Eternal Sunshine

Muutto takana

2012-02-22T10:25:00.000-08:00

Olen täällä vanhassa asunnossamme vielä tarkastamassa, että se on luovutuskunnossa ja käyn kohta palauttamassa avaimen. Tulinpa samalla nettiinkin, kun vielä voin. Uuteen kotiimme pitäisi tulla netti ensi viikolla ja sitä ennen pitää käydä surffailemassa asuinpaikkamme yhteistiloissa. Pikkuisen on haikea olo täältäkin lähteä, vaikka tykkään uudesta kodistamme niin paljon enemmän. Oli tämä kuitenkin ensimmäinen Amerikan kotimme, se josta varovasti lähdimme pälyilemään ympärillemme uudessa kotimaassa.

Muutto on nyt takana ja olemme nukkuneet jo pari yötä uudessa kodissamme. Onneksi meillä oli muutama päivä asunnot vuokrattuna limittäin, sillä viikonloppuna muuttokaaos oli sellainen, että nukuimme suosiolla vielä täällä vanhassa asunnossa.

Muutto meni hyvin, muuttomiehet tulivat täsmällisesti ja kantoivat tavaramme sisälle reilussa tunnissa. Huonekalut he purkivat, mutta irtaimiston halusimme purkaa itse. Meillä näytti tältä sen jälkeen, kun olimme purkaneet keittiön irtaimiston:

Ja juuri kun olimme saaneet siistittyä nämä, litistettyä laatikot ja tiivistettyä pakkauspaperit muutamaan pahvilaatikkoon, tajusin, että Alessin vesipannustani puuttuu nokan lintuviheltäjä. Koska se on yksi suosikkiesineistäni ja puuttuva osa on pieni ja pakkauspapereiden värinen, aloin käymään papereita uudelleen läpi miehen pyöritellessä päätään epäuskoisesti. Noin tuntia ja 2/3 papereista myöhemmin pienen paperimytyn sisältä kuoriutui tämä:

iloinen jälleennäkeminen

Niin kuin tuosta sananmukaisesti pikkumurheesta voi päätellä, niin muuttokuorma tuli onnellisesti perille. Laatikoita tuli yhtä paljon kuin lähtikin ja esineet olivat ehjiä. Meillä on paljon lasitavaraa eikä yksikään lasi ollut hajonnut. Sen sijaan puiset huonekalut olivat saaneet jonkin verran kolhuja ja naarmuja. Paitsi yksi, nimittäin Ikean kirjahylly, joka tietty onkin huonekaluistamme ehkä ainoa ns. väliaikaishuonekalu. Kyllähän ne kolhut ja naarmut vähän harmittavat, mutta en jaksa olla niistä kovin pahoillani. Pääasia, että kaikki tulivat perille eikä suurempia vahinkoja kuitenkaan ollut. Sitä kun on erilaisiakin tarinoita kuullut niin paljon. Elämän jälkiä ne ovat nuokin kolhut.

Jotain ylimääräistäkin löytyi tavaroiden seasta. Minulla on aika paljon erilaisia hiusrusetteja ja -kukkia mutta olen aika varma, ettei minulla ollut tuota edessä, tasolla näkyvää rusettia ennen muuttoa:

hiusrusettien seasta löytyi uusi rusetti

Pikkuisen meitä nauratti tuo muuttomiehen läppä. Meillä oli muuten tosi mahtavat muuttomiehet molemmissa päissä, tehokkaita, ammattimaisia ja mukavia.

Tavarat ovat alkaneet löytää paikoilleen ja melkein kaikki laatikot on nyt purettu. Työhuoneessa on kuitenkin vielä "muutama" laatikko jäljellä, nimittäin kirjahyllyni. Se odottaa sitä, että löydetään jostain kirjahyllylle seinäkiinnikkeet. Olisihan sellaiset toki asennusohjeiden mukaan pitänyt laittaa jo Suomessakin, mutta siellä se pysyi parketilla pystyssä ihan hyvin muutenkin. Täällä kokolattiamatolla ja maanjäristysalueella tilanne on vähän eri.

Kunhan tässä päästään seinäkiinnikkeitä porailemaan, niin samalla porataan tauluja seinille. Itselleni koti tuntuu kunnolla kodilta vasta, kun taulut ovat paikoillaan. Miehelle koti tuntuu kuulemma kodilta vasta, kun stereolaitteet yms. viihde-elektroniikka on kytketty. Niissä menee valitettavasti vähän pidempään, koska sellaiset pitää hankkia ensin. Eri sähkösysteemien takia joudumme valitettavasti uusimaan kaikki nämä (mies ei tosin tuntunut olevan kovin pahoillaan television uusimisesta).

Nyt aletaan olemaan tässä Amerikkaan muutossamme voiton puolella. Paljon on vielä pientä järjesteltävää, mutta toisaalta tykkään sellaisesta, ja on vain kiva, että on puuhaa ja suunniteltavaa pidemmäksikin aikaa. Kaikkia hankintojakaan ei voi tehdä kerralla. Tänä aamuna kävelin aamukahvin kanssa isolle parvekkeellemme, jonne paistoi jo lämpimästi aamuaurinko. Tuli sellainen olo, että eiköhän me tässä kodissa viihdytä.

Kirsikkatomaatteja ja tuorepastaa

2012-02-17T18:46:00.000-08:00

Teemme aika vähän pastaruokia, mutta välillä tulee himo tuorepastaan. Teen tomaattikastikkeen pastalle kirsikkatomaateista.

Ainekset 2:lle

1 pkt tuorepastaa

1-2 shalottisipulia

pari valkosipulinkynttä

1 pkt kirsikkatomaatteja

basilikaa maun mukaan

merisuolaa

mustapippuria

Aluksi silppuan sipulit ja valkosipulit ja kuullotan kevyesti pannulla samalla, kun halkaisen kirsikkatomaatit ja sekoitan niiden sekaan runsaasti basilikaa (sen voi lisätä myös vasta loppuvaiheessa, jolloin maku on voimakkaampi).

Sitten heitän kirsikkatomaatit sipulien sekaan ja paistan, kunnes ne ovat vähän pehmentyneet. Siinä vaiheessa murskaan niitä vähän esimerkiksi muusinuijalla. Keitän vielä hetken miedolla lämmöllä ylimääräisiä nesteitä pois. Maustan merisuolalla ja mustapippurilla myllystä. Sekoitan keitetyn tuorepastan joukkoon ja jaan annokset lautasille. Helppoa ja nopeaa!

vähän hiilaritankkausta muuttoviikonloppuun

Uuteen kotiin

2012-02-16T15:07:00.000-08:00

Viikonloppuna on päivä, jota olemme odottaneet viimeiset 1,5 kuukautta. Muuttopäivä. Muutamme vihdoin itse valitsemaamme asuntoon, jonka olemme vuokranneet vuodeksi nyt alkuun. Kuka ties vaikka siitä tulisi kotimme pitkäksikin aikaa, jos viihdymme hyvin. Ympärillemme saamme vihdoinkin myös omat tavaramme. Olen sormet ja varpaat ristissä, että kaikki tulisivat ehjinä perille.

Uudessa asunnossamme on yksi lisähuone ja tuplasti neliöitä Suomen asuntoomme verrattuna. Itse huoneet eivät kuitenkaan ole kovin isoja, vähän joudutaan jopa jännäämään saadaanko kaikki nykyiset huonekalut mahdutettua kivasti. Jotain täydennystarpeitakin varmaan on silti. Sen sijaan keittiö on paljon entistä isompi ja säilytystilaa on yleisesti ottaenkin enemmän kuin ennen.

Mietin parhaillaan seinien maalausta. Ne ovat nyt maitokahvin väriset, mikä on sinällään ihan kaunis väri, mutta vahinko vain ei sovi meidän tavaroiden kanssa yhtään. Seinät saa kuulemma maalata, kunhan lähtiessä maalaa ne saman värisiksi kuin ne oli tullessa. Mies mietti, josko niitä on järkeä lähteä maalaamaan, jos vaikka vuoden päästä muutetaan tästä. Mutta itse haluan ajatella kuin oltaisiin tässä pysyvästi. Emmehän me tiedä tällä hetkellä edes sitä kauanko olemme Amerikassa. Lähtö voi tulla yhtäkkiä tai voi olla, että emme tule enää lainkaan takaisin. Siksi haluan ajatella ja rakentaa elämäämme täällä niin kuin olisimme täällä ikuisesti. Muuten elämä menee väliaikaiselämäksi, joka kuluu jotain muuta odotellessa.

Ostin taannoin kaupasta Martha Stewart Livingin erikoislehden organisoinnista. Siihen on kerätty hänen lehtiensä organisointivinkkejä ja suurin osa löytyy varmasti myös Martha Stewartin nettisivuilta. Tykkään näistä Marthan lehdistä ja nettisivuista ja tilaan jopa joitain sähköpostiviikkokirjeitä. En voi väittää olevani kovin tunnollinen Martha itse, mutta ehkä olen ajoittain wannabe-Martha. Organisointivinkkejä on aina hauska lukea, olkoonkin että välillä ne menee jo överiksi, kun jokaisella tavaralla on oma laatikkonsa. Kenellä on niin paljon säilytystilaa? Tässä joitain lehden ideoita.

Kauniit säiltyspurkit kuiva-aineille ovat ostoslistan kärkipäässä. Lämpimässä säässä viihtyvät myös tuholaiset, jotka ovat täällä ongelma monissa paikoissa. En halua tarjota niille helppoa ateriaa.

kivoja pikkuideoita keittiöön

Hauska idea lehtien säilyttämiseen kaltaisilleni lehtifriikeille. Ehkei kuitenkaan tähän asuntoomme.

uudessa asunnossamme on kaksi walk-in-closetia, ei valitettavasti vain valtavan isoja tai avaran mallisia

Jonkinlaiset säilytysratkaisut pitää komeroihin hankkia, sillä niissä oli valmiiksi tyyliin yksi hylly, mikä tuntuu täällä olevan vakioratkaisu. Käännymme varmaan Ikean puoleen säilytysratkaisuissa.

Meidän ensimmäinen Valentine's day

2012-02-15T16:59:00.000-08:00

Eilen oli ystävänpäivä, täkäläisittäin Valentine's day. Käytiin sitä edeltävänä iltana paikallisessa kaupassa, joka oli pullollaan ilmapalloja ja kukkavaaseja. Kun sitten ystävänpäivänä kävin samaisessa kaupassa aamupäivällä, oli siellä enää muutama ilmapallo siellä täällä ja niiden seassa juoksenteli kiireisen näköisiä miehiä noukkimassa ruusuja ja ilmapalloja mukaansa. Näköjään päivä otetaan täällä tosissaan.

Pidän täkäläisestä tavasta juhlistaa erilaisia tilanteita kunnolla. Olkoonkin kuinka kaupallista, niin minusta on vain kiva, että arjen keskellä on erilaisia pieniä juhlanaiheita. Voisi sellaisia keksiä itsekin, mutta harvemmin vain tulee keksittyä.

Jaksoin oikein lakata kynnet juhlapäivän kunniaksi. Ja oli kiva laittaa pitkästä aikaa mekko ja korot. Täällä tuppaa päivät menemään kotona oloasuissa ja ulkona asioidessa farkuissa, kun en käy tällä hetkellä töissä ja täällä näyttää kaikilla muillakin olevan niin rento pukeutumistyyli. Juicy Couturen veluurit on täällä edelleen ihan käypä asu kaupassa käytäessä.

ranskislakkani Essien Spaghetti Strap ja Marshmallow

Illaksi meillä oli jo aiemmin mainitsemani liput Cinépolis -elokuvateatteriin. Menimme katsomaan Man on a Ledge -elokuvaa. Meidän näytös oli alkuillasta ja miehen töiden takia ehdittiin paikalle vasta muutamaa minuuttia ennen elokuvan alkua. Koska kuulemma ruoat tilataan mieluiten ennen elokuvan alkua (ihan järkevää, kyllä), tuli niiden kanssa pikkuisen kiire. Tilasin nopeasti itselleni tonnikalapihvin salaatilla ja jälkiruoaksi laava-suklaakakun tuoreilla mansikoilla, mies tilasi paninin ja vadelmajuustokakun. Kaikki ruoat tuotiin yhtä aikaa (kannattaa huomioida tilauksessa) ja myös maksettiin heti. Pikkuisen oli hankalaa säätää maksamisen ja tipin laskemisen kanssa pienellä valotuikulla siinä, kun elokuvamainokset pyöri jo taustalla.

Pikkuisen oli myös hankalaa syödä pimeässä. En vieläkään tiedä tarkkaan, mitä kaikkea siinä pääruoassani oli... Ruoka oli kuitenkin hyvin tehtyä ja maukasta, vaikkakin suklaakakun olisi voinut jättää vielä hieman löysemmäksi sisältä. Jälkiruoka näytti myös oikein kauniisti asetellulta - mitä siitä nyt lähes pimeässä näki - mikä oli toisaalta vähän hassuakin. Ensi kerralla olen yhtä viisas kuin mies ja otan jotain, minkä voi syödä käsin, ettei tarvitse sohia (ja kilistellä) haarukalla ja veitsellä pimeässä.

Tilavat ja kokonaan kallistuvat nahkatuolit oli aikas mukavat. Kuten myös ruhtinaallisen kokoinen jalkatila. Myöskään palvelussa ei ollut valittamista, päin vastoin, meillä oli oikein iloinen ja pätevän oloinen tarjoilija. Leffakin oli viihdyttävä, vaikkei ehkä kaikista originellein. Tämä leffateatteri oli kaikin puolin positiivinen kokemus siis, onneksi en antanut aiempien negatiivisten palautteiden säikäyttää. Menemme ilolla joskus toistekin.

Mainitsin aiemmin hankkineeni meille ystävänpäiväksi myös pienen, arkisen yllätyksen. Nimittäin... ruisleipää. Kuulin suomalaisyhteisöltä Skabakerysta, joka valmistaa Amerikassa luomuruisleipää suomalaisella ohjeella.

Otettiin tosin pieni varaslähtö tämän kanssa. Tilauserään kuului kolme pakettia ruisleipiä, ja ne tulivat jo viime viikolla. Kun avasin postilaatikon, tulvahti sieltä ihana ruisleivän tuoksu, ja koko keittiö tuoksui ruisleiviltä, kun olin tuonut ne kotiin. Eihän niitä kaikkia raaskinut pakkaseen heittää, joten syötiin yksi paketti jo viime viikolla. Leivät kun eivät sisällä säilöntäaineita, joten huoneenlämmössä säilyvyydeksi luvattiin viisi päivää.

Jos muita suomalaisia kiinnostaa tilata tuolta, niin minimitilaukseen kuuluu tosiaan 3 paketillista (á 8 kpl) ruisleipiä. Hinta on 28,20 dollaria, mutta siihen sisältyy myös postikulut Amerikassa. Toimitukset lähtevät aina maanantaisin. Ei näitä raaskisi jokaiseen aamiaispöytään ostaa, mutta kylläpä osasi maistua hyvältä pitkästä aikaa.

Ja maistui ne eilen hyvältä pakkasestakin. Meillä oli pienessä kahden hengen taloudessamme tapana Suomessakin laittaa ruispaloja pakkaseen ja heittää sieltä leivänpaahtimeen. Leipä sulaa ja lämpenee siinä suoraan sopivaksi syödä.

Väri oli vähän vaaleampi kuin mihin olimme tottuneet, mutta ai miten mahtavalta maistui silti.

La Jollan yläluokkaista unelmaa

2012-02-13T23:48:00.000-08:00

Kulunut sanonta kertoo La Jollan alueen olevan San Diegon jalokivi, ja sitä nimi "la jolla" kuulemma tarkoittaa (suomalaiseen korvaan kuulostaa vähemmän ylelliseltä). Jo viime viikonloppuna piipahdimme täällä kaupungin arvokkaimmalla alueella, sillä Birch akvaario sijaitsi sen laitamilla. Kävelimme vähän yhdella rannoista ja ajoimme sisemmälle alueelle, mutta kovan yrittämisen jälkeenkään emme onnistuneet löytämään parkkipaikkaa.

Tänä viikonloppuna varustauduimme paremmin. Heräsimme sunnuntaina aikaisin, haimme Starbucksista kahvit kantoon ja suuntasimme auton kohti La Jollaa. Aamulla tihkutti vettä ja sääennuste lupasi +15 astetta, viileämpää kuin viime aikoina. Olimme toiveikkaita, että tällainen varsinainen koiranilma pelästyttäisi paikalliset jäämään kotiin.

Kiertelimme aluksi autolla La Jollan pikkukatuja rannikolla. Rauhallisilla kaduilla näkyi lenkkeilijöitä ja koiran ulkoiluttajia. La Jolla on rakentunut niemen ympärille ja kulkee rantaviivaa pitkin. Rannikolla ajaessamme huomasimme, että aina välillä oli jätetty pieni pätkä rannikkoa rakentamatta ja paikalle oli laitettu näköalatasanne rantaan vievine rappusineen tai parilla penkillä satunnaisille meren ihailijoille. On kiva, että kuka tahansa voi tulla ihailemaan merta, vaikka kuka tahansa ei voi omistaa asuntoa täällä. Itse asiassa joidenkin tilastojen mukaan La Jollan neliöhinnat ovat koko maan kalleimpia.

Tällä kertaa löysimme jopa parkkipaikan keskustasta. Synkät pilvetkin olivat väistyneet, oli aurinkoista, lämmintä ja mukavaa. Pistäydyimme pieneen kahvilaan aamiaiselle. Söin munakkaan, jonka sisällä oli avokadoa, mikä yllättäen toimikin hyvin. Aamiaisen jälkeen kävelimme parisen tuntia La Jollan puistoalueilla. Seuraavalle kerralle jäi vielä käytäväksi esimerkiksi alueen ostoskadut ihanine butiikkeineen.

näköalatasanne, jolta pääsi alas rantakallioille

taivaalla oli aamupäivällä vielä synkkiä pilviä

aamun säätiedotuksessa varoitettiin kovasta aallokosta ja meri kuohui turkoosinvalkoisena

meinasi varpaat kastua

Amerikan kalleimpia neliöitä

Jotkut asuvat La Jollassa ihan ilmaiseksi. Otin puistossa kuvan tästä söpöstä maaoravasta ja vasta sen jälkeen huomasin, että niitähän oli kaikkialla.

maaoravia siellä...

...maaoravia täällä...

...maaoravia kaktuksen päällä.

Hyvän paikan olivat kurret valinneet. Oli siellä La Jollassa vain kaunista.

Viikonloppuna maahan levisi myös suru-uutinen Whitney Houstonin kuolemasta. Se on ollut täällä todella iso juttu. Uutinen näkyi tuoreeltaan isosti sunnuntain Grammy gaalassa, ja sen jälkeen sitä on käsitelty paljon tiedotusvälineissä. Äsken tuli televisiosta Bodyguard Houstonin muistoksi ja toisella kanavalla hänen kanssaan tekemisissä olleet ihmiset muistelivat häntä. Muistojen kertominen, senhän amerikkalaiset osaavat.

