keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Viimeinen illallinen

Tuntuu uskomattomalta, että vietimme juuri jo kolmannen vuodenvaihteemme täällä. Ensimmäisenä uutenavuotena olimme juuri muuttaneet tänne ja aikaerorasituksen takia nukuin autuaasti vuodenvaihteen yli. Toista uuttavuotta vietimme Suomesta tulleiden vieraidemme kanssa kotioloissa. Silloinkin taidettiin kärsiä aikaerosta mutta tällä kertaa ei meidän puolelta. Tänä vuonna olimme kahdestaan - ja hereillä.


Monet ravintolat tarjoavat omia uudenvuodenaaton illallismenuja ja me varasimme sellaisen ranskalaistyylisestä ravintolasta Avant - josta tulikin kertaheitolla yksi suosikkiravintoloistani täältä. Menuun kuului neljä ruokalajia ja pieni keittiön tervehdys, joka oli kylmäsavustettua lohta. Meidän molempien suosikki illan ruokalajeista oli hummerisimpukkakeitto.


Kakkossuosikki oli jälkiruoaksi valitsemani vadelmajuustokakku. Vaikka olenkin juustokakun suuri ystävä, niin ravintoloissa sen tilaaminen on usein osoittautunut virheeksi. Liian usein se on kumimaista ja mautonta. Eipä ollut tällä kertaa vaan samettista ja taivaallisen makuista. Se myös tarjoiltiin uudella tavalla. Tumma keksipohja oli ripoteltu ympärille.


Koska amerikkalaiset rakastavat hullunhauskoja asuja, niin tokihan kaikille asiakkaille jaettiin asiaan kuuluvat päähineet, joista kaikki olivat innoissaan.


Ravintolan koristelut olivat vielä jouluiset. Huikea yksityiskohta oli oikea piparkakkutalo. Siinäpä vähän haastetta ensi vuoden piparkakkutalkoisiin!




Illallisen jälkeen tulimme kotiin katsomaan vuoden vaihtumista televisiosta. New Yorkin vuodenvaihteen valvojaiset näytetään televisiosta eri aikavyöhykkeillä siten kuin se tapahtuisi omassa ajassa. Eli television kautta me pääsimme laskemaan vuodenvaihtumista newyorkilaisten kanssa, vaikka oikeasti vuosi oli siellä vaihtunut jo tunteja sitten. Suurin juhlahumu ja ilotulitukset täällä San Diegossa ovat toki keskustassa, jonka ruuhkiin ei tee mieli lähteä ajamaan. Täällä ilotulitukset eivät myöskään ole niin valtaisat uudenvuodenaattona, sillä vuoden suurin ilotulituspäivä on heinäkuinen itsenäisyyspäivä. Joku vuosi olisi kuitenkin hauskaa ottaa hotellihuone keskustasta - mieluiten vieläpä jostain toisesta kaupungista...

Joulupukki toi pitkään haikailemani Nokia Lumia 1020 -puhelimen, jossa ymmärtääkseni pitäisi olla puhelinmarkkinoiden paras kamera. Olen halunnut sen, jotta voisin ottaa siedettäviä kuvia silloinkin, kun iso järkkäri ei ole sattunut mukaan. Se pääsi ensimmäistä kertaa testiin tällä illallisella eli kaikki nämä kuvat on otettu sillä.

4 kommenttia:

  1. Mieletön piparkakkutalo! Ja ravintola kuulosti muutenkin upealta.
    Ihanaa uuden vuoden alkua teille sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi innoissani tosta ravintolasta, kun harvoin olen täällä löytänyt tosi mieleisiä ravintoloita :). Ihanaa uutta vuotta teille sinne myös, Karlis!

      Poista
  2. Vähän ilonpilaajaolo, kun tuosta piparkakkutalosta mulle tuli ensireaktiona "syököhän sitä kukaan sitten vai meneekö taas paljon ruokaa hukkaan." Mutta hieno se kyllä on! Ja me vietimme uutta vuotta hotellissa kaupungin keskustassa eli Denverissä, mutta jotenkin oli ollut niin väsyttävä viikko (voiko aikaerorasistuta syyttää vielä 10 päivää myöhemmin?), että jo kello 23 maissa mietin, pääsisikö kohta jo nukkumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ihmeteltiin myös sitä, kun siinä oli ainesosissa mm. vaniljauutetta ja muita mausteita valtavia määriä, kun onko sillä sitten väliä, jos se on vain koriste. Mutta tosiaan samaa mietittiin. Itse tein tänä vuonna meille kotiin piparkakkutaloksi hobittitalon ja tein siihen kookoshiutaleista ja elintarvikeväristä ruohokaton. Meistä kumpikaan ei tykkää kookoshiutaleista (kookosmaidosta kyllä!), niin tiesin jo silloin, ettei me voida sitä sitten syödä. Niin senkin osalta on tullut mietittyä, että ei kai sitä voi vain roskiin heittää. Josko vaikka joku vieras suostuisi syömään... Muut osat tietty voidaan syödä itsekin paitsi ne "kookoksen pilaamat"... Se on onneksi pieni talo kuitenkin.

      Mulla kesti silloin muutettuamme aikaerosta toipumisessa ainakin kaksi viikkoa ja viime talvena Suomessa en päässyt oikeaan rytmiin lainkaan kahden viikon aikana. Eli kyllä, voi syyttää :).

      Poista