Illallinen 90210:ssa

Vieraanamme ollut veljeni halusi nähdä jääkiekkoa Anaheimissa. Lähdimme hänen avovaimonsa ja suloisen kummityttöni kanssa mukaan piipahtaaksemme samalla päiväksi Los Angelesiin. Vietimme aluksi muutaman tunnin Universalin studioilla, jotka olivat ehkä mielenkiintoisin turistikohde, jossa toistaiseksi olen täällä käynyt. Päivälipulla saa käydä koko vuoden, joten menen sitten uudelleen paremmalla ajalla.

Yksi harvoista kuvistani Universalin studioilta, hajosi nimittäin muistikortti ensimmäistä kertaa elämässäni. Onneksi nyt eikä kuukausi sitten, kun olin ottanut sen täyteen hääkuvia.

Seuraa nolo tunnustus: koukkuunnuin loppuvuodesta Suomen televisiosta tulleeseen Beverly Hillsin täydellisiin naisiin, joista näytettiin pari ensimmäistä tuotantokautta. Paitsi että se on tosi-tv:tä parhaimmillaan ja pahimmillaan, niin sarjaa on ollut hauska seurata, koska tapahtumapaikat sijaitsevat lähellä ja maisemat näyttävät tutuilta. En nyt ihan samoissa maisemissa liikuskele tietenkään, mutta kuitenkin. Tällaisissa sarjoissa huomaan usein, miten hyvin viihdemaailma manipuloi katsojia. Ensin tykkään joistain hahmoista ja sitten huomaankin kohta ärsyyntyväni heihin, tai toisinpäin. Omaa mielenmuutostani ihmetellessäni huomaan muiden katsojien käyneen samanlaisen mielenmuutoksen. Pienillä asioilla osallistujista saadaan rakennettua kärjistettyjä hahmoja, jotka herättävät katsojissa isojakin tunteita. Aina kun huomaan mielipidettäni manipuloidun tällä tavalla, tulee sama olo kuin silloin, kun ostaa lööpin perusteella iltapäivälehden. Sitä tavallaan arvasi, että kyseessä on harhaanjohtava kärjistys, mutta silti meni huijaukseen. 

Sarjassa on vain yksi hahmo, josta olen tykännyt oikeastaan (melkein) koko ajan: ravintoloitsija Lisa. Siksi kuulosti hauskalta idealta, kun sarjaa jo pidempään seurannut veljeni avovaimo ehdotti, että kävisimme illallisella Beverly Hillsissä Lisan omistamassa Villa Blancassa. Saavuimme paikalle alkuillasta, jolloin ravintola oli jo tyhjentynyt lounastajista, mutta illallisaika ei ollut vielä alkanut. Aurinko oli juuri laskemassa ja ravintolassa vasta sytyteltiin kynttilöitä iltaa varten.

 sarjan hengessä tilasimme lasilliset talon omaa roseviiniä

Pääruoaksi tilasin lohipastan. Se on harvoja pastoja, joita ravintoloissa tilaan, ja usein joudun pettymään. Tällä kertaa en joutunut, vaan tämä oli yksi parhaista syömistäni lohipastoista. Pastassa oli jonkinlainen rapukastike, joka sopi siihen erinomaisesti. Lohi ei ollut ylikypsä ja annos oli muutenkin kaikin puolin onnistunut.

Paikan jälkiruoista olimme kuulleet paljon kehuja, joten niiltä odotimme paljon. Itse tilasin limoncello juustokakkua, seuralaiseni ottivat crème brûléetä ja jotain puddingia. Meistä kukaan ei ollut erityisen vaikuttunut jälkiruoastaan. Olivathan ne ihan hyviä (mikä jälkkäri ei olisi?), mutta eivät ollenkaan erityisiä eivätkä ainakaan parasta tässä ateriassa.