TV:n töllötystä

2012-02-10T17:49:00.000-08:00

Olin etukäteen kuullut, että Amerikassa on miljoona tv-kanavaa ja mainoksia minuutin välein. Ei hyvä yhdistelmä ohjelmien loppuunkatsomiseksi, kun miehelläni on tapana aloittaa päämäärätön kanavasurffailu mainoskatkoilla. Kuinka todennäköistä on, että löytää saman kanavan uudelleen ohjelman jatkuessa? Nyt täältä käsin voin todeta, että onhan niitä kanavia tosiaan tässä meidän valmiiksi kalustetussa asunnossakin varmaan parisen sataa, mutta ei niitä mainoksia sen sijaan ole ainakaan merkittävästi enempää kuin Suomessa. Että siinä asiassa on taidettu Suomessa ottaa hyvin kiinni viime vuosina.

Tunnustettakoon heti, että tässä perheessä telkkaria tulee töllötettyä. Muutakin kuin niitä uutisia ja luontodokkareita. Sarjassa suuria ongelmia jotkut suosikkisarjani ovat täällä pidemmällä kuin Suomessa ja olen harmitellut, että niistä jää osa tarinaa välistä. Onneksi suomalaisyhteisöstä sain vinkin TV-kaistasta. Sadan euron vuosimaksulla tv-kaista tallentaa kuukaudeksi ohjelmat vapaavalintaisilta Suomen tv-kanavilta ja ohjelmat voi katsoa netistä. Ohjelmat näkee tallennuksen takia viiveellä, mutta aikaero jo itsessään aiheuttaa yleensä sopivan viiveen. Olipa hauskaa päästä taas katsomaan tämän hetken suosikkisarjojani The Good wife ja Nurse Jackie melkein siitä, mihin ne lähtiessäni jäi. Myös joitain suomalaisia sarjoja on ollut kotoisaa katsoa ja vaalien aikana tuli seurattua myös vaalitenttejä, joskin monet suomalaiset ohjelmat näkee muutenkin netin kautta.

photo source

Olemme muutenkin miettineet tulevia viihderatkaisujamme sitten, kun kohta muutamme vakituiseen asuntoomme. Sikäli kun olen asian ymmärtänyt, niin täällä kaikki kanavat pitää ostaa ja tarjolla on lukematon määrä erilaisia kanavapaketteja. Mistä sitä tietää, mikä on sopiva paketti? Mitä me katsomme televisiosta? Joitain tv-sarjoja, vähän leffoja, uutisia, urheilua, luontodokkareitakin. Meillä oli jo Suomessa televisioon kytkettynä Mac mini netin käyttöön ja se tulee olemaan hyödyllinen TV-kaistan kanssa. Lisäksi olemme ajatelleet hankkia Netflixin, jonka kautta voi netistä katsoa sarjat ja elokuvat. Näiden jälkeen luulisi riittävän joku pienehkö kanavapaketti, josta näkisi uutiset ja urheilua. Eiköhän tällaisella viihdeyhdistelmällä saa mukavasti päivät kulumaan.

Mainoksista vielä. Itseäni aina kiinnostaa vieraiden kulttuurien mainokset, koska usein ne kertovat myös siitä kulttuurista. Mutta mitähän tästä kulttuurista kertoo viime aikoina ahkerasti pyörinyt inhokkimainoksemme Marry bacon. Itselleni välittynyt viesti oli, että ei tarvitse syödä munapekoniaamiaista ainakaan tänä viikonloppuna. Katsokaa jos tekin haluatte pilata ruokahalunne:

Ystävänpäiväsuunnitelmia

2012-02-09T11:39:00.000-08:00

Ystävänpäivä on ensi tiistaina ja täällä on suunnitelmat valmiina. Ohjelmassa on klassisesti dinner and a movie - mutta yhtä aikaa. Täällä on avattu Cinépolis Luxury Cinema, uudenlainen elokuvateatteri, jossa on ylelliset istuimet ja ruokatarjoilu saliin. Ruokalistalta voi tilata täyden kolmen ruokalajin illallisen tai vaikka popcorneja ja muita perinteisempiä elokuvaseuralaisia. Osa näytöksistä (valitettavasti ei meidän) on K-21 ja niissä myös viini- ja drinkkilistat.

salissa on vain kolmisenkymmentä paikkaa, tuolit ovat pareittain, niissä on runsaasti jalkatilaa ja jokaisella on oma pieni pöytä ruokailua varten

menusta löytyy muutakin kuin näitä söpöjä hampurilaisia

Mielestäni konsepti on loistava. Olin ihan innoissani, kun kuulin tästä. Mutta: siinä missä tuolit on kehuttu taivaallisiksi, niin elokuvan henkilökunta ja - mikä pahinta - myös ruoka ovat saaneet murskaavaa palautetta Yelpissä. Viime aikoina palautteet ovat tosin vähän parantuneet, joten jos oikein optimistisia ollaan, niin aiempi palaute on kuultu. Hyvä vaikutelma ei tullut myöskään ennakkotiedotuksesta. Kävin elokuvateatterin sivuilla viimeiset pari viikkoa joka päivä katsomassa, koska ystävänpäivän elokuvalipuista tulisi tietoa ja eilen illalla ne viimein tuli myyntiin. Alle viikko ennen ystävänpäivää, täällä! Ei mitään kovin hyvää markkinointia, kun monet oli varmasti jo lyöneet päivän suunnitelmat lukkoon. Kaiken lisäksi siellä pyörivät elokuvat ei ehkä olleet tämän hetken kiinnostavimpia - mutta ehkä se on kulttuurieroa... Löysimme kuitenkin yhden tarpeeksi kiinnostavan ja ostimme liput netin kautta. Saas nähdä, millainen kokemus sitten oikeasti on. Ainakaan odotuksemme eivät ole ylisuuret.

täällä istumapaikkojen varausmahdollisuus on luksusta

Olen tilannut meille ystävänpäiväksi myös yhden, oikeastaan varsin arkisen, yllätyksen. Siitä sitten myöhemmin.

Kaikki kuvat: Cinépolis

Birch Aquarium

2012-02-07T16:04:00.000-08:00

Kävimme viikonloppuna tutustumassa Birch Aquariumiin. Olen aina lumoutunut akvaarioista ja minulla on ollut kotona akvaario lähes koko elämäni ajan. Viimeisimpään asuntoomme Turussa en saanut sijoitettua viimeisintä, lähes parimetristä, akvaariotani ja nyt muuton alla myin sen varastosta uuteen kotiin. Toivottavasti joku päivä vielä saan kotiini palasen Amazon-jokea tai Tanganjika-järveä, mieluiten seinään upotetussa akvaariossa.

Birch akvaario on merivesiakvaario ja yksi akvaarion tavoitteita on innostaa ihmisiä suojelemaan merta. Täällä on se valokuvaajille mukava puoli, että melkein joka paikassa saa kuvata, ainakin ilman salamaa. Se sopii hyvin, sillä pyrin välttämään salaman käyttöä yleensäkin. Paikalla näki paljon muitakin kuvaajia käyttämässä hyväkseen tätä oikotietä kuvata vedenalaista maailmaa.

saavuimme paikalle haiden ruokinta-aikaan

näille pikkuhurmureille oli kokonainen oma osasto

"sea dragon", merihevososaston kruununjalokivi

nämä "jellyt" lipuivat vaihtuvissa diskovaloissa

Tämän akvaarion kohdalla jokaikinen vieras huudahti "Look, it's Nemo!". Paitsi me, jotka oltiin, että "Kato, tääl on Nemo!" Disney yhdistää maailman.

pikku-Nemot kilpasilla

Heippa!

Kalifornian ajokortti, osa 2/2 ajokoe

2012-02-06T17:40:00.000-08:00

En ole viitsinyt ajokortin ajokoetta täällä edes mainita, sen verran olen sitä jännittänyt. Ajokoestressiäni ei ole yhtään helpottanut myöskään se, että kaikki sanovat ajokokeen olevan ihan lälly. "Kun teoriakoe on takana, niin pahin on jo ohi." "Kerran ajat korttelin ympäri ja se on siinä." "Ajokoe on suomalaisille helppo." "Ei edes taskuparkkeerausta!" Kiva sitten olla se ainoa suomalainen, joka reputtaa...

Meille oli varattu ajat ajokokeeseen aamupäivälle, joskin ajat osoittautuivat lähinnä suuntaa-antaviksi. Saatiin järjestysnumerolaput, jotka vietiin autoihin, ja sitten vain odotettiin siellä valvojan saapumista. Lopulta koitti oma vuoroni ja onneksi sain valvojakseni herttaisen oloisen vanhemman naisen. Aluksi katsastettiin auton kojelaudan tuntemus: vilkut, jarrut, hätävalot, takaikkunan sulatin jne. Lopuksi piti vielä viittoa ikkunasta ne hassut käsimerkit eli vasemmalle, oikealle ja seis. Sitten päästiin liikenteeseen.

Ajeltiin n. 20 minuuttia lähialueen pieniä teitä. Reitillä oli kyllä hyvin edustettuna erilaisia risteyksiä, käännöksiä ja kaistoja, joten piti siinä paikalliset liikennesäännöt osata. Jossain kohtaa pysähdyttiin tien reunaan ja peruutettiin muutama metri. Lopuksi ruutuparkkeerattiin auto katsastusalueen pihalle. Ei siinä siis mitään erityisen vaikeita juttuja todellakaan tarvinnut tehdä, mutta yhtä epämukavalta se syynäyksen alla ajaminen tuntui nyttenkin kuin silloin vuosia sitten Suomessa. Enkä toisaalta muista Suomessakaan taskuparkkeeranneeni inssiajossa. Sieltä muistan suurimmaksi huolenaiheekseni, sammuuko auto ylämäkeen, mutta onneksi täkäläisillä automaattivaihteilla ei sitä sentään tarvitse pelätä.

Ajokoe meni kuitenkin hyvin läpi. Virhepisteitä oli 4 ja melkein kaikki tuli siitä, että en katsonut käännöksissä tarpeeksi hyvin ympärilleen. Vaikka yritin yhtä korostuneesti pälyillä ympärilleni joka mutkassa kuin silloin vuosia sittenkin. En näin jälkikäteen itsekään sitä ajokoetta varsinaisesti vaikeaksi sanoisi varsinkin, kun pikkuvirheitäkin saisi olla aika paljon (max 15), mutta ei se nyt ihan läpihuutojuttukaan mielestäni ole. Itse koetin ajaa supertarkkaavaisesti ja ylivarovaisesti ja silti tuli virheitä.

valvojan kommentti lämmitti kokelaan mieltä :)

Aluksi ajokortin virkaa tekee pelkkä paperilappunen, ja oikea ajokortti saapuu 3-6 viikon kuluttua.

Muutenkin asiat ovat luistaneet. Olemme löytäneet mukavan vuokra-asunnon, johon pääsemme muuttamaan noin parin viikon kuluttua. Muuttokuormammekin on jo saapunut mantereelle ja odottaa tullattuna varastossa muuttopäiväämme. Maltan tuskin odottaa, että pääsen sisustamaan uutta kotiamme! Olimme Turussa asuneet vuosikausia samassa asunnossa ja sen sisustus oli kutakuinkin valmis, vaikka jotain pieniä projekteja mielessäni aina olikin. Täällä meille tulee vihdoin myös oma työ-/kirjastohuone, josta olen pitkään haaveillut. Se pitäisi saada toimimaan ajoittain myös vierashuoneena.

Asuinalueen miettiminen oli isoimpia päätöksiä tässä. Valinnassamme painotimme erityisesti sitä, että pärjäisimme yhdellä autolla ja ettei tarvitsisi ajaa töihin kymmeniä kilometrejä pahimpia ruuhkakatuja pitkin. Mikä meidän tapauksessa tarkoittaa sitä, että emme tule juomaan aamukahvejamme varpaat rantahiekassa. Olisi nämä tällaiset saattaneet olla vähän yli budjetinkin:

Käytiin viikonloppuna kävelemässä Solana Beachin rannalla ja siellä näkyi upeita asuntoja. Mutta varsinkin keskustan tuntumassa kalliilla ranta-alueilla näkee paljon myös varsin pienen ja vaatimattoman näköisiä asuntoja. Luultavasti ne ovat vanhaa rakentamista, mitä on haluttu säilyttää. Tykkään siitä ajatuksesta. Jos kalliit rantakohteet kovasti himoittavat, niin itseään voi lohduttaa sillä, että voi siitä kauniista merestä olla haittaakin. Merivesi kulkeutuu ilman mukana kilometrien päähän ja aiheuttaa helposti kosteusvaurioita lähialueiden asunnoissa.

ruostuneet metallikaiteet rannalla

Super bowl fiilistelyä

2012-02-05T21:25:00.000-08:00

Jos oli Suomessa tänään tärkeä päivä, niin oli täälläkin: Super bowl eli amerikkalaisen jalkapallon loppuottelu (New York Giants vs. New England Patriots). Itse asiassa täällä on kaksi amerikkalaisen jalkapallon liigaa ja tämä on niiden voittajien välinen kamppailu. Huomasin muuten palkintojenjaossa, että ne nimittää tätä maailmanmestaruudeksi. Eipä tätä tietty taideta niin kauheasti muualla pelata, että sikäli...

Super bowl -kakku lähikaupassa

Joka tapauksessa, super bowl, valtaisa hulabaloo täällä. Kuulin muutamien suomalaisten käyttävän hulabaloota hyväkseen menemällä huvipuistoihin, joissa sai kerrankin olla poikkeuksellisen rauhassa. Me halusimme osallistua urheilujuhlaan, kotisohvalta käsin. Super bowl on kuuluisa itse pelien lisäksi myös hulppeista väliaikaohjelmistaan, joista riittää puhetta pitkään. Justin Timberlaken ja Janet Jacksonin muutaman vuoden takaisen esityksen wardrobe malfunction muistetaan vieläkin mainita usein. Tänä vuonna esiintyjänä oli Madonna, joka sanoi etukäteen jännittävänsä tätä esiintymistä, mikä myös osaltaan kertoo tapahtuman merkityksellisyydestä. Turhaan jännitti, show oli upea.

Super bowl on täällä myös suuri mässäilypäivä. Olin kuulevinani uutisista, että amerikkalaiset ostavat Super bowlia varten roskaruokaa yli miljardilla. Pitihän meidänkin sitten. Haimme peliseuraksi pizzerian Super bowl -spesiaalin ja Super bowl cupcakeja.

flatbread sticks, uusi, makoisa tuttavuus

(en edes halua edes tietää, mitä myrkkyjä näiden väriaineet oli)

Täällä on ollut puhetta myös mainoksista pelin yhteydessä. Super bowlin mainosminuutit ovat Amerikan kalleimmat, kuulemma 30 sekunnin mainos maksaa 3,5 miljoonaa eivätkä kaikki ole sitä mieltä, että mainosaika on sen arvoista. Perinteisesti tämän yhteydessä mainostetaan eniten automerkkejä, elokuvia, naposteltavaa ja juomia. Niin näköjään tänäkin vuonna, sillä mainoksia nähtiin esim. Budweiserista, Coca-Colasta, Lexuksesta, Wolkswagenista, tulevasta Stransformers-elokuvasta, Star wars 3D-elokuvasta ja hivenen yllättäen H&M:n David Beckham-boksereista(!). Ehkä kanava halusi antaa uskollisille mainosasiakkaille lisää vastinetta rahalle, sillä tällä viikolla yksi monista Super bowl -teemaisista ohjelmista arvioi etukäteen tämän vuoden Super bowlin mainoksia.

Itse pelistä. Perinteisen jalkapallon ystävänä en ymmärrä, miksi ne nimittää tätä jalkapalloksi: jalkatyöskentelyllä on tässä pelissä aika pieni rooli. Mutta kyllähän tätäkin ihan katsoi, kun pääsi vähän jyvälle. Itse asiassa viimeiset pari minuuttia oli niin jänniä, että olisi voinut katsoa pidempäänkin. Ehkä pitää jopa joskus käydä katsomassa paikallisen Chargesin peli.

Koivunkaarnaa ja verotusta

2012-02-02T12:27:00.000-08:00

Lueskelin Finnforlifen blogia ja siellä iski kovasti kirjoitus siitä, miten juuri koivunkaarna edustaa hänestä suomalaisuutta. Itse ajattelen samoin ja itse asiassa syksyn to do -listallani luki, että "käy kuvaamassa koivikkoa". Oikeasti. Syksyllä oli välillä sellainen olo, että pitää oikein ahmia sitä suomalaisuutta, kuvata kaikki se, mitä Suomessa rakastan, ja ostaa kaikki se Suomi-design, mitä olen ajatellut joskus ostaa. Niin kuin muka en enää koskaan kävisi Suomessa. Eli niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin olisin ennen lähtöä halunnut mukaani kuvia suomalaisesta koivikosta. Se kuvausreissu jäi sitten lopulta tekemättä, mutta onneksi sentään syksyiseltä sieniretkeltä ystävän kanssa tarttui mukaan kuva halkopinon koivunkaarnasta. Tämän kuvan olen ajatellut teettää täällä meille seinälle, muistuttamaan Suomesta.

Asiasta kolmanteen: elmari kysyi täkäläisestä tuloverotuksesta. Me saamme ensimmäisenä vuonna konsulttiapua verotuksen kanssa ja se tulee todella tarpeeseen. Missäpä maassa verotus yksinkertainen olisi, ei ainakaan täällä. Tässä kuitenkin se, mitä itse olen ollut verotuksesta ymmärtävinäni tähän mennessä.

Täällä verotus on jaettu kahteen osaan, on erikseen liittovaltion vero (federal tax) ja osavaltiovero (state tax), vähän kuin Suomessa on valtionvero ja kunnallisvero. Liittovaltion vero on progressiivinen, mutta eri tavalla kuin Suomessa. Siinä missä Suomessa portaiden yli mentäessä menee suurempi veroprosentti kaikista tuloista, niin täällä suurempi vero menee aina vain portaan ylittävistä tuloista. Vedän nyt rajat ja veroprosentit ihan hatusta, mutta esim. 10 000 dollariin asti voisi veroa mennä 10 %, sitten 10 000 - 20 000 dollarista 15 % jne. Kun taas vastaavilla tuloilla ja veroprosenteilla Suomessa menisi kaikesta tulosta se 15 % eli ylimmän portaan mukaan. Progressio on siten periaatteellisesti loivempi täällä. Osavaltiovero sen sijaan on tasavero ja se vaihtelee osavaltioittain. Joissain osavaltioissa vero on 0 %! Kaliforniassa vero on muistaakseni 10 % ja se on ellei suurin, niin ainakin suurimmasta päästä. Tämä 10 % menee siis kaikista tuloista.

