Valokuvausopiskelija

Kun on jo kohta kaksi viikkoa opiskellut uudessa opinahjossa, niin saako jo nimittää itseään (taas) opiskelijaksi? Aloitin viime viikolla kunnallisessa collegessa valokuvauksen opinnot. Olen käynyt Suomessa muutamia valokuvauskursseja mutta laajempi koulutus oli vain kaukainen haave. En olisi töiden takia voinut kuvitellakaan aloittavani enää uutta koulutusohjelmaa, mutta kun tällainen "pakkotauko" työelämästä kerran tuli, niin ajattelin sitä mahdollisuutena toteuttaa tämä haave.

ensimmäisen kurssin materiaaleja

Alustavana tavoitteenani olisi suorittaa tuolla collegessa sertifikaatti valokuvauksessa. Sikäli kun olen ymmärtänyt, niin sertifikaattiin sisältyisi käytännössä kunnallisen collegen tutkinnon (Associate Degree) valokuvauksen pääaineopinnot mutta ei mitään yleis- tai sivuaineopintoja. Se kuulostaa juuri sopivalta, sillä isoa tutkintoprojektia en enää haluaisi aloittaa. Kunnalliseen collegeen pääsee sisälle käsittääkseni kuka tahansa ylioppilastutkinnon suorittanut. Koulutusohjelmasta riippuen saatetaan lisäksi vaatia myös todistus kielitaidosta. Jatkossa monille kursseille on vaatimuksena tietyn aiemman kurssin suorittaminen jollain vähimmäisarvosanalla.

Itse opiskelijaksi rekisteröityminen onnistui muutamalla hiiren näpäytyksellä. Vaikeampaa on sen sijaan ilmoittautua kursseille. Kursseille ilmoittaudutaan netissä ja oma ilmoittautumisaika tuli sähköpostitse. En tiedä, millä perusteella ilmoittautumisajat jaetaan, mutta monet kursseista olivat jo täynnä ennen kuin ilmoittautumisaikani oli edes alkanut. Kursseille pääsyä tosin helpottaa, että monista kursseista oli useita rinnakkaiskursseja ja voi myös jäädä jonottamaan vapautua paikkoja.

Ehdin vuoden aikana selvitellä monia oppipaikkoja ja vastaavan sertifikaatin voisi suorittaa täälläpäin monessakin opinahjossa. Erilaisia collegeja ja yliopistoja on pelkästään San Diegon piirin alueella lukemattomia. Oppisisällöistä tai opetusten tasosta on vaikea tietää, vaikkakin toiset oppilaitokset toki ovat maineikkaampia kuin toiset. Alueen kuuluisin yliopisto on ilman muuta University of California, San Diego (UCSD). Opinnot ovat maksullisia kaikissa collegeissa ja yliopistoissa, mutta hintaerot ovat suuria.

Kaliforniassa on myös erilliset hinnat ns. Kalifornian asukkaille ja ei-asukkaille. Käytännössä ei-asukkaat maksavat nelinkertaisen hinnan kursseista. Kalifornian asukkuus tarkoittaa sitä, että on ennen opintojen alkua asunut Kaliforniassa vähintään vuoden ja aikoo asua jatkossakin. Tästä ei riitä todisteeksi käsi sydämellä vaan opinahjosta riippuen pitää toimittaa kasa asiakirjoja. Mitä enemmän, sitä parempi, koska päätös on harkinnanvarainen. Todisteeksi asuinpaikasta kelpaavat esimerkiksi vuokrakuitit tai pankkitiliotteet Kalifornian osoitteella vuoden ajalta. Aikomuksella tarkoitetaan sitä, että aikoo tehdä kodin Kaliforniaan sen sijaan, että olisi tullut vain opiskelemaan. Minun collegessa todisteeksi aikomuksesta kelpaavat esimerkiksi Kalifornian ajokortti, auton rekisteriote ja Kalifornian verotiedot. Tai itse asiassa kaltaiselleni ei-kansalaiselle todisteeksi kelpaavat vain ja ainoastaan nuo kolme, joista vähintään kaksi on oltava.

Olin toivonut saavani Kalifornian asukkaan statuksen jo tälle keväälle, mutta en sitä valitettavasti taida saada, koska ajoin ajokortin ja ostimme auton muutaman päivän liian myöhään. En kuitenkaan olisi millään malttanut odottaa enää ensi syksylle, joten otin nyt yhden kurssin tälle keväälle. Eipä nyt keväällä aloittavalle olisi ollut tarjollakaan kuin kaksi kurssia, joista valitsin mustavalkokuvauksen kurssin. Kurssilla keskitytään käymään kameran perustekniikka läpi. Koin kurssin tärkeäksi perustietojen vahvistamiseksi, mutta yllätyksenä tuli - enkä ollut kurssilla ainoa - että koko kurssi kuvataan filmikameralla ja jokaisen kurssilaisen piti sellainen hankkia. Onneksi tuollaisen suunnilleen itseni ikäisen, kuulemma valokuvausopiskelijoiden suosiossa olevan klassikkomallin Canon AE-1 (tietenkin Canon!) löytää varsin edukkaasti käytettynä. En ehkä aluksi ollut niin innoissani juuri tästä filmikuvauksesta ja pimiötyöskentelystä, mutta nyt muutaman kerran jälkeen olen huomannutkin olevani varsin innoissani tästä kaikesta.