sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Turkkilaista kahvia ja muita tarinoita

Pari ystävää pyysi mukaan ihmettelemään turkkilaista ruokaa ja kulttuuria Anatolian Culture & Food -festivaaleille Orange Countyn Irvineen. Eniten odotin maineikasta turkkilaista kahvia, jota en ollut ennen päässyt maistamaan.


Ensimmäisenä nälkäinen seurueemme kiersi ruokakojut läpi ja kukin osti pitopöytäämme itseä eniten kiinnostaneita ruokalajeja. Oma aiempi tietämykseni turkkilaisesta ruoasta rajoittui kebabeihin, joista en jaksanut innostua, vaikka niitäkin olisi ollut runsaasti tarjolla. Onneksi muitakin ruokalajikkeita löytyi.


Olisiko noissa rasioissa tarpeeksi ruokaa kolmelle? Ei. Yhden tuomiset puuttuvat vielä. Oma suosikkini oli alla oleva vuohenjuustolla täytetty ruokalautasen kokoinen lehtitaikinaleivonnainen. Ei jäänyt nälkä. 


Ruoan jälkeen oli vihdoin kahvin aika. Turkkilainen kahvi tarkoittaa turkkilaista kahvinkeittomenetelmää. Turkkilainen kahvi on espresson tapaista mutta erilaisen keittotavan lisäksi myös käytetty kahvi on vielä hienojakoisempaa. Kahvia oli tarjolla mustana tai sokeroituna, itse otin mustana.


Kahvi tarjoiltiin espressokupin kokoisissa kupeissa. Itse kahvi oli todella pehmeää ja siinä oli erityinen jälkimaku, jota en osannut jäljittää. 


Turkkilaiseen kahvinjuontikulttuuriin kuuluu taikauskoinen perinne. Juomisen jälkeen asetinlautanen laitetaan kupin päälle, kuppi käännetään ylösalaisin, lautasta pyöritetään kolme kertaa ja jätetään kupin pohjalle jäänyt sakka laskeutumaan. 


Lopuksi kuppi käännetään ja sitten ennustaja voisi ennustaa kupin reunoille syntyneistä kuvioista. Ennustajan puutteessa ennustimme ihan vain toisillemme ja minulle ennustettiin lottovoittoa. Miten jätinkin silti lottoamatta, vaikka täällä olisi ollut 600 miljoonan dollarin ennätyspotti tarjolla. Varma voitto meni nyt sivu suun.


Kahvin kanssa nautimme jälkiruoaksi makeita, pistaasitäytteisiä leivonnaisia. Kuulemma Turkki on tunnettu pistaasituotannostaan ja ilmeisesti pistaasia käytetään erityisesti jälkiruokiin, sillä näin useampia erilaisia makeita pistaasileivonnaisia.


Valitsimme jälkiruoaksi alla olevat pistaasileivonnaiset, jotka olivat taivaallisia.


Vatsat täynnä maltoimme keskittyä myös kulttuurin esittelyyn. Itseeni teki suurimman vaikutuksen ebru -vesimarmorointi.


Taiteilija laittoi vettä ja öljyjä sisältävään laariin eri värejä ja piirsi niihin kuvioita puutikulla. Sen jälkeen  laarin päälle laitettiin paperi ja kun se vedettiin laarista ulos, kuviot olivat paperissa eikä vedessä ollut enää jälkeäkään maalista. Se oli kuin taikuutta.


Yllä taiteilija tekee kuvioita vesilaarissa ja alla kuva paperista, johon kuviot on siirretty. Niin kaunista.


12 kommenttia:

  1. Löysin tänne Indiedaysin kautta.Turkkilaista kahvia juodaan tääläkin,kiitos ottomaanien,jotka hallitsivat täällä ennen.
    Ihania kuvia blogissasi ja asutte ihanalla seudulla:) Olin San Diegossa ja lähistöllä 6 vuotta sitten ja ihastuin niin että olisin voinut heti jäädä sinne asumaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jael, kiva kun löysit tänne! Piti heti käydä kurkkimassa blogissasi, missä päin maailmaa asustelet :). Ja itse asiassa olen aiemminkin käynyt blogissasi. Kiitos kovasti, ja tämä on mustakin ihanaa seutua ja tunnen itseni onnekkaaksi, että olen tänne päätynyt asumaan :).

      Poista
  2. Noi ebrut on niin hienon näköisiä. Joskus join Istanbulissa ihanaa turkkilaista kahvia ja teetä. On muuten maa jossa oon tavannu ystävällisimpiä ihmisiä ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole koskaan Turkissa käynyt, mutta yksi parhaista ystävistäni täällä on alun perin Turkista. Hänen pohjalta voi täysin allekirjoittaa kommenttisi turkkilaisista :).

      Poista
  3. Terkut Turkista! Mina löysin tanne edustusrouvan paivakirjan kautta kun huomasin sivupalkissa otsakkeen turkkilaista kahvia, hyvat herkut on ollu tarjolla teille! Sinulla on ihania kuvia, taidan jaada tanne lukemaan lisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hauska sattuma ja pitääpä käydä tutustumassa sinun blogiisi myös :).

      Poista
  4. Oh wau kuinka hienoja "maalauksia"!
    Hyvältä näyttää myös herkut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ebru-maalaukset olivat tosiaan upeita ja varsinkin se tekotapa teki vaikutuksen!

      Poista
  5. Oih! Turkkifanina katselen ihannoiden ja haikeana näitä ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä teiltä ei olisi ihan niin pitkä matka mennä käymäänkään kuin täältä :).

      Poista
  6. Heippa!
    Sinulla on uskomattoman upeita kuvia, tuntuu kuin itsekkin olisin siellä, Kiitos! Blogisi on minulle terapiaa, kärsin kovasta kauko kaipuusta :) olen asunut yhdysvalloissa muutaman vuoden ja kaipaan sinne suunnattomasti. Sinun kuvien avulla olen jo lähellä :)
    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, voi kiitos aivan ihanasta kommentista! Mukavaa, jos kuvat herättävät muistoja omista Amerikan vuosistasi :).

      Poista