Puolison viaton kysymys ennen viimeisintä valokuvaustuntiani: "
tuotko tänään jo lisää kuvia nähtäväksi, kun olet ollut siellä kurssilla jo yli kaksi viikkoa enkä ole nähnyt kuin vasta yhden kuvan?"
Tällä hän viittasi epämääräiseen testiprinttiin, jollaisen sai yhdellä tunnilla printata omin päin, mikäli sai muut jutut valmiiksi etuajassa. Meille ei ollut opetettu kuvan vedostusta vielä, mutta näki siitä silti edes vähän kamerani jälkeä. Kun ostaa yli 30-vuotiaan käytetyn kameran, niin vähän jännitti, millaista jälkeä se tuottaa.
Tämä filmikuvien kehittäminen on hidasta puuhaa. Meidän kurssia on kahdesti viikossa, kolme tuntia kerralla. Toinen kerta on kokonaan labra-aikaa, toisesta kerrasta puolet on teoriaa. Joka viikko on valokuvaustehtävä, johon kuvataan filmillinen kuvia. Valokuvastehtävät liittyvät käsiteltäviin teoria-asioihin, kuten erilaiset syväterävyydet tai liike kuvissa, mutta meitä on rohkaistu tulkitsemaan aihetta laajasti.
Labroja on kaksi: toinen filmien kehitykseen ja toinen kuvien kehitykseen. Filmin kehitykseen menee noin 1,5 tuntia filmin kelaamisesta kuivan filmin leikkaamiseen. Siinä välissä rumpsutellaan filmin kehityssäiliössä erilaisia nesteitä kymmeniä minuutteja. Teoriapäivänä ehtii siis kehittämään filmin, ei muuta. Samassa kehityssäilössä pystyy kehittämään kaksi filmiä kerralla, mikä säästäisi runsaasti aikaa.
pari kehitettyä filmiä ja niiden testiarkit
Filmin kehityksen jälkeen mennään kuvankehityspuolelle kehittämään testiarkki. Tämä ns.
proof sheet tarkoittaa sitä, että kaikki rullan negat painetaan valokuvauspaperille. Lopputuloksena ne ovat negojen kokoisia, mutta musta ja valkoinen ovat oikeinpäin, toisin kuin negoissa. Ennen tätä testiarkkia täytyy kuitenkin teettää testiliuska, jolla selvitetään oikea valotusaika testiarkille.
Testiarkilta valitaan kuvat, jotka aikoo printata. Jokaisesta printattavasta kuvasta tehdään ensin testiliuska oikean valotusajan selvittämiseksi ja samalla mietitään sopivaa filtteriä vedokselle. Sen jälkeen vasta pääsee printtaamaan oikeaa vedosta. Ja sitten kun alussa pää ei ehdi prosessoida kaikkea tietoa, niin unohtaa kuitenkin jotain. Unohtaa tarkentaa tai laittaa filtterin tai laittaa negan väärinpäin tai jotain muuta pientä, jolloin koko prosessi alkaa alusta. Yhden paperiarkin kehitykseen valotuksineen ja alkuvalmisteluineen menee n. 20 minuuttia. Kun välissä valitsee kuvia ja valotusaikoja sekä kysyy opettajalta neuvoa milloin mistäkin, niin aikaa kuluu yllättävän paljon.
testiliuskoja valotusajan määrittämiseen
Miten kävi puolison toiveen kanssa? Ehdin viime kerralla kehittää yhdestä filmistä testiarkin sekä ensimmäisen oikean valokuvan. Valitettavasti vain se on siitä samasta kuvasta, josta olin jo aiemmin kehittänyt sen testikuvan - eli mies oli nähnyt kuvan jo aiemmin. Valitettavasti myös huomasin vasta valmiista kuvasta, että oli virhe pyyhkäistä nega puhtaaksi froteepyyhkeellä. Pyyhe jätti negan päälle karvoja, jotka näkyivät kuvassa. Eli täytyy ensi kerralla printata tämä vielä uudelleen. Saatan miettiä valotusaikaakin vielä uudelleen. Saas nähdä, kerkeänkö siten vedostamaan seuraavaa kuvaa vielä ensi kerrallakaan.
ekassa printtaamassani kuvassa Poni-avaimenperä laiduntaa matolla auringonvalon siivilöityessä lamellikaihtimien raoista