Sitten niitä isompia eroja Suomeen nähden. Ensinnäkin avioparit voivat päättää haluavatko yhteisverotuksen vai erillisen verotuksen. Yhteisverotuksessa tulot lasketaan yhteen, ja verotus on hieman alhaisempi kuin jos yksittäinen ihminen tienaisi sen verran. Yhteisverotus siten tukee talouksia, joissa keskinäiset tuloerot ovat hyvin suuret, kuten esimerkiksi silloin, kun toinen on kotona. Suomessahan oli myös tämä sama systeemi joskus olisiko ollut 70-80-luvuilla. Jos nykyään Suomessa toinen on kotona ja toinen tienaa hyvin, kotona olevaa ei tietenkään veroteta, mutta töissä olevaa verotetaan kovasti. Vähän kärjistäen voisi ajatella, että täällä sen tienaavan tulot jaetaan kahdelle ja verotetaan sen mukaan. Veroalennus ei ole ihan näin suuri, mutta kärjistäen.

Toinen ero Suomen verotukseen nähden on, että täällä on valtavasti asioita, joita voi vähentää verotuksessa. Esimerkiksi kun elättää toista (puolisoa ja lapsia), niin siitä saa isot verovähennykset. Kuulin, että voi käydä niinkin, että taloudellisesti puolison ei kannattaisi lähteä kotoa kovin pienipalkkaiseen työhön. Lisäksi täällä on ihan valtaisa määrä kaikkia pikkujuttuja, joita saa vähentää verotuksessa. Esimerkiksi kun lahjoitat vaatteita hyväntekeväisyyteen (vrt. Pelastusarmeija), niin saat siitä kuitin, jonka voit vähentää verotuksessa. Olisi kannattanutkin raahata tänne kaikki ne Suomessa kierrätykseen heittämäni vaatteet ;). Erilaisia verovähennysjuttuja on ihan valtavasti.

Täkäläistä verotusta miettiessä kannattaa huomioida myös täkäläiset sairausvakuutusmaksut. Kuten yleisesti tiedetään, niin Amerikan terveydenhuolto on vakutuuspohjaista, kun taas Suomessa terveydenhuolto on (lähes) ilmaista. Verotussysteemejä vertaillessani laskenkin yleensä sairausvakuutusmaksut mukaan, sillä vasta silloin systeemit ovat paremmin verrattavissa. Me olemme vasta ottamassa sairausvakuutuksia, joten en vielä tiedä niistä kauhean tarkkaan, mutta isompi summa siitä palkasta tulee menemään automaattisesti sairausvakuutuksiimme.

Olen laskeskellut, että vakuutuksineen kaikkinensa verotus on täällä hieman kevyempää kuin Suomessa, mutta ainakaan täällä Kaliforniassa se ero ei ole niin suuri kuin Suomen keskusteluista olisi voinut ajatella. Eli ihan veroparatiisi tämä ei kuitenkaan ole. Rakenteellisesti suurimpia eroja on tuo, että tämä verotussysteemi tukee toisen jäämistä kotiin enemmän kuin Suomen systeemi, joka perustuu sille (sinällään tasa-arvoiselle) ajatukselle, että kaikki menevät töihin.

Täällä on yksi mielenkiintoinen, joskin myös aika raadollinen, artikkeli Kalifornian verotuksesta (ja elinkustannuksista täällä yleisesti). Itse en lähtökohtaisesti suhtaudu verotukseen niin kriittisesti kuin artikkelissa (ja Amerikassa yleensä). Suomessa olin tyytyväinen esimerkiksi verorahoillani saamaani terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Täällä en ole vielä niin selvillä siitä, mihin ne verorahat käytetään, jotta voisin asiaa kommentoida.

Näin olen itse tämän verotuksen hahmottanut. Voipi olla, että olen jotain ymmärtänyt väärinkin, joten onneksi meillä on vähän parempiakin asiantuntijoita auttamassa alkuun ;).

Postia Suomesta

2012-01-31T20:53:00.000-08:00

Saatiin kumpainenkin kirje kotimaasta. Kela sieltä vain halusi kertoa, että emme enää ole oikeutettuja Suomen sosiaaliturvaan. Itse asia oli tiedossa, mutta tuntui tuollainen kirje vähän tylyltä silti. Suomen sosiaaliturva on asumisperusteinen eli koskee niitä, jotka asuvat Suomessa pysyvästi. Jos muuttaa Suomesta, katkeaa sosiaaliturva vuoden ulkomailla asumisen jälkeen. Jos kertoo heti aikovansa muuttaa yli vuodeksi, katkeaa se heti muuttopäivänä.

Kun siis jatkossa käymme Suomessa, olemme oikeutettuja ainoastaan kiireelliseen sairaanhoitoon, joka tosin sekin meidän tulee itse maksaa. Jatkossa siis on oltava täältä matkavakuutukset kunnossa, kun lähtee käymään Suomessa. Niin tylyltä kuin se kuulostaakin, niin on se myös ymmärrettävää, sillä tältä vuodelta maksamme verojakin vain Amerikkaan. Ja niillä verorahoilla saamme... ööö... maanteitä?

Little Italy

2012-01-30T10:26:00.000-08:00

Lähdimme kaasulamppukorttelista lounaalle noin kilometrin päähän Little Italyyn, joka oli ihastuttavaa aluetta. Niin kuin monista muistakin kaupungeista, löytyy täältäkin alue täynnä houkuttelevia italiaisia ravintoloita ja viehättäviä pikkukahviloita. Täällä oli rento ja iloinen tunnelma, joka nosti itsellekin hymyn kasvoille.

Paikkakriteerinämme oli ensimmäinen paikka, jossa on muitakin asiakkaita ja johon pääsee istumaan varjoon. Näillä kriteereillä lounaspaikaksemme valikoitui iso ja suositun oloinen Zia's bistro. Tilasin kermaisen pastan kanalla, parsalla ja ilmakuivatuilla tomaateilla ja mies tilasi lihapullia, bolognesekastiketta ja spagettia. Ei ehkä elämäni paras italialainen annos, mutta hyvä ja (liiankin) täyttävä peruspasta kuitenkin. Ennen ruokaa saamamme valkosipuliyrttivoidellut lämpimät patongit palat olivat taivaallisia ja palvelu italialaisen eloisaa ja amerikkalaisen huomaavaista.

puluhan se siellä pöydän alla!

Törmäsimme tällaisiin Little Italyn katukivetyksessä:

Gaslamp quarter

2012-01-30T08:53:00.000-08:00

Sunnuntaina lähdimme viimeinkin tutustumaan San Diegon keskustaan. Jo oli aikakin, sillä onhan täällä tullut jo kuukausi(!) asuttuakin. Halusimme tutustumaan Gaslamp quarteriin. Alue on saanut nimensä vanhoista katulampuistaan ja on tunnettu hienoista, vanhoista rakennuksistaan.

mehikasveja keskustan laitamilla

Päivän aluksi opimme, että jatkossa testailemme uuden automme ominaisuuksia ensimmäistä kertaa ihan kotipihalla. Olimme parkkeeranneet auton keskustan laitamille hiljaiselle pikkukadulle, mutta vähän matkaa käveltyämme ja karttaa tutkailtuamme tajusimme, että kävelymatkaa olisi vielä kilometrejä. Palasimme ajaaksemme auton lähemmäksi. Autoa lähestyessämme mies keksi kokeilla paahteessa hetken seisoneen automme ns. pikajäähdytysominaisuutta. Kaukosäätimestä auto avaa kaikki ikkunat ja kattoluukun apposen auki, jolloin läpiveto pyyhkäisee kuuman, seisoneen ilman ulos. Olin juuri selittänyt autolle kävellessämme miehelle, miten ominaisuus ei kyllä ole kovin turvallinen, ja ehtinyt istuutua autoon, kun ohitseni käveli noin metrin päästä nuorehko mies, joka piikitti itseään käsivarteen. Suhisin miehelle suupielestä, että laita nyt ne ikkunat kiinni ja ovet lukkoon. Mies vastasi, ettei saa niitä menemään, että auto tarvitsee varmaan käynnistää sitä varten. Lopulta mies sai ovet ja ikkunat suljettua laitettuaan virta-avaimen lukkoon. Siinä vaiheessa ohikulkenut mies oli jo mennyt menojaan kiinnittämättä meihin mitään huomiota. Tosi epämukava tilanne, vaikka mitään vaaratilannetta ei ollutkaan.

Kaasulamppukorttelissa oli paljon kauniita rakennuksia ja erikoisia yksityiskohtia ihmeteltäväksi, mutta en oikein tykännyt alueen fiiliksestä. Keskeisenä turistialueena alue oli täynnä asiakkaista kilpailevia ravintoloita, baareja ja erilaisia kaupustelijoita. Alueella näki myös enemmän kodittomia ja pahveihin kirjoitettuja avustuspyyntöjä kuin muualla San Diegossa. Vaikka aurinko paistoi taivaan täydeltä, näytti kaupunki myös varjoisampaa puoltaan tänä päivänä.

Joitain kuvia kaasulamppukorttelista:

yli kaksikerroksisia kerrostaloja ei näe pahemmin muualla kuin keskustassa

taksikäytännöt ovat meille vielä ihan mysteeri eikä ne taida ajaakaan kuin keskustassa

omaisuus ostoskärryissä

Lounaalle suuntasimme kohti Little Italyn höyryäviä pastalautasia, siitä vielä toisessa postauksessa.

Vuoristoa ja villiä länttä

2012-01-29T21:38:00.000-08:00

Viikonloppu oli täällä helteinen ja meilläkin oli sopivasti pitkästä aikaa mahdollisuus turisteiluun. Lauantain aloitimme kuitenkin arvokkaissa tunnelmissa: antamalla äänemme presidentinvaaleissa. Mielestäni äänestäminen on tärkeä oikeus ja olen halunnut käyttää sen kaikissa vaaleissa. Siksi harmittelinkin, että missasimme ensimmäisen kierroksen äänestyksen, koska luulimme lähimmän äänestyspaikan olevan Los Angelesin suurlähetystössä. Sittemmin kuulin, että äänestää voi myös San Diegossa, Balboa Parkin Suomi-talossa. Balboa Parkissa on eri mailla omia pieniä taloja, jotka esittelevät kyseistä maata. Yksi niistä on paikallisten ulkosuomalaisten ylläpitämä Suomi-talo, joka toimi lauantaina äänestyspaikkana. Onneksi suosikkini selvisi toiselle kierrokselle ja pääsin vielä antamaan ääneni hänelle. Kirjekyyhkyillä on nyt viikko aikaa toimittaa ääneni Turkuun.

Lauantaina Suomi-talo oli pyhitetty pelkästään äänestykselle ja vaalikahveille.

Äänestyksen jälkeen lähdimme ajelemaan vuoristoon, Laguna-vuorille noin tunnin ajomatkan päähän San Diegosta. Laguna-vuoristossa on San Diegon piirin korkein kohta, n. 6000 feet (n. 1 830 m) merenpinnasta. Vuorilla lämpötilat tippuvat ja ylempänä lämpöä oli enää n. +10 C, kun samaan aikaan San Diegossa oli +25 C. Vuoristossa on usein talvisin ihan kunnon lumimaisemat, mutta nyt vuorilla on ollut leuto talvi. Onnistuimme kuitenkin näkemään pikkuisen luntakin varjopaikoissa.

tästä vuoristomaisemasta tuli mieleen Lapin kesä

Puita metsäpalon jäljiltä. Metsäpalot ovat iso ongelma tällä kuivalla alueella ja näimme laajoja, kokonaan palaneita alueita.

matkalle osui pieni pätkä aavikkoakin

Vuorille mentiin Julianin turistikylän läpi. Siellä oli villin lännen henkisiä rakennuksia, pieniä putiikkeja ja jopa hevosrattaita. Meillä oli vähän kiire grillailemaan tuttujen suomalaisten luokse, joten ajoimme siitä vain läpi tällä kertaa. Viimeistään syksyllä kuitenkin pitää mennä sinne ajan kanssa: kylän kuuluisat omenapiirakat tuovat kuulemma turisteja ruuhkaksi asti.

Ihana valo

2012-01-26T12:49:00.000-08:00

Tämä kuuluu sarjaan, että enpä olisi tällaista ongelmaa etukäteen keksinyt. Silmäni ovat kuivuuteen taipuvaiset ja siksi ne välillä kirvelevät ja vetistävät. Ongelma on äitynyt täällä erityisen pahaksi aamuisin, kun olen vienyt miestä töihin. Olen ratkaisuna koettanut puhdistaa silmät aamuisin erityisen huolellisesti ja laittanut jopa silmätippoja ennen lähtöä. Siitä huolimatta viime viikolla yhtenä aamuna palatessani kirvely yltyi niin pahaksi, etten pystynyt pitämään silmiä auki. Olin jo ihan lähellä kotia, kun jouduin kiskaisemaan auton sivukujalle odottamaan, että silmät rauhoittuisivat. Seuraavana aamuna sama tapahtui jo menomatkalla ja mies joutui pelkääjän (sananmukaisesti) paikalta auttamaan ohjaamaan auton sivun.

Miehelle tuli sitten mieleen, voisiko ongelma johtua auringosta, joka aamuisin paistaa matalalta. Sen jälkeen olen laittanut aurinkolasit päähän aamuisin lähtiessämme ja ongelma on poistunut täysin. Ei pientäkään kirvelyä tai vetistelyä, ei mitään. Ilmeisesti kuivat silmäni ovat siis herkät myös auringonvalolle. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitsen aurinkolasit vahvuuksilla, koska käytän arkisin enemmän laseja kuin piilareita.

Olen aina ollut huono käyttämään aurinkolaseja. Kesällä tulee vain siristeltyä, varsinkin kun olen voinut käyttää aurinkolaseja vain piilareiden kanssa. En tiedä, onko tämä syy vai seuraus, mutta tänne tullessamme aurinkolasini olivat noin kymmenen vuoden takaiset värilliset pleksit. Joka kevät olen ajatellut, että tänä kesänä ostana uudet, kauniit aurinkolasit, ja sitten se kesä hujahtaa ohi, käytän aurinkolaseja kahdesti ja syksyllä ajattelen, että no, ostan sitten ensi kesäksi. Tänne tultuamme ostin Guessin outletista nämä aurinkolasit ($ 50). Tämä malli on edelleen suosikkini, vaikka sekin meni muodista ehkä viitisen vuotta sitten. Se tuntuu sopivan kasvoihinikin parhaiten.

Ajattelin tilata aurinkolasit vahvuuksilla netistä eyewearbrands.comista heti, kun täkäläinen luottokorttini näinä päivinä saapuu, niin saadaan kerrytettyä sitä luottohistoriaa tästäkin ostoksesta :). Olen tilannut aiemmin tuosta paikasta yhdet Diorin silmälasit. Olin muuten tyytyväinen kauppaan, mutta olen huomannut, että linssimateriaali on vaikeampi pitää kirkkaana kuin muualta ostamissani laseissa. Jossain se satojen eurojen hintaero kuitenkin pakostakin näkyy, joten olen ollut niihin siihen nähden tyytyväinen. Mutta jos käyttäisin joka päivä yksiä laseja, niin en ehkä ostaisi niitä tuolta.

Kun ostaa netistä lasit, parasta olisi tietenkin päästä sovittamaan niitä etukäteen. Itselläni ei oikein moraali anna periksi sovitella laseja optikolla, jos tiedän ostavani samat lasit netistä. Siksi ostaessani laseja netistä olen yleensä vertaillut mittoja olemassaoleviin laseihini. Mitat löytyvät yleensä googlailemalla. Toki tällöin pitää myös olla hyvin selvillä siitä, millaiset mallit itselle sopii ja pidättäytyä samanlaisissa. Esim. tällä hetkellä suositut isot pyöreähköt lasit eivät sovi kasvoilleni yhtään. Tykkäisin myös tyylikkäistä mustista, mutta sellaiset syö kaiken värin kasvoiltani. Joten tällä hetkellä suosikkini ovat nämä Givenchyt:

kuvalähde

Tai nämä Fendit:

kuvalähde

Satuin törmäämään myös aivan ihaniin aurinkolaseihin ilman vahvuuksia. Näissä on tuon suosikkimuotoni lisäksi art deco -henkinen koriste, ja korutyyleistä olen heikkona juuri art decoon:

kuvalähde

Nämä viimeiset jäävät nyt ainakin toistaiseksi ihan vain unelmoitavaksi.

Maksamme velkaa

2012-01-24T12:23:00.000-08:00

Credit history, luottohistoria. Se on termi, johon täällä törmää usein, esimerkiksi vuokra-asuntoa hakiessa tai kännykkäliittymää avatessa. Ylipäätään aina, kun yrittää tehdä maksusitoumuksia. Kun täällä halutaan
katsoa asiakkaan maksukykyä ja luottokelpoisuutta, katsotaan luottohistoriaa. Ilman luottohistoriaa on täällä vähän kuin Suomessa maksuhäiriömerkintäinen, mutta käänteisesti: tyhjä luottohistoria ei ole
hyvä, se on este. Toki täälläkin katsotaan tuloja lainaa otettaessa, mutta esimerkiksi sillä ei ole merkitystä, miten hyvin on aiemmin pystynyt säästämään. Täällä kiinnostaa se, miten on aiemmin saanut lainaa ja miten on ne hoitanut.

Jos Suomessa nuoripari haluaisi ottaa asuntolainaa, niin mitä kannattaisi tehdä? Ottaa mahdollisimman vähän muita lainoja ja säästää omarahoitusosuutta, kenties? Täällä sen sijaan täytyisi asteittain kerryttää luottohistoriaa. Ottaa aluksi mitä vain pieniä lainoja, joita saa, ja sitten vähitellen hankkia isompia lainoja.

Yksi autokauppias täällä ilmaisi asian, että vailla luottohistoriaa oleva on täysin muukalainen. Ulkomailta tullut on muukalainen myös siinä mielessä, että ulkomaisella luottohistorialla ei ole mitään merkitystä. "Ei Luottokunnasta tilatuilla englanninkielisillä virallisilla papereilla, ei Suomessa käytetyllä American Expressillä, ei Visalla, eikä varsinkaan suomalaisen pankinjohtajan kirjoittamalla kirjeellä 100 000:n euron asuntolainasta ja sen maksuhäiriöttömästä historiasta", kuten Pasi Kinturi kirjoittaa.

Luottohistoriaan vaikuttavia kategorioita on kuulemma viisi:
Payment History 35%
Total Amounts Owed 30%
Length of Credit History 15%
New Credit 10%
Type of Credit in Use 10%

Suurin osa luottohistoriapisteistä tulee siis myönnettyjen luottojen kokonaismäärästä ja maksuhistoriasta. Eli eniten pisteitä kerryttävät korkeat myönnetyt lainat ja ajallaan tapahtuvat maksut. Myöhästyneet
maksusuoritukset puolestaan vähentävät pisteitä paljon.

