"Mitä mää laitan päälle?"

Tästä aamutorkustahan on tulossa suorastaan aamuvirkku: tänäänkin heräsin jo aamukolmelta ihan itsestään ja jouduin pakottamaan itseni nukkumaan vielä muutaman tunnin. Kyse on tietenkin aikaerosta, elimistö ei muutu ihan suihkukoneen nopeudella. Olen vain kerran aiemmin kärsinyt jet lagista, ollessani Japanissa. Silloin heräilin keskellä yötä ja olo oli kuumeinen, vaikka oikeasti ei ollut kuumetta. Täällä olo on muuten normaali, mutta alkuillasta iskee valtava väsymys ja alan heräilemään aamuyöstä. Tämä tuntuu omituiselta, kun itse elää mielestään jo ihan oikeassa ajassa.

Meillä on pieniä vaateongelmia. Muuton yhteydessä kävimme vaatekaapit tarkkaan läpi. Huonokuntoisia heitettiin pois ja käyttämättä jääneitä kierrätykseen niin ahkerasti, ettei meillä ole sopivia kesävaatteita paljonkaan. Itse en muutenkaan ole mikään kesäpukeutuja. Eniten kaapistani löytyy syksyisiä työvaatteita, silloin aina jaksan panostaa pukeutumiseen. Kesät sen sijaan ovat menneet muutamilla rennoilla vaatekappaleilla. Viime kesänä itselläni oli vaatekaapissa muutama paras kesähame ja t-paita, ja suurin osa kesävaatteista varastossa. Loppukesästä huomasin, että en sitten koko kesänä edes viitsinyt hakea niitä kesävaatteita varastosta. Sama fiilis on kesäisin kaupoissa: kohtahan se kesä kuitenkin on ohikin. Nyt pitää alkaa katsella vaatekaapin täydennystarpeita ihan uusin silmin.

Tänään suuntasimme siksi San Diegon suurimpaan outlet-keskukseen Las Americas Premium Outlet, joka sijaitsee aivan Meksikon rajalla. San Diego on Meksikon rajakaupunki ja San Diegokin on vahvasti kaksikielinen. Kaupungin väestöstä melkein kolmannes on hispaanoja ja suurimmassa osassa paikoista palvellaan englannin lisäksi myös espanjaksi. Tuolla outletissa Meksikon läheisyys tuntui vahvasti. Espanjaa kuuli varmasti enemmän kuin englantia, ehkä varakkaat meksikolaisetkin voivat käydä siellä shoppailemassa.

Asuntomme sijaitsee toisella puolella kaupunkia ja pääsimme kokeilemaan isompaa valtatietä tuonne ajaessamme. Mies vitsaili matkalla, että toivottavasti ei vahingossa humpsahdeta Meksikon puolelle, kun minulla ei ole passia mukana. Lopussa hymy hyytyi, kun vilkkaalla tiellä yhtäkkiä kaikki muut paitsi yksi kaista jatkoivat matkaa Meksikoon. Jälkikäteen kuulimme, että se passi kannattaisi ottaa tuonne mukaan ihan oikeastikin. Jos tuosta viimeisestä liittymästä harhautuu, niin sen jälkeen ei oikein pysty kääntymään ennen Meksikoa.

Outlet itsessään ei vastannut mielikuvaa keskellä aavikkoa olevasta hallista, jossa vaatteita pengotaan isoista peltihäkeistä. Tämä oli kuin mikä tahansa ostoskeskus eivätkä kaikki hinnatkaan tuntuneet olevan niin outlet-hintoja. Myytävät tuotemerkit ovat enemmän keskihintaisia kuin todellisia premium-tuotteita.

Ostin kesäisiä treenivaatteita Nikelta (topit ja lyhytlahkeiset treenihousut 20-40 dollaria), pari kesäpaitaa Tommy Hilfigeriltä ja Guessilta (12-25 dollaria), rennot oloasuhousut Guessilta (20 dollaria) ja alusvaatteita Calvin Kleinilta (12-15 dollaria). Guess oli mielenkiintoinen kokemus. Suomessahan kauppa on saanut hieman luksusimagoa ja sitä myydään mm. Stockalla varsin hyvään hintaan. Itseäni se vähän ihmetyttää. Vaikka jotkut merkin laukut ovatkin hauskan näköisiä, niin kuitenkin ne ovat ovat keinonahkaisia ja voimakkaasti "inspiroituneita" oikeiden luksusmerkkien laukuista. Tiesin, että merkki on täällä huomattavasti edullisempi ja vaikka tuo oli ns. outlet-myymälä, niin tuskin hinnat muuallakaan täällä ovat paljon kalliimpia. Esim. lompakot maksoivat 25 dollaria, laukut ja kengät n. 70 dollaria ja farkut n. 60 dollaria, varovastikin arvioituna ainakin puolet vähemmän kuin Suomessa (että tulihan sieltä sitten jotain ostettua kaiken kritiikin jälkeen).

Ostosten välissä kävimme syömässä IHOP-nimisessä pannukakkupaikassa. Tilasimme annoksen, johon kuului munakokkelia ja pekonia sekä jälkiruoaksi pari pannukakkua, itse otin ne mustikoilla. Myyjän mukaan annoskoko oli medium, mutta me kierimme paikasta ulos ähkyssä.

Täkäläiset kaupat eivät selviäisi suomalaisista kuluttajasuojasäädöksistä. Alennushinnat oli merkitty paikoin varsin epämääräisesti, lisäksi joskus kassalla hintaan lisättiin jokin pieni vero, joskus taas ei. Palvelu sen sijaan oli juuri niin ylenpalttista kuin olin kuullutkin. Koko ajan joku on kyselemässä, miten menee ja löydänkö kaiken. Siellä me suomalaiset sitten luimisteltiin, että minulleko puhuttiin. Pukukoppeihinkaan ei päässyt livahtamaan itsestään vaan myyjät avasivat lukitut ovet.

Illalla haimme vielä Best Buy -nimisestä elektroniikkakaupasta minulle hiustenkuivaimen.Täällä on erilainen sähkösysteemi kuin Suomessa ja jouduimme siksi luopumaan isosta osasta sähkölaitteita tänne tullessamme. Tietyillä volteilla merkityt Suomesta ostetut sähkölaitteet toimivat täällä adaptereilla, toiset eivät edes niillä. Hyvä nyrkkisääntö on, että muuntajilla varustetut sähkölaitteet yleensä saa toimimaan täällä, muiden kanssa joutuu katsomaan tarkemmin.

Note to myself: opettele huomiseksi setelien ja varsinkin kolikkojen arvot. Pikkuisen epäilyttävää tiskillä tihrustaa kolikkoja ja kysellä myyjältä, että minkäs arvoinen tämä kolikko on.