, että luovuus kärsi kaikesta muistamisesta ja kuvaus meni monilta osin vain suorittamiseksi. Opin myös, että potrettikuvauksissa pitäisi vain ihan selvästi tehdä vuorot. Nyt joistain kameraan katsovista potrettiasennoista ei ollut yhtään kuvaa, joissa sekä morsian että sulhanen olisivat katsoneet samaan aikaan juuri omaan kameraan - tai edes samaan aikaan poispäin. 


leikin hetken sydän-bokehillakin Cherryn inspiroimana




Kuvaus oli iso testi myös kameralleni, jolla kuvasin ensimmäistä kertaa todella hämärässä valossa. Sekä kirkko että juhlapaikka olivat hämyisiä ja mietin loppuun asti, käytänkö kuvauksissa salamaa vai en. Päädyin lopulta kuvaamaan ilman salamaa, täydellä aukolla (f/1.8-2.8) ja isoilla ISO-arvoilla (suurimmassa osassa 2500-3200). Täysi aukko teki tarkentamisen haastavaksi ja pakostakin ISO-arvot näkyvät kuvissa vähäisenä kohinana varsinkin, jos katsoo isossa koossa. Koin sen silti tunnelmallisemmaksi vaihtoehdoksi. Loppujen lopuksi olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten vähän sitä kohinaa näissä olosuhteissa silti oli ja miten tarkkoja kuvat olivat myös hämärässä kauempaa otettuna. En usko, että ihan heti tulee vastaan pimeämpää kuvauskohdetta kuin Turun tuomiokirkko tammikuisena alkuiltana. 



Lopuksi vielä vinkkinä, että -15 asteen pakkanen todella syö pattereita. Minulla on vain yksi akku kameraan ja jouduin lataamaan sitä illan aikana. Onneksi mukaan ottamani pikalaturi latasi akun nopeasti ja samalla malttoi itse pysähtyä syömään. Sen sijaan kameralaukussa lyhyiden ulkokuvausten aikana olleen salaman aamulla vaihdetut patterit sammahtivat sinä päivän ainoana hetkenä, kun päädyin käyttämään salamaa. Eli häätanssin aikana. Mutta kuten sanottua, onneksi meitä oli kaksi kuvaajaa.

23 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia, ja hyvin toimi isolla aukolla!

    VastaaPoista
  2. Oon ihan sanaton! Niin mielettömän upeita, tunnelmallisia ja ihania kuvia kaikin puolin. Ja hitsi tuota hämäräkapasiteettia ja ISO-arvoja! Ja mun pitää tällä viikolla antaa mun laina-aarre takaisin, pöh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti! Pahoin pelkään, että se aarre jää kummittelemaan sun toivelistalle tästä eteenpäin ;).

      Poista
  3. Mikä ihana venue! Ihastelen jälleen sun kuvaajantaitoja, ja toivon jonain päivänä olevani yhtä hyvä. Käsitteletkö paljon kuvia?

    t. se au pair-haaveilija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit taas :). Venue oli hieno jo itsessäänkin mutta hääpari teki siitä ihan mielettömän upean.

      Koetan käsitellä kuvani siten, että ne näyttävät vielä luonnollisilta mutta parannetuilta sellaisilta. Käsittelen kuvani Lightroom 3:lla. Käytän myös yhä vähän ensimmäistä kuvankäsittelyohjelmaani Gimpiä, koska siellä on muutama luottotoiminto. Pääasiallisesti kuitenkin käsittelen kuvat Lightroomilla. Usein tarkistan valkotasapainon ja kuvan rajauksen, lisään valoa (fill light ja/tai exposure), mustaa, tarkkuutta (clarity) ja värejä (vibrance). Histogrammista tarkistan, ettei kuva ole palanut (ainakaan liikaa) tai menettänyt yksityiskohtia varjoissa. Lisäksi korjaan usein linssin vinjetointia (joskus myös lisään). Nämä nyt ainakin. Jos kuvassa ei ole mitään erityistä korjattavaa - mihin tietenkin kuvattaessa pyrin - niin yhteen kuvaan menee vain muutamia sekunteja. Joskus taas saattaa jäädä hiomaan jotain kuvaa pitkäksikin aikaa.

      Mulla on yksi vintage preset, jota käytän joskus harvoin. Esimerkiksi täällä olen käyttänyt sitä vintage-käsittelyä:
      http://spotlesshousewife.blogspot.com/2013/02/ruusunpunaisia-ajatuksia.html
      Yleensä kuitenkaan en halua, että kuvat näyttävät selvästi luonnottomilta.

