lauantai 15. joulukuuta 2012

Vaellus Grand Canyonilla

Tusayan on pieni kaupunki muutaman minuutin ajomatkan päässä Grand Canyonilta. Vietimme Tusayanissa kaksi yötä mukavassa hotellissa Best Western Premier Grand Canyon Squire Inn (kuka keksii tuollaisen hotellin nimen?). Olimme varanneet päivän Grand Canyonilla vaeltamiseen. Vieraillamme oli haaveissa vaeltaa aina Grand Canyonin pohjalla virtaavalle Colorado-joelle asti ja sieltä takaisin. Mitä ei todellakaan suositella.

"DO NOT attempt to hike down to the river and back in one day."

Grand Canyonin sesonkiaikaa ovat paahtavat kesäkuukaudet ja vaeltaminen on silloin aivan eri juttu kuin marraskuisilla säillä. Hyväkuntoisina ja kokeneina vaeltajina ystävämme ajattelivat tässä säässä jaksavansa tehdä vaelluksen yhdessä päivässä. Me sen sijaan emme, joten päätimme suosiolla vaeltaa noin puolivälissä olevalle pisteelle, jota suositeltiin valitsemamme reitin South Kaibab Trail pisimmäksi päiväreitiksi. Se oli myös tämän vaellusreitin  ensimmäinen piste, josta näkee joen (niin pienenä ruskeana lammikkona, ettei siitä saanut edes kuvaa).

Vaeltajaystäviemme eväinä oli mm. pizza. Kuulemma tällaisellä "pienellä päiväretkellä" ei eväillä ole niin väliä.

Lämpötilat painuivat matkamme aikana öisin pakkasen puolelle ja päivisin nousivat noin +15 asteeseen.  Meidän vaelluspäivänä oli kuulas, aurinkoinen sää, mitä parempaa ehkä ei voisi toivoa. Lämpötilat vaihtelivat pitkin matkaa paljon riippuen siitä, oliko vuoren varjossa vai auringossa. Kerrospukeutuminen on siten tärkeää. Itse laitoin jalkaan 3/4-pituiset juoksutrikoot ja niiden päälle pitkät, vuorittomat housut. Yläosassa oli pitkähihainen trikoopaita, Haglöfsin windstopper-fleece ja sen päällä vielä Michael Korsin toppaliivi. Asu osoittautui toimivaksi ja vähensin vaatekertoja vasta ylöspäin tullessamme.

reitin alkuosa oli hyvin jyrkkä, myöhemmin oli välillä ihan tasaisiakin kohtia

Lähdimme matkaan jo aamuseitsemän aikoihin, ennen auringonlaskua, jotta ystävät ehtisivät vaeltaa koko matkan päivänvalossa. Ajoimme auton kansallispuiston parkkialueelle ja tulimme sieltä bussilla reitin aloituskohtaan. Montaa ihmistä emme nähneet alkumatkalla. Reitin ensimmäinen pysähdyspiste oli Ooh Aah Point (kuvatodiste seuraa, ei tuotakaan nimeä muuten uskoisi).
Me jäimme siihen seuraamaan auringonnousua, kun taas ystävämme lähtivät jo reippaasti alaspäin. 

 Aurinko valaisi laakson vähitellen. Valon ja varjon leikki on yksiä Grand Canyonin tunnusmerkkejä.

Grand Canyon aamu-usvassa


 joku oli taiteillut kiviä kasaan

kaktuksen päätä ei huimaa 



näimme matkalla vähän ruskaakin


Puolivälipisteeseen oli matkaa n. 3 mailia ja pisteen nimi oli Skeleton Point. Pysähdyimme sinne ihailemaan maisemia ja syömään vaivaiset eväämme, pari proteiinipatukkaa ja sipsejä. 



Alla olevasta kuvasta näkyy, miten polku olisi jatkunut alas Skeleton Pointilta. Alaspäin oli kevyttä kävellä ja olisi ollut helppo lähteä jatkamaan matkaa tuosta. Siksi kaikki varoitukset ovatkin paikallaan, koska on niin paljon helpompi mennä alas kuin tulla takaisin ylös. 


Takaisin tulimme samaa reittiä. Koko reittiin meiltä meni vajaat neljä tuntia, mutta kävelimme hitaasti ja pidimme paljon kuvaustaukoja. Kovin haastavalta reitti ei tuntunut siihen nähden, että se tosiaan oli pisin suositeltu päiväretki. Mutta kesähelteissä tilanne olisikin aivan eri.






Vieraamme saapuivat vähän ennen auringonlaskua. Eivät yhtään liian aikaisin, sillä siinä vaiheessa olin törmännyt jo muutaman kerran liikaa varoituksiin koko vaelluksen tekemisestä yhdessä päivässä ja mielessäni näin heidät jo lopen uupuneina jossain kanjonin rinteillä puhelinyhteyksien ulottumattomissa. Aivan turhaan. Heidän vaelluksensa oli mennyt hyvin ja heistä se oli tuossa säässä sopiva päivävaellus. He menivät alas samaa reittiä kuin mekin, mutta tulivat vaihtelun vuoksi takaisin ylös toista, loivempaa reittiä. Kuulimme vierailtamme, että alhaalla oli ollut pieniä vuokramökkejä ja kahvila ja upeassa ruskassa olevia puita. Alkoi houkuttaa joskus tehdä tehdä parin päivän retki niin, että yöpyisi sellaisessa mökissä. 


Olen myös miettinyt, että olisi kiva joskus mennä reitti muuleilla. Muulit ovat kuljettaneet ihmisiä ja tavaroita  kanjonin rinteillä varmaan lähemmäs sata vuotta jo. Usein kapealla ja jyrkällä reitillä ajatus ratsastamisesta tuntui hurjalta, mutta kuulemma muulien kanssa ei koskaan ole tapahtunut onnettomuuksia. Ne ovat hyvin varmoja kulkijoita poluilla.



