keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Valokuvataidetta?

Valokuva oli suosikkitaidemuotojani jo ennen kuin itse aloin kuvata. Valokuva on nuori taidemuoto, joka vakiinnutti asemansa taidemuotona vasta 1970-luvulla ja ei ehkä vieläkään ole ihan samalla viivalla esimerkiksi maalaustaiteen kanssa. Ainakin maalaukset ovat helpommin määriteltävissä taiteeksi. Valokuvauksella sen sijaan on ehkä ensisijaisestikin muita tehtäviä - kuten uutiskuvaus ja muotokuvaus - ja raja taiteen ja muiden tehtävien välillä on liukuva. 

Erityisesti nykyisenä valokuvausharrastuksen kulta-aikana minua on mietityttänyt, mikä tekee valokuvasta taidetta. Esimerkiksi täällä Amerikassa on menestynyt erinomaisesti alun perin australialainen taidevalokuvaaja Peter Lik, jonka galleriassa olen käynyt täällä La Jollassa. Hänen kuvansa ovat mielestäni upeita valokuvina, mutta henkilökohtaisesti en näe niistä suurinta osaa taiteena. Ainakaan sellaisena taiteena, josta haluaisin maksaa sen n. 10 000-20 000 dollaria, mitä ne maksavat. Hänen kuvistaan puuttuu omaan makuuni tietynlainen uniikkius. Mikä tekee Peter Likin rantakivivalokuvasta taidetta ja turistin ottamasta samanlaisesta kuvasta matkavalokuvan? Peter Likin brändi ja erinomainen tuotteistus ainakin. Ihailen myös hänen kuviensa tulostustekniikkaa upealle helmenhohtoiselle paperille, joka saa kuvat elämään erilaisissa valaistuksissa.


Nykyään monet harrastelijat ottavat mielestäni kiinnostavampia ja hienompia kuvia kuin jotkut ammattikuvaajat. Joidenkin bloggaajienkin arkipäiväiset valokuvat voisivat olla taideteoksia kaikki. Ja sitten taas joidenkin ammattikuvaajien kuvissa näkyy sellainen kokemus, tekninen osaaminen ja vaivannäkö, että ei voi kuin hämmästellä, miten kuva on otettu. Mikä tekee valokuvasta taidetta? Se että valokuva on otettu tarkoituksena tehdä siitä taidetta? Se että joku pitää sitä taiteena? Toisaalta esimerkiksi monet muotilehtien valokuvat ovat mielestäni kuin taideteoksia ja sellaisena niitä voi ostaakin esimerkiksi Condé Nast Storesta, jota olen ennenkin hehkuttanut. Myös potrettikuvissa trendinä ovat tällä hetkellä enemmän taidemaiset, jopa symboliset kuvat kuin perinteiset poseeraukset. 


Olen vuosien varrella ostanut muutamia taidevalokuvia. Vaikka ihailen monenlaisia valokuvia, niin itselleni ostan sellaisia kuvia, jotka ovat mielestäni esteettisiä ja ennen kaikkea jollain tavalla juuri minua sykähdyttäviä. Nykyään edellytän ostamaltani kuvalta myös sitä, että se on vaikeasti jäljiteltävissä. Joko kuvauskohde on vaikeasti tavoitettava tai kuvassa on niin uniikki idea, että samanlaisen kuvan ottaminen tuntuisi kopioinnilta. 

Taannoin näin eräässä nettikaupassa myynnissä kehystetyn valokuvan huurteisessa maisemassa laukkaavista hevosista ja ihastuin kuvaan heti, vaikka yleensä tykkään enemmän abstraktimmista valokuvista. Kuvassa oli hienot värit, unenomainen tunnelma ja se oli teknisesti moitteeton. Kuva oli loppuunmyyty mutta kuvaajan nimeä googlaamalla löysin saman kuvan Society6 -nettikaupasta - murto-osalla valmiiksi kehystetyn kuvan hinnasta. Hihkaisin riemusta ja tilasin tästä Kevin Russin Winter horses -valokuvasta taideprintin saman tien, hinta taisi olla 20 dollaria (!) postikuluineen. Postimies toimitti huolellisesti pakatun ja tukevalle taidepaperille printatun hyvälaatuisen printin muutamassa päivässä. 