      Tuli nyt ehkä yksityiskohtaisempi vastaus kuin kysyit, mutta näitä käsittelyjuttuja kysytään joskus, niin ajattelin vastata laajemmin :).

      Poista
    2. Sen verran vielä, että usein samassa valossa samoilla asetuksilla otetuista kuvista käsittelen yhden huolella ja sen jälkeen kopioin asetukset muihin kuviin (sync settings). Tämä nopeuttaa prosessia aika lailla :).

      Poista
  4. Todella kauniita kuvia jälleen kerran ja kiitos tuosta bokeh filter -vinkistä! Ostin juuri ensimmäisen järkkärini, joten opettelua riittää. Anonyymin tavoin toivon olevani jonain päivänä yhtä hyvä kuvaaja kuin sinä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mari, olipa kauniisti sanottu :). Bokeh filterin kanssa kannattaa huomata, että se blokkaa todella paljon kameraan tulevaa valoa, joten tarvitsee olla isoaukkoinen linssi (mielellään f1.8 vähintään) ja pitkähkö valotusaika, ettei tule pelkästään musta kuva.

      Poista
  5. Todella kauniita kuvia, jälleen kerran. Minua myös kiinnostaa missä hääjuhlia vietettiin Turun tuomiokirkon lisäksi? Meillä on tulossa hääjuhlat huhtikuussa, joten olen hyvin kiinnostunut kaikkiin häihin liittyvistä yksityiskohdista. :) (menimme naimisiin viisumisyistä joulukuussa, mutta koska jouduimme menemään naimisiin melko nopealla aikataululla, päätimme pitää myöhemmin juhlat, jonne myös vieraat Suomesta pääsisivät tulemaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi :). Tuo juhlapaikka on Turun Akatemiatalo, se on siinä ihan tuomiokirkon vieressä.

      Poista
    2. Minäkin ajattelin heti kysyä tuota samaa. Todella kaunis paikka - ja todella kauniita kuvia!

      Poista
    3. Se oli tosiaan upea paikka. Ehkä aluksi musta vähän kolkko, mutta ei yhtään enää sitten, kun se oli laitettu valmiiksi :).

      Poista
  6. Todella kauniita kuvia! Tunnelma välittyy näistä ihanasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös tästä kommentista, Nonna :).

      Poista
  7. Kauniita kuvia!

    Yksissä häissä akku loppui kesken kaiken, no onneksi sentään loppuillasta.

    Nykyiseen kameraan onkin kolme akkua, joista ainakin kaksi on aina mukana,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin pitäisi ostaa toinen akku. Kahdella varmaan pärjäisin aika pitkälle, kun mulla vielä on tosiaan tuollainen pikalaturi, joka lataa tosi nopeasti. Ehkä isoin pelko mulla on muistikorteista. Pyrin yleensä ostamaan laadukkaiksi tunnettuja muistikortteja, mutta nyt ostin vähän ennen näitä häitä uuden muistikortin, joka oli joku tuntematon merkki. Se oli ainoa kaupassa sillä hetkellä ollut tarpeeksi iso muistikortti ja myyjä kovasti vakuutti, ettei näissä mitään eroa ole. Häissä se onneksi kesti, mutta pari viikkoa häiden jälkeen ilmoitti yhtäkkiä kesken kuvausten, että muistikortti pitää alustaa uudelleen. Kaikki kuvat luonnollisesti katosivat alustuksessa. Olisi ollut aika ikävää, jos olisi tehnyt sen hääkuville ennen kuin ehdin siirtää ne koneelle. Uudemmassa versiossa kamerastani olisi kaksi muistikorttipaikkaa, tässä valitettavasti vielä ei.

      Poista
  8. Aivan mahtavan upeita kuvia, kuten blogissasi AINA! Sinulla on todella lahjoja kuvaamiseen! En tajua, miten näet kaikki ne asiat ja saaat kuvat näyttämään kerta kaikkiaan upeilta! (Nyt vasta kirjoitin tämän, vaikka olen jo ainakin vuoden ihaillut tyyliäsi.. haha! Tyypillistä suomalaista kai?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kiitos ihan superihanasta kommentista, josta tuli taatusti hyvä mieli loppupäiväksi! Olen keväällä aloitellut valokuvausopinnot ja toivoisin ehkä jopa mahdollisesti (näin suomalaisittain ilmaistuna :D), että joskus voisin tehdä töitäkin tällä saralla, joten siksikin tämä kommentti tuntui erityisen kivalta :).

      Poista