Huolimatta tästä valtaisasta kuvamäärästä en ehkä raaski olla laittamatta seuraavaksi vielä vähän lisää kuvia Grand Canyonilta.

22 kommenttia:

  1. Vau, huikeita maisemia ja upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tibs, maisemat olivat tosiaan huikeat ja kiitti :).

      Poista
  2. Mä en ton pizzan näkemisen jälkeen oikein pystynyt ajattelemaan muuta, slurp. Hienot maisemat kyllä rekisteröin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi pizza oli kuulemma maistunut aika hyvältä kanjonin pohjalla, puolivälissä 26 kilometrin vaellusta. Noita pikkupizzoja sai hotellin baarista ja oli pikkuisen maukkaampi vaihtoehto kuin pelkät protskupatukat ja jerkyt.

      Poista
  3. Vau, mahtavia kuvia ja hienon kuuloinen reissu. Olispa kiva päästä tuonne joskus kipuamaan ja katselemaan maisemia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi sellainen olo, että pitää päästä uudelleenkin!

      Poista
  4. Ihania kuvia ! Tuo on vielä omalla 'bucket' listalla - onnistuisikohan jo 2013 ? Haluan nähdä itse tuon OOH AAH kyltin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh aah näköalapiste oli kyllä aika hauska :). Se oli sitä paitsi ihan lyhyen kävelymatkan päässä eli sen ehtii käydä vilkaisemassa, vaikka olisi muitakin suunnitelmia päivälle.

      Poista
  5. Miten kaunista! Itsekin haaveilen vaelluksesta tuolla.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kuin toteuttamaan, ehkä jo ensi vuonna ;).

      Poista
  6. Upeat maisemat! :) Olen silti niin herkkis ja korkeanpaikankammoinen, että jopa tuo kuvasi kuilun partaalla puskevasta kaktuksesta aiheutti epämiellyttävää värinää. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua oikeasti pelotti alussa tosi paljon, koska se seinämä oli erityisesti alussa todella jyrkkä. Vähän siihen korkeuteen tottuu sitten, mutta silti koko matkan vähän pelotti ja kävelin seinämän vierellä koko ajan. Mitään suojakaiteita kun siellä ei ollut ja siinä se kanjoni oli askeleen päässä, huhhuh.

      Poista
  7. Kiitos taas upeista kuvista! Tuonnekin on joskus päästävä...

    VastaaPoista
  8. Aivan mahtavia kuvia! Niihin jäin aikanaan koukkuun kun sattumalta blogiisi tulin. Kiitos myös mielenkiintoisista jutuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, Hanna, tulipa hyvä mieli kommentistasi :).

      Poista
  9. Upeita kuvia! Kun kerran siellä päin liikutte, niin vinkkinä, että minulla on lapsuudesta jäänyt elävästi mieleen muuleilla Bryce Canyonissa vaellus. Muissakin kanjoneissa on mahdollista tehdä hevosvaellus, ja kuulema se on kaikkialla muualla halvempaa kuin Grand Canyonissa (ymmärrettävistä syistä ehkä...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä vinkistä! Sinne näkyy olevan matkaa saman verran suunnilleen kuin Grand Canyonille ja Las Vegasissa voi pysähtyä matkalla. Ehkä kanjonikaan ei olisi niin hurja, että uskaltaisi paremmin mennäkin muuleilla :).

      Poista
  10. Hei. Törmäsin blogiisi, kun googlettelin vinkkejä Grand Canyonille. Aivan mahtavia kuvia! Blogisi nimi täytyy kyllä pitää jatkossakin mielessä ihan jo vain upeiden kuvien vuoksi.

    Olemme menossa kuun lopussa reissuun Las Vegasiin ja San Franciscoon. Meidän olisi tarkoitus tehdä päivän patikointireissu Grand Canyonille ja olimme suunnitelleet juuri tuota samaa reittiä kuin tekin. Mikä on arviosi, pärjääkö polulla hyvillä tennareilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Bellis, kiva kun törmäsit :). Meistä puolet meni puoleen väliin reittiä ja puolet alas asti, joten en ollut ihan varma, kumpaa reittiä ajattelit. Mutta joka tapauksessa itse menimme vain puoleen väliin ja takaisin ja sen ainakin pärjäsi tennareilla (meillä taisi muuten ollakin tennarit). Se on sitten eri asia pärjäävätkö ne tennarit tolla polulla. Se punainen hiekka kun värjää kengät aika tehokkaasti. Meidän ystävät menivät alas asti ja heillä oli kunnon kengät, kun ovat muutenkin kokeneita haikkaajia. Sitähän ei suositella menemään yhdessä päivässä alas ja ylös, ihan vain varmuuden vuoksi mainitsen näin tietämättä, miten kovia haikkaajia olette :). Ilmat olivat viileähköt silloin, kun olimme siellä, ja jos on oikeasti kuuma, niin se on tosi rankka ellei mahdoton mennä päivässä alas ja ylös. Sen sijaan toi meidän puoliväli onnistuu varmasti kuumemmallakin, joskin kannattaa silloin aloittaa aikaisin aamulla ennen kuin tulee kauhea paahde.

      Poista
    2. Hei

      Kiitos vinkistä! Meidän on tarkoitus mennä juuri tuo sama reitti kuin tekin. Matkakuume näiden kuvien jälkeen kovassa nousussa :)

      Poista
    3. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta :). Oikein hauskaa reissua teille!

      Poista