"If you don’t have credit, not many places are willing to give you credit, yet how can you ever establish credit if nobody is willing to give you any?" Hmm, hyvä kysymys. Meille on annettu seuraavanlaisia vinkkejä luottohistorian kerryttämiseksi. Ottaa pankistamme luottokortti, vinguttaa se joka kuukausi täyteen ja maksaa sitten heti kokonaisuudessaan pois. Tehdä sama toisen pankin luottokortilla. Ostaa auto ja maksaa siitä edes osa autolainalla. Ottaa myös minun nimiini jokin luottokortti, esimerkiksi jonkin kaupan oma kortti pienellä luottorajalla, jotta myös minun luottohistoria alkaisi kertyä. Sillä on merkitystä esimerkiksi siinä tapauksessa, että myöhemmin haluaisimme kahden ihmisen lainan asunnon ostoon. Kulttuurikouluttajamme sanoi, että luottohistoriafirmoihin voi myös yrittää tarjota kuitteja esimerkiksi sähkölaskuista tai vastaavista säännöllisistä laskuista. Tiukan paikan tullen ne voisivat toimia todisteena kyvystä maksaa laskunsa ajallaan.

Olemme parhaillaan ostamassa autoa. Olemme selvittäneet autolainamahdollisuuksia, joita luottohistoriattomuus tietenkin heikentää. Ilman luottohistoriaa on paitsi vaikeampi saada lainaa, niin myös korot hipovat pilviä. Yksi mahdollisuus onkin kuulemma, että lainaamme rahan itseltämme ja pankki ottaa siitä korot välistä. Oikeasti. Käytännössä tekisimme autolainaa vastaavan määräaikaistalletuksen, joka toimisi autolainan takaajana. Määräaikaistalletus kerryttäisi korkoa, joka kuitenkin tietenkin olisi pienempi kuin autolainan korko. Autolainan korko ei tällöin olisi kovin suuri, mutta emmehän tällöin oikeastaan maksaisikaan autolainasta vaan luottohistorian kerryttämisestä.

Yksi kysymys on sekin, miten tämä systeemi vaikuttaa ihmisten kulutuskäyttäytymiseen. Kun lainoille antaa pikkusormen, ne vievät helposti koko käden. Käsi ylös, joka aikoinaan ajatteli käyttävänsä luottokorttia vain ehdottoman välttämättömiin ostoksiin. Ja käsi ylös, joka kuitenkin on vinguttanut sitä vaikkapa nettikaupoissa muuhun kuin välttämättömyyksiin. Ei tunnu ihmeelliseltä, että viime vuosien luottolama sai alkunsa velkakuplan puhkeamisesta Amerikassa. Varsinkin kun postilaatikosta tippuu tällaisia:

"Heikot luottohistoriapisteet ok! Ei käsirahaa!"

Salille, mars!

2012-01-23T15:14:00.000-08:00

Opiskeluaikoina olin ahkera treenaaja. Parhaina päivinä kävin salilla kahdesti ja tunsin suorastaan fyysistä treenikaipuuta niinä päivinä, kun en salilla käynyt. Jossain vaiheessa jopa pelkäsin, että lihakset katoavat heti, jos ei pääse pariin päivään salille.

Työelämään siirryttyäni opin, etteivät ne lihakset ihan viikossa katoa. Tai kahdessakaan. Vähitellen sitten treenivälit pitenivät ja lopulta ne lihakset oikeasti katosivat. Kun oli niin pitkiä päiviä töissä, ettei ehtinyt salille. Tai olisi ehtinyt vetää niin lyhyen treenin, ettei oikeastaan kannattanut mennä lainkaan. Kun ei töissä muistanut syödä lounasta ja salille ei voinut mennä niin vähäisellä energialla, silloin ei lihakset kehity ja sitähän voi vaikka pyörtyä. Kun yöunet olivat jääneet niin vähiin, että oli parasta mennä vain kotisohvalle lepäilemään, kun koordinaatiokyky ei kuitenkaan ole väsyneenä parhaimmillaan. Kun se suosikkijumppa meni jo ja oli henkisesti asennoitunut juuri siihen. Kun lihakset taitaa olla vieläkin vähän kipeät siitä viikon takaisesta jumpasta. Kun on vähän sellainen olo, josko olisi tulossa kipeäksi. Kun juuri tänään televisiosta tulee suosikkiohjelma. Kun ihmissuhteet ovat kuitenkin tärkeintä elämässä ja emme olekaan aikoihin viettäneet iltaa rauhassa kahdestaan tai enpä olekaan aikoihin tavannut ystäviä.

Tekosyiden aika on nyt ohi, sillä täällä ei nyt ole mitään syitä olla treenaamatta niin paljon kuin haluan. En anna itselleni anteeksi, jos jätän käyttämättä näin ainutlaatuisen tilaisuuden alkaa taas treenata kunnolla. Jos en nyt aloita, niin en taatusti aloita sittenkään, kun olen taas työelämässä. Haluan paitsi päästä takaisin kuntoon, niin ennen kaikkea löytää uudelleen sen liikkumisen ilon.

Opiskeluaikoina keksin lukea kirjoja lämmittelylaitteissa. Se heikentää vähän treenitehoa ja sopii käytännössä vain pyöräilyn kaltaisiin laitteisiin, joissa voi pitää kirjaa kädessä. Mutta muuten lämmittelyni kestäisi ehkä viisi minuuttia, koska en vain jaksa pelkät ajatukseni tai edes musiikki seuranani juosta jollain ellipsilaitteella kolmea varttia. Tällöin en tietenkään lukenut mitään tenttikirjoja, siinähän olisi tuplaeste salille lähtemiseen. Ideana on valita jotain kevyttä ja ennen kaikkea koukuttavaa. Ideaan nimittäin kuuluu myös se, että sitä kirjaa ei saa lukea muualla kuin salilla. Jos siis kirja jää jännään kohtaan, niin hopihopi pian takaisin salille. Usein sitä huomaa polkeneensa pidempään kuin aikoikaan, kun ei malta jättää kirjaa kesken. Olen käyttänyt myös äänikirjoja, jotka jättävät kädet vapaaksi, mutta itseni on vaikeampi keskittyä niihin. Olen aloittanut täällä tuon vanhan tavan chicklit-pokkareilla.

Kävin parina viime viikkona salilla kahdesti. Aika huonosti tilanteessani. Huomasin viime viikolla jopa selitteleväni itselleni, että kun koko alkuviikko piti lukea ajokorttikoetta varten. Enkä edes lukenut! Muistan joskus lukeneeni, kun joku treenaaja sanoi personal trainerilleen treenaavansa olisiko ollut vaikka kolme tunnin treeniä viikossa. Tämä PT sitten vastasi, että niin, viikossa on 168 tuntia, ei tuo 3 tuntia siitä ole niin paljon. Se kuulosti kauhean tylyltä - onhan kolme viikkotreeniä mielestäni jo tosi hyvin! Mutta onhan se tavallaan totta, kun miettii, miten paljon sitä käyttää aikaa kaikkeen muuhunkin. Toki ymmärrän, että esimerkiksi työssäkäyvillä äideillä tunti omaa aikaa voi olla jo ihan luksusta. Mutta omassa tilanteessani pari tuntia viikossa on lähinnä naurettavaa.

Tavoitteenani on täällä nyt alkuun käydä salilla neljästi viikolla siten, että joka toisella kerralla pyöräilen ja teen kuntosaliharjoitteita ja joka toisella kerralla pyöräilen ja teen pilatesta. Ryhmäliikuntatunneista suosikkejani ovat olleet bodycombat ja pilates, ja toivon löytäväni niitä tarjoavan salin sitten, kun on aika etsiä vakituisempi treenisali. Myös erilaisia tansseja olen harrastanut ja se olisi kanssa kivaa, mutta olematon koreografiamuistini aiheuttaa niissä turhautumia yleensä noin kolmessa minuutissa.

Japanilainen sunnuntaibrunssi

2012-01-22T22:35:00.000-08:00

Törmäsin viikolla Sushi Yaman mainokseen sunnuntaibrunssista, joka kuulosti niin houkuttelevalta, että piti heti tänään lähteä testaamaan. Ei ole varmaan jäänyt kenellekään epäselväksi, että sushi on yksi lempiruoistamme, ja tämä kaupunki on paratiisi kaltaisillemme. Olin hieman epäilevä ravintolan sijainnin ja nettisivujen perusteella, mutta brunssi osoittautuikin aivan loistavaksi.

Ravintola vaikutti japanilaiselta perheravintolalta ja oli ulkoisesti varsin vaatimattoman oloinen. Mutta palvelu oli kerrassaan sydämellistä ja 19 dollarin hintaan sai runsaan, japanilaisen buffee-pöydän ja pari lasia skumppaa. Kaksi kokkia taikoi tarjolle noin kymmenen erilaisen sushirullan lisäksi myös muita japanilaisia ruokia, kuten tempuraa. Tullaan varmasti toistekin.

erilaisia sushirullia tarjolla

Mielestäni kuohuviini on parasta seuraa sushille, ja tähän brunssiin sisältyi pari lasia "shamppanjaa". Varmastikaan juoma ei ollut shampanjaa ainakaan eurooppalaisittain ymmärrettynä, mutta ihan kelpoa kuohuviiniä kuitenkin. Shampanjanimitys ei tullut yllätykseni, sillä olen jo aiemmin hämmästellyt kaupassa "kalifornialaista shampanjaa". Luulin, että nimitys on ympäri maailmaa suojattu Champagnen alueen kuohuviineille, mutta ihan näin ei asia olekaan. Kuulemma täkäläisen lainsäädännön mukaan uudet amerikkalaiset kuohuviinit eivät enää voi saada oikeutta käyttää shampanjan nimitystä, mutta aiemmin lainsäädäntö on sallinut tämän nimityksen myös joillekin amerikkalaisille kuohuviineille. Ne saavat käyttää nimitystä edelleen, mutta etiketistä pitää ilmetä alkuperäpaikka. Eli näin:

kalifornialaista shampanjaa

M&M cookies

2012-01-22T12:54:00.000-08:00

Meillä oli eilen ilo viettää iltaa tutun suomalaisperheen luona. Leivoin viemisiksi m&m keksejä, joiden alkuperäinen resepti on Bakerellalta. Tässä soveltamani ohje:

Sekoita kuiva-ainekset:
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 tl vanilliinisokeria (tai 1 tl vaniljauutetta, sekoitin sen vasta munan ja voisulan kanssa)
2 dl kaurahiutaleita
2 dl m&m-karkkeja (1 pss Suomessa)
2,5 dl sokeria
(1 dl rikottuja pekaanipähkinöitä)

Sekoita sitten kevyesti keskenään:
1 muna
2,5 dl voisulaa
(1 tl vaniljauutetta, jos käytät vanilliinisokerin sijaan)

Sekoita muna ja voisula kuiva-aineiden kanssa. Pyörittele n. 4 sentin palloja ja paista uunissa n. 10 minuuttia 175 asteessa.

Ongelmitta ei sujunut kauppareissu näitä keksejäkään varten. Kaurahiutaleita on hyllymetreittäin, mutta miten vaikeaa voi olla löytää tavallisia, maustamattomia kaurahiutaleita. Ylivoimaisen vaikeaa näköjään. Suurin osa kaurahiutaleista oli joko maustettuja puurohiutaleita, "kokonaisia" kaurajyviä tai sitten pikahiutaleita. Lopulta onnistuin mielestäni löytämään paketin maustamattomia pikahiutaleita, joiden paketin päällä oli vielä kuva oikeannäköisistä hiutaleista. Tällainen näky sieltä paketin sisältä sitten paljastui:

No, onnistui se leivonta yksittäispakatuillakin kaurahiutaleilla. Koostumus oli pikahiutaleilla vähän puuromaisempi kuin normaaleilla.

P.S. Mikä on leivinpaperi englanniksi?

Pienet punaiset kengät

2012-01-20T14:42:00.000-08:00

Kävinpä sitten kiertämässä Marshallsin ja Rossin kaupat (kiitos vaan Maddelle vinkeistä ;)). Ne ovat samanlaisia kauppaketjuja, jotka käsittääkseni myyvät eri merkkien jäännöseriä. Vaatteiden ja asusteiden lisäksi myynnissä on myös esimerkiksi kodintekstiilejä ja muita kodintavaroita, jopa kosmetiikkaa.

Olen pitänyt itseäni kuluttajana, joka ostaa vähän ja laadukasta, ja miettii aina ostohetkellä, miten uusi vaate sopii jo olemassa oleviin. Tämä luulo karisi muuton yhteydessä, kun raahasin kierrätykseen useamman jätesäkillisen vaatteita. Sellaisia, joita ei sitten kuitenkaan ollut tullut käytettyä tai jotka ovat jo kolme vuotta odottaneet jotain tuunausta. Tai sellaisia, joista saisi kivan asun, jos vain löytäisi joskus jonkun tietynlaisen ylä- tai alaosan.

Nyt olisi tarkoitus uudelleen pyrkiä järkeväksi kuluttajaksi, mikä on erityisen tärkeää täällä, missä kulutusmahdollisuudet ovat valtaisat. Nyt kun vaatekaappi on siivottu, en halua täyttää sitä kertakäyttövaatteilla - tai vielä pahemmin ei-kertaakaan-käytetty-vaatteilla. Jatkossa siis pyrkimyksenä on ostaa vain sellaisia vaatteita, jotka eivät vaadi ainakaan suuria muutoksia istuakseen ja jotka sopivat yhteen myös olemassaolevien vaatteiden kanssa. Vain sellaisia vaatteita, joihin ihastun kaupassa niin paljon, että kannan ne kassalle rystyset valkeina peläten, että joku vie ne matkalla. Kuten nämä Michael Korsin punaiset avokkaat Marshallsilta:

Olin jo pitkään etsinyt punaisia, pyöreäkärkisiä avokkaita, joita voisi käyttää paitsi juhlissa, niin myös piristysläikkänä vaikka farkkujen ja valkoisen paidan kanssa. Nämä olivat juuri sellaiset, laadukkaan oloiset ja kapeasta korosta huolimatta todella mukavat kävellä.

Tämä Michael Korsin edullisempi linja MICHAEL Michael Kors on ainakin täällä jo valmiiksi kohtuuhintainen. Tuolla nämä olivat vielä melkein puolet normaalihintaa edullisemmat.

Puluja

2012-01-19T18:16:00.000-08:00

Turussa tykkäsin kuvata puluja. Suurimmaksi osaksi tietenkin siksi, ettei muita eläimiä kaupungissa juurikaan nähnyt. Mutta tykkäsin kuvata niitä myös siksi, että ne ovat osa sitä eurooppalaista, urbaania maisemaa, joka on lähellä sydäntäni. Mieheni on aina vähän naureskellut pulukuvilleni, että kuvata nyt oikeasti puluja. Lopulta pulukuvistani tulikin jo vähän vitsi niin, että esimerkiksi matkoilla ystävätkin jo vinkkailivat, jos jossain oli pulu kuvauksellisena. Täällä en ole puluja nähnyt, mutta sen sijaan olen nähnyt paljon tiettyjä kottaraisen tapaisia mustia lintuja. Ne taitavat olla paikallisia puluja ainakin päätellen siitä, miten paljon niitä on alkanut kertyä kamerani kennolle.

loppuun yksi innokasta pulukuvaajaa pakeneva saksalainen pulu

Kalifornian ajokortti, osa 1/2 teoriakoe

2012-01-18T16:08:00.000-08:00

Meillä on miehen kanssa erilainen opiskelutyyli, minkä huomasin taas kerran tähän teoriakokeeseen valmistautuessamme. Eilen töistä tultuaan mies otti käteensä California Driver handbookin, lueskeli sitä tunnin verran (taisi kertailla?) ja ilmoitti sitten, että hän on nyt lukenut teoriakokeeseen. Itse olin siinä vaiheessa lukenut n. 100 sivun vihkosesta kymmenisen sivua ja se olen kuitenkin minä, joka täällä on kotona päivisin. "On sitä isompiakin kirjoja luettu yhdessä yössä", ajattelin, kun aloin lukemaan sitä siinä yhdeksän jälkeen. Tankatessani neljän maissa aamuyöstä tietoa rattijuopoille tarkoitetusta koulutusohjelmasta ei enää ollut niin itsetuntoinen olo. Hämmästyttävää kyllä selvisin kokeesta kuitenkin ja vieläpä ihan ensimmäisellä yrittämällä virhepisteillä 5/36, kun väärin olisi saanut olla 6. Eli sitähän jäi oikein marginaaliakin vielä.

Palattuamme palkitsin itseni keväisellä kukkakimpulla. Saatoin hypähtää onnestakin muutaman kerran.

Kukat hain luonnollisesti vuokra-autollamme. Hauska juttuhan tässä on se, että vaikka meidän pitää ajaa Kalifornian ajokortti, niin sitä odotellessamme saamme ajaa suomalaisilla ajokorteillamme "järkevän" ajan. Eli "jos" se vielä edessä oleva ajokoe ei mene ihan heti putkeen, niin ei hätää, kun tämä suomalainenkin ajokortti kelpaa määrittelemättömän ajan.

Monet kuulemma käyvät tuossa teoriakokeessa ihan kylmiltäänkin, mutta itse en ainakaan olisi mitenkään päässyt läpi lukematta tuota vihkosta. Vaikka toki monet perusasiat ovat samat täällä ja Suomessa, niin liikennesäännöissä oli yllättävänkin paljon myös eroja. Esimerkiksi tasa-arvoisessa risteyksessä ensimmäiseksi menee se, joka risteykseen ekana ehti. Jotkut säännöt olivat tosi järkeviä, kuten se että oikealle saa kääntyä punaista valoa vastaankin, ellei erikseen kielletä. Jotkut sen sijaan olivat hupaisia. Esimerkiksi tämä, että kirkkaassa auringonpaisteessa (n. 350 päivää vuodessa) tulee kääntymisaie näyttää vilkun lisäksi myös käsimerkeillä. Siis laittamalla käsi ulos auton ikkunasta ja viittomalla. Enpä ole moista nähnyt. Eipä täällä itse asiassa vilkkuakaan juuri kuluteta. Vilkun käyttö on täällä niin harvinaista, että oikeasti kysyin mieheltä, että eikö vilkku toimi, jos ajovalot eivät ole päällä (täällä ei yleensä tarvitse olla). Ei ehkä välkyin hetkeni.

kirkkaassa auringonpaisteessa tulee muka käyttää vilkun lisäksi myös käsimerkkejä

Jännä juttu oli myös, että virkailija kysyi, haluanko tehdä teoriakokeen englanniksi vai suomeksi. Tiesin, että testistä on kieliversioita, mutta en ollut kuullut, että olisi myös suomenkielinen. Virkailija vielä tarkisti asian mutta varoitteli, että käännös voi olla karmea. Koska yrityksiä on kolme, niin ajattelin kokeilla suomenkielistä testiä siitä huolimatta. Ja oikeastaan vähän myös sen takia, että voisin sitten syyttää edes käännöstä... Lopulta sitä suomenkielistä testiä ei kuitenkaan mistään löytynyt ja tein testin englanniksi, joten en tiedä, oliko se väärinkäsitys vai onko sellainen kieliversio oikeasti olemassa. Kiva olisi, jos kieliversio löytyisi, sillä ainakaan itselläni ei tuo liikennesanasto ollut suoraan hallussa.

