Meillä on tapana yleensä käydä ennen kuvailua yhdessä lounaalla. Viimeksi amerikkalainen palvelu meni yli äyräiden jo tämän paikallisen ystävänikin mielestä. Täällä on tapana, että kun olet saanut ruokasi ja juuri täyttänyt suusi ensimmäisellä suullisella, niin tarjoilija tulee kysymään, onhan kaikki ok. Mumiset siinä sitten jotain vastaukseksi suu täynnä. Yleensä tarjoilija käy myöhemmin vielä kerran tai pari kysymässä, tarvitaanko jotain. Tällä kertaa tarjoilija kävi ainakin kymmenen kertaa meidän noin tunnin lounaan aikana, vaikka söimme yhden ruokalajin lounasta emmekä tarvinneet mitään lisää koko aikana.
Noin neljän kerran jälkeen lakkasimme katsomasta häneen päin hänen kysyessä, miten meillä menee. Siihen tarjoilija reagoi siten, että hän aloitti jatkossa kysymykset sanomalla, että en haluasi häiritä teitä, mutta... Olimme molemmat ihan ihmeissämme, mistä on kyse. Ystäväni oli lähinnä huvittunut, kun taas itselläni suomalainen syyllisyys alkoi iskeä. Tuntui kuin hän yrittäisi hoputtaa meitä pois, vaikka ravintolassa oli paljon tyhjää tilaa. Lopulta tilasinkin laskun nopeammin kuin varmasti muuten olisin tilannut ja tippasin tasan 15 %, en yhtään enempää. Yleensä todella tykkään amerikkalaisesta ylitsevuotavasta palvelukulttuurista, mutta näköjään siinäkin voi mennä liiallisuuksiin.
Puutarhassa oli pieni myyntiosasto, jossa myytiin esimerkiksi mehikasviasetelmia ja "kukkivia seiniä".