Society6 välittää kuvaajien, käsittääkseni myös harrastelijoiden, valokuvia. Sinne voi ilmoittautua myyjäksi ja jos joku ostaa valokuvaprintin (tai kuvatuotteen), niin Society6 printtaa, postittaa ja maksaa kuvaajalle tämän itse päättämän provision. Mielenkiintoinen konsepti! Voisin kuvitella joskus tulevaisuudessa kokeilevani itsekin joidenkin omien kuvieni myymistä tuolla. Ja ainakin aion käydä siellä välillä katselemassa muiden valokuvia.

12 kommenttia:

  1. Oi, tämä postaus sai mut etsimään erään valokuvaajan töitä, joihin ihastuin NYcissä. Ostinkin silloin kolme printtiä kuvaajalta, mutta jouduin niistä eroon muutama vuosi sitten. Nyt huomasin, että samat ovat tilattavissa netin kautta jes! Hän on kuvannut huikeita mustavalkoisia kuvia Apartheidin aikaisesta Etelä-Afrikasta, sekä 1980-luvun New Yorkista, suosittelen tsekkaamaan: http://johnconnphotography.com/collections/aparthied-south-africa-prints

    Kiitos siis muistutuksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva, että tuli muistutus :). Kävin katsomassa kuvia ja siellä oli muutamia, joista tykkäsin tosi paljon. Nyt kun itse olen mustavalkokuvauksen kurssilla, niin on hienoa katsoa sellaisia kuvia, joissa mustavalkokuvien erityislaatuisuutta osataan hyödyntää. Kuten noissa.

      Poista
  2. Niinpä. Voiko esim. sotakirjeenvaihtajan kuvat, jotka ilmestyvät sanomalehdessä olla taidetta? Samalla tavalla kun kaikki kuvat ei välttämättä jonkun mielestä ole taidetta ei myöskään kaikki maalaukset. Ehkä se on vain katsojan silmässä ja riippuu paljolti siitä miten hyvin osaa "brändätä" omat kuvat taiteeksi. Esimerkiksi tuon ensimmäisen linkin takaa ilmestyvä kuva rantakivistä voisi tosiaan olla kenen tahansa ottama. Hienot ovat nuo talvihevoset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Itse ehkä olen taipuvainen ajattelemaan, että tämä tosiaan olisi aika paljon katsojan silmässä. Että mitä kukakin taiteeksi mieltää :). Ja aika vaikuttaa myös. Sota-aikana noita kuvia tuskin olisi pidetty taiteena, nyt ehkä voi pitää. Nykyään taiteen määritelmä taitaa olla laajempi kuin aiemmin ja toisaalta myös "demokraattisempi", kun digiaikana erilaista taidetta voi tuottaa halvemmin ja ennen kaikkea saattaa helpommin muiden tietoisuuteen kuin aiemmin.

      Poista
  3. Ensimmäinen itse ostamani taideteos oli porvoolaisen Christian Westerbackin valokuva Söderskärin majakasta. Olin tuolloin majakalla kesätöissä, ja olin himoinnut kyseistä taulua koko kesän, joten kun näyttelyssä esillä ollut teos uhkasi jäädä myymättä, minulle tehtiin tarjous, josta en voinut kieltäytyä... Kyseinen valokuvataulu on juuri nyt vanhempieni kellarissa, mutta se on vähän saman tyylinen kuin tässä jutussa oleva kuvituskuva. Westerback on päivätyöltään Hesarin valokuvaaja, joten tässäkin voi miettiä taiteellisuutta, kun kuvaaja on uutiskuvaaja. Itse en ole miettinyt, vaan minulle riittää se, että taulu tuo elävästi muistot mieleen juuri siitä yhdestä kesästä.