Teoriakoetta ennen saimme tänään sosiaaliturvatunnuksemme, jotka tosiaankin ovat täällä kullanarvoisia. Ne saatuamme ikään kuin vasta olemme olemassa täällä. Oikeasti ne tulevat meille postitse parin viikon päästä, mutta olimme sopineet, että saamme hakea ne henk. koht. jo tällä viikolla, koska tarvitsimme ne ajokortin hakemiseen. Onnekkaasti saimme vielä tunnuksemme, sillä virkailija ilmoitti, että se käytäntö on käsketty lopettaa. Sosiaaliturvatunnusta saa hakea aikaisintaan 10 päivän maassa olon jälkeen ja sen jälkeen sen sitten saa kahden viikon päästä, näin siis aikaisintaan jatkossa. Yli kolme viikkoa on valtaisa aika, kun mitään ei saa tehtyä ennen tuota tunnusta. Ei voida maksaa palkkaa, ei voi hakea ajokorttia, ei vakuutuksia, ei välttämättä avata pankkitilejä tms. Tuo on pitkä aika olla täällä esimerkiksi ilman sairasvakuutusta, kun kotimaan vakuutuksetkaan eivät ole voimassa ulkomaille muutettaessa.

Kaksi isoa asiaa saatiin siis tänään hoidettua. Seuraavaksi ohjelmassa päikkärit, jäi pikkuisen univelkaa viime yöltä.

Edit. Oho, oho, meillehän olikin postilaatikkoon jo tupsahtanut sosiaaliturvatunnukset! Eli ei meidän ainakaan tarvinnut odottaa kuin ihan muutama päivä parin viikon sijaan.

Kodinhengettärenä

2012-01-17T21:10:00.000-08:00

Täällä on vähän siivoiltu. Kuinkas muuten, kun vaihtoehtoistoimintona olisi tarjolla "tenttiinlukua" eli huomiseen Kalifornian ajokortin teoriakokeeseen lukua.

Siivoilun ohessa tulee ihmeteltyä. Kodinkoneet kun tuntuvat olevan järjestäen heppoisemman ja yksinkertaisemman oloisia kuin eurooppalaiset vastineet. Esimerkiksi pyykinpesukone on tällainen rumpu, jonka keskellä olevaan tötteröön kaadetaan pesuaine, joka siitä sitten valuu suoraan rummun pohjalle. (Tai jos tarkkoja ollaan, niin löysin pesukoneesta toisenkin lokeron pesuaineille ja kaadoinkin aluksi aineen sinne. Sittemmin kielitaidon parantuessa huomasin, että se lokero oli tarkoitettu vain valkaisuaineelle.)

Lämpötilavalikossa on kolme vaihtoehtoa: kylmä, lämmin ja kuuma. Ja sopivan lämpötilan valintakin on täällä niin paljon yksinkertaisempaa kuin Suomessa, katsoo vain vaatteen väriä:

Myöskin ohjelmavalikosta on turha etsiä esimerkiksi käsipesuja tai villapesuja tai muita hienouksia. Täkäläisistä pesukoneista olin kuullut jo etukäteen kauhutarinoita, miten ne repivät vaatteet pilalle. Siksi laitoimme ensimmäisellä kerralla sissijoukoiksi asuntomme kalustukseen kuuluvat pyyhkeet, jotka kuitenkin tulivat ulos ehjinä ja kauniin valkoisina. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pesukone onkin osoittautunut ihan toimivaksi kapistukseksi peruspyykille: pesuohjelmat kestävät reippaasti alle tunnin(!), ja kaikki vaatteet ovat tulleet siitä huolimatta ulos puhtaina ja hyvässä kunnossa.

Huvittavin näky paljastui kuitenkin siivouskomerosta:

vasemmalla mainos vuodelta 1919 (kuvalähde: ebay) ja oikealla amerikkalainen imuri vuonna 2012

Hupi loppuu siinä vaiheessa, kun tuota järjettömän painavaa rotiskoa yrittää rullailla kokolattiamatolla puhumattakaan, jos yrittää siivota minkään keittiönpöytää matalamman huonekalun alta. Siinä on kyllä jokin letkukin, mutta suuttimesta päätellen se on tarkoitettu sohvan imurointiin. Täkäläisissä kaupoissakin myydään käytännössä pelkästään näitä.

Astianpesukone on aika heppoisen oloinen muovikapistus sekin. Täällä ei ole vaivauduttu edes peittämään lämpövastuksia metallikuorilla vaan ne ovat suoraan siinä näkyvillä:

Kun nyt kerran keittiössä olin, niin otinpa vielä kuvan meidän lieden kojetaulusta. Ota nyt sitten tuostakin selvää. Paistettiin viikonloppuna piirakka eikä onnistuttu saamaan kuin yksi lämpötila päälle tuosta. Se ei tietenkään ollut se lämpötila, jota haimme, mutta saatiin me piirakka valmiiksi kuitenkin:

Onneksi sentään kaupan pesuainehyllystä löytyi tuttuja: Suomessakin käyttämiäni Methodin puhdistusaineita saa täällä kaupoista vieläpä Suomea mukavampaan hintaan, isot puhdistusainepullot 4 dollaria ja käsienpesuaine 5 dollaria. Siinä kalpenee Hullujen päivien tarjouksetkin.

Kevätmuotia

2012-01-17T14:58:00.000-08:00

Viikonloppuna käytiin lähinnä katselemassa potentiaalisia asuntoja ja autoja mutta piipahdettiin ohi mennen myös Fashion Valleyssa eli täkäläisessä suurimmassa ostoskeskuksessa. Sieltä löytyvät tunnetuimmat tavaratalot ja paljon pienempiä kauppoja. Luksusmerkit, esim. Gucci, LV, Hermès ja Tiffany & co, ovat keskittyneet tänne. Täällä kaikki ostoskeskukset eivät ole katettuja, koska räntäsateen todennäköisyys on pieni. Täälläkin kävellään ihan taivasalla.

Yhdessä tavaratalossa oli liukuportaikon päällä valtaisa, lumoava perhosinstallaatio, jolle kuvat eivät tee oikeutta:

Meidän vierailu oli läpijuoksua mutta silmät ehtivät rekisteröimään kevään muodin värejä:

Oranssi. Sitä on kaikki kaupat pullollaan.

koboltinsininen/royal blue näkyi edelleen vahvasti

kirkkaita, keväisiä värejä, kuten keltaista, pinkkiä ja vihreää näkyi paljon tänäkin keväänä

Another... rainy day in California

2012-01-16T11:42:00.000-08:00

"It's a crash day today in San Diego", sanoi säämies aamu-uutisissa. Täällä on nähty muutamia sadepisaroita eilisillasta lähtien. Kulttuurikoulutuksessa meitä varoitettiin, että sateella täällä tulee paljon kolareita. Ihmiset kuulemma unohtavat sen, että sateella tiet liukastuu eivätkä osaa sopeuttaa ajamistaan. Vähän niin kuin VR yllättyy joka vuosi ensilumen tullessa. Ja toden totta, nyt puolen päivän kieppeillä on uutisoitu jo useista peltikolareista. Yhden moottorien uuden kaistan avaaminenkin lykättiin myöhemmäksi sateen takia. Voisi ajatella, että täällä on ollut kaatosadetta ja tulvia, mutta sade on oikeasti ollut kevyttä ripsottelua.

Harmaalla säällä sisällä tuntuu erityisen kolealta. Suomessa sitä tottui siihen, että ulkona on kylmää ja sisällä lämmintä. Täällä on yleensä toisinpäin. Sisällä saa värjötellä lämpöisät vaatteet päällä, koska täällä ei juurikaan ole lämmitystä ja ikkunat ovat yksinkertaiset. Ilmastointilaitteesta voi säätää ulostuloilman lämpötilan, mutta ei tänne näin talvella sellaista ihanaa kodikasta lämpöä saa kuin Suomessa. Ei tullut ensimmäisenä mieleen pakata mukaan villasukkia, mutta ehkä olisi kannattanut. Olen melkein joka päivä lähtenyt uloskin liian lämpimissä vaatteissa, kun sisällä on niin vilpoisaa.

Kaikki edellä mainittu huomioon ottaen ei tuntunutkaan niin ihmeelliseltä, että täällä on melkein kaikissa asunnoissa takat. Kyllä, takkoja Kaliforniassa. Paitsi, että ne ovat kaasutakkoja pelkästään tunnelmaa varten, joten niilläkään ei voi kotia lämmittää. Käytiin viikonloppuna katsomassa asuntoja ja niissä oli melkein kaikissa olohuoneessa takka siinä ainoassa paikassa, mihin television voisi laittaa. Mihin nämä ihmiset sijoittavat ne 65 tuuman televisiot, joita he raahaavat kaupoista ulos?

Teiden lisäksi myös meidän muuttoasiat luistavat tällä hetkellä. Aamulla saapui ensimmäinen erä muuttokuormastamme eli lentorahti. Kahdessa polvenkorkuisessa pahvilaatikossa oli muutama pari kenkiä ja käsilaukkuja, meidän loput kesävaatteet ja vähän miehen työjuttuja. Varsinaisen muuttokuorman pitäisi tulla helmikuun lopulla ja siihen mennessä olemme toivottavasti löytäneet viehättävän kolmion kivalta alueelta.

Toinen edennyt asia on sosiaaliturvatunnuksemme. Ne ovat täällä tärkeitä. Ilman sosiaaliturvatunnusta ei voi esimerkiksi maksaa palkkaa, ei ottaa sairasvakuutuksia eikä avata kännykkäliittymää. Minun puolisoviisumillani (L2) on mahdollista hakea työlupaa, joten olen oikeutettu myös sosiaaliturvatunnukseen. Mikäli puolisoviisumi ei mahdollista työluvan hakemista, saa kuitenkin todistuksen siitä, ettei ole täällä oikeutettu sosiaaliturvatunnukseen. Sosiaaliturvatunnukset ovat satunnaisia numerosarjoja, jotka pitää säilyttää hyvin jemmassa. Niillä pystyy kuulemma saamaan vahinkoa aikaiseksi ja identiteettivarkaudet ovat olleet täällä ongelmana. Aiemmin sosiaaliturvatunnuksien alkuosasta näkyi syntymäpaikka, mutta systeemiä muutettiin tietosuojasyistä.

Kävimme viime viikolla agenttimme kanssa anomassa näitä sosiaaliturvatunnuksia ja prosessi sujui ongelmitta. Täytimme ensin lomakkeeseen henkilötietomme, ojensimme sen passien ja viisumien kera virkailijalle, odotimme kolme varttia ja kävimme sitten toisen virkailijan kanssa lomakkeet läpi ja vannoimme kautta kiven ja kannon, että antamamme tiedot pitivät paikkansa. Sosiaaliturvatunnukset tulevat postitse parin viikon päästä, mutta saamme käydä kysymässä ne sieltä toimistolta jo tällä viikolla. Sitten voimme vihdoinkin hankkia minulle kännykkäliittymän ja meille auton.

Amerikkalaisia pannukakkuja

2012-01-14T23:03:00.000-08:00

Jos asunnosta löytyy oma paistinpannu pannukakuille, niin onhan sitä käytettävä. Tehtiin aamulla amerikkalaisia pannukakkuja Myllyn Parhaan ohjeen mukaan, tosin määrät meni hieman soveltaen täkäläisten mittakuppien takia. Ohje:

3 munaa

2-3 rkl fariini- tai tummaa sokeria tai juoksevaa hunajaa

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria (tai vaniljauutetta)

½ tl suolaa

2-3 dl maitoa

2 dl piimää tai kermaviiliä

½ dl voisulaa tai öljyä

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, lisää vaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja nesteitä, niin että saat paksun pannaritaikinan.

Paista pienellä munakas- tai blinipannulla paksuja, vajaan yhden senttimetrin paksuisia lettuja. Kuumenna pannu ensin kunnolla ja laske sen jälkeen levyn tehoa asentoon 1-3, sillä taikinassa on sokeria, joka ottaa väriä helpolla. Käytä paistamiseen rasvaa.

Perinteinen lettupannukin kelpaa, mutta ihan amerikkalaiseen pannukakkukokoon ei näin päästä. Annostele tavalliseen lettupannuun mahdollisimman paksulti taikinaa. Tarjoile juoksevan hunajan tai vaahterasiirapin sekä kermavaahdon kanssa.

Resepti: Arja Savela, Myllyn Paras Oy

pinon päälle valuva vaahterasiirappi täytyy tällä kertaa kuvitella

pannukakkujen päälle laitoimme kermavaahtoa ja tuoreita (pensas)mustikoita

Pannukakkuaineksia ostaessamme selvisi yksi pitkään mietityttänyt asia. Amerikkalaisissa leivontaohjeissa käytetään aina vaniljauutetta ("vanilla extract"), jota olen turhaan yrittänyt kaupoista etsiä. Eilen sitten etsin turhaan vaniljasokeria, kun tarjolla oli vain pitkä rivi vaniljauutetta. Ne käyttää täällä siis vaniljasokerin sijaan nestemäistä vaniljauutetta. Sitä oli tarjolla sekä aitoa että synteettistä eli aivan kuten Suomessakin on vaniljasokeria ja vanilliinisokeria. Vaniljauutepurkkeja ihmetellessämme samalle hyllylle tullut amerikkalaisrouva kommentoi vaniljoja ja kuultuaan meidän ostavan ensimmäistä vaniljapulloamme neuvoi hän ystävällisesti sopivan annosmäärän pannukakkutaikinaamme. Se oli vajaa korkillinen.

vaniljasokerin korvike

Pannulla paistui helposti noin kymmenkunta isoa, muhkeaa ja herkullista pannukakkua. Tällainen pannu taitaa täytyä hankkia sitten myös vakituiseen asuntoomme.

Valentine's day kolkuttelee jo ovella

2012-01-13T16:09:00.000-08:00

Valentine's day on 14. helmikuuta, mutta täällä kaupat jo pukeutuvat punaiseen. Näin taannoin ruokakaupassa metritolkulla sydämenmuotoisia suklaarasioita ja televisiossa mainostetaan paikallisten hotellien ystävänpäivätarjouksia. Olen ymmärtänyt, että täällä ystävänpäivä on enemmän rakastavaisten päivä, kun taas Suomessa silloin juhlistetaan myös laajemmin ystävyyttä. Kyseessä on ilmeisen iso juhla täällä. Suomessa olen yleensä juhlistanut ystävänpäivää suloisilla leivoksilla, mutta tänä vuonna taidan hypätä virran vietäväksi ja kehittää jotain muuta.

Hallmarkissa oli hyllykaupalla ystävänpäiväkortteja

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa oikein perinteisessä ostoskeskuksessa. Emme vieläkään halunneet lähteä keskustan ruuhkiin, joten menimme Escondidon Westfield-ostoskeskukseen. Siellä oli sekä Macy's että Nordström, joissa molemmissa olin odottanut pääseväni käymään. Näiden valikoimat erityisesti vaatepuolella olivat varsin pienet, mutta kuulemma San Diegon suurimmassa ja mahtavimmassa ostoskeskuksessa Fashion Valleyssa on isommat.

näyteikkunoissa oli jo keväisiä sävyjä

Joitain uusia tuttavuuksia löytyi ostoskeskuksesta myös: kahta edellistä muistuttava JC Penney, jonka sisältä löytyi myös pieni Sephora, ja Forever 21 -kauppa, joka muistutti tyyliltään erehdyttävästi H&M:ää (joka myös oli ostoskeskuksessa) ja jossa vietin tovin hiuskoristeiden ja korujen keskellä.

Minulla oli yksi erityinenkin syy päästä tänne: Nordströmillä myydään Philosophyn tuotteita. Kasvojen puhdistusaine Purity made simple on ollut suosikkini monta vuotta. Se on ainoa löytämäni puhdistustuote, joka sekä puhdistaa kaiken meikin pois että jättää ihon pehmeäksi ja kosteutetuksi. Se tosin sisältää öljyjä, joten ripsipidennysten kanssa sillä ei voi puhdistaa silmiä. Aiemmin olen tilannut sitä tietoturvaongelmien uhallakin netistä Hqhairista tai ostanut Tukholman Cow Parfymerie -kemikaliosta. Täällä tätä Arizonasta alkujaan olevaa brändiä myydään ainakin kymmenessä eri paikassa. Oi autuutta! Vihdoinkin pääsen kokeilemaan myös kaikkia ihanaisia vartalotuotteita, joita en postikulujen takia ole raaskinut aiemmin tilata. Ensimmäisenä ostin kokeiluun Valentine's dayn erikoisuuden Sweet talk. Se tuoksuu mansikkasorbetilta.

Koulun penkillä

2012-01-12T00:38:00.000-08:00

lempikaupastani Sproutsista sai tusinan isoja, punaisia ruusuja 7 dollarilla

Tämä päivä on mennyt sulatellessa kaikkea eilen saamaamme tietoa. Meillä oli eilen koko päivä kulttuurikoulutusta, joka on osa työnantajan sopeuttamispalveluita meille. Koulutuksen aiheina oli yleisesti sopeutuminen uuteen kulttuuriin ja kulttuurishokki, amerikkalaisessa yhteiskunnassa toimiminen ja suomalaisten ja amerikkalaisten erilaiset arvomaailmat. Olin tyytyväinen koulutukseen ja pidin erityisesti siitä, että myös puolison tilanteeseen liittyviin erityishaasteisiin ja omiin tavoitteisiini kiinnitettiin huomiota. Näin puolisona sen oman paikan löytäminen voi olla vaikeampaa kuin työssäkäyvällä, varsinkin, jos kotimaassa työ oli iso osa elämän mielekkyyttä.

Keskustelunaiheet vaihteli jätemyllystä maanjäristyksiin, luottohistorian luomisesta shekkien täyttämiseen (ne käyttää täällä oikeasti vielä shekkejä, hah!). Turvallisuusasioista opin, että San Diegon huonomaineisimpia alueita on Chula Vista ja eniten varottava eläinlaji on punkki, joka levittää täälläkin borrelioosia. Että näin. Mukaan saatiin paitsi mapillinen kulttuuri- ja yhteiskuntatietoutta, niin myös kassillinen matkailuesitteitä ympäri Kaliforniaa ja vähän laajemminkin. Joku oli raksinut matkailukohdan etukäteistoiveista. Tulipahan vähän puuhaa tällaiselle suunnittelua rakastavalle ihmiselle.

Käytiin läpi tutkimuksia siitä, millaisia suomalaiset ja amerikkalaiset yleensä ovat ja miten omat henkilökohtaiset arvomaailmamme suhteutuvat näihin. Kuulemme helpoiten vieraaseen kulttuuriin sopeutuvat ne, joiden omat arvot ja kommunikointitavat poikkeavat joiltain osin oman kulttuurin normeista. He ovat jo valmiiksi oppineet ymmärtämään erilaisuutta ja tulemaan sen kanssa toimeen. Kävimme näitä läpi noin kymmenen vastaparin avulla ja pääosin olin siellä, missä suomalaiset yleensä. Mutta oli siellä sellaisiakin kohtia, joissa olin lähempänä amerikkalaisia.

Käytin koulutuksessa päivittäistavarakauppoja symbolisoimaan tämän hetkisiä ajatuksiani: toisaalta on jännää ja hauskaa löytää kaikkia uusia juttuja, mutta toisaalta yrittää epätoivoisesti löytää samoja tuotteita, mitä käytti kotimaassa.

