Juoksun vihaaja juoksee värien perässä

Todettakoon aluksi, että minähän siis vihaan juoksemista. Vaikka olen harrastanut vuosien varrella monenlaista liikuntaa, niin juoksemista en ole halunnut edes kokeilla sitten ala-asteen. Amerikkalaiset - kalifornialaiset ainakin - kuitenkin ovat juoksuhullua kansaa ja kun mukaan yhdistetään amerikkalaisten rakkaus ylipäätään kaikenlaisiin teematapahtumiin, niin ei ole ihme, että täältä löytyy vaikka minkälaisia juoksutapahtumia.

Mikä lie auringonpistos, mutta vieläpä omasta ehdotuksestani ilmoittauduimme kahden ystäväni kanssa kesän alussa Color in Motion 5K -juoksutapahtumaan, joka oli viime viikonloppuna. Toinen ystävistäni on kokeneempi juoksija, toinen aloittelija, kuten minäkin. Juoksun aikana osallistujat värjätään eri värisillä värijauheilla. Ja tuo 5K tarkoittaa viittä kilometriä. Jostain syystä amerikkalaisissa juoksutapahtumissa kilometrit merkitään K:lla Km:n sijaan. Viisi kiloa kuulostaa hassulta pituudelta mutta amerikkalaiset pituusmitat ne vasta erikoisia ovatkin, joten ehkä tuokin on ymmärrettävää.

lenkkarini saivat värilliset nauhat Color Runia varten

Eli juoksutapahtuma oli edessä, mikä tarkoitti lenkkareiden ostamista ensimmäistä kertaa sitten lukion. Ajattelin, että kai tuollaisen viisi kilometriä nyt juoksee vaikka kylmiltään, jos muuten harrastaa erilaisia aerobisia lajeja. Olimmehan me käyneet vähän rannallakin paljain jaloin juoksentelemassa. Olin väärässä. Ensimmäiset juoksut olivat tuskaisia ja muistuttivat taas siitä, miksi vihaan juoksemista. Kylkeen pisti ja lenkkarit tuntuivat liimaantuneilta asfalttiin. Alussa yritin juosta liian kovaa, uuvuin nopeasti, jouduin kävelemään ja inhosin sekä itseäni että juoksemista. Juoksua harrastava ystävä sitten sanoi, että alussa pitää vain malttaa juosta todella hitaasti. Otin neuvosta vaarin ja hölkkäsin vauhtia, joka tuskin ylitti kävelyvauhtia. Ajattelin, että tärkeintä on ottaa juoksuaskelia, jotta lihakset tottuvat uudenlaiseen liikuntaan. Muutaman kerran jälkeen juoksu alkoi tuntua miellyttävämmältä. Juoksin 5-7,5 kilometrin lenkkejä reilut kymmenen ennen viikonlopun juoksutapahtumaa.

tiimimme tuunasi juoksupaitoja edellisenä päivänä

Itse juoksutapahtuma oli täydellinen ensimmäiseksi juoksutapahtumaksi. Tapahtuman painopiste oli hauskanpidossa ja matkan sai juosta, kävellä tai ryömiä, miten vain parhaaksi katsoi. Virallista ajanottoa ei ollut eikä siten myöskään minimivauhtia toisin kuin monissa juoksutapahtumissa täällä. Osallistujille jaettiin etukäteen valkoiset t-paidat ja pussilliset värijauhetta. Monet olivat pukeutuneet erilaisiin värikkäisiin asuihin ja tapahtuman virallisista vaatekappaleistakin löytyi värikkäitä tutuja.

Monet eivät tyytyneet pelkkään juoksupaitojen tuunaamiseen

Lähtöalueella hauska dj soitti musiikkia ja tanssitti lähtöä odottelevia juoksijoita. Reitille lähdettiin useassa aallossa ja järjestyksen määräsi saapumisjärjestys. Me halusimme ensimmäiseen klo 9.00 lähtevään aaltoon, koska päivälle oli luvassa melkein +30 °C ja auringonpaistetta, ja varsinkin minulle pohjoisen tytölle kuumassa juokseminen on osoittautunut vaikeaksi. Aluksi näyttikin, että aurinko pysyy pilvessä, mutta kymmenisen minuuttia ennen lähtöä aurinko tuli pilvestä.

keltainen värikuja parin kilometrin kohdalla

Sitten lähdettiinkin liikkeelle. Jokaisen kilometrin lopussa odotti värikuja, jossa juoksijoiden päälle suihkutettiin värijauhetta. Aine oli käsittääkseni värjättyä perunajauhoja, joka on turvallista eikä värjää pysyvästi. Jokaisen kilometrin jälkeen ylle tuli uusi väri ja maalissa oltiin sitten jo täysin värjättyinä. Matkalla oli juomapiste ja reitin varrella kannustajia niin kuin vakavammissakin juoksutapahtumissa. Maalialueella bileet jatkuivat musiikin ja tanssin parissa ja värijauheet pöllysivät edelleen.

Meidän tavoite oli yksinkertainen: juosta koko reitti. Se tavoite myös toteutui. Reittiin meni meiltä vajaat 33 minuuttia eikä kuumuuskaan tuntunut niin pahalta kuin pelkäsin. Hengailtuamme aikamme tapahtumassa suuntasin kotiin pesemään värit pois, sulloin juoksuvaatteet pesukoneeseen (puhdasta tuli!) ja lähdimme vielä yhteiselle brunssille juhlistamaan ensimmäistä juoksutapahtumaamme. Harkinnassamme nimittäin on jo uusi, vähän pidempi, juoksutapahtuma. Itse kun ainakin koin, että juoksu oli juuri vasta alkanut kunnolla kulkemaan, kun matka jo loppui.

Totesin ystävälleni, että vaikeinta tämä on juoksun vihaajan identiteetilleni. Kun on 20 vuotta julistanut vihaavansa juoksua, niin on vaikea myöntää jopa vähän tykkäävänsä siitä. Ystäväni totesi, että voithan sanoa, että vihaat juoksemista vähän vähemmän kuin aiemmin. Se kuulosti hyvältä.

(kuvat otettu Nokia Lumia 920:llä paitsi juoksun aikana otetun värikujakuvan ystäväni otti iphonellaan)