    Itse koen valokuvan helpommin taiteeksi (ja olen siitä helpommin valmis maksamaan), jos se on taulumainen. Tuo oma tauluni on tulostettu sentin paksuiselle muovimateriaalille, jolle annettiin sadan vuoden takuu. Nykyään Flickr on täynnä upeita kuvia, mutta kuvan siirtämisessä kestävälle seinälle ripustettavalle materiaalille on oma hommansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailen itse usein juuri uutiskuvaajia. Että usein kiireisellä aikataululla ja rajatulla aiheella saadaan lopputulokseksi kertovia, kauniita kuvia. Yritin turhaan löytää paikallisen San Diego Union Tribunen vuoden uutiskuvia, joita ihailin joskus. Siihen oli siis kerätty heidän valokuvaajiensa vuoden parhaat kuvat. Ne oli upeita - eikä niitä edes otettu taiteena.

      Se on kyllä totta, että esillepano vaikuttaa. Niissä Likinkin kuvissa oikeasti se tulostustekniikka on upea ja isossa roolissa hänen taiteessaan. Olen itse tulostanut joitain kuviani ja pohjustanut ne, jolloin niistä tulee sellaisia galleriamaisia paksumpia kuvia, jotka voi laittaa seinälle ilman kehyksiä. Eikä ne oikeasti nyt niin monta kymppiä edes maksa ;). Suomessa olen käyttänyt Tunnin kuvaa ja kokemukset ovat olleet hyviä:
      http://www.tunninkuva.fi/julisteet_pohjustus.html

      Poista
    2. Vähän kaukana toi Tunnin kuva tietty sustakin, mutta tuosta linkistä saa mielestäni hyvän käsityksen, mistä siinä on kyse ;).

      Poista
  4. Juttuja taas luettu. Hauskoja nuo Aallon muotoiset ruisleivät.

    Ja terveiset täältä New Yorkin vilinästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäkää hauskaa siellä, senkin onnekkaat :)!

      Poista
  5. Olipa kiinnostava kysymys tuo, että missä menee journalismin ja taiteen raja valokuvauksessa. Minusta usein journalistiset kuvat ovat usein kiinnostavampia kuin varsinaiset taideväännökset, vaikka ihan samoin se kuva on sen kuvaajan tulkintaa todellisuudesta journalismissakin. Nuo Peter Likin kuvat ovat kyllä kauniita, mutta aika tylsiä. Vähän kuin hissimusiikkia. Sopisivat kyllä hyvin tietokoneen taustakuvaksi. ;) Toisaalta, jos minun pitäisi valita seinälleni Likin kuva tai jonkun kuvajournalistin puhutteleva otos joltain konfliktialueelta, niin taitaisin kuitenkin päätyä Likin kuvaan. Dramaattisia tai traagisia kuvia voin katsoa näyttelyissä tai gallerioissa, mutten ehkä päivittäin kotonani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin monet dokumentaariset kuvat saattavat olla paitsi kertovia ja mielenkiintoisia, mutta myös todella kauniita. Musta oli tosi mielenkiintoista, kun Hesarin ex-valokuvaaja Hannes Heikura piti taannoin näyttelyn taideprojektistaan Dark Zone:
      http://suomenkuvalehti.fi/kuvat/kuvakertomukset/mustaa-valoa
      Kuvat ovat upeita, mutta ihan yhtä hyvin monet hänen työkuvistaankin voisivat olla taidetta.

      Ja juuri noin mäkin ajattelen noista Likin kuvista :). Kauniita mutta eivät kauheasti herätä mielenkiintoa. Välillä sisustuslehdissä tai jonkun kotona näkee seinällä jonkin jännän valokuvan ja ne saa mut aina miettimään, miksi juuri se kuva on valittu. Itsekään en kuitenkaan kuulu niihin, jotka haluavat seinälleen shokeeraavia kuvia, vaan toivon, että ne ovat miellyttäviä silmälle. Mutta jokin juju niissä silti olisi kiva olla.

      Poista
  6. Wow! In the end I got a website from where I be capable of genuinely take valuable facts regarding my study and
    knowledge.

    Feel free to visit my web-site - bathroom cabinet refacing

    VastaaPoista