Farmers' Market

2012-01-09T17:26:00.000-08:00

Eilen sunnuntaina heräsin aamulla itsestään klo 9.22 ja menin nukkumaan puolen yön jälkeen - olen siis vihdoin sopeutunut uuteen aikavyöhykkeeseen. Luultavasti jo tällä viikolla saan taistella aamuheräämisen kanssa.

Eilen oli vihdoinkin aika päästä tutustumaan kovasti odottamaani Farmers' Marketiin, joita on täällä ympäri kaupunkia. Otimme suunnaksemme Escondidon markkinat. Tässä välissä olin onneksi jo löytänyt Sprouts - Farmers' Market -kauppaketjun, josta saa paljon tuoretta lähiruokaa - mikä näköjään tarkoittaa siellä yleensä Meksikossa tuotettua. Olen löytänyt sieltä tuoreiden kasvisten ja marjojen lisäksi myös ihanaa omenamehua, jota ei pullon mukaan ole tehty tiivisteestä eikä siinä ole käytetty säilöntäaineita tai makeutusaineita. Se maistuu ihan samalta kuin omenamehu, jota äiti teki teki meille lapsena.

Onneksi tosiaan en laskenut seuraavan viikon ruokalistaa noiden markkinoiden varaan. Ne olivat yhtä pienet kuin ne, mihin Del Marissa sattumalta osuimme. Tarjolla oli vähän kasviksia, hunajaa, perusleipää ja olisiko ollut jotain käsitöitä. Trubaduuri lauloi siirappisia rakkauslauluja taustalla. Kaikkinensa muistutti jonkin suomalaisen pikkukunnan markkinoita.

Markkinahumua

Teimme hurjasti ostoksia: ostimme markkinoilta mukilliset paikan päällä puserrettua appelsiinimehua (ihanaa!) ja oksan tuoreita limepuun lehtiä, joita olemme turhaan koettaneet Turusta etsiä kookoskanakeittoomme.

Näillä eväillä ei ehkä pärjäisi ihan koko viikkoa

Markkinapaikan parkkipaikalla kävi suurempi vilske kuin itse markkinoilla. Markkinoiden vierestä lähti polku vuoristoon ja reitti näytti olevan paitsi maastopyöräilijöiden, niin myös ratsastajien suosiossa. Molempia tuotiin autoilla paikalle. Olisipa hauska päästä joskus vuorille ratsastamaan.

Meillä oli Escondidossa enemmänkin ohjelmaa: siellä sijaitsee suuri "autopuisto", johon ovat kerääntyneet yhteen monien automerkkien paikalliset myymälät. Kävimme siellä tutustumassa automarkkinoihin, sillä siellä oli kätevästi yhdessä kaikki ne automerkit, joita harkitsemme.

Escondido sijaitsee vähän ylempänä vuoristossa ja paluumatkalla huomasimme vuoristojärven nimeltä Lake Hodges, ja poikkesimme alueelle kävelemään. Näimme siellä paljon mm. haukkoja ja kotkia liitelemässä. Yksi hieno asia tällä alueella on, että täällä on niin monenlaista ympäristöä lähellä: on rantaa, kaupunkia, vuoristoa. Ja vaikken mikään eräihminen olekaan, niin hienoa on myös se, miten paljon täällä näkee vaikkapa erilaisia lintuja. En ollut uskoa silmiäni ensimmäisenä päivänä, kun näin ensimmäistä kertaa kolibrin, ja sittemmin ollaan nähty niitä joka päivä.

Haukka

Turvallisuudentunteesta

2012-01-09T13:55:00.000-08:00

Viikko sitten uudenvuodenpäivänä, kun kävimme kävelemässä Coronadon kauniilla rannalla näimme saarella poliisien sulkeneen pienen kadunpätkän. Paikalla oli useita poliisiautoja ja naapureita keskustelemassa järkyttyneen näköisinä. Emme tienneet silloin, mitä oli tapahtunut, mutta myöhemmin uutisista kuulimme kolmen kuolleen ammuskelussa siellä. Tähän mennessä on selvinnyt, että kuolleita oli neljä, joista yksi oli todennäköisesti itsemurhan tehnyt ampuja.

Turvallisuus oli ensimmäisiä asioita, joita selvitin tästä kaupungista muuton selvittyä. Meksikon rajakaupunki ei suoranaisesti kuulostanut Amerikan turvallisimmilta kaupungilta. Mutta joka paikasta saamani viesti on, että San Diego on varsinkin suurkaupungiksi turvallinen, rikoksia on selvästi vähemmän kuin Amerikassa keskimäärin. Mutta ei tämäkään mikään lintukoto ole kuitenkaan. Meidän sopeutumispalveluihin kuuluu kulttuurikoulutusta ja olemmekin raksineet turvallisuuden yhdeksi käsiteltäväksi aiheeksi. Rikollisuus ei ole ainoa turvallisuuskysymys täällä, vaan myös luonto on erilainen kuin Suomessa. Täällä on joitain vaarallisia eläinlajeja ja myös (onneksi pienet) maanjäristykset ovat tavallisia.

Toisaalta turvallisuudentunne on hyvin subjektiivista. Ei kotikaupunkini Turku ollut Suomen turvallisimpia kaupunkeja sekään, mutta siellä koin aina oloni turvalliseksi. Tuttu ympäristö luo turvallisuutta. Täällä on myös tapana uutisoida rikoksia isosti, mikä on omiaan luomaan turvattomuuden tunnetta.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Balboa Park

2012-01-08T16:13:00.000-08:00

Eilen, lauantaiaamuna tankattiin aamiaiseksi tuhdit kasvismunakkaat, mustikkamuffinssit ja isot kupit kahvia, sillä ohjelmassa oli päivä Balboa Parkissa. Ostettiin paikan päällä päiväliput, joilla pääsee viiteen kohteeseen. Lisäksi Balboa Parkissa on paljon ilmaiskohteita, esimerkiksi kaikki muut puutarhat paitsi japanilainen puutarha. Puutarhat tokikaan eivät ole täydessä loistossaan näin keskellä talvea, mutta kaunista nähtävää riitti silti.

Alueella juoksenteli oravia, jotka olivat muuten pikkuisen pulskemmassa kunnossa kuin suomalaiset kurret, tälläkin pähkinä mussutettavana

Valitsimme kohteiksemme Valokuvataiteen museon, Luonnonhistoriallisen museon, Japanin ystävyyspuutarhaan, San Diegon taidemuseon ja Mingein kansainvälisen museon. Lisäksi kävimme kävelemässä kaktuspuutarhassa. Valokuvataiteen museon näyttelyssä pidin eniten Michael Wolfin valokuvista Architecture of density. Luonnonhistoriallisessa museossa tykkäsin jalokivinäyttelystä ja haista kertovasta 3D-lyhytfilmistä. Mutta kävin juuri syksyllä Lontoon Natural History Museumissa ja se teki niin suuren vaikutuksen, että sen kanssa on vaikea kilpailla.

Kaikki puutkaan eivät osanneet päättää, mikä vuodenaika on menossa

Alueella näkyi turistien lisäksi paljon esimerkiksi lenkkeilijöitä ja useita hääpareja otattamassa valokuvia

Japanilainen puutarha oli kaunis näin talvellakin, voin vain kuvitella kuinka kaunis se on sakura-aikaan:

Söpö lintunen odotti pääsyä kylpemään

kaktuspuutarha oli perustettu 1930-luvulla:

Kaktuksen kukinto

Varsinainen helmi odotti meitä pohjalla. Olimme olleet Balboa Parkissa yli viisi tuntia, käyneet neljässä kohteessa, syöneet yhdet hodarit ja nähneet jo kaikki must-kohteet. Itse asiassa istuimme penkillä juomassa kahvia väsyneinä ja pohdimme, jaksammeko ylipäätään mennä enää mihinkään kohteeseen. Katsoimme sitten selkämme takana olevan Mingein museon mainostavan japanilaisten onnenkissojen näyttelyään ja ajattelimme, että samahan se on käydä vilkaisemassa, kun kerran on yksi lippukin jäljellä. Kassalla henkilökunta vielä kysyi, haluammeko mennä, kun se on enää puolisen tuntia auki. Ajattelin mielessäni, että hah, me juoksemme sen läpi vartissa joka tapauksessa.

Museo olikin meistä molemmista päivän kiinnostavin. Museo määrittelee alakseen folk art, craft and design. Siellä oli esimerkiksi jänniä design-esineitä, käyttöesineistä tehtyä taidetta ja koruja, vaikka kaikkea emme ihan ehtineet käydä läpi. Henkilökunta lempeästi hätisteli meitä jo lopussa pois.

Kaapinovet, joiden suunnittelija oli nimestä päätellen ruotsalainen

Lopussa silmiimme iski tällainen näky osastolta, joka oli vielä suljettu:

Osastolla näytti olevan paljon muitakin tuttuja esineitä ja kysyimme henkilökunnalta, mikä juttu tämä on. He kertoivat, että heillä on kuun lopussa alkamassa suomalaisen designin näyttely. Ei voi olla totta. Se täytyy ehdottomasti tulla katsomaan.

Ihanuutta

2012-01-06T21:15:00.000-08:00

Toin kaupasta tällaisen perjantai-illaksi. Tällainen kuuluu kuulemma olla jokaisella perheenjäsenellä oma, sen kanssa mennään sohvalle katsomaan telkkaria ja sitä syödään suoraan purkista lusikalla. Niin olen elokuvista nähnyt.

"Keep calm and have a cupcake"

2012-01-06T09:37:00.000-08:00

Muutossa haastavinta oli miettiä, mitä tavaroita tarvitsee milloinkin. Meidän tavarat muuttaa tänne kolmessa erässä. Ensimmäinen erä tuli meidän mukana lentokoneessa ja siinä oli piti olla paitsi tärkeimmät tavarat, niin myös esimerkiksi herkimmät elektroniikkalaitteet ja aidot korut tai muut pienet arvoesineet. Toinen erä tulee lentorahtina parin viikon sisällä. Lentorahdin säännöt olivat tiukimmat, käytännössä siihen erään ei voinut laittaa kuin vaatteita ja papereita. Kolmas erä on meidän varsinainen muuttokuorma, joka tulee laivarahtina parin kuukauden päästä. Mitään elintarvikkeita tai pesuaineita ei voinut laittaa mihinkään erään, joten esimerkiksi kaikki kuivatarvikkeet, mausteet ja puhdistusaineet pitää kerätä täällä alusta.

Oli vaikea miettiä, mitä tavaroita tarvitsee milloinkin. Kotona on paljon sellaista arkista tavaraa, joiden tarpeen huomaa vasta täällä, kun ne seilaavat tuolla Atlantin päällä. Kuten paperivihot. Tykkään tehdä listoja ja kirjoittaa asioita muistiin paitsi tietokoneelle, niin myös ihan paperivihkoon. Nyt kun kaikki kuittien taustat ja mainospostien marginaalit on raapusteltu täyteen osoitteita, to do -listoja ja muistiinpanoja, niin oli aika kerätä tämä informaatio yhteen paikkaan ja ostaa vihko. Taidanpa ottaa tuon vihon sloganin myös motokseni täällä.

Täällä on juuri valjennut aurinkoinen loppiaisaamu. Loppiainen ei ole täällä vapaapäivä, mutta kohta alkaakin jo viikonloppu. Omassa ohjelmassani on tänään liikennesääntöjen opettelemista, erinäisten lomakkeiden täyttämistä ja viikonlopun suunnittelua. Viikonloppuna olemme ajatelleet mennä Balboa Parkiin. Se on valtaisa alue, jossa on on erilaisia taidemuseoita, luonnontieteellinen museo, useita erilaisia puutarhoja, paikallista kulttuuria, esittävää taidetta jne. Puisto on niin valtaisa, että siihen myydään ns. päivälippuja, joilla saa käydä viidessä museossa tai ns. viikkolippuja, jotka kattavat koko puiston. Puiston yhteydessä on San Diego Zoo, joka on Amerikan kuuluisimpia eläintarhoja. Sinne menemme sitten jonain toisena kertana, se on jo itsessään valtaisa. Itseäni kiinnostaa tällä ensimmäisellä Balboa Park -vierailulla ainakin valokuvataiteen museo.

Amerikkalainen unelma

2012-01-05T11:43:00.000-08:00

Aamulla vietyäni miehen töihin hain Starbucksista kahvin ja päivän lehden, The New York Timesin, ja menin uima-altaalle niiden kanssa. Yksi henkilökohtaisia tavoitteitani täällä on oppia kieltä ja kulttuuria kunnolla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olemme tässä maassa, ja ensimmäinen kerta, kun asumme ulkomailla. Huolimatta siitä järjettömästä tuntimäärästä, mitä elämässäni olen englantia opiskellut ja vaikka olen sitä töissäkin tarvinnut, niin koen kielitaitoni vielä hyvin rajalliseksi. Kielitaitoni rajoittuu lähinnä akateemiseen englantiin omilta aloiltani. Sen sijaan ns. arkisempi kielitaito puuttuu kokonaan.

Täällä jokainen kauppareissu on vielä oppimatka paikalliseen small talkiin ja kohteliaisuuslauseisiin - ja niitähän täällä riittää. Toiseksi oppimista on myös paikallisessa uutiskielessä, kuten myös yleissivistyksessä tästä maasta. Vaikka aina sanotaan, että amerikkalaiset eivät tiedä muusta maailmasta mitään, niin enpä voi itsekään sanoa olevani kovin perillä esimerkiksi Amerikan tämän hetken politiikasta, vaikka kuvittelin Suomessa seuraavani politiikkaa varsin hyvin.

Koska ainakaan aluksi en työskentele tai opiskele täällä, niin kielitaitoni karttuminen on oman aktiivisuuteni varassa. Yhtenä pienenä askeleena koetan lukea sanomalehtiä ja seurata uutisia tv:stä aktiivisesti. Olemme ajatelleet tilata sitten vakituiseen asuntoomme paikallisen San Diego Union Tribunen, vaikka se onkin aika köykäinen sanomalehti.

Tänään television pääuutisena on ollut presidentti Obaman julkistamat uudet puolustuslinjaukset. Luvassa on rakenteellisia uutisia ja ennen kaikkea tuntuvia säästöjä, mutta jos kuulin oikein, niin näiden jälkeenkin Amerikan puolustusmenot ovat suuremmat kuin kymmenen seuraavaksi suurimman maan puolustusmenot yhteensä. Aikamoista.

New York Timesissa oli mielenkiintoinen artikkeli sosiaalisesta liikkuvuudesta, mahdollisuudesta nousta alemmilta tuloluokilta ylempiin (tai toisinpäin). Amerikan perusajatus on aina ollut, että jokaisella on mahdollisuus toteuttaa oma amerikkalainen unelmansa, nousta ryysyistä rikkauteen. Artikkelissa esitettiin useita vertailututkimuksia, joiden mukaan juuri Amerikassa onkin vaikeampi nousta köyhyydestä ylempiin tuloluokkiin kuin muissa rikkaissa maissa. Yhdessä tutkimuksessa oli vertailtu yhdeksää maata, joista yksi oli Suomi. Tässä tutkimuksessa Kanada, Norja, Suomi ja Tanska olivat liikkuvimpia, USA ja Britannia huonoimpia ja Ruotsi, Saksa ja Ranska siltä väliltä.

Artikkelissa pohdittiin myös syitä. Yksi syy oli, että yhteiskunnan löyhemmän turvaverkoston takia alin tuloluokka on täällä köyhempi kuin vertailumaissa. Yhtenä varsin ilmeiseltä tuntuvana syynä mainittiin, että varakkailla on mahdollisuus laittaa lapsensa parempii kouluihin. Täällä koulutus on todella kallista, jo päivähoidosta lähtien, ja onhan se selvää, että jos pohjakoulutus on puutteellinen, niin sitä kaulaa kertyy kurottavaksi. Toki täällä huippulahjakkuuksilla on mahdollisuutta aina nousta korkealle, mutta sen laajan keskitason on vaikea nousta.

Yksi artikkelissa mainittu syy oli, että köyhien amerikkalaisten keskuudessa yksinhuoltajuus on yleisempää kuin vertailumaissa. Vaikka Suomessakin yksinhuoltajat ovat taloudellisesti haasteellisimpia ryhmiä, niin täällä ongelmat kertautuvat erityisesti kalliista päivähoidosta ja koulutuksesta johtuen. Muistaakseni 40 % työikäisistä naisista on Amerikassa kotona ja usein syy on varmasti myös taloudellinen: on halvempaa hoitaa lapset kotona kuin laittaa päivähoitoon.

Uima-altaan äärellä näistä lukiessani on hyvä muistaa, että on paljon Suomen ilmaisen koulutusjärjestelmän ansiota, että meillä on tämä mahdollisuus kokeilla siipiämme täällä.

Moottoritiellä

2012-01-04T18:02:00.000-08:00

Koska meillä ei Suomessa ollut autoa, tuli ajamista harjoiteltua harvakseltaan. Ennen tänne muuttoa en ollut ajanut yli vuoteen. Täällä olen harjoitellut ajamista vähän lyhyemmillä reissulla, sillä täällä ajaminen on melkoista Suomeen verrattuna. Ihan tavallisella kadullakin saattaa olla 3-4 kaistaa, siis yhteen suuntaan, joista yhtäkkiä 1-2 reunimmaista saattaa olla pelkästään kääntyville tai sitten toisesta saattaakin saada jatkaa myös suoraan tai yhtäkkiä navigaattori kertookin, että pitääkin ryhmittyä juuri siihen toiseen laitaan. Hengästyttävää. Ja sanoinko jo, että täällä on muutama muukin auto liikenteessä.

Tavallinen katu hiljaiseen iltapäiväaikaan

Olen yrittänyt opetella sellaisen periaatteen, että jos näytän ajautuvani väärälle reitille, niin menen sinne ennemmin kuin yritän yhtäkkiä korjata reittiä. Täällä tieverkosto on niin runsas, että oikealle tielle pääsee pian takaisin kuitenkin. Kerran tosin humpsahdin tämän periaatteen takia moottoritielle, mutta pääsi sieltäkin aika nopeasti pois. Liikennesääntöeroista olen jo oppinut yhden eron: oikealle voi yleensä kääntyä myös silloin, vaikka palaisi punainen valo. Tällöin täytyy ensin pysähtyä ja jos vasemmalta ei tule ketään, niin saa mennä. Agentin mukaan turistit tunnistaakin siitä, että ne odottavat valon vaihtumista oikealle mennessään.

Nyt tuli kuitenkin niin pakottava tarve, että piti lähteä ihan yksikseen seikkailemaan vieläpä moottoritielle. Nimittäin ripsipidennykset. Minulla on ollut sellaiset Turussa lähes pari vuotta ja ne on se minun turhamaisuus, josta en halua luopua. Turun ripsipidennysten laittajani oli loistava ja olisin mieluiten pakannut hänet matkalaukkuun mukaani, varsinkin sen jälkeen kun olin aloittanut etsimään täältä paikkoja netistä. Paikat tuntuivat paitsi hurjasti Suomen hintoja kalliimmilta, niin myös huonommilta. Hinnat perustuivat löytämissäni paikoissa laitettavien ripsien määriin ja paketteihin kuuluvat ripsimäärät kuulostivat ihan säälittäviltä Suomen aikaperusteisissa paikoissa laitettaviin verrattuna.

