Valokuvataidetta?

Valokuva oli suosikkitaidemuotojani jo ennen kuin itse aloin kuvata. Valokuva on nuori taidemuoto, joka vakiinnutti asemansa taidemuotona vasta 1970-luvulla ja ei ehkä vieläkään ole ihan samalla viivalla esimerkiksi maalaustaiteen kanssa. Ainakin maalaukset ovat helpommin määriteltävissä taiteeksi. Valokuvauksella sen sijaan on ehkä ensisijaisestikin muita tehtäviä - kuten uutiskuvaus ja muotokuvaus - ja raja taiteen ja muiden tehtävien välillä on liukuva. 

Erityisesti nykyisenä valokuvausharrastuksen kulta-aikana minua on mietityttänyt, mikä tekee valokuvasta taidetta. Esimerkiksi täällä Amerikassa on menestynyt erinomaisesti alun perin australialainen taidevalokuvaaja Peter Lik, jonka galleriassa olen käynyt täällä La Jollassa. Hänen kuvansa ovat mielestäni upeita valokuvina, mutta henkilökohtaisesti en näe niistä suurinta osaa taiteena. Ainakaan sellaisena taiteena, josta haluaisin maksaa sen n. 10 000-20 000 dollaria, mitä ne maksavat. Hänen kuvistaan puuttuu omaan makuuni tietynlainen uniikkius. Mikä tekee Peter Likin rantakivivalokuvasta taidetta ja turistin ottamasta samanlaisesta kuvasta matkavalokuvan? Peter Likin brändi ja erinomainen tuotteistus ainakin. Ihailen myös hänen kuviensa tulostustekniikkaa upealle helmenhohtoiselle paperille, joka saa kuvat elämään erilaisissa valaistuksissa.

Nykyään monet harrastelijat ottavat mielestäni kiinnostavampia ja hienompia kuvia kuin jotkut ammattikuvaajat. Joidenkin bloggaajienkin arkipäiväiset valokuvat voisivat olla taideteoksia kaikki. Ja sitten taas joidenkin ammattikuvaajien kuvissa näkyy sellainen kokemus, tekninen osaaminen ja vaivannäkö, että ei voi kuin hämmästellä, miten kuva on otettu. Mikä tekee valokuvasta taidetta? Se että valokuva on otettu tarkoituksena tehdä siitä taidetta? Se että joku pitää sitä taiteena? Toisaalta esimerkiksi monet muotilehtien valokuvat ovat mielestäni kuin taideteoksia ja sellaisena niitä voi ostaakin esimerkiksi Condé Nast Storesta, jota olen ennenkin hehkuttanut. Myös potrettikuvissa trendinä ovat tällä hetkellä enemmän taidemaiset, jopa symboliset kuvat kuin perinteiset poseeraukset. 

Olen vuosien varrella ostanut muutamia taidevalokuvia. Vaikka ihailen monenlaisia valokuvia, niin itselleni ostan sellaisia kuvia, jotka ovat mielestäni esteettisiä ja ennen kaikkea jollain tavalla juuri minua sykähdyttäviä. Nykyään edellytän ostamaltani kuvalta myös sitä, että se on vaikeasti jäljiteltävissä. Joko kuvauskohde on vaikeasti tavoitettava tai kuvassa on niin uniikki idea, että samanlaisen kuvan ottaminen tuntuisi kopioinnilta. 

Taannoin näin eräässä nettikaupassa myynnissä kehystetyn valokuvan huurteisessa maisemassa laukkaavista hevosista ja ihastuin kuvaan heti, vaikka yleensä tykkään enemmän abstraktimmista valokuvista. Kuvassa oli hienot värit, unenomainen tunnelma ja se oli teknisesti moitteeton. Kuva oli loppuunmyyty mutta kuvaajan nimeä googlaamalla löysin saman kuvan Society6 -nettikaupasta - murto-osalla valmiiksi kehystetyn kuvan hinnasta. Hihkaisin riemusta ja tilasin tästä Kevin Russin Winter horses -valokuvasta taideprintin saman tien, hinta taisi olla 20 dollaria (!) postikuluineen. Postimies toimitti huolellisesti pakatun ja tukevalle taidepaperille printatun hyvälaatuisen printin muutamassa päivässä. 

Society6 välittää kuvaajien, käsittääkseni myös harrastelijoiden, valokuvia. Sinne voi ilmoittautua myyjäksi ja jos joku ostaa valokuvaprintin (tai kuvatuotteen), niin Society6 printtaa, postittaa ja maksaa kuvaajalle tämän itse päättämän provision. Mielenkiintoinen konsepti! Voisin kuvitella joskus tulevaisuudessa kokeilevani itsekin joidenkin omien kuvieni myymistä tuolla. Ja ainakin aion käydä siellä välillä katselemassa muiden valokuvia.