Yksi syy ripsipaikkojen vähyyteen on ehkä, että täällä käytetään paljon Latisse-nimistä ripsien kasvua lisäävää ainetta. Se vaatii ilmeisesti periaatteessa reseptin, mutta sitä tuntuu saavan täältä helposti. Aineesta liikkuu huhuja, että se vähitellen värjää muut kuin ruskeat silmät ruskeiksi, mutta esimerkiksi täällä lääkärit kumoavat noita huhuja.

Lopulta päädyin epätoivoissani kysymään agentiltamme, jos hänellä olisi vinkkejä hyvistä paikoista, ja hänellä olikin. Hän kertoi hinta-laatusuhteista tarkan ystävänsä laitattavan ripsiään ja lupasi hankkia paikan nimen minulle. Sain häneltä tiedot paikasta, joka nettisivujen mukaan oli paljon löytämiäni edullisempi ja aikaperusteinen. Löysin myös netistä paljon kehuja paikasta. Huonona puolena sitten oli, että paikka sijaitsi varsin kaukana meidän kodistamme, melkein 30 kilometrin päässä.

Kävimme eilen illalla miehen kanssa katsomassa, millaisessa paikassa se on. Lähes koko matka oli moottoritietä eikä aluekaan selvästi ollut kaupungin parhaita. Myös kauneushoitola oli pieni eikä tosiaan erityisen luksushenkinen mutta kehujen rohkaisema varasin ajan ystävälliseltä aasialaistaustaiselta naiselta. Ajan sain jo tälle aamupäivälle.

Aamulla sitten lähdin kädet tutisten matkaan, hyvissä ajoin ennen aikaani. Heti ensimmäisenä tajusin varanneeni ajan typerään aikaan: keskelle aamuruuhkia. Hiki nousi pintaan, kun nousin siirtymätietä pitkin kohti moottoritietä ja näin sen vyöryvän automassan, jonka sekaan piti ujuttautua. Moottoritiellä oli ehkä kuusi kaistaa suuntaansa, ja tuntui, että autoja suihki joka puolella, oikealla ja vasemmalle, edestä ja takaa. Muiden autot liukuivat sulavasti kaistoilta toiselle pieniinkin rakoihin, kun taas omat kaistanvaihdot olivat sellaisia vähemmän sulavia paniikkirepäisyjä. Koetin pysytellä oikeassa reunassa, jotta pääsisin ulos sitten, kun aika on. Samalla piti kuitenkin varoa, etten ajaudu vahingossa liian aikaisin poistumisreittiin, kun reunaan tuntui välillä tupsahtavan uusia kaistoja eteen. Nopeusrajoituksia ei lukenut missään - olisi pitänyt lukea sitä liikennesääntövihosta - joten yritin vain pysyä virran mukana.

Kun lopulta pääsin turvallisesti perille, istuin vähän aikaa vain autossa hengittelemässä ja tasaamassa hermoja. Paluumatka sujui sitten jo vähemmän hermostuneesti. Liikennettäkin oli vähemmän.

Ja ne ripset. Niistä tuli ihanat ja palvelu oli ystävällistä. Mitäpä sitä ei nainen tekisi kauneuden vuoksi.

Ensimmäinen arkipäivä

2012-01-04T08:25:00.000-08:00

Täällä oli maanantai 2. tammikuuta vielä vapaapäivä, koska viikonlopulle osuva vapaapäivä hyvitetään perjantaina tai maanantaina. Viimeinen lomapäivä vietettiin rauhaisasti kotona: siivoiltiin, pestiin pyykkiä, laitettiin ruokaa ja vain oleskeltiin. Eilen meillä sitten alkoi arki, kun mies meni töihin. Vein aamulla hänet töihin, jotta sain auton käyttööni.

Kotiin palattuani join rauhassa lisää aamukahvia ja surffasin netissä. Suomalaiset ystävätkin olivat netissä, Suomessa oli alkuilta menossa.

Aamupäivällä suuntasin tutustumaan asuntomme yhteydessä olevaan kuntosaliin. Se on pieni, varustettu rivillä aerobisia laitteita, muutamalla kuntosalilaitteella ja pienellä venyttelyhuoneella. Aion käyttää tätä salia seuraavat parisen kuukautta, jotka asumme tässä väliaikaisasunnossa. Etsin vakituisen kuntosalin sitten, kun tiedämme, mihin lopulta muutamme, sillä täälläkin salit ovat jäsenyysperusteisia.

Sali oli ihan kiva ja sain ilon treenata siellä rauhassa yksikseni. Sitä vain harmittelin, ettei siellä ollut vapaita painoja, joita käytän yleensä paljon ja joilla saisi helposti lisää vaihtelua treeniin. Mutta uskon, että alaselkää lukuunottamatta saan noillakin laitteilla monipuolisen treenin aikaiseksi pariksi kuukaudeksi. Laitteissa oli ilokseni painot merkitty myös kiloina, ehkä sitä oppii vähän paikallisia mittayksiköitä samalla.

Treenin jälkeen söin lounaaksi feta-avokado-salaatin, joka on lempiruokiani. Fetan löytäminen on osoittautunut täällä haasteelliseksi. Sitä löytyy jonkin verran kimpaleina, mutta se on kallista. Pieni purkki maksaa n. 8 dollaria. Sen sijaan täältä löytyy paljon murustettua fetaa, ilmeisesti tällä se syödään murennettuna. Tilasin kerran ravintolastakin fetasalaattia, ja siinäkin feta oli murennettuna. Pieneksi murustettu feta ei salaatissa paljon maistunut, joten täytyy jatkaa etsintöjä. Olen koettanut katsoa, josko jotain vastaavaa juustoa myytäisiin eri nimellä, mutta en ole löytänyt sellaistakaan. Pitää jatkaa etsintöjä.

Heitin salaattiin tällä kertaa myös edellisen päivän illalliselta jääneet parsat

Lounaan jälkeen lähdin läheiseen Barnes & Noble kirjakauppaan. Rakastan kirjakauppoja, sekä kirjoja että erityisesti lehtiä, jotka ovat ehkä leikkokukkien kanssa suurimpia heikkouksiani - onneksi molemmat ovat täällä halpoja! Käytiin kaupassa pikaisesti yhtenä päivänä ja olin siitä lähtien odottanut, että pääsen sinne rauhassa pyörimään. Barnes & Noble on ketju, joka on ihan hyvin varusteltu, mutta ei kuitenkaan mitään Suomen Akateemisten tasoa. Jossain on varmasti vielä isompia kirjakauppoja täällä... Sain siellä kuitenkin helposti kulutettua melkein kolmisen tuntia, kunnes mies soitti, että voisi tulla hakemaan kotiin.

Ostin kirjakaupasta joitain lehtiä ja kirjoitin vihkoon ylös ison kasan kiinnostavia kirjoja harkintaan

Kirjakaupassa sai selvästi perehtyä kirjoihin ennen ostoa, sillä siellä oli ympäriinsä tuoleja, joihin voi istahtaa lueskelemaan. Jotkut näyttivätkin lukevan siellä pitkän tovin. Kirjojen hinnat olivat ehkä hieman halvempia kuin Suomessa, mutta eivät niin halpoja kuin netissä esim. Bookdepositoryssa, josta tilaan suurimman osan kirjoistani. Kiersin koko kaupan läpi hiljalleen ja kiinnitin huomiota, mitkä teemat saivat erityisesti tilaa. Kun yhdelle teemalle oli varattu keskimäärin yksi hylly, oli tämä teema saanut kolme hyllyä:

Kolme hyllyä olivat saaneet myös dieettioppaat ja myös elämäkerrat tuntuivat olevan suosittuja hyllyriveistä päätellen. Omat hyllynsä olivat saaneet myös länkkärit:

Huomasin myös, että Moleskinen vihot ovat vaarallisia täällä Kaliforniassa. Noinkohan uskallan käyttää omiani täällä enää :).

Ihan näin lokoisaa ei arkeni tule jatkossa olemaan, sillä aion täältä käsin viimeistellä yksiä keskeneräisiä opintojani Suomeen. Pakkasin gradumateriaalit kuitenkin suoraan muuttokuormaan, sillä ajattelin pärjääväni ensimmäiset pari kuukautta hyvin ilman niitäkin :).

Autokaupunki

2012-01-03T09:41:00.000-08:00

Kysyin agentiltamme, meneekö täältä asuinalueeltamme jotain bussilinjoja keskustaan. Hän huudahti, että "ei, täällä täytyy olla auto. Kaliforniassa EI ole julkista liikennettä." Ja jatkoi vielä, että täällä rahat on laitettu teihin joukkoliikenteen sijaan. Se pitää paikkansa. Autolla pääsee täällä helposti joka paikkaan, kun taas joukkoliikenne on vähäistä ja huonoa. Kuulemma matka keskustaan voi kestää busseilla kolme tuntia, kun sen menisi autolla 20 minuutissa. Käsittääkseni keskustassa on turistireiteille trolleja, jotka toimivat hyvin.

Minulla ei ole koskaan ollut autoa. Turussa koetimme järjestää elämämme niin, ettemme sellaista tarvitsisi. Asuimme keskustassa lähellä joukkoliikenneyhteyksiä molempien työpaikoille. Silloin kun henkilöautoa tarvitsi, niin menin huoletta taksilla, sillä autottomuus säästi niin paljon. Joskus autoilevat ystäväni hämmästelivät, miten raaskin mennä jonnekin taksilla, vaikka heillä kului koko ajan valtavasti rahaa autoihinsa. Omalla autolla kulut eivät kohdennu selvästi yksittäisiin matkoihin, joten oman auton kustannukset eivät tunnu niin kovilta.

Tänne lähtiessämme tiesimme heti, että meidänkin on nyt hankittava auto. Itse asiassa tällä hetkellä toivomme, että pärjäisimme edes yhdellä autolla.

Amerikkahan on tunnettu siitä, mitä agenttimmekin sanoi eli että tiet on valittu joukkoliikenteen sijaan. Esimerkiksi San Diego on kaavoitettu niin, että tänne olisi ollut helppo rakentaa myös toimiva joukkoliikenne. Mutta kun kerran on lähdetty tälle tielle, rakennettu kaikki paikat täyteen teitä ja opetettu ihmiset rakastamaan autojaan, niin järjestelmän muuttaminen joukkoliikennevaltaiseksi tuntuu mahdottomalta.

Joillain teillä on oma "carpool" -kaista autoille, joissa on vähintään kaksi(!) henkeä kyydissä. Harvinaista kyllä kuvassa kaistalla on autoja, yleensä siinä ollaan korkeintaan me (jotka kuvassa ollaan viereisellä kaistalla...). Luin jostain, että Amerikan autoliikenteestä 10 % on näitä useamman kuin yhden hengen ajoja. Aika vähän.

Onneksi meillä oli ajokortit sentään molemmilla entuudestaan. Täällä ne käyvät aluksi, mutta joudumme pian ajamaan Kalifornian ajokortin, mikä tarkoittaa sekä paikallista teoriakoetta että ajokoetta. Vaikka ajokokeen pitäisi olla suomalaisittain helppo, niin on täällä liikenne sen verran hurjaa, että olen iloinen opeteltuani ensin ajamaan Suomen pikkukaduilla. Saimme jo agentiltamme kotiläksyjä, tämän vihkosen osaamalla pitäisi päästä teoriakokeesta läpi:

Kuulin etukäteen, että San Diego on pyöräilijöille amerikkalaisittain hyvä kaupunki. Ja täällä tosiaan näkee välillä pyöräteitä tai useammin pyöräkaistoja autojen seassa ja välillä jopa jonkun pyöräilijänkin. Toisaalta aika usein näkee myös kylttejä, että pyörätie loppuukin yhtäkkiä. Mutta ei täällä kukaan taidakaan käyttää pyörää paikasta toiseen siirtymiseen. Näkemäni pyöräilijät ovat olleet kuntopyöräilijöitä treenivaatteissa ja käyräsarvisilla pyörillä. Agentti myös varoitti siitä, että autoilijat eivät ole tottuneet pyöräilijöihin eivätkä siksi osaa varoa niitä siten kuin pitäisi.

Vuoden ensimmäinen päivä

2012-01-02T18:16:00.001-08:00

Vuoden ensimmäisen päivän aamuna saimme idean lähteä Coronadoon, joka on pieni saarikaupunki San Diegon edustalla. San Diego on paitsi tämän kaupungin, niin myös läänin (? englanniksi "county") nimi. Välillä ei siksi tajua, että San Diegosta puhuttaessa puhutaan myös toisista kaupungeista, kuten tästä Coronadosta. Saarelle menee San Diegosta huikean korkea silta, joka on myös alueen maamerkkejä. Lähdimme ajamaan saarelle aamupäivällä ja yhtäkkiä olimmekin sillalla. Se oli aika huima kokemus, sillä silta oli paitsi valtavan korkea, niin myös aika kapea. Harmi, ettei sillalle päässyt jalan, olisi ollut jännä kävellä sinne.

Kuva otettu paluumatkalta

Coronadossa tajusin vihdoin, mistä kaupungin kuuluisat siluettikuvat otetaan. Tällaisia kuvia näkee kaikissa San Diegon oppaissa ja Coronadon saarella tuttu siluetti piirtyi yhtäkkiä eteen. Siluettikuvat antavat tosin harhaisen kuvan kaupungista, joka ei suurimmalta osin ole pilvenpiirtäjäkaupunki vaan rakennettu matalasti. Kunhan kamerajalustani saapuu muuttokuorman mukana täytyy tänne tulla joskus uudelleen kuvaamaan kaupunki iltavalaistuksessa.

Saarella oli enemmän turistikohteen tuntua kuin muualla täällä, missä ollaan toistaiseksi oltu. Isoja hotelleja rannalla, turistikauppoja ja turistihenkisiä ravintoloita. Toisaalta saarella oli myös rauhallista omakotialuetta. Avomeren puolella meren yllä oli runsaasti usvaa, poikkeuksellisesta ilmiöstä oli uutisissakin. Näytti jännältä, kun näkyvyys merelle oli niin lyhyt.

Kävimme lounaalla pienessä ravintolassa, jossa tarjoilija kyseli mistä olemme, olemmeko lomamatkalla ja mikä meidät on tuonut San Diegoon. Tuntui hassulta vastata, että olemme juuri muuttaneet tänne. Hän kertoi itse tulleensa kaupunkiin kolme vuotta sitten tarkoituksena kierrellä eri kaupungeissa. Mutta oltuaan vuoden San Diegossa hän oli todennut, ettei hän lähde täältä enää koskaan. Alkaa tuntua siltä, että niin voisi käydä itsellekin.

Illalla olimme päättäneet mennä elokuviin, sillä halusimme nähdä ensimmäisenä elokuvanamme täällä Mission: Impossible IV:n. Suomessahan oli iso hässäkkä siitä, että elokuvassa esiintyy suomalainen Samuli Edelman. Ajoimme päivällä ison elokuvateatterin ohi ja kävimme sieltä ostamassa illaksi liput, että saisimme hyvät paikat. Elokuvateatteriketju Edwards Cinema taitaa olla jokin paikallinen Finnkino, ainakin sen elokuvateattereita näkee ympäriinsä.

Kun sitten menimme illalla elokuviin joitain minuutteja ennen näytöksen alkua, tajusimme ettei lipussa olekaan paikkanumeroita. Eli täällä voi mennä istumaan minne vain. Saapuessamme parhaat paikat oli tietenkin jo vallattu, mutta ihan hyvin näki meidänkin paikaltamme. Elokuva oli viihdyttävä ja Samulikin selvisi roolistaan oikein mainiosti.

Tervetuloa vuosi 2012!

2012-01-01T08:44:00.000-08:00

Uudenvuoden aattona nousin viideltä tekemään töitä. Heräämisajan tosin valitsi jälleen elimistö. Minulla oli joitain työjuttuja, joita halusin vielä tarkastaa ennen kuin nettitunnukseni poistuvat työsuhteen päättyessä vuodenvaihteessa. Tein niitä muutaman tunnin ja sen jälkeen oli aika lähteä ensimmäistä kertaa biitsille.

San Diego sijaitsee Tyynenmeren rannalla pituussuuntaisesti. Eli rantaviivaa riittää. Täällä on useita eri rantoja, mutta agenttimme suositteli meille Del Marin rantaa. Hän myös ystävällisesti lähetti meille ajo-ohjeet ja vinkkejä parkkeeraukseen. Lähdimme rannalle yhden maissa, noin tuntia ennen kuin vuosi vaihtui Suomessa.

Meri näytti mielettömältä, kun se yhtäkkiä avautui eteen kymmenisen metriä korkealta penkereeltä. En ollut kunnolla tajunnut valtameren suuruutta ennen kuin sen äärellä. Tämä ranta on omistettu surffareille, uiminen on kiellettyä. Olen ymmärtänyt, ettei täällä muutenkaan ihmiset yleensä juurikaan ui meressä, sen vesi kun on kylmää ympäri vuoden. Rantaviiva on n. kolme kilometriä pitkä ja siellä näki paljon kuntoilijoita juoksemassa tai kävelemässä.

Penkereellä pyyhälsi juna pillit viheltäen

Koirat liikkuivat rannalla vapaasti

Otimme rannalla meistä kännykkäkamerakuvat vuoden vaihtuessa Suomessa ja lähetimme uuden vuoden toivotukset läheisimmillemme Suomeen. Rannalta lähtiessämme törmäsimme sattumalta ensimmäistä kertaa Farmer's marketiin rannan lähistöllä. Siellä oli tarjolla kasviksia, kukkia ja ruokaa. Markkinat tuntuivat olevan jo loppumassa, mutta ehdimme vielä ostaa lounaat kahden japanilaisrouvan pitämästä kojusta. Miehen kanavarrasannokset ja minun iso lautasellinen lohisushia maksoivat 5 dollaria kumpainenkin.

Olimme kysyneet agentiltamme myös paikallisista uudenvuoden viettotavoista. Kuulosti varsin samalta kuin Suomessa, syödään ja vietetään iltaa ystävien kanssa. Monet juhlivat keskustassa ja se on illalla kuulemma ruuhkainen. Suomalaisittain erikoiselta tuntui, että juhlat kuulemma yleensä loppuvat vuoden vaihtuessa. Siinä missä Suomessa juhlat usein vasta alkavat kahdeltatoista, täällä suunnataan kotiin silloin. Kuulemma juhlat päättyvät muutenkin yleensä jo ennen puolta yötä, jolloin niitä voidaan pitää viikollakin.

Emme millään olisi jaksaneet lähteä ruuhkaiseen keskustaan, joten päädyimme juhlistamaan uutta vuotta rauhallisesti kotoa. Meillä oli Suomesta tuotua Fazerin sinistä ja ostin Fresh & Easysta dipattavaksi mansikoita, jotka pakkauksen mukaan oli kerätty vuorokauden sisällä lähiviljelijöiltä. Ne maistuivatkin ihanilta, ei yhtään sellaisilta vetisiltä kuin tuontimansikat talvella Suomessa. Täytyy tunnustaa, että edelleen aikaerosta kärsivänä en olisi mitenkään jaksanut valvoa puoleen yöhön, joten juhlistimme vähän etuajassa. Mies sen sijaan valvoi puoleen yöhön ja seurasi telkkarista tullutta lähetystä New Yorkin juhlinnasta. Puolen yön aikaan ulkoa oli kuulemma kuulunut pillin vihellystä, mutta ilotulitteita tai muita ei täällä näkynyt.

Vuodelta 2012 toivon meille ihanaa ja ennenkokematonta seikkailua täällä uudessa kotimaassamme.

Agentti tuli taloon

2011-12-31T06:02:00.000-08:00

Työnantajan meille tarjoamiin tänne muuttopalveluihin kuuluu kotoutumisessa auttavan firman palvelut. Meillä on oma agentti, joka auttaa meitä välttämättömimpien asioiden hoitamisessa, kuten sosiaaliturvatunnuksen, pankkitilin ja ajokortin hankinnassa ja vakituisen asunnon löytämisessä. Lisäksi hän auttaa meitä toki yleisesti jakamalla paikallistuntemustaan ja kulttuuritietouttaan. Tapasimme hänet nyt ensi kertaa. Osoittautui, että meidän agenttimme on alun perin espanjalainen keski-ikäinen nainen, joka on kuitenkin asunut täällä jo pitkään. Meillä synkkasi heti ja niin hassulta kuin se tuntuukin, niin jo näin lyhyen oleskelun jälkeen toinen alunperin eurooppalainen tuntui kuin naapurilta.

Ensimmäisen tapaamisen ohjelmassa oli meille kuuluvien palveluiden läpikäynti ja pankkitilien avaaminen. Meille oli lisäksi ehtinyt jo kertyä lista kaikenlaisia kysymyksiä, joilla pommitimme häntä. Kysyimme mm. tippaamisesta, johon saimme vinkiksi tuplata laskuissa näkyvän veron osuuden. Tällöin saa n. 15 % tipin, normaali tippi on kuulemma jotain 15-20 %. Kuinkahan monta vuotta menee ennen kuin sen tipin alkaa muistaa automaattisesti? Pelkään, että alussa ihan vain unohdukseni takia toimin epäkohteliaasti.

Yksi kysymykseni agentille oli, että mistä täältä saa varmasti tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Tykkäämme panostaa ruoanlaittoon ja olin koko syksyn hekumoinut ajatuksella Kalifornian tuoreista kasviksista, joten on ollut aikamoinen pettymys törmätä suojakaasupusseihin toisensa perään. Agentillamme olikin jo valmiiksi mukana listaus paitsi kauppaketjujen painotuksista (esim. luomu) niin myös ennen kaikkea ns. Farmer's Markets lista. Niihin paikalliset viljelijät tulevat myymään tuotoksiaan tiettynä päivänä viikossa. Ne kuulostaa juuri siltä, mitä etsin. Toki näistä kauppaketjuista löytyy paljon lähiruokaakin, ja moni uusi markettikin meillä on nyt tutustuttavana. Siihen varmaan täytyy tottua, että eri asioita täytyy hakea eri paikoista.

Lopuksi kävimme pankissa, jossa meille saatiin ongelmitta avattua tilit ja pankkikortit. Oli hyvä, että oli paikallista apua mukana, sillä vieras pankkijärjestelmä on aina vähän hankala. Itselleni alan englanninkielinen sanasto on jonkin verran tuttua opinnoista, mutta monta kertaa silti katsoimme agenttiamme kysyvästi. Teimme kuten Suomessakin eli molemmille omat tilit ja yhteinen käyttötili. Positiivinen yllätys oli, että pankkikortteihin sai valita tunnusluvut itse. Riemu oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä lukujen näppäilyhetkellä iski blackout, ja onnistuin näppäilemään valitsemani luvun väärin. Eli nyt on sitten taas uusi luku opeteltavana.

Illalla kävimme ruokakaupassa ja löydettyämme vihdoin kaikki ruokatarvikkeet ajattelin ostaa pyykinpesuainetta. Pesuainehyllyn nähtyäni ajattelin, että ehkä se pyykinpesu joutaa odottaa vielä yhden päivän.

"Mitä mää laitan päälle?"

2011-12-30T08:11:00.000-08:00

Tästä aamutorkustahan on tulossa suorastaan aamuvirkku: tänäänkin heräsin jo aamukolmelta ihan itsestään ja jouduin pakottamaan itseni nukkumaan vielä muutaman tunnin. Kyse on tietenkin aikaerosta, elimistö ei muutu ihan suihkukoneen nopeudella. Olen vain kerran aiemmin kärsinyt jet lagista, ollessani Japanissa. Silloin heräilin keskellä yötä ja olo oli kuumeinen, vaikka oikeasti ei ollut kuumetta. Täällä olo on muuten normaali, mutta alkuillasta iskee valtava väsymys ja alan heräilemään aamuyöstä. Tämä tuntuu omituiselta, kun itse elää mielestään jo ihan oikeassa ajassa.

Meillä on pieniä vaateongelmia. Muuton yhteydessä kävimme vaatekaapit tarkkaan läpi. Huonokuntoisia heitettiin pois ja käyttämättä jääneitä kierrätykseen niin ahkerasti, ettei meillä ole sopivia kesävaatteita paljonkaan. Itse en muutenkaan ole mikään kesäpukeutuja. Eniten kaapistani löytyy syksyisiä työvaatteita, silloin aina jaksan panostaa pukeutumiseen. Kesät sen sijaan ovat menneet muutamilla rennoilla vaatekappaleilla. Viime kesänä itselläni oli vaatekaapissa muutama paras kesähame ja t-paita, ja suurin osa kesävaatteista varastossa. Loppukesästä huomasin, että en sitten koko kesänä edes viitsinyt hakea niitä kesävaatteita varastosta. Sama fiilis on kesäisin kaupoissa: kohtahan se kesä kuitenkin on ohikin. Nyt pitää alkaa katsella vaatekaapin täydennystarpeita ihan uusin silmin.

Tänään suuntasimme siksi San Diegon suurimpaan outlet-keskukseen Las Americas Premium Outlet, joka sijaitsee aivan Meksikon rajalla. San Diego on Meksikon rajakaupunki ja San Diegokin on vahvasti kaksikielinen. Kaupungin väestöstä melkein kolmannes on hispaanoja ja suurimmassa osassa paikoista palvellaan englannin lisäksi myös espanjaksi. Tuolla outletissa Meksikon läheisyys tuntui vahvasti. Espanjaa kuuli varmasti enemmän kuin englantia, ehkä varakkaat meksikolaisetkin voivat käydä siellä shoppailemassa.

Asuntomme sijaitsee toisella puolella kaupunkia ja pääsimme kokeilemaan isompaa valtatietä tuonne ajaessamme. Mies vitsaili matkalla, että toivottavasti ei vahingossa humpsahdeta Meksikon puolelle, kun minulla ei ole passia mukana. Lopussa hymy hyytyi, kun vilkkaalla tiellä yhtäkkiä kaikki muut paitsi yksi kaista jatkoivat matkaa Meksikoon. Jälkikäteen kuulimme, että se passi kannattaisi ottaa tuonne mukaan ihan oikeastikin. Jos tuosta viimeisestä liittymästä harhautuu, niin sen jälkeen ei oikein pysty kääntymään ennen Meksikoa.

Outlet itsessään ei vastannut mielikuvaa keskellä aavikkoa olevasta hallista, jossa vaatteita pengotaan isoista peltihäkeistä. Tämä oli kuin mikä tahansa ostoskeskus eivätkä kaikki hinnatkaan tuntuneet olevan niin outlet-hintoja. Myytävät tuotemerkit ovat enemmän keskihintaisia kuin todellisia premium-tuotteita.

Ostin kesäisiä treenivaatteita Nikelta (topit ja lyhytlahkeiset treenihousut 20-40 dollaria), pari kesäpaitaa Tommy Hilfigeriltä ja Guessilta (12-25 dollaria), rennot oloasuhousut Guessilta (20 dollaria) ja alusvaatteita Calvin Kleinilta (12-15 dollaria). Guess oli mielenkiintoinen kokemus. Suomessahan kauppa on saanut hieman luksusimagoa ja sitä myydään mm. Stockalla varsin hyvään hintaan. Itseäni se vähän ihmetyttää. Vaikka jotkut merkin laukut ovatkin hauskan näköisiä, niin kuitenkin ne ovat ovat keinonahkaisia ja voimakkaasti "inspiroituneita" oikeiden luksusmerkkien laukuista. Tiesin, että merkki on täällä huomattavasti edullisempi ja vaikka tuo oli ns. outlet-myymälä, niin tuskin hinnat muuallakaan täällä ovat paljon kalliimpia. Esim. lompakot maksoivat 25 dollaria, laukut ja kengät n. 70 dollaria ja farkut n. 60 dollaria, varovastikin arvioituna ainakin puolet vähemmän kuin Suomessa (että tulihan sieltä sitten jotain ostettua kaiken kritiikin jälkeen).

Ostosten välissä kävimme syömässä IHOP-nimisessä pannukakkupaikassa. Tilasimme annoksen, johon kuului munakokkelia ja pekonia sekä jälkiruoaksi pari pannukakkua, itse otin ne mustikoilla. Myyjän mukaan annoskoko oli medium, mutta me kierimme paikasta ulos ähkyssä.

Täkäläiset kaupat eivät selviäisi suomalaisista kuluttajasuojasäädöksistä. Alennushinnat oli merkitty paikoin varsin epämääräisesti, lisäksi joskus kassalla hintaan lisättiin jokin pieni vero, joskus taas ei. Palvelu sen sijaan oli juuri niin ylenpalttista kuin olin kuullutkin. Koko ajan joku on kyselemässä, miten menee ja löydänkö kaiken. Siellä me suomalaiset sitten luimisteltiin, että minulleko puhuttiin. Pukukoppeihinkaan ei päässyt livahtamaan itsestään vaan myyjät avasivat lukitut ovet.

Illalla haimme vielä Best Buy -nimisestä elektroniikkakaupasta minulle hiustenkuivaimen.Täällä on erilainen sähkösysteemi kuin Suomessa ja jouduimme siksi luopumaan isosta osasta sähkölaitteita tänne tullessamme. Tietyillä volteilla merkityt Suomesta ostetut sähkölaitteet toimivat täällä adaptereilla, toiset eivät edes niillä. Hyvä nyrkkisääntö on, että muuntajilla varustetut sähkölaitteet yleensä saa toimimaan täällä, muiden kanssa joutuu katsomaan tarkemmin.

Note to myself: opettele huomiseksi setelien ja varsinkin kolikkojen arvot. Pikkuisen epäilyttävää tiskillä tihrustaa kolikkoja ja kysellä myyjältä, että minkäs arvoinen tämä kolikko on.

Tutustumista kotikulmiin

2011-12-29T06:00:00.000-08:00

Miehen työt alkavat vasta uuden vuoden jälkeen, joten meillä on täällä aluksi vajaan viikon loma. Sääkin tuntui lomasäältä, sillä ensimmäisenä päivänä paistoi aurinko ja lämpöä oli n. 23 C astetta. Muutostamme kuullessamme ensimmäisiä San Diegosta oppimiani asioita oli, että täällä on miellyttävä ilmasto. Ympäri vuoden n. parikymmentä astetta ja vettä sataa hyvin harvoin. Ikuista kesää on vaikea ymmärtää. Huomasin jo nyt useasti ajattelevani, että onhan täällä kivaa nyt, mutta mites sitten syksyllä. Ja sitten tajuaa, että täällähän on nyt jo keskitalvi menossa.

Ensimmäisen päivän aamuna suuntasimme vuokraustoimistoon kyselemään vinkkejä meidän alueen ruokakaupoista. Samalla meille esiteltiin yhteiskäytössä olevat uima-altaat ja kuntosali, jotka täältä usein löytyvät vuokra-asunnoista. San Diego on Kalifornian toiseksi suurin ja Amerikan 8. suurin kaupunki 1,3 miljoonalla asukkaalla, joten kaupungissa on keskustan lisäksi useita muitakin asuinalueita. Lähdimme sitten tutustumaan kotikulmiin ja etsimään uusia lähikauppojamme.

Joulukoristeet näyttävät erityisen hassuilta "keskellä kesää"

Ostimme kaupasta lounaaksi kerrassaan makoisia Kalifornian rullia, jotka kokki teki paikan päällä

Päivän päätteeksi meillä olikin lompakossa jo kahden kaupan kanta-asiakaskortit: Ralphsin ja Fresh and Easyn. Täällä kanta-asiakasmeinkin on mennyt vielä pidemmälle kuin Suomessa ja kortit kannattaa ottaa suunnilleen kaikista. Tuolta ensimmäisestä saa kunnon alennuksia suuresta osasta tuotteita suoraan, kun näyttää kortin. Jälkimmäisestä jäi epäselväksi onnistuuko edes maksaminen ilman kanta-asiakaskorttia.

Ensimmäisiä havaintoja kaupoista: kauppojen hinnat ovat ehkä keskimäärin vähän halvempia kuin Suomessa, mutta eivät mitenkään valtavasti. Kauppojen valikoimat eroavat Suomesta aika paljon, menee varmaan pidempään ennen kuin omat suosikit löytyvät. Hyllyt notkuvat kaikenlaisia puolivalmisteita ja eineksiä ja valmiita leivonnaisia jne. Alkoholijuomat ovat myynnissä ruokakaupoissa väkeviä myöden ja ne ovat selvästi halvempia kuin Suomessa. Salaatit ja yrtit on pakattu suojakaasuun. Karkkihylly on surkea. Kaupoista löytyy ihania leikkokukkia Suomen hintoja edullisemmin.

Kesäisistä säistä huolimatta pimeys tulee täälläkin talvella jo varhain, ja myös lämpötila laskee voimakkaasti auringon myötä. Kävimme päivän päätteeksi auringonlaskun aikoihin kävelemässä läheisellä kukkulalla.

"Welcome to America"

2011-12-28T19:16:00.001-08:00

Syksy oli kiireinen sekä molempien töissä että matkavalmisteluissa. Koko syksynä emme oikein ole tajunneet, että me olemme todella muuttamassa vuosiksi ulkomaille. Tuntui, että suoritimme vain mekaanisesti tehtävälistaa. Tämä on meille kummallekin ensimmäinen muutto ulkomaille, joten muutoksen suuruutta on vaikea hahmottaa.

Lähtömme oli heti joulun jälkeen ja meillä oli onni viettää viimeiset päivät ennen lähtöä läheistemme kanssa. Ehdimme viettää perinteisen suomalaisen joulun Lapissa appivanhempien kanssa ja käydä lähtöä edeltävänä iltana suosikkiravintolassamme Bossassa syömässä muutaman rakkaimman ystävämme kanssa. Lähtöpäivänä äitini saattoi meidät lentokentälle. Läheiset tuntuivat tajuavan tilanteen meitä paremmin ja läheisten liikutus liikutti itseäkin, mutta jotenkin sitä ei itse vielä tajunnut, että tässä ollaan tosissaan lähdössä kauas ja pitkäksi aikaa.

Lappi

Itse matka kesti 18 tuntia, vaihdot olivat Kööpenhaminassa ja Chicagossa. Kööpenhaminaan lento meni hujauksessa ja sitten alkoi pisin etappi. Joimme lennon aluksi skumpat, olimme hyvällä mielellä, söimme, katsoimme leffan ja yritimme vähän nukkua. Jossain vaiheessa alkoi puuduttava vaihe: on niin väsynyt paikallaan istumiseen, ettei jaksa edes nukkua. Juuri kun koneiden ilmastointi oli kuivattanut kurkun kiinni ja silmät punoittaviksi, niin saavuimme Chicagoon, jossa odotti maahanmuuttohaastattelu. Siellä kyseltiinkin vain muutamalla lauseella, mitä varten olemme tulossa maahan, tarkistettiin passit ja viisumit, skannattiin sormenpäät ja otettiin varmasti hyvin edustavat arkistokuvat. Odotin, että sessio päättyisi elokuvista tuttuun otsikon lauseeseen, mutta sen sijaan virkailija lätki leimat passeihin ja tokaisi vain, että "ok, go ahead." Ei ollut turhan juhlallista.

Viimeinen etappi mentiin American airlinella, joka tarjoili meille luonnollisesti juustohampurilaiset. Nukuimme lähes koko viimeisen etapin, Suomen aikaahan silloin oli jo varhainen aamu. Kello lähestyi paikallista aikaakin puolta yötä, kun San diegon valtaisa valomeri tuli näkyviin. Tuntui huimalta nähdä laskeutuessa niitä maamerkkejä, joita olimme toistaiseksi vain kuvista katselleet. Tuntui epätodelliselta saapua Diegon lämpöisään iltaan, kun vasta pari vuorokautta sitten olimme perheen kanssa Suomen Lapissa.

Lentokentältä oli bussikuljetus autovuokraamoon. Virkailija ehdotteli meille erilaisia muskeliautoja, mutta halusimme pienempää. Luulimmekin tilanneemme kuvastosta osoittamamme Nissanin, mutta pihalla meitä odottikin Jeeppi. Ajattelimme tämän olevan sitä amerikkalaista meininkiä, kunnes seuraavana päivänä Jeeppimme tärisi vielä isompien autojen vieressä. Ilmeisesti virkailija tosiaan antoi meille täkäläisittäin pikkuauton. Löysimme navigaattorin avulla hyvin perille kalustettuun vuokra-asuntoon, jossa asumme kunnes muuttokuormamme parin kuukauden päästä saapuu.

Kun kaiken päätteeksi menin nukkumaan valtaisaan jenkkisänkyyn puhtaiden, valkoisten lakanoiden väliin se haikeus iski vihdoinkin: me ei olla täällä käymässä, tämä on nyt meidän uusi koti.

Tervetuloa!

2011-12-26T12:48:00.000-08:00

Loppukesästä 2011 elämämme pyörähti ympäri - sananmukaisesti maailman ympäri - kun mieheni sai työtarjouksen Kaliforniasta. Muutaman kuukauden järjestelyjen jälkeen tämä kolmenkympin ylittänyt aviopari pakkasi tavaransa ja lähti kohti ikuista auringonpaistetta. Samalla tämä valokuvausta harrastava vaimo vaihtoi työelämän kotirouvan elämään, vaikkakin saattaa jatkossakin viettää enemmän aikaa kameran kuin imurin takana. Tähän blogiin kerään kokemuksiani uudesta elämänvaiheestamme ja uudesta kotimaastamme sekä varmasti myös kaipuuta Suomeen jääneitä rakkaita ja entistä kotikaupunkiamme Suomen Turkua kohtaan.